Kuulumisia
15.3.2009, Sunnuntai, Päivitys
Vietin viime viikolla 5-vuotissynttäreitäni herkuttelemalla
vähän. Päiväkirjani päivitystahti on kuihtunut
yhteen merkintään vuodessa, eikä se siitä varmasti
enää kiihdy. Asustelen edelleen Oulussa mamman kanssa. Muutimme
vakkarieläinlääkärini läheisyyteen keskustaan.
Olen jo törmännyt muutamaan mukavaan poitsuun näillä
kulmilla. Minusta on tullut siis citykoira! Hieman harmittaa ainainen
tassujen pesu lenkin jälkeen, mutta muuten pidän kovasti tästä
uudesta naapurustostani. Kovasti jo odotamme mamman kanssa kesää
ja kurattomia kelejä. Talossamme asuu myös paljon eläinrakkaita
ystäviä, jotka hymyilevät ja juttelevat minulle rappukäytävässä.
Olen niin söpö kaikkien mielestä.
Mukavaa vuotta 2009 kaikille!
Terveisin, Peppula
11.3.2008, Tiistai, Syntymäpäivä!
Mamma ja pappa lauloivat minulle aamulla synttärilaulua ja olen
muutenkin saanut ylimääräistä hemmottelua tänään.
Hotkaisin juuri synttäreitteni kunniaksi makaroonia ja kanaa, naminami.
Päivällä pääsin käymään Mustissa
ja Mirrissä valitsemassa itselleni mieluisan luun ja pari keksiherkkua.
Koska en ole ahmatti, säästän herkkuja myös pahan
päivän varalle.
Eräs kaunis päivä kävimme Nallikarissa paistamassa
makkaraa. Pitihän sitä sitten pihistää itsellenikin
palanen maasta ja syödä sitä salaa. Se maistui vähän
oudolta ja sainkin kuulla syöneeni soijamakkaraa. Samaisella reissulla
poikkesimme iglussa.
Tässä
uusin piilopaikkani, jonne vetäydyn kuullessani pesupäivä-sanan.
Terveisin, Peppi-synttärisankari
20.2.2008, Keskiviikko, Aurinkoista talvipäivää!
Ajattelin ilahduttaa teitä ystäviäni muutamalla otoksella
elämästäni. Ensiksi tahdon esitellä uuden pehmoleluystäväni
Roopen,
joka hurmasi minut heti ensi tapaamisellamme. Roopen
kanssa on kiva painia ja nukkua.
Tässä
kuvassa nukun mummolan kiikkustuolissa. Hieman se huojui, mutta ei se
minua haitannut. Pappa suunnitteli heti, että opettaisi minut keinuttamaan
itseäni tuossa ihmeellisessä tuolissa. Jos se joskus onnistuu,
lupaamme kuvata siitä videon.
Tässä
kuvassa hengailen papan vierellä, kun pappa tekee gradua tietokoneella.
Välillä kun mamma ja pappa uppoutuvat liiaksi omiin töihinsä
tai muihin askareihinsa koneella, minun täytyy ilmaista syvillä
huokauksilla olemassaolostani. Huokailen niin monta kertaa, että
ne varmasti kuulevat ja tuntevat olonsa syylliseksi. Sitten yleensä
pääsen syliin ja saan rapsutuksia.
Tästä
kuvasta päätellen minulla on pikaruokaviikot meneillään.
Cesar taisi olla tarjouksessa. Herkkujani ovat lammas-kana sekä
häränliha-kana. Muut voi nakata mäkeen minun puolestani.
Testattu on.
Jouduin muuten pesulle sunnuntaina. Se on hirveää! Siitä
otetut kuvat ovat vielä kamerassa. Piilouduin mammalta ja papalta
eteisen kaappiin. Aika hyvän piilon löysin, mutta niinhän
siinä aina käy, että ei sitä vaahtokylpyä voi
mitenkään loputtomiin paeta.
Terkuin, Peppi
18.1.2008, Perjantai, Hyvää alkanutta vuotta!
