Kuulumisia elokuulta, ikää alle 6 kuukautta.

31.8.2004, Tiistai, Elämäniloa

Peppi on ollut oikea energiapakkaus leikkauksen jälkeen. Leikki ja ruoka maistuu, niin kuin pennulle pitääkin maistua! Rotevuutta on tullut viime päivinä lisää oikein silminnähtävästi, ainakin isäntäväen mielestä. Ehkäpä parin edellisviikon heikkoa ruoansulatusta on nyt paikkailtu oikein urakalla. Löysä kakkakin kiinteytyi, kun jätimme nautaa sisältävän koiranmakkara-lihahyytelön pois. Toivottavasti nuo ajoittaiset anaalivaivatkin häviävät kiinteytyneen kakan myötä. Erilaisia raakoja lihoja kokeillaan varmasti lähiaikoina, mutta toistaiseksi edetään pääasiassa nappuloiden turvin. Piimä ja yrjölänpuuro maistuvat Pepille oikein hyvin kuivamuonan kera.

Isäntä kekkasi pari päivää sitten uuden huippuhauskan leikin, jossa pakaralihakset kasvavat kiinteiksi ja vahvoiksi kuin varkain. Vaikka leikki tapahtuu yksin, se ei voisi hauskemmaksi muuttua! Pepin varastamien sukkahousujen sisään tungettiin tassupallo. Aluksi leikki oli pelkästään sinkuvien sukkahousujen sisään tungetun pallon jahtaamista, mutta itse kuningasajatus oli ripustaa tämä hökötys kattoon kiinni! Ripustimme sukkahousut nyrkkeilysäkin tilalle kattokoukkuun. Pallo jäi noin puolen metrin korkeudelle roikkumaan. Mikäs sen hauskempaa kuin yrittää pomppia sopivan kokoista palloa kiinni kita ammollaan, kun suurin osa yrityksistä vain lisää pallon heilumista.

Sivuvaikutuksena mainittakoon sukkahousujen suuri repeytyvyys, mutta ainahan noita käytettyjä sinkulahkeita tulee kuin liukuhihnalta. Pentuiässä leikkiä voi myös rajoittaa kovalla kädellä, sillä polvet eivät mahda kestää tätä kovasti kunnon päälle ottavaa loikkimista pidemmän päälle. Vielä sen verran, että mahdollisen kuristumisvaaran vuoksi lelua ei ole ehkä hyvä jättää esille koiran ollessa aivan yksin.

Katso videopätkä palloleikistä. Kameran hytkyminen johtuu kuvaajan kyvyttömyydestä pidätellä naurua.

Katso myös nämä kaksi vanhaa pätkää, jotka olemme saaneet vaikeuksien kautta kaikkien halukkaiden nähtäväksi:

Peppi tallustelee masun päälle

Peppi ja Ransu vetävät köyttä

Videot löytyvät myös kuvagalleriasta.

28.8.2004, Lauantai, Peppi-toipilas

Eläinlääkäri poisti eilen Pepiltä kaksi jättimäistä yläkulmahammasta juurineen päivineen. Turhaan olisimme noita sapeleita sormin nitkutelleet. Mammaa vähän jännitti leikkaus ja koko päivä oli yhtä odottamista. Eläinlääkärin luona Peppi rauhoitettiin lääkkeellä. Pulssi ja hengitys kiihtyivät. Peppi yritti sinnitellä epätoivoisesti hereillä, mutta huumausaine oli liian voimakas. Muutamassa minuutissa pienet tassut antoivat periksi liukkaalla hoitopöydällä. Nappisilmät sammuivat ja kieli jäi roikkumaan leukojen väliin. Hoitaja kantoi Pepin varovasti takahuoneeseen ja kertoi, että leikkaus tulee kestämään noin tunnin verran, jonka aikana isäntäväki voisi käydä vaikkapa kaupungilla. Hieman haikein mielin isäntäväki lähti hakemaan pizzaa, mutta luotti kuitenkin rakkaan Peppulan osaavan henkilökunnan käsiin. Ruoka huuhdottiin alas colalla. Etiketin sisäpuolelta paljastui tekstinpätkä: "Se, mikä päättyy, lakkaa olemasta." Isäntä katsoi parhaaksi olla mainitsematta lausetta ääneen.

