Australian aboriginaalit

Sisällysluettelo:
1. Ensimmäiset australialaiset
2. Eurooppalaisten saapuminen
3. Aboriginaalien nykypäivää
Ulkoiset linkit
Sisäiset linkit
Lähteet
Palautelaatikko

1. Ensimmäiset australialaiset

Australian ensimmäiset asukkaat, aboriginaalit, saapuivat mantereelle lautoilla ja maakannasta pitkin 45 000-60 000 vuotta sitten, kun meren pinta oli jääkauden takia nykyistä matalammalla. He levittäytyivät koko mantereelle, myös Tasmaniaan, jonne maayhteys katkesi n. 10 000 vuotta sitten.

Muuttoaaltoja oli ilmeisesti kolme. Tulokkaat jakaantuivat 600-700 heimoksi, ja ne puolestaan pienemmiksi, keskimäärin 450 hengen ryhmiksi. Jokaisella heimolla oli oma alueensa, jonka koko määräytyi sen hedelmällisyyden mukaan. Mitä kuivempi alue, sitä laajempi se oli. Rajoina toimivat luonnollisen rajat kuten vedenjakajat, vuorijonot, joet, niemet, laajat vedettömät alueet, kasvillisuusrajat ja mikroilmastojen rajat aina kun se oli mahdollista.

Sukupolvelta toiselle perintönä kulkeneiden tarinoiden ja laulujen mukaan (jotka hieman vaihtelevat heimosta toiseen) kauan sitten Uniaikana, suuret henkiolennot saapuivat kaukaisilta saarilta, ylhäältä taivaalta tai maan sisuksista. Jotkin niistä olivat eläimen hahmossa, kuten esim. Sateenkaarikäärme, toiset ihmisen, myös muodonmuutoksia tapahtui. Ne loivat saapuessaan ja mantereella vaeltaessaan kaikki sen luonnon muodostelmat, kalliot, vuoret, joet, kasvit ja eläimet. Samalla ne nimesivät alueet. Ne jättivät maan perinnöksi aboriginaaleille, jokaiselle heimolle oman alueen, joka määräytyy laulussa ja tanssissa. Ne antoivat aboriginaaleille myös käyttäytymissäännöt.

Henkiolennot jättivät käyttämilleen poluille jotakin itsestään, esim. eräät suuret, pyöreähköt kivet ovat Sateenkaarikäärmeen munia ja eräät toiset kalliot 36 kiveksi muuttunutta jättiläistä (kuva alla). Aboriginaalit seuraavat näitä vanhoja polkuja (songlines) vaelluksillaan (walkabout) ja kertovat myyttisten esi-isiensä matkoista ja toimista lauluissaan ja tansseissaan. Ilman näitä seremonioita luonnon vuosittainen kiertokulku olisi vaarassa. Pyhien paikkojen tuhoaminen on uhka koko maailmalle.

Kuva: The Olgas/ Kata Tjuta, valokuva: Peter Hinze (toim. McGeoch ja Young, 1995, s. 167). Vieressä valokuvan perusteella itse tehty piirros.

2. Eurooppalaisten saapuminen

Kapteeni James Cook liitti Australian itäosan Isoon Britanniaan 1770. Vuonna 1788 saapuivat ensimmäiset rangaistusvangit ja siirtolaiset. Aboriginaalien ja uusien tulokkaiden elintavoissa ja ajatusmaailmassa oli suuria eroja, mikä aiheutti ristiriitoja. Aboriginaalit esim. metsästivät riistaeläinten vähetessä tulokkaiden lampaita ja nautoja. Nämä taas eivät ymmärtäneet aboriginaalien suhdetta maahan. Aboriginaalit eivät näe luontoa ja ihmistä erillisinä. He eivät yritä hallita luontoa eivätkä he omista maata, vaan maa omistaa heidät. He ovat eksyksissä ja peloissan vieraan heimon ja vieraiden henkien alueella.

