Kuulumisia toukokuulta, ikää alle 3 kuukautta!

26.5.2004, Keskiviikko, Ylioppilasjuhliin valmistautuminen ja lähtö Rovaniemelle

Tänään piti lähteä Rovaniemelle, mutta matkaan tuli pieni viive. Lauantaina juhlitaan Susannan lakkiaisia, joissa Peppi saanee osakseen vieraiden viihdyttämisen ja naurattamisen. Pieni varoituksen sana kuitenkin kaikille vieraille: Ottakaa varasukkahousut mukaan, sillä tämä neiti saattaa leikkiessään unohtaa juhlaetiketin mukaisen käyttäytymisen! ;)

Peppi on tietenkin pesty ja föönattu jo valmiiksi, joten toivotaan, että kurakelit loppuvat ja meillä olisi vielä lauantainakin puhdas ja valkoinen cotoni. No, kannattaa nuo Pepin turkinhoitovälineet kuitenkin ottaa mukaan siltä varalta, että neiti uittaa itsensä kuralammikossa.

Aamulla vietimme hauskaa kuvausessiota, kun yritimme tehdä Pepistä tähteä yliopppilasonnittelukorttiin. Arvatakin voi, kuinka paljon mukavampaa Pepistä oli syödä ylioppilashattua kuin pitää sitä nätisti päässä. Lopulta Peppi poseerasi kuitenkin kuin ammattilainen ja saatiinhan se ylioppilaslakkikin editoitua kuvaan.

25.5.2004, Tiistai, Kynsienleikkuu ja jättinalle

Eilen isäntä oli ilkeä ja leikkasi Pepin kynnet. Pepin mielestä kynsienleikkuu on tosi tylsää. No pitihän sitä vähän piipittää ja nyyhkyttää, eikä sitä kauan kestänyt, kunnes Peppi sai kanaisen herkkupalan lohdutukseksi ja nassu meni samantien hymylle.

Illalla llähdettiin kyläreissulle Katjan ja Jarnon luokse Talvikankaalle. Vieraanvarainen isäntäväki syötti Pepille herkkumakkaraa ja leikki Pepille jo opetettuja hauskoja leikkejä, kuten "kumpi käsi", istu, kieri, hyppy jne. Aina kun temppu meni ainakin melkein oikein, niin herkkuja satoi. Sitten Peppi löysi vieraspaikan makuuhuoneesta maailman suurimman nallen. Katja antoi Pepin ja nallen painia isolla ja pehmeällä sängyllä, kunhan vain lupasivat olla pissimättä sille. Turhaan huolestuivat. Peppi ei sängyille lirauttele eikä varsinkaan levittele sinappia sisätiloihin. Isäntäväen onneksi, joka ainoa torttu on päätynyt takapihan metsän kautta pussiin ja roskikseen.

Katsokaapas vielä herttainen otos Pepistä sammuneena sydäntyynylleen, jonka Peppi omi itselleen sohvalta. Eihän sitä raaskinut enää poiskaan ottaa. Kuva ei ole muuten aseteltu.

23.5.2004, Sunnuntai, Imuri ja yksin

Sunnuntain ratoksi Peppi teki uudestaan tuttavuutta sinisen imurin kanssa, sen mielenkiintoisen ja arvaamattoman mölyapinan kanssa. Peppi ei pelkää imuria paljon eikä hauku sille, näyttäähän imuri varmasti Pepin silmissä jonkinmoiselta otukselta, jonka kanssa olisi kiva leikkiä. Imuri oli kiva kaveri siihen asti, kunnes se aloitti taas sen mölyämisen. Peppi kiersi imurin kaukaa ja meni isännän jalkojen juureen tankkaamaan turvallisuutta, mutta uteliaisuus voitti: "Hei, tuolla otuksellahan on tosi pitkä häntä, josta olisi hyvä tarrata kiinni hampailla". Tästä ajatuksesta isäntä ja emäntä eivät pitäneet ollenkaan, vaan kielsivät "hännän" jahtaamisen heti. Pepin mielestä oli ihan kummallista, ettei häntää muka saanut purra. Peppi ei voinut tietenkään vastustaa kiusausta ja kiellot tekivät johdon vain entistä kiinnostavammaksi. Yhtäkkiä mölinä kuitenkin lakkasi ja sininen otus veti häntänsä sisään Pepin ihmetellessä vieressä. Sitten emäntä kantoi imurin takaisin kaappiin ja Peppi tuli katsomaan viereen, osittain varmaan helpottuneena ja osittain surullisena, kun maailman pisin häntä meni nyt piiloon, eikä sitä voi enää jahdata. Nyyh.

Tänään Peppi jäi myös ensimmäistä kertaa kotiin aivan yksin. Peppi on harjoitellut yksinoloa aiemmin pieniä aikoja, mutta silloin isäntäväki on ollut viereisessä huoneessa. Yllätyimme positiivisesti, kuinka hienosti Peppi lopulta suhtautui yksinoloon, vaikka olimme pelänneet muuta aiempien harjoitusten perusteella. Piilottelimme Pepille nakinpalasia ympäri makuuhuonetta ennen lähtöä ja laitoimme aidan oviaukkoon, jotta Peppi ei pääsisi olohuoneeseen tekemään tuhoja. Sitten sanoimme lähtiessämme heihei Pepin jäädessä möllöttämään pää kallellaan. "Kehtaavatkin jättää minut tänne yksin, kun itse lähtevät ulos! Ilkeitä!" Peppi tuhersi aluksi pientä itkua, mutta taisi heti oven sulkeuduttua alkaa etsiä nakkeja, koska oven läpi ei ainakaan kuulunut mitään. Poissa kotoa oltiin vain viitisentoista minuuttia, ja kun tulimme, ei sisältä kuulunut minkäänlaista ääntä. Sieltähän se Peppi jolkutteli iloisesti makuuhuoneen ovelle häntä ilosta vispaten ja pussasi naamat märiksi. Peppi on oikea pusukone!