Meno täällä päiväkirjassani on hiljentynyt
sitten pentuaikojen ja tutut kyselevätkin aina välillä,
eikö elämässäni tapahdu enää niin paljon,
kun blogimerkinnät ovat vähentyneet. Kyllähän minä
edelleen teen kaikenlaista, kuten esimerkiksi käyn koirapuistoilemassa,
Stockalla shoppailemassa eläintenosastolla tai Mustissa ja Mirrissä
(vinkki: siellä on aivan ihania herkkuja!) ja lenkkeilemässä
ja kylästelemässä ympäriinsä. Olenhan minä
toki rauhoittunut paljon pentuajoista ja koirapuistossakin minun täytyy
useasti ottaa vanhemman koiran rooli, kun pennut riehuvat keskenään.
No, ei minusta mikään tosikko ole kuitenkaan tullut ja kyllä
leikkiminenkin maistuu kivojen kavereiden kanssa. Olen saanut muuten
uusia koirakavereita kotini lähettyviltä. Rakkauttakin oli
ilmassa viime vuoden loppupuolella, mutta omistajamme estivät meitä
tapaamasta juoksujeni aikaan. Hoitaisin kyllä nyt niin mielelläni
noita bolognese-coton de tulear -vauvoja. Nyyh.
Mamma ja pappa ovat ahertaneet opintojensa loppuun saattamiseksi ja
tällä hetkellä jännitetään, mihin suuntaan
kohtalo meitä seuraavaksi vie. Jos mamma saa työpaikan täältä
Oulusta, jäämme tänne, mutta jos näin ei käy,
minusta saattaa pian tulla Etelä-Suomen asukki. Jäädään
jännityksellä odottamaan seuraavaa tassumerkintääni.
-Peppi-
22.8.2007, Keskiviikko, Uutisia
Paljon on aikaa vierähtänyt viime tassumerkinnästäni.
Olen muuttanut uuteen kotiin, lähemmäksi keskustaa. Olen nauttinut
kesäisistä vapaapäivistäni meressä kahlaten
ja tutustuen ihaniin metsäpolkuihin. Meri vetää minua
puoleensa. Tahdon aina mennä merelle päin. Kerrankin nukahdin
rantahiekkaan mamman varjoon ja kuuntelin vain aaltojen liplatusta.
Uusin pehmolelukaverini on Ikeasta pyydystetty mustekala, Lonkku. Aiemmassa
kirjoituksessani kyllä korostin, että kannattaa hankkia pehmolelut
kirpparilta, mutta mamma ja pappa olivat sortuneet Ikean pehmolelyhyllyllä,
kun olivat ajatelleet minua. No ymmärtäähän sen,
kun olen niin ihana! Lonkulla on monta kutsumanimeä, kuten esimerkiksi
Mustis ja Lonkeroinen. Lonkku on säilynyt ehjänä jo monta
viikkoa. Vuosien aikana olen pistänyt palasiksi aika monta pehmoleluani.
Katsotaan, kuinka kauan Lonkku kestää käsittelyssäni.
Listataanpa rakkaimmat pehmoleluni vuosien varrelta. Osa niistä
on jo kokonaan poismenneitä ja osa on vielä nallesairaalassa
hoidossa.
1. Sakke
Rakkain ja ensimmäinen pehmoleluni. Ensin lähti silmät
ja sitten tuntosarvet. Sen jälkeen lähti jalka jalalta, kunnes
jäljellä oli vain kuori. Tykkään kiusata omistajiani
syömällä vanua.
2. Pupu
Pupu-rakkaani sain Marilta. Yhteiseloamme kesti vain hetken, kunnes
pupu mamman pesuyrityksistä huolimatta jatkoi haisemista ja siitä
luovuttiin. Sain
samanlaisen ja kulutin Pupu kakkosenkin loppuun.
