Vastakohtien Palermo

Palermon tienoilla on ollut asustusta jo niinkin kauan sitten kuin paleoliittisella kivikaudella, minkä todistavat Palermon yllä kohoavan vuoren, Monte Pellegrinon luolista löydetyt kivipiirrokset. Varsinaisesti kaupungin kuitenkin perustivat foinikialaiset 800 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, sillä kaupungilla on erittäin hyvä luonnonsatama, La Cala, joka tätä nykyä on purjeveneiden täyttämä värikäs huvivenestama. Foinikialaisten jälkeen kaupunki on ollut historiansa aikana eri kansallisuuksien hallussa karhagolaisista vandaaleihin, ostrogootteihin ja arabeihin, jotka valloittivat kaupungin vuonna 831. Arabivaikutus näkyy Palermossa yhä edelleen: kaupungissa on paitsi arabialaisia moskeijoita, jotka sittemmin on muutettu kirkoiksi, myös kokonainen arabikortteli, La Kalsa, joka tätä nykyä on köyhempien kaupunkilaisten asuma-aluetta. Arabien jälkeen vallan ottivat normannit, ja Roger II kruunattiin Sisilian kuninkaaksi vuonna 1130. Normannivallan aika oli merkittävä Palermolle monessa mielessä. Normanniaikana rakennettiin monet Palermon - ja myös koko Sisilian - upeimmista rakennuksista, jotka yhä edelleen ovat komeinta nähtävää kaupungissa. Sisilia, ja varsinkin Sisilian kuninkaan hovi Palermossa, oli keskiajalla ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että se oli uskonnollisesti hyvin suvaitsevainen. Arabit, juutalaiset, katolilaiset ja ortodoksit elivät harmonisessa yhteiselossa, joka vaikutti palermolaiseen taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Niinpä normannien rahoittamassa katolisessa kirkossa voi olla ortodoksiuskoisten bysanttilaisten mosaiikkimestareiden rakentamia mosaiikkeja, pari komeaa vadelmanpunaista arabialaista kupolia ja juutalaisten silkinkutojattarien kutomia kirkollisia tekstiilejä. Sisilian normannikuningas suojeli hovissaan myös arabialaisia runoilijoita ja luonnontieteilijöitä, ja hänellä oli kirkossa vihityn aviovaimon lisäksi sangen epäkristillinen haaremi. Ja vaikka historia ei naisten tai miesten välisistä suhteista kerrokaan, ne lienevät olleet mahdollisempia Sisilian kuninkaan hovin suvaitsevassa ilmapiirissä kuin vaikkapa kirkollisen vallan keskuksessa Roomassa.

Normannien jälkeen Sisilia joutui espanjalaisten haltuun, ja lopulta liitettiin osaksi yhtenäistä Italiaa 1800-luvun lopulla. Toisen maailmansodan jälkeen Sisilia on ollut yksi Italian taloudellisesti heikoimmin menestyneitä alueita, jonka työttömyysprosentti on huikea jopa suomalaisesta näkökulmasta: noin 25%. Sisilia kärsiikin maaltapaosta - nuoret ja koulutetuimmat muuttavat Pohjois-Italiaan työhön. Yksi suuri syy Sisilian heikolle taloudelliselle tilanteelle on mafia, joka on ollut sodan jälkeen mukana lähes kaikessa Sisiliassa tapahtuvassa taloudellisessa toiminnassa, tavalla tai toisella.

Mafia

Mafiaa on ollut hyvin vaikeata kitkeä pois oikeudellisin keinoin.1980-luvun alkupuolella pidettiin ensimmäiset mafiaoikeudenkäynnit, joiden tähdeksi nousi tuomari Falcone, joka uhkailuista huolimatta tuomitsi lukuisia mafiapomoja vankeuteen. Korruption ja rikollisuuden vyyhti alkoi purkautua, ja myös moni poliitikko sai astua syytettyjen aitioon. 1990-luvun alussa mafian vastainen taistelu näytti kuitenkin saavan pahan takaiskun: sekä mafian vastainen tuomari Falcone että Falconen toveri mafian vastaisessa taistelussa, Paolo Borsellino, murhattiin. Murhat nostattivat tavalliset sisilialaiset ennenäkemättömään raivoon mafiaa kohtaan.