Leikkaus meni hyvin. Operaation jälkeen pikkupotilasta pääsi katsomaan leikkaushuoneeseen. Siellähän se Peppiliina makasi fleecehuovan välissä ja koisi rassukan näköisenä. Eläinlääkäri kertoi antaneensa Pepille herätepiikin ja odottelimme silmien avautumista innolla. "Tuttuja ääniä kuuluu... Missähän minä olen... Onpas outo olo... Yritänpäs nousta pystyyn... hhm... miksihän jalkani eivät kanna... Mamma ja Pappahan ne siinä! Häntä sentään toimii, heilutanpa sitten sitä. Kiva nähdä teitä! Yäk, huippaa, minulla on huono olo."

Kotipihalla Peppi käveli jo omilla jaloillaan ja hakeutui humalaisen tapaan pissille hieman horjuen. Taisi olla neidillä aikamoinen kankkunen koko illan ja voimme vain kuvitella kuinka Pepin maailma on huojunut inhottavasti. Peppi nukkui koko loppuillan maistaen välillä ruokaa ja lipomalla vettä.

Aamuyöstä alkoi sängyn jalkopäästä kuulumaan hiiviskelyä. Piti käydä nuolaisemassa isäntäväen naamareitakin ennen kukonlaulua. Tylsät unikeot vain käänsivät kylkeä. Sitten vahdittiin baarista saapuvia naapureita tai jotain vastaavaa kolinaa murisemalla ja varoittavilla haukuilla turhankin sinnikkäästi. Taisivat lääkkeet sekoittaa Pepin pään pahemman kerran. Kehut valppaasta vahtimisesta muuttuivat nopeasti "nyt nassu kiinni" -linjalle. Nappasi vielä emännän sukkahousutkin vaatekaapista, ne rikkinäiset, jotka Peppi omi jo paria päivää aikaisemmin. Eikä isäntäväki reagoinut vieläkään. Emäntä karkasi töihin ja alfa-unikeko jatkoi kuorsaamistaan, kunnes yhdeksän aikoihin alkoi vihdoin tapahtua. Peppi oli liipaisinherkkänä valmiina touhuamaan. Siirtymiset sisällä tapahtuivat juosten ja itku pääsi, jos leikki meinasi loppua liian aikaisin. Sääli vei voiton tällä kertaa ja leikki jatkui vaan tassupallon etsimisestä sukkahousujen jahtaamiseen. Sai ressukka mutustaa juustokalkkunanakkia pitkästä aikaa ja nappuloita ahmittiin edellispäivän edestä.

Söipä äsken isännän kirjanmerkinkin, ketku! No ei ole ensimmäinen kerta kun paperia on mutusteltu. Ja aina varkain :)

25.8.2004, Keskiviikko, Eläinlääkärille tiemme käy...

Pepin kaksi yläkulmuria eivät ole heilumisesta huolimatta lähteneet pois itsestään ja uudet pysyvät hampaat ovat kasvaneet yli puolen välin maitohampaiden rinnalle. Leikkausaika oli varattu eläinlääkäriltä viime tiistaiksi, mutta se oli peruttava, koska Pepin vatsa meni äkillisesti kuralle. Maitohampaiden poisto vaatii nukuttamisen, minkä vuoksi potilaan täytyy olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa leikkauksen aikana. Näin ollen katsottiin parhaaksi siirtää leikkausaika perjantaiksi. Vatsa on jälleen kunnossa, mutta anaalirauhaset näyttävät aiheuttavan Pepille säännöllisesti harmia. Niitä onkin jouduttu tyhjentämään usein kykyjemme mukaan. Lieneekö vatsavaivoihin juuri syynä nämä tukkeutuneet anaalirauhaset? Sitä emme tiedä. Jos vatsa alkaa reistailemaan useammin, niin sitten täytyy mennä lääkärille tutkimuksiin selvittämään mistä oikein on kyse.

