pääsivu | ennen armeijaa | propaganda | mihin tehtävään | omat varusteet | muu vaivan/vastuun välttäminen | huumoria intissä | osta kestopinkka

Nämä eivät ole mitään inttivitsejä, niitä löytyy muualta netistä. Tässä on muun muassa kerrottuna muutamia hauskoja tositapauksia sivuston tekijöiden armeija-ajalta :) Samalla esittelemme gonahdukseen liittyviä asioita.

Yleinen raippaohjesääntö (RaipO)

Suomen Raippavoimien tärkein julkaisu: Yleinen raippaohjesääntö. Lataa PDF-muodossa RaipO.pdf

Hupaisia sattumuksia

Kerran AUKin loppuaikoina oppilas A riehui pinkkavastaavan ja erään kolmannen henkilön kanssa tuvassa. Fyysinen telmintä (joka alkoi erimielisyydestä jonkun sanan lausunnassa?) huipentui siten, että A makasi selällään lattialla huitoen käsillään ja jaloillaan kahta muuta aliupseerioppilasta, jotka yrittivät kai kuljettaa A:n siivouskomeroon rauhoittumaan. A rytmitti iskujaan äänekkäällä mantralla "h*mo h*mo h*ntti, h*mo h*mo h*ntti".
Harmiton hauskanpito taisi kuitenkin näyttää hieman erikoiselta erään vänrikki X:n mielestä, joka ilmestyi tuvan ovelle vakava ilme naamallaan. "Pojat, mitä jos harrastaisitte tuota jossain muualla. Siivotkaapa nyt tämä tupa." Sarjassamme: näin teet hyvän vaikutuksen esimiehiisi.

Yhdesti koko AUK oli kokoontunut yksikön luokkaan seuraamaan ampumaleirin varo-oppituntia. A istui luonnollisesti myös tunnilla, mutta väsytti aivan pihkurasti ja eihän siinä voinut mitenkään pysyä hereillä. Puoliksi unessa, puoliksi valveilla A:n mielessä sekoittuivat todellisuus ja uni. Yht'äkkiä alkoi tapahtua.
A oli varma, että tuntia pitävä yliluutnantti sanoi jotain tällaista: "Jos ampuessa tapahtuu vaaratilanne, täytyy ryhmänjohtajan huutaa luokka" ja katsoi (A:n mielestä) A:ta suoraan silmiin, vaatien katseellaan kaikkia huutamaan kokeeksi hyvin lujaa 'luokka'.
A teki unenpöpperössä työtä käskettyä ja möläisi äänellä, joka tuli kuin haudasta: "LUOKKA!" ja puolet oppilaista reagoi käskyyn ottamalla sen hassun istuma-asennon, joka normaalisti otetaan kun huudetaan luokka. Loput katselivat ihmeissään ympärilleen, sillä yliluutnantti EI ollut käskenyt kenenkään huutaa yhtään mitään, vaan oli puhunut jostain ihan muusta! A:n uninen mieli oli kuullut harhoja. A sai kuulla tapauksesta muutaman kerran myöhemmin.

Kerran alokasaikana olimme varo-oppitunnilla ennen tst-leiriä. Oppituntia pitänyt yliluutnantti päätti sitten kysyä "rillipäiseltä mieheltä siellä rivin toisessa päässä", että mitä tulee tehdä, jos joudutaan ampumaan alle 50 metrin päähän kohti toista ihmistä aseella, jossa on sysäri kiinni". En tietänyt vastausta, mutta onneksi vieressä istunut alokastoveri avusti kuiskaamalla. Annoin vastauksen: "Herra yliluutnantti, otetaan sysäri irti." Muutama tukahdutettu naurunpurskahdus alokkaiden joukosta, sitten pitkä hiljaisuus. Lopuksi yliluutnantti kysyi: "Mikä olikaan alokkaan nimi? Entä jaos?" Onneksi tästä tyhmyröinnistä ei kuitenkaan tullut jälkiseuraamuksia.

Väsyksissä näkee muutenkin harhoja. Eri henkilöt, jotka tunnemme, ovat nähneet leireillä unenpuutteessa mm. steppaavia seeproja, valopalloiksi muuttuvia sotilaita, taivaalla lentäviä mustia kappaleita, valkoisen juoksevan lankaukon ja aukeavan lasioven metsässä.

