Takaisin Suomalainen muinaispuku -tekstiin
|
Langan kiertosuuntia on kaksi: myötäpäivään ja vastapäivään. Myötäpäivään kierrettyjä lankoja sanotaan Z-kierretyiksi, vastapäivään kierrettyjä S-kierretyiksi. Langan kiertosuunta riippuu kehräystavasta. Suomen hautalöytöjen kankaiden langat ovat useimmiten Z-kierrettyjä. Kerrattaessa kaksi tai useampi kierretty lanka liitetään yhteen vahvemmaksi langaksi. Z-kierretty lanka kertautuu itsestään S-kerratuksi ja S-kierretty Z-kerratuksi.
|
Yleisimmät kankaan sidostyypit myöhäisrautakaudella olivat palttina, 2/2-toimikas eli bataviatoimikas sekä murtotoimikas. Näistä bataviatoimikas oli ehdottomasti käytetyin. Bataviatoimikas erosi nykyaikana yleisimmin käytetyistä toimikkaista, esimerkiksi farkkukankaasta, monellakin tapaa. Bataviatoimikas saa toisen nimensä, 2/2-toimikkaan, siitä, että bataviatoimikkaassa kuteet pujottelevat aina kahden loimen alta, kahden yltä, kun esim. farkkukankaassa kuteet pujottelevat kahden ali, yhden yli.
 |
Pystykangaspuissa voi kutoa leveitä kankaita, mutta ei kovin pitkiä, ellei kangasta pystytä rullaamaan ylhäältä. Tämä vaikuttaa myös siihen, millaisia pukuja kankaista voi tehdä, jos halutaan käyttää kangas mahdollisimman taloudellisesti. Puvun osat pyrittiin tekemään valmiiksi kangaspuissa. Kuvassa peplos- eli aanua- ja hurstut-hameitten kaavat. (Ken kantaa Kalevalaa 1985, 42.)
 |
Kaarinan pukuun kuuluu kaksiosainen aluspuku: yläosa on ohuempaa villakangasta kuin alaosa. Kuvassa on aluspuvun yläosan leikkuusuunnitelma, jota käyttämällä menee hyvin vähän kangasta hukkaan. Alaosa on suorakaiteen muotoinen kangaskappale, joka on poimutettu ja ommeltu yläosaan. Paksumpi alaosa oli lämpimämpi ja imi myös paremmin kuukautisverta. (Riikonen 1990.)
 |
Kuvassa on erilaisia yksinkertaisia paitamekkoja suomensukuisilta kansoilta ja esihistoriallisista löydöistä. Euran puvun alusmekkoa tehtäessä tutkittiin erilaisia paitamekkomalleja, jotta olisi löydetty tarkoituksenmukaisin paitamekkomalli, jonka voi tehdä mahdollisimman paljon kangasta säästäen. Ensimmäinen mekko on suomensukuisten kansojen yleisin paitamuoto, toinen on kiilamaisilla sivukappaleilla varustettu mekko, kolmas mekko perustuu pronssikauden tammiarkkuhautal&oum;lytöihin, neljäntenä on Jyllannista löydetyn nahkamekon kaavat ja viimeisenä Euran puvun alusmekko. (Lehtosalo-Hilander 1982a.)
 |
Kuvassa Euran pukuun kuuluvan aluspaidan kaavat ja leikkuusuunnitelma, jota käyttäen kangasta ei mene hukkaan, sekä Euran puvun peplosmekon ja esiliinan kaavat selostuksineen. Kuvan alareunassa on kuva esiliinan pronssispiraalikoristelusta ja peplosmekon lautanauhareunuksesta. (Lehtosalo-Hilander 1984.)
Alusvaatteet
Pronssispiraalikoristelu ja nauhat
Euran puku
 |
Puku tai pukukangas saatettiin koristella lautanauhoin, nyörein tai pronssispiraalein. Pronssispiraalit voitiin liittää kankaaseen kudottaessa pujottelemalla loimiin spiraaleita niin, että ne muodostivat kuvioita, tai tehdä irrallisia ornamentteja pronssispiraaleista ja ommella ne sitten kankaalle. Kuvassa kaavio viitan päätyjen pronssispiraalikoristelusta ja viitan kaava. Viittaan on ommeltu myös irrallisia, pieniä kukkamaisia pronssispiraalikoristeita kulmiin ja pitkien sivujen reunoihin. (Ken kantaa Kalevalaa 1984.)
Pronssispiraalikoristelu ja nauhat
Viitta
 |
Pukukankaat pääteltiin lautanauhoin, joka toki myös koristi vaatetta. Kuvassa havainnollistus aanua-hameen lautanauhareunuksesta. Kuvassa on myös hurstut-hameen nurkan pronssispiraalikoriste. Samanlaisia nurkkakoristeita käytettiin myös esiliinoissa ja muissa vaatteissa. (Ken kantaa Kalevalaa, 1984.)