Ensi sunnuntaista lähtien harjoitellaan Oulussa cotoneiden kanssa näyttelyjuttuja. Hienoa, että on olemassa aktiivisia ihmisiä, jotka jaksavat järjestää tällaista toimintaa ja vieläpä ilmaiseksi! Olemme tietenkin menossa Pepin kanssa harjoittelemaan ja tähtäimessä on Jyväskylän seuraava suurnäyttely. Oulun näyttelyyn ei meidän neiti vielä ehdi täyttää vaadittua seitsemää kuukautta. Harmi. Isäntä on jo lupautunut näyttelykehään esittämään meidän neitokaista. Harjoituksiin mennään kuitenkin koko perheen voimin. Jippii! Siitä tulee hauskaa! Katso Pepin hurmaava katse.

Nyt se alkoi meilläkin... Nimittäin takkukausi! Tänään selviteltiin jo kaksi takkua Pepin turkista, mutta tämä lienee vasta alkusoittoa. Isommat takkupallot odottavat vielä tulemistaan. Harjat ja kammat esiin, takkupartio, ja ei muuta kun hommiin!

18.8.2004, Keskiviikko, Pepin elämää

Sunnuntaina kävimme katsomassa Pepin synnyinkotia Kuivasmäellä kasvattitapaamisen merkeissä. Pihassa vilisi parisenkymmentä puuvillaa, muutama basset hound sekä leppoisa irlanninsusikoira Olga. Pepin sisko, Kiki, oli myös omistajineen saapunut tapaamiseen. Harmi vain etteivät neidit oikein päässeet pistämään kunnolla leikiksi, kun vanhemmat urokset ihastuivat näihin nuoriin neitokaisiin ja olivat koko ajan poloisten kimpussa. Sen sijaan Peppi pisti leikiksi hellyyttävien basset-pentujen, Vapun ja Kyöstin, kanssa ja hauskaa riitti. Aikuisillakin oli mukavaa, kun sai vaihtaa kuulumisia kahvittelun ja grillailun merkeissä ja katsella koiruuksien touhuiluja.

Eilen isäntäväelle selvisi, miltä oikeasti näyttää likainen cotoni. Peppi kävi nimittäin leikkimässä Fluffy-cotonin kanssa koirapuistossa vesisateella. Parin tunnin leikkien jälkeen meidän ihanan valkoinen Peppiliina oli vaihtanut suojaväriänsä (klikkaa jos uskallat)! Jos siis olet harkitsemassa cotonin hankkimista, niin muista varautua selviämään myös moisesta ilmestyksestä! ;) Eipä liene ollut Fluffynkaan omistajilla yhtään helpompaa koiransa peseminen kuin meillä. Peppi pestiin kaksi kertaa shampoovedessä ja huuhdottiin moneen otteesseen. Useampi tovi vierähti joidenkin ihmeellisten takiaspiikkien kaivamiseen turkista ja takkujen selvittämiseen. Älkää huolestuko, turkki on jälkeen kunnossa viilauksen ja höyläyksen jälkeen, ja neiti näyttää taas prinsessalta. Hurahdettiinpa muuten ostamaan kaikennäköisiä pikkupompuloita ja pinnejä Peppiä kaunistamaan. Voi kun tuo meidän poikatyttö osaakin olla nätti!

Peppi painaa tällä hetkellä ruhtinaalliset 5.4kg! Onhan Peppi kookkaampi kuin muut ikäisensä nartut, mutta ylipainosta ei ole kyse, vaan terveestä ja terhakasta tyttöcotonista.

Peppi osaa nauttia elämästään ja on vallannut olohuoneen sohvan kauneusunillensa. Katsokaa tätä nukkumisen ihanuutta!