Tapahtui aliupseerikoulussa, jossa myös suurin osa hassuimmista tapauksista. Olimme olleet eräällä kalustohallilla koulutuksessa, ja pidimme taukoa. Naisylikersantti, joka oli meitä kaitsemassa, sanoi minulle: "Vartioi tässä. Käyn vessassa". Mietin, että mitä tässä pitää vartioida, kunnes silmiini osui laatikollinen räkäpäitä. Tuntui jotenkin loogiselta, että tottakai a-tarvikkeita tulee vartioida. Hetken kuluttua vessaa kohti meni eräs oppilastoveri. Kuului epämääräistä möykkää, ja kohta samainen kaveri tuli nolosti virnuillen takaisin. Perässä tuli vihainen naisylikersantti, joka tiuskaisi: "minähän käskin vartioida!".

Olimme eräällä AUKin rankimmista leireistä, ja silloinen patterin vääpeli, eräs sotilasmestari, oli päättänyt tarjota meille kahvit sotilaskotiautosta keskellä metsää. Olin unenpuutteen vuoksi melko lailla "nollat taulussa", joka ehkä selittää seuraavia tapahtumia. Minut oli määrätty vartioimaan tien laitaan, ja tuijottelin pusikkoon. Muut menivät sotkun autolle hörppimään kahvia, itse seisoskelin tien laidalla. Seurasi seuraava dialogi:
Sot. Mest: -oletteko te ottanut kahvia?
Minä: -herra…herra…herra sotilas…. (jostain syystä olin unohtanut kyseisen sotilasarvon hetkellisesti!) herra sotilasmestari! Luulisin, että kaikki ovat ottaneet kahvia!
Sot. Mest: -mutta oletteko te ottanut kahvia?
Minä: -herra sotilasmestari, mielestäni kaikki ovat ottaneet kahvia (tässä vaiheessa mietin, että miksi tuota tivataan, ja ajattelin, että ehkä pitäisi jättää kaikki epävarmuutta ilmaisevat sanat pois)
Sot. Mest: (nyt jo selvästi hermostuneena) -Mutta _oletteko_ TE _ottanut_ kahvia?!
Minä: -siis minä? Herra sotilasmestari, minä en juo kahvia!
Että ei sekään ihan nappiin mennyt. Kahvia en tosiaan juonut silloin enkä nytkään, mutta en edes tajunnut, että olisin voinut ottaa vaikka kaakaota sen sijasta.

Yölliset sekoilut

Joka tupaan mahtuu kuulemma aina yksi, joka puhelee unissaan. Armeijan stressaavan elämän seurauksena yöllinen pulina lisääntyy merkittävästi. Tällaisia olen kuulemma omasta suustani öisin päästellyt.

"Ei saa syödä niitä lääkkeitä, vaikka oiskin nälkä!"
"Nollat taulussa!"
"Laittakaa se radio hiljempaa, eihän täällä voi nukkua!"

Eräänä yönä aloin kiskomaan peittoa oppilastoverin päältä. Tämä kysyi, että mitä oikein teen. Vastasin, että tarvitsen peittoa paloharjoitukseen.

Eräällä leirillä nousin istumaan keskellä yötä, ja ihmettelin hädissäni: "missä kaikki on! mihin kaikki on lähteny? aha, tuossahan ne on" ja jatkoin unia.

Kapteeni alakertaan

Olin päivystäjänä, ja eräs vänrikki soitti yksikön alakerrasta. Puhelimen äänenlaatu oli aika huono, ja taustameluakin riitti, joten kuulin tämän vänrikin sanovan "Sano kapteenille, että käy alakerrassa". Ajattelin, että onhan se vähän ihmeellistä, että näinpäin, mutta kaipa nuo kapiaiset ovat niin hyvää pataa keskenään, ettei tällä komentoketjulla ole aina niin suurta merkitystä. Noh, kapteeni meni kohtapuoliin päivystäjän pyödän ohitse, jolloin sanoin "Herra kapteeni, vänrikki Nimi pyysi teitä käymään alakerrassa". Kapteeni oli onneksi niin kiireinen, että sanoi vain "joo selvä" ja jatkoi matkaansa. Hetken kuluttua alakerran vänrikki soitti uudelleen, ja kysyi, että "No missäs se K*** (eräs oppilas) oikein viipyy".
Minä: "Herra vänrikki, ettekö te käskeneet kapteenia alakertaan?"
Vänrikki: (hämmästyneellä äänellä) "Eeen…"

Tämä moka olisi ollutkin varmaan legendaarinen, jos kapteeni ei tuolloin olisi ollut niin kiireinen, että olisi ehtinyt kiinnittämään huomiota siihen, mitä sanoin. Onneksi näin.

