Kuulumisia kesäkuulta,
ikää alle 4 kuukautta.
23.6.2004, Keskiviikko, Pentuklubi
WuhWuh. Hui kun oli paljon kaikenkarvaisia kerhossa. Aluksi pikkuruinen
mutta pippurinen kääpiöpinseri yritti tehdä sähäkästi
tuttavuutta Pepin kanssa, mutta Peppi livahti penkin alle piiloon. Muita
haukkuja oli kiva nuuskia, mutta pienikin toisen koiran näykkäys
tai äkillinen ele sai meidän neidin säpsähtämään.
Aina välillä piti juosta äkkiä takaisin äipän
tai iskän luo turvallisuutta tankkaamaan. Valloittavan Welsh corgin
kanssa oli kiva leikkiä hippaa.
Isäntäväki seurasi tietenkin mielenkiinnolla sitä,
kuinka Peppi toisten koirien kanssa käyttäytyi. Peppi ei ole
oikeastaan päässyt leikkimään yhdenkään
samanikäisen pennun kanssa aikaisemmin, vaan tutustui nyt ensimmäistä
kertaa pentukoiriin sitten Petäjävedeltä muuton jälkeen.
Peppi meni rohkeasti nuuskimaan ja tutustumaan, mutta saattoi nopeasti
lähteä karkuun. Isäntäväki oli ylpeä siitä,
kuinka hyvin Peppi osasi viestittää eleillä toisille
pennuille. Peppi meni selvästi leikkiinkutsumisasentoon ja yritti
saada tovereita mukaan. Muutenkin Peppi käyttäytyi kohteliaasti
niin toisia ihmisiä kuin koiriakin kohtaan.
Ensi viikolla menemme innolla uudelleen pentukerhoon. Toivotaan, että
Peppi saisi jonkun hyvän koiraystävän, jonka kanssa se
voisi harjoitella koirien kieltä ja leikkejä myös vapaa-ajalla
ja kodin läheisyydessä.
22.6.2004, Tiistai, Rannalla sannalla...
Jippii, kesä on saapunut viimeinkin! Peppi uskaltautui kahlaamaan
Kuivasjärven rantaveteen masua
myöten. Neiti ei näytä ainakaan pelkäävän
vettä, joten luultavasti pikku-cotoni juoksee vapaaksi päästyään
uimaan oikein kunnolla, kunhan isäntäväkikin uskaltautuu
heittämään talviturkkinsa samalla pois. Vesileikkien
jälkeen oli mukava pyöriä hiekassa. Jee, olen
ihan kurainen!
Peppi sai eilen lahjaksi Marilta valkoisen Pupun, jonka se otti heti
omakseen. Olemme
suloinen pari.
Emme malta odottaa huomista pentukerhoa. Saa nähdä siirretäänkö
Peppi isojen pentujen kerhoon, kun se kuvittelee pärjäävänsä
varmaan karhunpennullekin.
Albumista löytyy uusia jalkapallokuvia.
20.6.2004, Sunnuntai, Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Peppiksen leikit koostuvat pääasiassa riehumisesta. Poikkeuksena
on luun etsiminen, tavaroiden jäystäminen ja nappuloiden kaivaminen
pullosta. Pari päivää sitten keksimme spontaanisti uuden
hupaisan leikin, jolla ei ole vielä nimeä. Sakari Östermalm/Kaulaote,
tuttavallisemmin Sakke,
on Pepin paras kaveri. Kun Pepille sanoo "kyytiin", hyppää
hän välittömästi Saken selkään röhnöttämään
ja nappaa terävillä maitohampaillaan silmästä kiinni.
Sitten Lauri tai Henna tarraa Saken tuntosarvista ja tivoliralli voi
alkaa. Katso hullunhauska
pätkä uudesta leikistä (.avi, 5 meg.).
Listasimme muutamia aktiivisessa käytössä olevia lempinimiä,
joita Peppi on saanut meiltä tai muilta tuttavilta: Peppiliina,
Peppimus, Naukkis, Rimpula, Jääkarhu, Terroristi, Pissatassu,
Lumipallo, Vinku-Iivari, Pikku-cotoni. Jäiköhän joku
mainitsematta?
17.6.2004, Torstai, Peppi Maradona
Pepin synnynnäiset jalkapalloilijan lahjat tulivat ilmi, kun kävimme
moikkaamassa isännän jalkapallokavereita läheisellä
kentällä. Voi että, kun siellä oli kiva vetää
rundia cotonimaiseen tyyliin hiekan pöllytessä! Peppi kujetti
ja suojasi palloa kuin vanha mestari! Peppi olisi mielellään
jäänyt pelaamaan pidemmäksikin aikaa, mutta emännän
mielestä Peppi oli jo juossut itsensä ihan uuvuksiin ja vielä
piti jaksaa takaisin kotiin asti ilman tankkausta. Peppi on niin sinnikäs
tyttö, ettei matkusta mielellään sylissä, vaan haluaa
itse kävellä.