Mafian vallan murtavatkin ehkä lopulta tavalliset ihmiset, jotka ovat saaneet tarpeekseen. Mafialla oli pitkään tavallisen kansan keskuudessa suhteellisen hyvä maine - mafiosoja pidettiin kunnian miehinä, jotka kunnioittavat perhettä ja kirkkoa, ja joiden rikokset ovat pieniä valtion virkamiesten rikosten rinnalla. Sisiliassa muodostettiin jo 80-luvulla mafian vastaisia liikkeitä, mutta niistä tuli merkittäviä vasta, kun tavalliset ihmiset olivat valmiita rikkomaan omertan, vaikenemisen lain, ja osoittamaan mielenosoituksin ja julkisin puhein olevansa mafiaa vastaan. Merkittäviä sysäyksiä liikkeelle ovat olleet tavallisten ihmisten julkiset tragediat eli Falconen kanssa kuolleen henkivartijan vaimon hallitsematon suru hautajaisissa ja oikeudessa perhettään vastaan todistaneen mafiaperheen teini-ikäisen tyttären itsemurha. Tavallinen matkaaja kuitenkaan tuskin mafiaan törmää - ainakaan niin että sitä huomaisi oikopäätä. Silti mafia näkyy Palermon katukuvassa hyvin konkreettisesti: 1980-luvulla alkuun pantua kaupungin kunnostus- ja siistimisprojektia ei saatu alkua pidemmälle, sillä projektin varat katosivat hiljalleen parempiin taskuihin ilman, että Palermon historialliset rakennukset siitä yhtään kaunistuivat, tavallisten ihmisten asuintaloista puhumattakaan. 1990-luvun lopulla projekti on ilmeisesti kuitenkin saatu uudelleen käyntiin. Lukuisissa palermolaisissa historiallisissa kohteissa suoritetaan parhaillaan remontteja ja restaurointeja, tai ne on jo suoritettu loppuun. Rähjäisiltä slummialueilta saattaa löytyä kauniisti restauroituja rakennuksia. Yksi kaunis esimerkki on keskiajalla ruttosairaalaksi rakennettu ja sittemmin kirkkona toiminut Santa Maria della Spasimo, jonka liittoutuneet pommittivat hajalle toisen maailmansodan aikana. Lähes keskellä slummia seisovasta rakennuksesta on tehty "juhlahuoneisto", jossa pidetään niin cocktailkutsuja kuin kongressiluentojakin. Holvikaarinen rakennus on jätetty romanttisesti rauniotilaan, jossa juhlia voidaan pitää lempeän iltataivaan alla. Katottomaan juhlasaliin on rakennettu uudet lattiat, esiintymislava sekä näyttelytiloja ehjinä säilyneisiin rakennuksen osiin. Vuosikymmeniä rähjäisenä seissyttä rakennusta vuokrataan nyt kovalla rahalla yrityksille ja kongressinjärjestäjille.

Visiittejä nähtävyyksille

Palermossa on valtava määrä historiallisia rakennuksia, toiset paremmin, toiset huonommin hoidettuja ja siten toiset näkemisen arvoisempia kuin toiset. Koko historiallinen keskusta sinällään on kokemisen arvoinen parin metrin levyisine kujineen, jotka mutkittelevat satunnaisesti ja välttävät jakamasta historiallista keskustaa käteviin kortteleihin. Omasta mielestäni kiintoisimpia kohteita ovat kuitenkin normanniaikaiset rakennukset - ja mahdollisesti ne ovat myös parhaiten hoidettuja, sillä kaupungin iäkkäimpinä rakennuksina ne ovat myös kunnioitetumpia kuin muutama sata vuotta nuoremmat. Normannivallan keskus oli aikoinaan Palazzo dei Normanni, nyttemmin Sisilian alueparlamentin käytössä oleva massiivinen rakennus. Moni museo, rakennus tai muu kiihkeästi etsitty paikka voi olla hukassa Palermon sokkeloisessa historiallisessa keskustassa, mutta ei Palazzo dei Normanni: jyhkeä ja läpitunkemattomalta vaikuttava kivirakennus seisoo yksinään kahden puistomaisen alueen välissä, mikä on omiaan korostamaan palatsin kokoa kaikkiin suuntiin. Lisäksi palatsi seisoo mäellä, joka kuitenkin näyttää olevan pikemminkin osa rakennusta kuin maata, jolla rakennus seisoo. Kuitenkin vain osa rakennuksesta on normannien rakentamaa - rakennusta on laajennettu vuosisatojen aikana. Huhun (ja matkaesitteiden kuvien) mukaan Normannipalatsi on täynnä jylhiä, koristeellisia, henkeäsalpaavia ja muhkeita huoneita, käytäviä ja aukioita, mutta valitettavasti satunnaisia kävijöitä ei päästetä harhailemaan Sisilian alueparlamentin hallintokeskuksessa. Turisteilla on pääsy palatsikappeliin ja aarrekammioon - joista kuitenkin viimemainittu oli vierailuni aikaan suljettu remontin vuoksi.