22.5.2004, Lauantai, Avajaiset

Heipähei kaikki koirakaverit ja cotonien ystävät. Pepin sivusto on nyt avattu, päivityksiä tulee tiuhaan tahtiin.

Peppi syntyi 11.3.2004, kolmen sisaruksensa kera. Pepin lapsuus on ollut mukavaa aikaa. Ympärillä on häärinyt oikea koiralauma, eikä leikkikavereista ole ollut puutetta. Erja ja Åskar kavereineen ovat opettaneet Peppiä hienosti sekä koirien että ihmisten tavoille!

Luovutusikäisenä Peppi muutti Jyväskylän liepeiltä Ouluun. Äidistä ja sisaruksista erottaminen on aina haikea tapahtuma. Pepin luontainen rohkeus ja itsenäisyys karisti surut turkista jo ensimmäisenä iltana. Täällä uudessa kodissa on onneksi paljon puistoja, järviä ja toisia koiria, jopa sukulaisia.

Ei tarvinnut osata koirien kieltä juuri ollenkaan ymmärtääkseen, kuinka suunnattomasti Peppi nautti ensimmäisestä vierailustaan coton-perheessä toisella puolella Oulua. Yksi bernikin siellä oli, ainakin 20 kertaa suurempi kuin meidän hauva. Pelkkä berni-koiran hännän heilautus veti Pepin naaman näkkärille. Leikkisä Peppi koetteli viiden muun cotonin hermoja läpsimällä heitä tassulla kuonoon ja karkaamalla välittömästi Hennan selän taakse piiloon. Ja arvata saattaa, miten siinä touhussa kävi: "Kaverit hei, älkää nyt tosissaan ottako, minä olen vain pikkuinen pentu...", Peppi sanoi, ja kierähti selälleen avuttoman ja viattoman näköisesti. Kaikilla oli hauskaa.

Kuten kunnon cotonin tavoille kuuluu, Peppikin touhuaa aina kaikessa mukana. Tuntuu siltä, että vessaankin pitäisi päästä mukaan. Peppi on oikea energiapakkaus. Se jaksaa riehua parvekkeella rettuuttaen vanhaa paitaa ja mattoja useammankin tovin. Peppi juoksee makuuuhuoneesta olkkariin, kiertää keittiönpöydän, ja aloittaa rundin alusta. Välillä on kiva repiä pissalehtiä lattialla ja mutustella ne märiksi palluroiksi. Pepin lempipuuhaa on myös housunlahkeiden ja varpaiden jahtaaminen, mikä ei aina kuitenkaan ole yhtä hauskaa omistajien mielestä. Takapihan metsikössä on Pepin mielestä kiva käydä säntäilemässä vapaana ja leikkimässä hippaa. Kaiken spurttailun jälkeen maistuukin sitten mukavat nokoset joko omassa kolossaan lipastossa, sängyllään tai muuten vain lattialla jossain suojaisessa paikassa. Tärkeintä Pepille on nukkumapaikan valinnassa se, että jommankumman omistajan jalka on lähettyvillä, niin siihen voi pistää pään ja tuntea olonsa turvalliseksi.

Taluttimessa kulkeminen on alkanut sujua melko mallikkaasti rauhallisilla paikoilla. Kuten cotonit yleensä, myös Peppi oppii helposti uusia asioita, kunhan ne sille vain oikein osaa opettaa. Eli kehuja ja lempeyttä, mutta myös rajoja tarvitaan. Kieltosana on kieltämättä ollut kovassa käytössä, mutta ollaan yritetty keksiä koko ajan uusia keinoja opettaa Pepille, että mikä on sallittua ja mikä ei. Muuten kieltosana näyttää menettävän merkityksensä ja omistajista tulee tosi tylsiä, kun melkein kaikki hauska kielletään. Yksi hyvä keino näyttää olevan, että Peppi itse säikähtää sitä esinettä, jonka se on hampaisiinsa napannut.

Eilenaamulla Henna seurasi huvittuneena vierestä, kuinka Peppi kaatoi vessassa lattiakuivaimen ja säikähti tästä aiheutunutta kolinaa (Pepistä se tietysti murisi). Varovasti Peppi yritti lähestyä uudestaan tuota pelottavaa oliota ja haistella sitä, mutta säikähti ja lähti pätkimään karkuun lastan (muka) liikahtaessa hieman, kun Peppi sitä tuuppasi nenällään. Tänään Peppi uskalsi jo lähestyä tuota outoa otusta, kun Henna pyyhki sillä lattioita. Onhan luutun jahtaaminen Pepistä tosi kivaa!

Kuinka tuommoista söpöä karvapalloa tohtii johtaa jämäkästi? Helposti. Ainakin sen jälkeen, kun Peppi on näyttänyt mihin kaikkeen pikku rimpulakin pystyy. Peppi on kaikesta huolimatta kiltti koira. Ainoastaan leikin yltyminen liian rajuksi sekä paristojen tyhjennys ennen nukkumaanmenoa koettelee isäntäväen hermoja. Silloin huomiota haetaan hyökkäilemällä kissamaisesti lahkeisiin, haukahtelemalla muutaman kerran itsevarmuutta uhkuen, sekä muilla koiruuksilla, kuten kenkien varastamisella. Yritä siinä sitten olla vahvistamatta näitä epätoivottuja tapoja, kun huomiotahan se on negatiivinenkin huomio.