Palohälytys patterilla

Taas kerran päivystäjänä. Ajattelin, että antaapa apupäivystäjän nyt nauttia pitkään vuorostaan, ja oleskelin jonkin aikaa sotilaskodissa. Tullessani takaisin yksikköön, kuulin hälytyskellojen vienon soinnin. Tuumasin, että eiköhän ne ole taas naapuripatterilla menneet häröilemään. Mutta ei, meillä oli oikea hälytys. Apupäivystäjä oli käskenyt porukat ulos, jossa oli sitten nimenhuuto. Menin paikalle ja otin tilanteen haltuun. Kysyin eräältä ylikersantilta, saako porukat jo käskeä sisään. Tämä siihen, että kohtapuoliin voi, odotellaan vielä vähän. Noh, menin siihen muodon eteen ja kerroin miehille, mikä tilanne on. Nämä ihmettelivät, että miksi pitää seistä vielä ulkona. Ajattelin itsekin siinä, että kaipa siinä on jo tarpeeksi odoteltu.
Käskin miehet sisään, jonka jälkeen eräs luonnehäiriöinen vartiopäällikkö tuli kysymään, kuka antoi luvan päästää miehet sisään. Siinä tiesin jo tehneeni virheen, joten sovelsin vastuun siirtämistä toisten niskoille, ja sanoin, että tuo ylikersanttihan sen lupasi. Vartio- päällikkö säntäsi välittömästi ylikersantin luo, itse menin päivystämään. Kohta ylikersantti tuli vihaisena sanomaan, että ei hän antanut lupaa päästää miehiä sisään. Sanoin, että olin ymmärtänyt käskyn väärin, ja pahoittelin tapahtunutta. Sen pituinen se!
Mitä tästä opimme? Kannattaa aina syyttää normaaleja henkilöitä, eikä ottaa läksytystä vastaan tavallista tiukkapipoisemmilta ihmisiltä.

HT:n suodatus ja juonti

Tämä kuuluu huumoriosastoon siksi, että HT:n juontia ei todellakaan voi pitää täysijärkisenä touhuna! Silti sitä monet tykkimiehet ja jääkärit juopottelevat metsässä, kun känniin pitää päästä. HT on Trangia-keittimen denaturoitu alkoholipolttoaine, Hyvä Tuli.

Niinpä nyt ihan folklore-pohjalta listaamme tässä konsteja, joilla ihmiset ovat HT:tä tehneet juomakelpoiseksi. Ainakin ovat yrittäneet tehdä.

• suodattaminen näkkileivän läpi
• suodattaminen kaasunaamarin suodattimen läpi
• valuttaminen kylmää tykinpeltiä pitkin pakkasella, jotta denaturointiaine jää kylmän metallin pintaan

Aito gonalätsä

Gonalätsä eli gonalakki on näyttävä päähine, jonka varusmies voi itse valmistaa, kun aamuja on tosi vähän. Gonalätsä päässä näyttää tosi gonalta kotiutumispäivän iltana kaupungilla ja lakkiin kiinnitettynä on kätevä säilyttää kaikki pikkusälä, mitä palvelusaikana on kertynyt, kuten suoritusmerkit eli p*llumagneetit.

Näissä kahdessa valokuvassa esittelemme aidon gonalakin! Lakin pohjana toimii tässä maalikaupan mainoslippis (voisi olla esim. maastolippis, jos haluaa armeijahenkisen lätsän). Esimerkkilakissa on seuraavat koristeet:

• AUKin risti
• suoritusmerkkejä: ammunta (kultainen), juoksu (hopeinen), uinti (hopeinen)
• kaksi arvomerkkiruusuketta
• sinivalkoinen kokardi
• pioneerien räjäyttäjämerkki
• aliupseerioppilaan hopeinen nauha
• 2 paria vanhanmallisia (tyylikkäämpiä) IT-värisiä alikessun kauluslaattoja
• 1 pari soittokunnan sinisiä kauluslaattoja
• messinkinen LapItR:n joukko-osastotunnus
• 2 olkalaattaa paitapuseroon M83, suomeksi villapaitaan, toinen laatta mallia aliupseerioppilas eli raita löytyy
• 2 särmäremmeinä tunnettua vihreää joustonauhaa, joilla oikeasti kiinnitetään lahkeet
• muutamia ylimääräisiä arvomerkkikulmarautoja
• LapItR:n tarra
• kranaattien, värisavujen ja harjoitussinkojen sokkia
• veteraanikeräyksen tarra
• tekstit: "vempatut leirit 5", "ei valaa, ei vakuutusta"