Palatsikappeli sen sijaan oli käymisen arvoinen - siitäkin huolimatta, että kappeliin päästäkseen olisi pitänyt jonottaa noin viiden parikymmenpäisen turistiryhmän takana. Korostan sanaparia "olisi pitänyt" - yksinäisen kävijän oli hyvin helppo olla röyhkeä ja ohittaa jono, kun valtaosa jonottajista oli täysin sidottu oppaaseensa ja ryhmäänsä. Ihmismäärän vuoksi palatsikappelissa ei kuitenkaan ollut mahdollista vaellella ja pällistellä mielihalujensa mukaan niin kauan kuin haluttaa, kuten monissa muissa kohteissa, vaan ihmiset ohjattiin äkkiä sisään ja äkkiä ulos.

Palatsikappeli on yksi Normannipalatsin alkuperäisistä osista, se rakennettiin Roger II:n, Sisilian kuninkaan, perheen yksityiskäyttöön. Kappelin huomiotaherättävimpänä piirteenä ovat upeat raamatullisia henkilöitä esittävät bysanttilaiset mosaiikit, joissa kultaa ei ole säästelty, keskeisimpänä Kristus Pantokrator, tyypillinen suuri Kristusta esittävä mosaiikki. Kiinnostavaa kuitenkin on, että myös arabeilla on ollut sormensa pelissä kappelia rakennettaessa: kappelin katto on arabialainen tippukiviä muistuttavin ulokkein koristeltu puukatto, joka tekee kappeliin luolamaisen tunnelman. Arabialaiset ovat pitäneet huolta myös lattiasta ja lattiaa lähellä olevasta seinäpinnasta: lattian ja seinien alaosan mosaiikkikoristelu on arabivaikutteiden vuoksi geometrisen epäesittävää. Ortodokseilla ja muslimeilla ei ilmeisesti ole ollut moraalisia ongelmia avustaa katolisen pyhäkön rakentamisessa, kunhan palkka on maksettu ajallaan!

Normannipalatsin läheisyydessä on San Giovanni degli Eremiti, Erakkoluostari, on Palatsikappelin luksuksen jälkeen rentouttava kokemus. Luostarin tunnistaa jo kaukaa viidestä vaaleanpunaisesta kupolista, arabivaikutusta nekin. Luostari on tällä haavaa raunioina, ja luostaripuutarha on levittäytynyt kaikkialle minne se vain on päästetty. San Giovanni degli Eremitin pystyssä olevat huoneet ovat hyvin askeettisia, niissä näkyy häipyviä jälkiä freskoista, mutta muuten seinät ovat paljaat ja huonetila muutamaa penkkiä lukuunottamatta tyhjä. Luostarissa ei itse rakennus olekaan merkittävä, vaan sen keskellä ja ympärillä oleva puutarha. Keskellä puutarhaa on katettu kaivo, jota ympäröi pylväsrivi, ja erilaiset kasvit ryöppyävävät, rönsyilevät maata pitkin, kiipeilevät ja tunkeutuvat seinille ja seinänrakoihin, kietoutuvat pylväisiin. Monet kasveista ovat tuttuja suomalaisissakin kodeissa, mutta huonekumipuut, peikonlehdet, limoviikunat ja vehkat eivät sisätiloissa näytä yhtä itsetietoisilta kuin paljaan taivaan alla valloittamansa rakennuksen ympärillä ja päällä.

Kun Normannipalatsilta ja Erakkoluostarilta päin lähdetään kävelemään pitkin Palermon itä-länsi-suuntaista pääkatua, Corso Vittorio Emanuelea, ohitetaan ennen pitkää Palermon katedraali. Katedraali on, samalla tavoin kuin muutkin Palermon keskiaikaiset rakennukset, sekoitus läntisiä ja itäisiä vaikutteita. Alunperin katedraali oli kristillinen kirkko, joka muutettiin moskeijaksi, joka muutettiin jälleen kristilliseksi kirkoksi. Muutenkin katedraalin kanssa on pistetty eri aikoina ranttaliksi: joka ikisellä perustamista seuranneella vuosisadalla (eli jälkeen 1100-luvun) jotain on muutettu - paitsi ehkä tällä viimeisimmällä, joka vasta alkoi. Vielä niinkin myöhään kuin 1961 katedraalin alkuperäiset puuovet vaihdettiin pronssioviksi. Kirkon sisätiloista valtaosa on rakennettu 1800-luvun alussa uusklassiseen tyyliin. Normanniaikaista tunnelmaa aistiikin parhaiten katedraalin kryptassa, syvällä maan alla, jossa lepää joukko eri aikoina eläneitä ihmisiä pääosin valkoisissa sarkofageissaan. Sarkofagien ulkonäkö vaihtelee karuista laatikoista vainajan yksityiskohtaisiin veistosmuotokuviin. Ja mikä arvokkainta Palermon kuumuudessa: kryptassa on viileää.