Aboriginaaleja oli 1788 useimpien arvioiden mukaan n. 300 000 (ehkä jopa miljoona), Tasmaniassa n. 8 000. Sata vuotta myöhemmin taudit, puute, alkoholi ja suoranaiset murhat olivat vähentäneet heidän määränsä 60 000:een. Kirkko ja valtio perustivat heille suojelualueita. Sitten seurasi sopeuttamis- ja sulauttamispolitiikka, joka hajotti vanhat perheryhmät pienempinä valkoisten keskuuteen.

3. Aboriginaalien nykypäivää

Ensimmäiset australialaiset saivat äänioikeuden vasta 1967 kansanäänestyksellä, 1970-luvulla he saivat itsemääräämisoikeudet. Heidän maaneuvostonsa alkoivat vaatia uskonnollisesti tärkeitä paikkoja takaisin, siinä he ovatkin joissakin tapauksissa onnistuneet. Valkoiset vastustavat usein maan luovuttamista, koska siitä löytyy paljon mineraaleja, mm. bauksiittia ja uraania. Karjan kasvattajatkaan eivät mielellään luovu alueistaan.

Nykyään täys- ja puoliverisiä aboriginaaleja on heidän itsensä laskujen mukaan 750 000, valkoisten mukaan 160 000. Aboriginaalien kieliä arvellaan olleen 250. Näistä n. 50 on kuollut ja sataa puhuu enää vain iäkäs väestö. Pohjois-Australiaan on kuitenkin syntynyt kaksi kreolikieltä (englannin ja usean aboriginaalikielen sekoituksia).

Taulukko: Aboriginaalien maanomistus, pinta-alat osavaltioittain ja asukasmäärät (Schweizer, von Bistow, 1987, s.59).

Osavaltio	Koko neliö- kilometreinä	Aboriginaalien omistama maa-alue neliökilometreinä	Koko väestö	Aboriginaali väestö	Aboriginaaleja %
Uusi Etelä-Wales ja Canberra	804 000	171 km	5 464 400	36 190	0,66
Victoria	227 600	20 km	3 948 600	9 057	0,15
Queensland	1 727 200	Vain kirkon ja  valtion reservaatteja	2 345 300	44 698	1,91
Etelä-Australia	984 000	98 400 km	1 319 300	9 825	0,74
Länsi-Australia	2 525 000	Vain kirkon ja valtion reservaatteja	1 299 100	31 351	2,41
Tasmania	67 800	ei yhtään	427 000	2 688	0,63
Pohjoisterritorio	1 346 200	29 000 km (32 % enimmäkseen autiomaata)	122 800	29 088	23,69
Kaikkiaan	7 582 300		14 926 800	159 897	1,07

Vuoteen 1992 mennessä noin 33 % Pohjoisterritorion maista oli palautettu aboriginaaleille. Kaivostoimintaa harjoittavilla alueilla paikalliset heimot saavat osuuden voitosta. Yhteisöt käyttävät rahan kulttuuri- ja taloudelliseen toimintaan. Ne sijoittavat esimerkiksi turismiin, ostoskeskuksiin ja karjatiloihin. Samalla ne tulevat itsenäisemmiksi valkoisesta yhteiskunnasta.

Joitakin perinteisiä heimoyhteisöjä on säilynyt siellä täällä. Yleisesti ottaen monet heimot yrittävät elvyttää vanhaa kulttuuriaan, myös valkoiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita aboriginaalien elämästä ja elämäntavoista. Aboriginaalien taide on nykyisin suosittua. Uniajan tarinoita maalattiin ennen maahan ja puun kuoreen, nykyisin niitä maalataan akryyliväreillä turisteille. Nämä maalaukset ja Pohjois- ja Länsi-Australiassa tehtävät puuveistokset ovat korkeatasoisia. Aboriginaalit myös esittävät seremonioita turisteille ja kertovat tarinoita (mutta vain initiaation läpi käyneet tietävät kaiken esi-isien matkoista ja teoista). Aboriginaaleja käsittelevät kurssit (Aboriginal studies) ovat yleisiä myös yliopistoissa.

Aboriginal Art and Culture Centre

Australiana