Kotiin asti päästiin kohtuu vauhdilla ja taluttimessa käveleminen
sujui tällä kertaa kiitettävästi. Pyöräilijät
ym. lenkkeilijät ohitettiin ilman kummempaa hämmennystä,
kiinnittihän emäntä Pepin huomion itseensä herkkupaloilla.
Ainoastaan linja-auton möreät tuhahdukset saivat Pepin kiipeämään
emännän syliin. Harmi muuten, että kamera jäi tällä
kertaa kotiin. Olisi saattanut tulla hauskoja otoksia!
16.6.2004, Keskiviikko, Tapahtumia viikon ajalta
*
Videopätkä Pepistä ja imurista on lisätty kuvakansioon
(alhaalla).
*
Peppi kasvaa kovaa vauhtia. Toissa maanantain eläinlääkärikäynnillä
puntariin saatiin lukemat 3.35 kg ja siitä ollaan lihottu varmasti
jo muutama sata grammaa lisää.
Sunnuntaina käytiin torilla ihmettelemässä kauppiaita
ja ostettiin pehmikset. Peppikin sai lopulta pienen nuolaisun jätskistä,
kun niin kauniisti silmillään kerjäsi ja inisi. Peppi
kerjää istumalla jalkojen juureen, kääntelemällä
päätään puolelta toiselle ja tuijottamalla herttaisilla
silmillään: "Anna minullekin, jooko! Minä olen pieni
ja kiltti hauva". Ruokapöydästä Peppi ei tosin kerjää,
koska sille ei ole annettu ikinä mitään pöydästä.
Korotimme pari päivää sitten Pepin aitausta muutamalla
kymmenellä sentillä, koska se ei pidätellyt pikku-cotonia
alkuunkaan, kuten muistanette (ks. merkintä 6.6). Hennan vanhempien
toimesta aitaan nikkaroitiin vielä metalliset hakaset pitämään
aitaa paikoillaan. Väärinhän se meni. Peppi jolkutteli
taas Hennaa vastaan ulko-ovella häntä vispaten. Peppi on mitä
todennäköisimmin aukaissut kohtuullisen jämäkän
hakasen suullaan ja puskenut aitaan rimpulan mentävän aukon.
Fiksu haukku. "Jee, koko olkkari ja eteinen käytössäni!
Maistanpa vähän tuota emännän mokkakenkää
näin aluksi..."
10.6.2004, Torstai, Edistystä ja takapakkia
Peppi näyttää edistyvän kovaa vauhtia sisäsiistiksi
oppimisessa. Neiti odottelee nykyään aamuisin nätisti
eteisessä istuen, että jokos lähdetään pissille
ja kakalle ulos. Pissaaminen lattialle alkaa olla harvinaista.
Peppi osaa istua käskystä, tulla luokse ja mennä maate
("sfinksi"), kunhan mielessä ei ole jotain muuta älyttömän
mielenkiintoista. Peppi anoo kiltisti ulos ja parvekkeelle sekä
kerjää silmillään lisää herkkupaloja.
Pari päivää sitten Peppi oppi uuden ja rauhallisen leikin,
jossa etsitään luuta. Kankaisen puruluun voi piilottaa melkein
mihin tahansa paikkaan huoneessa ja sanoa pari kertaa "etsi luu,
missä luu". Peppi nuuskii uteliaasti mahdolliset piilopaikat
ja lopulta nappaa luun hampaittensa väliin.
Pikku-cotonilla on vielä paljon opeteltavaakin. Peppi puree leikkiessään
vieraita sormista, häslää jaloissa, tarttuu kaikkeen
mistä saa kiinni, eikä anna helposti edes silittää,
jos patterit ovat ladattu. Irti-kehoitusta on harjoiteltu, mutta ilmeisesti
huonolla tavalla, koska edelleen täytyy tarrata suupieliin tai
korottaa ääntä niin että naapuritkin kuulevat. Tänään
olemme harjoitelleet irrottamista herkkupalan avulla ja se on toiminut
todella hyvin. Irti-käsky on tärkeä osata. Ulkona Peppi
nimittäin noukkii tupakantumppeja ja muuta roskaa suuhunsa, jopa
tahallaan, jotta me vanhemmat yrittäisimme ottaa pikku pirulaista
kiinni. Hippaa on kiva leikkiä, mutta silloin leikki ja todellisuus
sekoittuvat liian helposti keskenään. Peppi ymmärtää
jokseenkin hyvin ei-käskyn, mutta rohkeana tyttönä ei
jaksa kiinnostua aina siitäkään.
Ei-sanan merkitys laimenee, jos sitä joutuu käyttämään
jatkuvasti pienissäkin asioissa. Meillä syödään
paljon sanomalehtiä, matonreunuksia ja listoja, eikä sitä
koko ajan kehtaa syöksyä naama punaisena irvistämään
Pepin eteen tai eristää raasu makuuhuoneeseen jäähylle.