Museoista innostuneelle Palermossa on lukuisia museoita käytäviksi. Myös osa paikallisista palatseista ja villoista, jotka ovat alunperin olleet yksityisomistuksessa, ovat avoinna kävijöille. Museoita ei kuitenkaan ole järjestetty kovin kävijäystävällisiksi - museoita on varsin vaikea löytää, vaikka niiden lähettyville on laitettu opaskylttejä ja tienviittoja. Sekä marionettimuseo että alueellisen taiteen museo ovat hämäräperäisesti pienen sisäpihan toisella puolen, eikä portin avatessaan voi olla täysin varma onko astumassa yksityisomistuksessa olevaan rakennukseen vai julkiseen tilaan. Museon ovikyltit useimmiten huomaa vasta museosta lähtiessään - marionettimuseon oven vieressä oli kuin olikin pieni, postikortin kokoinen kyltti, joka osoitti museon olemassaolon.

Kaksi keskeisintä taidemuseota, Palazzo Abatelliksessa sijaitseva Sisilian alueellinen taidemuseo ja Teatro Politeaman yläkerrassa sijaitseva modernin taiteen museo, on järjestetty hyvin perinteisellä tavalla: taulut on ripustettu seinille ja siinä se. Taiteilijoista ja taideteoksista on saatavilla hyvin vähän tietoa, joten sisilialaisen taiteen historiasta ja taideteosten merkityksistä ei museokäynnin avulla kovin selkeää kuvaa saa. Taideteoksia sinällään kyllä kelpaa katsoa, mutta kannattanee mainita, että eri aikakausien taide on jaoteltu museoihin niin, että alueellisen taiteen museosta löytyvät teokset keskiajalta noin 1600-luvulle, ja taideteoksista suurin osa on uskonnollisia, ja modernin taiteen museoon sijoitettu niinkin "modernia" taidetta kuin 1700-luvulla tehtyjä maalauksia. Myös museorakennukset tukevat taide-elämystä: alueellisen taiteen museo on muodostettu Palazzo Abatellikseen, alun perin yksityisomistuksessa olleeseen palatsiin, modernin taiteen museo taas on Teatro Politeaman, teatterin yläkerrassa, jossa kattomaalaukset vievät ajoittain huomion seinille ripustetuista. Teatro Politeama on komea myös ulkopuolelta, vaikkakin restauroinnin tarpeessa. Museoista kiinnostavin ja parhaiten hoidettu on marionettimuseo, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli tallettaa katoavaa sisilialaista nukketeatteriperinnettä, jonka perustarinoita ovat erilaiset ritariromanttiset tarinat. Sittemmin museo on laajentunut kansainväliseksi marionettimuseoksi, jossa on nukkeja eri puolilta maailmaa. Nukketeatteriperinnettä vaalitaan kuitenkin erityisesti nukketeatteriesitysten avulla, ja museo onkin varsin suosittu koululaisten ja turistien kävijäkohde. Vaikka esitys pidetään tietysti italiaksi, tarinan kulku käy selväksi: on kaksi hyvää ritaria, jotka hakkaavat pahoja ritareita palasiksi (nuket on rakennettu niin, että ne todellakin esityksen aikana menettävät raajoja ja päitä!), joutuvat taisteluun keskenään, mutta huomaavatkin kumpikin olevansa hyviä. Nukketeatterinäytelmä päättyy pervokatsojaa miellyttävällä tavalla: ritarit ratsastavat yhdessä auringonlaskuun.

Ostoksilla

Halvemmalla pääsee tutustumalla Palermon torikatuihin, joita on puolisen tusinaa eri puolilla Palermon historiallista keskustaa, ja joilla myydään lähes mitä tahansa mikä vain mahtuu myyntipöydälle. Palermon historiallisen keskustan kadut ovat hyvin kapeita jo ilmankin toripöytiä ja aamupäivällä, kun ihmiset tekevät ruokaostoksiaan, kaduilla on ennennäkemätön tungos ja palermolaisiin ihmisiin saa hyvin läheisen kosketuksen, varsinkin jos joku yritteliäs vielä päättää tunkea vespalla ihmisten joukkoon. Torikadut ovat kuuleman mukaan taskuvarkaitten paratiisi, jossa hämmentyneeltä turistilta viedään silmänräpäyksessä lompakko, kello ja käsilaukku, mutta itse en joutunut sen enempää ryöstetyksi kuin taskuvarkauden todistajaksikaan, vaikka torikatujen tungoksessa liikuinkin.