14.8.2004, Lauantai, Maaseudulta palaillessa

Tovi on vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Peppi kohtasi reilu viikko sitten Nella-cotonin Seinäjoelta, jonka jälkeen isäntäväki karkasi Tallinnaan päiväksi. Viimeisen viikon vietimme Ranuan korvessa mökkilomalla ja marjastamassa. Maaseudun tuoksu ja iso piha toivotti Pepin tervetulleeksi suoraan auton takapenkiltä. Onnessaan Peppi huitoi hännällä kärpäsiä ainakin sen puoli tuntia yhtä mittaa. Tuli varmaan syntymäpaikka tuttuine tuoksuineen mieleen. Ajeltiin vähän traktorillakin, niin kuin asiaan kuuluu.

Reissun kääntöpuoli oli jatkuvat yksinolot sillä aikaa, kun muu väki kävi marjassa tai milloin missäkin. Kävi neitikin kokeilemassa hillan poimintaa, mutta suolla loikkiminen pupujussina otti voimille. Ei paljon inisty, vaikka autolle palattiin sylikyytiä. Myöhemmin kokeiltiin mustikkametsää, joka sekin villiinnyttii Pepin täysin. Eihän se raasu nähnyt eteensä, vaan loikki sinne tänne niin että mustikat pölisi.

Maaseutu ja luonnonmetsä on yllättävän hiljaista. Kaupunkilaistunut koira oli innoissaan, kun sai toteuttaa vartiokoiran tehtäviä isäntäväen täydellä luottamuksella. Metsän rapina veti Peppulan korvat hörölle. Siihen päälle vaarasta varoittava hiljainen ja matala haukku. Ja kappasta vain, kukas siellä pusikossa luuraa...sillä on kammottavat sarvet ja se on isompi kuin se koirapuiston tanskandoggi! Sehän on poro, sanoi isäntä. No kai noin rumalle otukselle saa näyttää punaista valoa?! Silloin mentiin.

Peppi ajatti porot pihasta haukkukonsertin saattelemana. Onneksi Peppi saatiin valjaisiin joka kerta kun porot tulivat kurkkimaan pihamaalle, muuten valkoinen cotoni olisi saattanut löytää itsensä keskeltä erämaata yllättäneessä koti-ikävässä, tai vielä pahemmassa tapauksessa poron sarveen keihästettynä. Vartiotehtävä oli joka tapauksessa huisin jännittävää. Sarvipäät jolkuttelivat metsään Peppi vielä turvallisen välimatkan päässä Laurin kanssa. Sitten otettiin ihka oikea vainu ja lähdettiin varmistamaan tunkeilijoiden olinpaikka. Tästä ne on mennyt, tuumi Peppi ja johdatti partiota soratietä pitkin. Välillä pysähdyttiin kuuntelemaan rasahduksia hipihiljaa. "Siellä pientareen päällä ne on, käydäänpäs katsomassa." Pusikon siimeksestä pilkistää sarvet ja hölmistynyt poron mulkaisu. Peppi latasi vielä parit haukut tyyliin 'pysykääkin poissa', jonka jälkeen palattiin kotimaastoon. Kyllä oltiin ylpeätä cotonia. Mission complete! (Kuva poroista jäi harmi kyllä ottamatta, vain sarvet vilahtivat yhdessä räpsäisyssä.)

Pepin tehtävät maalla eivät jääneet vartioimiseen, vaan pitihän sitä tuoda laumalle ruokaakin pöytään perunamaalta. Uudet potut kaivettiin mullasta papan kanssa multatassuilla. Kaivaminen on Pepin lempipuuhaa. Pihamaalta kaivettiin toisten koirien luut ja vanhat herkkukätköt. Ruoansulatus oli kovilla sillä reissulla, vaan kaipa ne koiratkin tietävät mitä tekevät. Vielä kun oppisi itsekin piilottamaan makkaramunakkaansa jonnekin muualle kuin sänkyyn peiton alle! Suu täynnä herkkua ja kauhea ininä raikaa talossa, kun raasu ei löydä tyydyttävää piilopaikkaa omalle herkullensa. Peppi on hyvästä ruokahalustaan huolimatta säästeliäs haukku. (Juurikin tällä hetkellä meidän oma poliisiauto taas partioi puolikas siankorva suussa ympäri taloa eikä tiedä mitä herkulleen tekisi!)