Pronssispiraalikoristelu ja nauhat
 |
Käytetyt olkasoljet vaihtelivat ajan ja paikan mukaan. Viikinkiajalla Länsi-Suomessa olivat käytössä pyöreät kupurasoljet, joihin liittyi usein ketjulaite. Ristiretkiajalla Länsi-Suomessa pyöreiden kupurasolkien tilalle tulivat pienet hevosenkenkäsoljet, jotka saattoivat olla pronssia tai hopeaa. Ketjulaite hävisi kokonaan. Itä-Suomen naisten peploksia ei ristiretkiajalla kiinnittänyt kumpikaan länsisuomalaisista solkityypeistä, vaan käytössä olivat soikeat kupurasoljet, jotka erosivat pyöreistä paitsi muotonsa, myös ornamentiikkansa puolesta. Soikeisiin kupurasolkiin liittyi myös usein ketjulaite.
 |
Pyöreisiin ja soikeisiin kupurasolkiin liittyi yleensä jonkinlainen ketjulaite. Olkasolkiin oli kiinnitetty ketjunkantajat, joiden yleisin tyyppi oli pronssista valettu, spiraalikuvioinen ketjunkantaja. Joskus, kuten Euran puvussa, ketjunkantaja saattoi olla myös taivutettua rautalankaa. Itä-Suomessa oli käytössä nauharistimäinen ketjunkantaja. Ketjunkantajia yhdistää rinnalla roikkuva pronssi- tai rautaketju.
 |
Varsinais-Suomessa oli kaarihuntu käytössä todennäköisesti jo viikinkiajalla. Päähineestä on jäänteinä useimmiten suuret, halkaisijaltaan noin sentin olevat pronssispiraalireunaputket ja niiden yhteydessä murtotoimikasta ja spiraalikoristeista lautanauhaa. Kaarihunnusta on tehty kaksi rekonstruktiota, toisen teki Tyyni Vahter 1950-luvulla ja toisen Leena Tomanterä 1980-luvulla. Tomanterän rekonstruktiossa "huntu" on tuohella kovitettu päähine. Tomanterän rekonstruktio lienee todenmukaisempi.
Päähineet
Muinaispukurekonstruktiot kuvina
Vanhat puvut
 |
 |
 |
 |
 |
| Aino-puku | Perniön puku | Tuukkalan puku | Muinais-Karjalan puku | Kaukolan puku |
|
|
 |
 |
| Euran puku | Maskun puku | Kaarinan puku | Mikkelin puku |
|
Kuva Turun linnan museossa olevasta muinaispukurekonstruktiosta - en tiedä
minkä hautalöydön perusteella puku on tehty. Puku on
länsisuomalainen ja
viikinkinkiajalta, noin 1000-luvulta kupurasoljista ja esiliinan koristelusta
päätellen. Pukuun kuuluu tummansininen alusmekko, harmaa lautanauhoin
reunustettu peplos-mekko ja luonnonvalkoinen pronssikierukoin koristeltu
esiliina. Ketjulaite on yksinkertainen ja koostuu kupurasolkiparista ja
yhdestä ketjusta. Valkoisella lautanauhavyöllä riippuu
pronssikoristeinen puukontuppi. Muita koruja ovat leveät sormukset,
rannerenkaat, rinnalla oleva hevosenkenkäsolki ja helmikaulanauha, jossa
on ilmeisesti kolikoita tai brakteaatteja riipuksina.
 |
 |
Kuva omatekoisesta, lähinnä Euran pukuun perustuvasta muinaispuvusta.
Alusmekko on oranssinpunaista puuvillaa, sen alla on toinen, valkoinen
alusmekko. Lautanauhoin reunustettu peplos on vaaleansinistä
villakangasta. Vihreää pellavaa olevassa esiliinassa on muutama
pronssikierukkakoristelu ja sitä kiinnittää oranssinpunainen
vyö, jolla roikkuu nahkainen pussi.
Huntu on ohutta valkoista puuvillaa. Korulaitteistoon kuuluvat
pyöreät kupurasoljet (Kalevala Korun mallistosta),
niitä yhdistävä ketju sekä
sivuketjut, joista vasemmanpuoleisimmassa roikkuu pieni puukko ja
oikeanpuolimmaisessa puulusikka. Keskimmäinen sivuketju kiinnittyy
peploksen lievettä kiinnittävään pieneen solkeen.
Korustoon kuuluvat myös meripihkakaulanauha ja lasihelmistä ja
kolikoista tehty kaulakoru. Rinnassa oleva musta, keltakoristeinen kolmio
ei kuulu muinaispukuun - kyseessä on Keskiaikaseuran ansioituneille
jäsenilleen myöntämä ansiomerkki. Puku on Lady
Petronilla of Londonin tekemä ja pitämä.
[Etusivu]
[Minä...]
[Curriculum Vitae]
[Biseksuaalisuus]
[Keskiaikaa!]
[Valokuvat]
[Grafiikka]
[Kavereita]
[Linkkejä]
[Sisällysluettelo]
[Päivitykset]
[English Summary]