3. Delfi-Delfiini
ja Frodo-sammakko
Mamman ja papan kreikantuliaiset. Silppusin nämä kaverini
alle viikossa. Olin hieman näreissäni parin viikon erossa
olosta. Siinä ei pehmolelut hirveästi auta, jos haluaa lepytellä
minua. Frodosta ei valitettavasti ole kuvaa.
4. Katti/Pekka-Kissa
Pekka-Kissa parka joutui kestämään koiruuksiani tovin.
Melko paksunahkainen kaveri, mutta joutui lopulta nallesairaalaan.
5.
Kurre
Serlan orava. Ei niin rakas, mutta kyllä senkin kanssa jaksoi tovin
leikkiä.
6. Chirac
Chirac-kirahvi nimettiin Ranskan entisen presidentin mukaan. Chirac
pelastettiin pehmoleluksi Euromarketin alekorista. Chirac on ollut kestävä,
mutta pari naarmua silläkin on jo turkissaan kovien leikkien seurauksena.
Tällä hetkellä Chiracin tila on vakaa ja se on pienessä
paikkauksessa nallesairaalassa. Odotamme innolla Chiracin paluuta kotiin,
jotta se pääsee tutustumaan Lonkkuun.
Onhan noita pehmoleluja ollut muitakin, mutta tässä parhaat
palat. Jatkan nokosiani ja lähden sen jälkeen lenkille.
Terveisin, Madagaskarin koira
20.5.2007, Sunnuntai, Kesäkukkia
Kävin tänään kaupungilla viettämässä
ensimmäistä kunnon kesäpäivää. Muuten
oli oikein mukava ja aurinkoinen sää, mutta tuuli oli melkoinen.
Kävimme Antin ja Marin kanssa hakemassa Subista patongit ja menimme
syömään niitä Torin rantaan. Mamman kanssa otettiin
Kanateryaki, joka on meidän lemppari. Muuten oli mukavaa syödä
ulkosalla, mutta tuuli meinasi viedä meidän Subin mukanaan.
Ruoan jälkeen suuntasimme Välivainion puutarhamyymälään
ja minut jätettiin autoon. Nostin pienen mekkalan, sillä eihän
se ole mistään kotoisin, jos joutuu jäämään
yksin tylsään autoon! No onneksi isäntäväki
ei viipynyt puutarhalla kauaa, sillä he totesivat hintojen olevan
hirmu korkeat ja suuntasivat Kaijonharjuun kukkaostoksille. Siellä
samaiset kukat olivat puolet halvempia. Söimme jälkkäriksi
jätskiä ja minä onnistuin kerjäämään
itsellenikin maistiaiset. Sen jälkeen suuntasimme takaisin kotia
kohti ja aloimme mamman kanssa laittamaan kukkia multaan ja kukkaruukkuihin.
Sitten minä poseerasin
kukkien kanssa parvekkeella. Ainiin, Milou ja Amelie kävivät
myös aamulla ilostuttamassa minua pitkästä aikaa. Pääsin
irti pihalla, mutta pitihän sitä taas mennä aidan ali
naapureiden pihalle juoksentelemaan, joten joudin aika nopsaan takaisin
valjaisiin.Semmoinen mukava päivä minulla tänään
on ollut!
Terkuin, Peppi
alias DJ Peppula
8.3. 2007, Torstai, Päivitys
Hui, kuinka tuo aika vierähtää niin nopeasti! Minullahan
on sunnuntaina 11.3. syntymäpäivät. Täytän
kokonaiset kolme vuotta! Toivon saavani lahjaksi jotain hyvää
herkkuruokaa. Kävin muutama viikko sitten virallisessa polvi- ja
silmätarkastuksessa ja lääkäri totesi kaiken olevan
kunnossa. Tällaisia uutisia on aina mukava kuulla. Voit katsoa
tietoni
KoiraNet -jalostustietojärjestelmästä.
Olen viettänyt hiihtolomaa ja ulkoillut paljon. Aurinko ei ole
kylläkään viikonlopun jälkeen paistanut, mutta silti
tykkään käydä seikkailemassa metsässä.