Nakinpalasilla cotonin saa pyörimään vaikka päällään,
mutta olisihan se kiva, jos edes seisottaisiin käsillä ilman
palkintoa. Tottelevaisen koiran eteen koko perheen täytyy olla
kärsivällinen, selkeä ja varmaotteinen. Jokainen onnistuminen
on askel eteenpäin, lipsuminen kolme taaksepäin.
7.6.2004, Maanantai, Lääkäri
Peppi kävi tänään vauvarokotuksessa ja tuskin edes
huomasi niskaan tuikattua piikkiä. Eläinlääkäri
myös tutki Pepin ja totesi kaiken olevan kunnossa. Peppi sai samalla
kutsun pentukerhoon, jossa pääsee leikkimään ikäistensä
koirien kanssa. Wuh.
Kävimme vielä kaupungilla reippailemassa ja keräämässä
kehuja satunnaisilta ohikulkijoilta, joista yksi herrasmies ei uskonut
Pepin olevan edes olemassa. Missä lie Peppi ollut silloin kun pehmoleluja
suunniteltiin. Jonon etummaisena?
6.6.2004, Sunnuntai, Yksin ollessa pystyy ihmeisiin
Peppi jäi eilen yksin kotiin kokonaiseksi puoleksi tunniksi. Makuuhuoneesta
tehtiin nakkiraparatiisi eikä Peppi malttanut odottaa pääsyä
aidan toiselle puolelle nakinpalasia popsimaan. Laurin lähtiessä
Peppi ei edes huomannut heiheitä, kun oli niin innoissaan nakkien
paljoudesta! Nakitkin loppuvat aikanaan. Peppi huomasi kummallisen hiljaisuuden.
"Iik, minut on jätetty yksin! Minähän en tänne
makkariin jää, vaan yritän tuosta aidasta yli."
Ja hupsista, sehän onnistui!
Jollain ihmeellisellä keinolla Peppi oli onnistunut ensin kipuamaan
puisen
aidan päälle ja muksahtanut siitä sitten toiselle
puolelle. Hennalla oli ihmettelemistä, kun Peppi jolkutteli iloisesti
ovella vastaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pusukonsertti
oli ennenkuulumaton. Kiipeilytaitojansa Peppi esitteli vielä samana
iltana uudelleen, mistä päättelimme tapahtumien kulun.
4.6.2004, Perjantai, Matkalla sattuu ja tapahtuu
Rovaniemen reissu on nyt takanapäin ja Peppi on taas vähitellen
alkanut tottua kodin tavoille uudestaan. Automatka pohjoiseen sujui
mukavasti nukkuen. Peppi piti mölyt mahassaan aina päätepysäkille
asti, mutta sitten huono olo yllätti ja oksennus tuli takapenkille.
Uudet tutut otettiin vastaan häntä heiluen ja ilosta pomppien.
Peppi hurmasi ihmiset ihanalla ja pörröisellä ulkonäöllään
ja tietysti valloittavan rohkealla luonteellaan. Kävipäs jopa
niin hassusti, että sukulaiset ja jopa satunnaiset ohikulkijat
varasivat leikillään Pepin pennuista yhden itselleen!
Perjantaina neiti tallasi kimalaisen päälle. Auts. Veti vähän
veltoksi. Annoimme kyytabletin puolikkaan kaiken varalta, ja kyllä
Peppi siitä tokenikin muutaman tunnin päästä. Pepin
poikkeava rauhallisuus teki vaikutuksen Laurin koiria pelkäävään
äitiin ja heistä tuli hyvät ystävät reissun
aikana.
Vilskettä riitti seuraavan päivän ylioppilasjuhlissa
ehkä liiaksikin. Eläinrakas lapsukainen, Julia, osoitti, että
on olemassa Peppiäkin innokkaampi leikkijä. Välillä
piti kerätä voimia omassa kolossa ja taas mentiin. Innopissaa
lattialle 3 kpl, hyökkäilyä sukkahousuihin 1 kpl, "voi
kuinka suloinen" -lausahduksia n.10 kpl (terroristiksikin haukuttiin).
Halusimme myös nähdä onko
Pepistä uimariksi. Aivan Jätkänkynttilän kupeessa
meidän tuulispää paineli cotonimaiseen tyyliin tuhatta
ja sataa niin että hiekka ja ruoho pöllysi. Pallon Peppi heitti
jokeen ja halusi saman tien pelastaa rakkaan leikkikalunsa. Voimakkaan
virran vuoksi päätimme napata Pepin kuivalle maalle ja kalastella
palloa pitkällä kepillä. Vesiseikkailut eivät jääneet
vielä tähän. Hetken päästä neiti loikkasi
melkein uppeluksiin, mutta myös yhtä urheasti sieltä
ylös, pienelle saarekkeelle tietenkin. Muodostimme ihmisketjun
Pepin pelastamiseksi. Rapatessahan
roiskuu.
Kaupungillakin käytiin ihmettelemässä ihmisvilinää
ja autojen sekamelskaa. Peppi suoriutui tästäkin kokemuksesta
hienosti, kuten
kuvastä näkyy. Uni maistui reissun jälkeen hyvin.