Alaleuan kulmahampaat tipahtelivat peräjälkeen eräs kaunis aamu, ehkä osittain isäntäväen heiluttelun tuloksena. Se tekikin meidän Pepistä reissun luultavasti eniten tienanneen perheenjäsenen, sillä hampaan poisto rokottaa ainakin sen 100 euroa riippuen operaation vaikeudesta. Uudet yläkulmurit ovat puhjenneet ja kasvavat kovaa vauhtia. Yläkulmurit eivät heilu yhtä paljon ja niitä on vaikeampi heiluttaa. Saapa nähdä selvitäänkö tästä ilman eläinlääkärin apua. Kulmahampaat on kuitenkin hyvä poistattaa, jos vanhat eivät tipahda ajoissa.

Mikäs voisi olla mukavampaa kuin käydä morjenstamassa aina nauravaa poikaystävää pitkän tauon jälkeen. Heti reissun jälkeen painittiin Ransun kanssa rajusti ja innokkaasti. Peppi tunnistaa Ransun nimeltä ja tietää missä Ransu asuu. Alle sadan metrin säteellä Ransun talosta Pepin kaulapanta alkaa kiristyä. Kerrostalon ulko-oven kohdalla häntä heiluu tuhatta ja sataa. Asunnon ovella starttaa onnen ininä. Jos Peppi sattuu olemaan sylissä kun ovi aukeaa -- täytyyhän pantakin saada vilskeessä irti --, jää sylissäpitelijän masuun punaiset viirut sätkivistä takatassuista. Peppiä ei pidä siinä tilanteessa mikään mahti aloillaan. Leikin päätteeksi Peppi jatkaa mielikuvataistelua kodin nurkissa. Yksin ärjyminen näyttää meidän silmissä juuri tällaiselta: "Näin minä näytän sille ens kerralla! Tuosta purasen ja heitän sohvalta alas! ÄRRRrrrr! Ja noin sitten säikäytän kakat lattialle kun vähän murahan ja niskasta pyöräytän!" Pepin luonto ei kestä alakynteen joutumista, synnynnäinen toimitusjohtaja kun on. Jälkipelit kertovat peräänantamattomasta tahdosta kasvaa johtajaksi.

Mitäs vielä. Pepillä on anaalirauhaset vähän tukossa, tästä ilmoitettiin hiissaamalla peppua pitkin lattiaa ja aristelemalla jopa istumista. Rauhaset tyhjenivät meidän kaikkien onneksi rentouttavan koirapuistossa telmimisen jälkeen. Yritimme vielä varmistaa ja jälkihoitaa rauhasia suihkuhieronnalla. Peppi on ollut viimeiset pari päivää kaikin puolin kiltti ja rauhallinen, katsellut meidän touhuja vierestä ja torkkunut vähän väliä. Sääliksi kävi, emme oikein osanneet sanoa mistä moinen käyttäytyminen johtui. Väsymystä? Kananmunako pisti mahan sekaisin? (Peppi oksensi eräs yö keltaista tahnaa, luultavasti sitä kananmunaherkkua). Hiljainen otus kaikenkaikkiaan. Nyt Peppi on taas parempana, vaikka anaalit eivät ole ehkä täysin ennallaan. Mitä hauskaa olisi koiranpennussa, joka ei varastelisi sukkia, härnäisi leikkimään, läikyttelisi vesikuppia, hyppelisi sohvalle tassut kuraisena ja kallistelisi päätään viattoman näköisenä kieli ulkona? Taustalta kuuluu taas pienen veijarin uhmahaukkua. Mikä ihana ääni!