Meillähän tuota metsää täällä maalla
riittää. Ainakin vielä. Pahasti kyllä näyttää
siltä, että tasaiseen tahtiin kaatuu yksi metsäpalsta
ja tilalle rakennetaan taloja. Ennen täällä näki
pupuja joka ilta. Ne kävivät syömässä ruohoa
meidän pihalla. Pitkään aikaan emme ole niitä nähneet.
Minttukin oli hiihtolomailemassa täällä pohjoisessa
ja näimme pitkästä aikaa. Saimme juosta vapaana Jäälin
metsissä. Se oli huisin hauskaa! Minttu osaa kieriä ketterästi
ympyrää, kun minä pusken voimalla päälle. Se
voi näyttää aika rajulta muiden silmissä, mutta
se on vain leikkiä. Oli mukava tulla kotiin ja lysähtää
väsyneenä nukkumaan.
Tässä muutama kuva viime viikonlopulta. Kävimme seikkailemassa
metsäpoluilla ja -teillä. Aluksi olin hieman
valppaana, kun metsä kuhisi hiihtäjiä. Kummallisia
otuksia. Moottorikelkkoja näin vain yhden. Nyt taidan mennä
nukkumaan uudelle sohvalleni.
Terveisin, Peppi
11.1.2007, Torstai, Hyvää alkanutta vuotta!
Niin se vuosi 2006 on takanapäin ja uudet kujeet ovat jo mielessä.
Ihmiset paukuttelivat uutena vuotena raketteja ja minä soitin musiikkia
kovalla naapureiden iloksi. Olin oikeastaan aika reipas, vaikka en yleensä
tykkää raketeista ollenkaan. Ehkä Avena
sativa rauhoitti minua hieman. Se on luonnontuote, jota voi antaa
myös eläimille lievittämään stressiä.
Mamma vaan pohti jälkeenpäin, että liekö kauranversouutteen
teho perustunut pikemminkin rohdon alkoholipitoisuuteen kuin kauraan.
Viime viikolla alkoivat juoksuni vuoden tauon jälkeen. Minulla
on kova vauvakuume ja niin mammallakin hieman. Koiravauvoja molemmat
haluaisimme, mutta tyydymme selailemaan cotonvauvojen kuvia netistä.
Olen kuullut ilmastonmuutoksesta, joka on pistänyt säät
ihan kummallisiksi. Eihän täällä ole Oulun korkeudellakaan
lunta edes nimeksi. Tänään lämpömittari sentään
laski kymmeneen pakkasasteeseen. Ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä
jotain, sillä minäkin kärsin siitä. Joudun pesulle
tämän tästä, kun rapa ja loska tarttuu turkkiin
ikävästi. Minun ongelmani ei tietenkään ole kovin
suuri, mutta sen sijaan isompaa hätää kärsivät
jo monet eläimet maailmalla. Ilmastonmuutos uhkaa useita villieläimiä,
kuten esimerkiksi jääkarhua ja itämerennorppaa. Itämerennorppa
kun tarvitsisi jäätä ja siihen kasautunutta lunta synnyttääkseen
poikasensa, mutta mistäs sitä jäätä, kun Suomessa
vietetään tammikuun historian lämpimimpiä öitä.
Miten me koirat perheinemme voimme auttaa näitä eläimiä
ja maailmaa, vaikka vain ihan pienilläkin teoilla? Tässä
muutama vinkki:
1) Mennään koirapuistoon kävellen! Ei aina tarvitse
ajaa autolla. Samalla saat luettua paljon enemmän pissaviestejä
ja tiedät näin kotikulmiesi asioista paljon enemmän.
Isäntäväkesi tulee virkeämmäksi ja paremmalle
tuulelle, kun viet heidät lenkille. Saatat saada jopa palkinnoksi
luun koirapuistoilun jälkeen, koska käytit heitä ulkoilemassa
ja sait heidät iloisemmalle tuulelle.
2) Kirppareilta löytyy ihania pehmoleluja, joita voi suolestaa
= repiä vanut ulos ja mussuttaa ne pieniksi palleroiksi suussa.
Aina ei siis tarvitse ostaa uusia pehmoleluja, kun ne kumminkin menee
rikkii.
3) Minun lisäkseni varmaan moni muukin sesse viihtyisi muutaman
asteen viileämmässä huoneenlämmössä. Ihmisetkin
voisivat pistää tekoturkkia päällensä, ettei
tarvitsisi tutista.
4) Mammalle ja papalle olen painottanut vinkeistä tärkeintä:
Minua ei tarvitse pestä niin usein! Siinä säästämme
vettä ja minä voin pelastaa näin maailman! Tai ainakin
melkein.
Terveisin, Peppi Supercoton
22.12.2006, Piparintuoksuista joulua!
Taas näyttää olevan se aika vuodesta, jolloin ihmiset
hössöttävät, sytyttävät kynttilöitä
ja syövät mitä ihmeellisemmän tuoksuisia herkkuja.
Jopa minut
on koristeltu punaisiin tonttuhepeneisiin. Saapas nähdä
kuka saa tänä jouluna eniten lahjoja. Viime jouluna se taisin
olla minä! Tänä jouluna olen malttanut mieleni ja päättänyt
avata joululahjani vasta aattona. Aivan varmasti minullekin on varattu
jokin hyvältä tuoksuva paketti kuusen alle!
Joulurauhaa niin ihmisille kuin eläimille ympäri maailmaa,
Peppi
16.11.2006, Kuulumisia pitkältä ajalta
Sain vihdoin uudelle koneelle asennettua ohjelman, jolla voin päivitellä
taas blogiani! Toivottavasti ette ole ehtineet luopua toivosta päivityksieni
suhteen. Talvi on tulla tupsahtanut tänne pohjolaan. Talvitakkini
on ollut pakkasilmoilla tarpeen, koska turkkini on melko lyhyessä
mitassa. Näytän hieman karitsalta. Eilen kävin vierailemassa
Ransun ja Niiskun luona
pitkästä aikaa. Niiskulla oli ollut juuri ensimmäiset
juoksut. Meinasimme aluksi ottaa hieman mittaa toinen toisistamme. Niisku
taisi olla mustasukkainen Ransusta, koska Ransu oli niin kiinnostunut
minusta. Aika pippurinen emäntä tuo Niisku on kymmenkuiseksi
pennuksi. Minunkin juoksut ovat alkamassa jälleen vuoden tauon
jälkeen. Olen aika helppo tapaus isäntäväelle, kun
minulla on vain yhdet juoksut vuodessa.
Seuraavassa muutama kuva viime kesältä ja ihan viime päiviltä
päivän piristeeksi:
Kesämuistoja
Valkiaisjärveltä. Tässä kuvassa emme malta olla
lipittämättä vettä Fluffyn kanssa. Tässä
olen Ransuilla
grillaamassa, enkä malta odottaa grilliherkkuja.Olisipa taas
kesä!
Tässä on uusi mökkini.
Olen hieman aamuisen näköinen kuvassa. Kurre ei mahdu kanssani
mökkiin, joten se nukkuu mökin vieressä. Mökki on
pääasiassa ikioma piilopirttini, mutta välillä se
toimii myös kuivausrumpuna. Sinne on kiva mennä ärjymään
ja kiehnäämään suihkun jälkeen.
Yksi uusi harrastukseni on taiteilla sohvan selkänojalla. Tässä
vartioin
takapihaa. Minä jopa nukun samaisella selkänojalla kyttyrässä.
Taidan olla jotain sukua kissoille.
Tässä kuvassa nuuskuttelen
parvekkeelle satanutta ensilunta. Ihanaa!
Uusin tihutyöni on sängyn myllääminen. Mikään
muu ei ole kivempaa kuin rakentaa käytäviä sijauspatjan
alle ja nukkua siellä suojaisessa mytyssä. Tässä
jäin vain kiinni itse teossa. Mamma ja pappa tykkäävät!
Terveisin, Peppi
6.8. 2006, Jassu!
Jaffa on paistanut koko viikonlopun. Vietin eilen kesäpäivää
Nallikarissa. Voi jukra, että siellä oli mukavaa. Mamma unohti
kameran kotiin, joten kuvia ei valitettavasti tällä kertaa
ole luvassa hullunkuriselta retkeltäni. Tässä sen sijaan
lohdutukseksi muutaman
kesän takainen kuva minusta samaisessa paikassa. Nautin eilisestä
päivästä kieriskellen rantahiekassa ja kaivaen kuoppaa
päämääränäni Kiina. Pappa ja mamma antoivat
minun nauttia hiekkakylvystä ajatellen, että antaapa koiran
kerrankin nauttia olostansa ja tehdä mitä mieleen juolahtaa.
Ja minähän nautin! Hieroin turkkiini nimittäin hemaisevan
hajuveden ja jäin kiinni jo rannalla, kun isäntäväki
alkoi ihmetellä tuota pahaa hajua joka aina välillä kantautui
heidän nenäänsä. Uups! No arvatakin voi, miten siinä
sitten kävi. Jouduin kotona suihkuun ja vieläpä vaahtokylpyyn.
Mamma nikotteli pestessä minua ja nimitteli haisuliksi. En voi
ymmärtää miksi. Itse se käyttää sellaisia
myrkyn hajuisia kemikaaleja, eikä tajua että luonnosta löytyy
parhaimmat tuoksut. Omat suosikkituoksuni ovat erityisesti kalanraadot,
lattiakaivot sekä tämä eilen löytämäni
uutuustuoksu, märkä hiekka.
Tässä teille muille karvatassuille pari kaunistautumisvinkkiä:
1. Kieri joka aamu saunan/kylpyhuoneen (kummassa on paremmat aromit
sillä hetkellä) lattiakaivon ritilän päällä
muutaman kerran. Huomio erityisesti, että tuoksua tulee niskan
seudulle.
2. Ulkona voit törmätä mitä ihanimpiin tuoksuihin!
Käytä ne siis hyödyksesi silloin, kun emäntä
ja isäntä eivät näe. Uimarannalta löytyy erityisesti
vanhoja kalanraatoja. Kieriskele niiden päällä ja saat
pitkäkestoisen tuoksun turkkiisi, joka ei haalistu hetkessä!
Rannoilla voit myös kaivaa kuopan ja kieriä sitten sieltä
paljastuvassa märässä hiekassa.
3. Vinkeistä tärkein! ÄLÄ JÄÄ KIINNI!
Sinun täytyy osata hieroa tuoksua itseesi juuri sopiva määrä
ja piilossa isäntäväeltä. Tällöin voit
nauttia tuoksustasi pidempään, etkä joudu suihkun alle.
Antakaa kaikkien tuoksujen tuoksua, tuoksua vaan!
Terveisin, Peppi
2.8.2006, Doogaus
Aloitetaanko uusi harrastus? Doogaus nimittäin. Ai, että
mitäkö on doogaus? No koirien joogaa tietenkin! Erään
nettikirjakaupan sivuilta löytyy uutuuskirjojen joukosta koirien
joogaa käsittelevä kirja:
"Ketkä ovat luontaisempia joogaajia kuin koirat? Ne istuvat,
venyttelevät, kierivät ja kurottelevat rennosti mutta jäntevästi
ja ovat levätessään eli mietiskellessään täydellisesti
huolia vailla. Niiden notkeus ja riippumattomuus muusta kuin emännästään
tai isännästään on usein pitkän ja tiiviin
doogaharrastuksen tulosta."
Kirjassa esitellään koiramaisia liikkeitä, joita voi
sitten yhdessä sekä koira että omistaja toteuttaa. Peppi
on lupautunut valmentajaksi mammalle, jotta mammakin saadaan vielä
treenattua ulkomaanreissulle kuntoon. Nyt kaikki vaan doogaamaan!
Terveisin, Peppi Personal Trainer
1.8.2006, Yleisön pyynnöstä - Mistä on Pepin
kesä tehty?
No uinnista ja hepuloinnista lyhyessä turkissa tietenkin. Grilliruokien
kerjääminen on myös kivaa. Peppipersoona on tullut
näin kesän myötä esille korostunein luonteenpiirteineen
pitkän talven jälkeen. Mikään muu ei saa meidän
koiraa vapautumaan ja rentoutumaan enempää kuin järviuinti
helteellä. Tuo märkä, hepuloiva ja ketterääkin
ketterämpi kuratassu nostattaa mieleen ihanat pentuajat, jolloin
ei aina tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Menneitä on mukava
muistella, mutta meidän vauhti ei ainakaan vielä ole hidastunut,
vaikka kaksi vuotta on jo vierähtänyt noista ajoista. Lyhyt
turkki on ollut helpotus näin ennätyksellisen kuumana kesänä.
Peppi on nauttinut silmin nähden. Helteistä ja koirista tulikin
mieleen, että Pepillä on pieni bisnesvinkki kauppiaille. Automarkettien
ja kauppojen pihoille tulisi järjestää varjoisia paikkoja
autoille, joissa on koiria. Meidän perhe on löytänyt
Oulusta yhden ruokakaupan, jonka pihalta löytyy kaksi tällaista
paikkaa ja nekin ovat varmasti vain sattumalta siihen rakennettu. Tämä
kauppa on saanut vakioasiakkaat meistä näin kesäaikaan,
sillä meitä karvajalkoja ei ruokakauppohin huolita, eikä
kesähelteillä voi jättää koiraa autoon edes
kauppareissun ajaksi.
Käytiin koko perheen voimin kesälomailemassa myös Lapissa,
Äkäslompolossa. Peppi valloitti Ylläksen
huipun kipuamalla pikku tassuillaan tunturin päälle lähes
omin voimin. Kylläpäs siellä oli hienot maisemat.
Huomenna on luvassa juttua doogauksesta. Alkoiko kiinnostaa? Kerron
huomenna tarkemmin mistä on kyse. Tule siis pian käymään
uudelleen! ;)
Terveisin, Peppi-Kesäheinä-Peppula
9.6.2006, Perjantai, Peppi is Back!
Olen viikonloppulomalla Oulussa. Viimeiset kolme viikkoa olen viettänyt
Helsingissä kaupunkikoirana. Helsinki on minulle tuttu paikka jo
pentuajoista, joten en turhaan jännitä ratikoita ja ihmisvilinää,
mutta kyllä tämä oma koti on aina paras paikka asua.
Punavuoressa on paljon toisia koiria ja joka kerta kun käyn ulkosalla
näen yleensä toisen pikkuhaukun, jota minun on aivan pakko
päästä nuuskimaan. Muutamaan cottoniinkin olen törmännyt!
Turkkini on likaantunut Helsingissä nopeasti ja olenkin joutunut
viikoittain suihkun alle. Aika mälsää, kun joutuu pesulle
niin usein.
Juna-asemat aiheuttavat minulle värinän tunteita. Junalla
matkustaminen sujuu ongelmitta, mutta itse juna-asemalle saapuminen
on jännittävä tapahtuma. Koskaan kun ei voi tietää,
että ollaanko vastassa jotain superihanaa tyyppiä vai kenties
itse lähdössä reissuun. Matkustan vielä seuraavaksi
viikoksi etelään, mutta sen jälkeen saan taas purkaa
laukusta luut ja lelut ja asettua omaan ihanaan kotiini. Oulu City Rocks!
Terkuin, Peppi
26.3.2006, Sunnuntai, Bichon de Tulear
Mamma ja pappa saksivat minua hieman ja näytän taas ihan
pennulta. Papan mielestä olen Bichonin näköinen. Pumpulinen
turkki ja polkkatukka ovat loppujen lopuksi aika söötti yhdistelmä.
Kaupunki-ilmaston ja paksun coton-turkin aina vaivaamat takut saivat
kerralla huutia, vaikka tassut ovatkin vielä viimeistelyä
vaille. Kohtahan se kesäkin tulee eikä tarvitse koko ajan
läähättää ja viilentyä joessa! Karvaa
irtosi yksi muovisäkillinen, eli olen ainakin 200 grammaa kevyempi
haukku kuin pari päivää sitten. Ronskilan Iitan dieetti
puree paremmin kuin mitkään ihmepillerit. Saan syödä
mitä haluan!
Olen hieman väsynyt kuvassa. Klikkaa suuremmaksi.
Kevätväsymystä
20.3.2006, Maanantai, Kuulumisia keväthangilta
Olen kaksi-vuotias, olen kaksi-vuotias,
Takana on kova putki pentuaikojen
Olen kaksi-vuotias, olen kaksi-vuotias,
En oo enää mikään rääpäle, olen kaksi-vuotias
Ti-dii di-di dii dii...
Kirjoitustahtini on hieman pidentynyt sitten pentuaikojeni. Olen nykyään
niin kiireinen erilaisten bisnesten vuoksi. Täytin viikko sitten
kokonaiset kaksi vuotta, mutta en juhlinut synttäreitäni mitenkään
suuremmin. Kävin tänään tutustumassa Ransun uuteen
pikkusiskoon, Niiskuun.
Telmimme takapihalla
ja riehuimme sisällä. Sitä
tavallista koiran elämää.
Minulle on tulossa hieman erilainen kevät ja kesä. Mamma
lähtee Helsinkiin työharjoitteluun pariksi kuukaudeksi ja
minä aion mennä mukaan. Täältä tullaan Vappu
ja Susanna! Pistäkää sukat piiloon! Tassuterroristi tuo
mukanaan hieman elämää teidänkin Punavuoren kaksioon!
Käydään me mamman kanssa täällä Oulussa
viikonloppuisin pappaa moikkaamassa. Saatan minä viettää
aikaani myös täällä Oulussa papan kanssa, mutta
parempi minun on olla Helsingissä, kun papalla on vaihteleva vuorotyö
ja joutuisin olemaan öitä yksin. Silloin tahdon hieman ikävöidä
perhettäni ja tirauttaa pari tippaa ulvonnan kera. Naapurit eivät
kuulemma tykkää, että ilmaisen tunteitani. Tunteiden
purkaukset johtuvat kyllä tällä hetkellä juoksujen
jälkimainingeista. Olen hieman surullinen, kun pentuja ei taaskaan
syntynyt ja hoivaviettini on kova. Helsinkiin pääsy piristää
mieltäni!
22.2.2006, Keskiviikko, Kukkuluuruu!
Peppi odottelee kohta syntyväksi olemattomia pentujaan. Pesänrakennuspuuhista
ollaan saatu jo esimakua ja juoksujen jälkeinen rötköttelykausi
on parhaimmillaan. Erityisesti Peppi tykkää loikoilla pehmeillä
alustoilla rapsutettavana. Anna-tätin
kainalossa on erityisen mukava köllötellä. (Patjalla
ei ole mitään papanoita, vaan Annalle lahjoittamani herkkupala.)
Mamma ehostaa itseään aamulla peilin edessä. Se tietää
sitä, että kohta lähdetään ulkoilemaan, koirapuistoon
tai kylästelemään. Peppi hiipii itsetietoisena kylpyhuoneeseen
ja limboaa itsensä saunan lasioven alitse. Alkaa kuulua epämääräisiä
ääniä ja tuhinaa. Peppi kiehnää itseensä
"hajuvettä" innokkaasti lattiakaivon ritilän päällä.
Täytyyhän sitä ehostautua ennen reissuun lähtöä.
Tästä tavasta on tullut niin säännöllinen,
ettei epäilykselle jää sijaa. Muutama kiehnäys ritilän
päällä ja Peppi on valmis lähtemään ulos!
Cotoneiden
uusinta muotia.