Torikadut ovat periaatteessa erikoistuneet erilaisiin tuotteisiin. Vucciria, kaupunginosasta nimensä saanut torikatu, on torikaduista ehkä kuuluisin ja vaikka sillä myydään lukuisia erilaisia tuotteita kuten cd-levyjä, kenkiä ja taloustavaroita, sille kannattaa mennä nimenomaan ruokaostoksille - tietyin varauksin. Katutorilla teurastajat myyvät puolikkaita sianruhoja ja nyljettyjä vasikanpäitä leipomokojujen ja vihannesmyyjien vierellä ja hurmioituneet kärpäset taatusti vierailevat kaikkialla. Kalamyyjien pöydillä pötköttävät pikkulapsen kokoiset miekkakalan puolikkaat ja harmaat kiiltelevät mustekalat rinnan elävien simpukoiden kanssa. Loppupäivästä kala- ja lihamyyjien kojujen ympärillä leijuu tyrmäävä haju, joka tainnuttaa ruokahalun nälkäisimmältäkin. Vucciriasta saa kuitenkin koottua halvan picnicaterian helposti, jos nälkä ei lähde pelkästään teurasjätteitä haistelemalla. Leipomoita on useita, toiset erikoistuneita nimenomaan rapeakuorisiin leipiin ja toiset erilaisiin pikkuleipiin, jotka on usein maustettu mantelilla. Tuttuja vihanneksia, kuten tomaattia, paprikaa ja salaattia sekä hedelmiä saa aterian verran parilla markalla - ja vaikka tomaatit eivät olekaan eurodirektiivin pyöreitä ja appelsiinit sileäkuorisia, ne on poimittu samana aamuna suoraan viljelmiltä. Myös sellaisia vihanneksia ja hedelmiä löytyy, joille ei välttämättä edes ole suomalaista nimeä. Vihannesruoissa esimerkiksi käytetään erästä oranssinvihreää, karvapeitteistä kukkaa nuppuna. Nuppu maistuu lähinnä pinaatille. Mikähän lienee. Myös juustoja ja leikkeleitä myydään Vucciriassa omissa pikku puodeissaan, ja picnicateriaa varten kannattaakin ostaa muutama siivu montaa eri lajia. Kannattaa maistaa varsinkin tuoretta, kypsyttämätöntä mozzarellaa, jota myydään heralla täytetyistä astioista. Aterian kruunaa pullo pöytäviiniä, jonka voi ostaa joko viineihin erikoistuneesta liikkeestä tai valintamyymälän tapaisesta pikku puodista, jossa myydään kaikenlaisia peruselintarvikkeita, kuten jugurttia, maitoa, tuoremehua, keksejä, kuivapastaa.

Toinen tärkeä torikatu on Il Capo, joka on muodostunut yhden kadun varrelle. Katu vaihtaa nimeä välillä, mutta kokonaisuutena sille tulee mittaa muutama kilometri. Il Capolla myydään huomiota herättävimmin tekstiilejä, joskin omilla myyntipöydillä myydään myös astioita, matkamuistoposliineja, koruja ja kosmetiikkaa. Il Capolta löytyy monenlaista vaatetta - täältä löytyvät myös halvat kansanversiot Via Roman muotiliikkeiden kuteista. Kauden muotiväri on violetti niin Via Romalla kuin Il Capolla, mutta Il Capolla asiakkaita, eli lähinnä teini-ikäisiä tyttöjä, houkutellaan liikkeeseen listahiteillä. Il Capolta voi ostaa myös makuuhuoneen tekstiilit patjoista ja sängynpeitteestä mattoon, verhoihin ja tilkkutyynyihin. Turisti voi halutessaan todistaa käyneensä Sisiliassa ostamalla Il Capolta Sisilia-t-paidan - kuoseja on kymmeniä. Ja jos Sisilia-paita ei innosta, voi miettiä South Park -paidan ostamista.

Ruoka ja juoma

Kalleus on kuitenkin suhteellista - monissa Via Roman ravintoloissa on tarjolla "tourist menu", joka tarkoittaa koko ateriaa alkupaloista jälkiruokaan tietyllä könttäsummalla. Turistimenun valitsemalla saa maistaa montaa eri ruokalajia halvemmalla kuin valitsemalla jokaisen listalta erikseen. Tourist menuun on yleensä valittu joko ravintolan tai Palermon erikoisuuksia. Tourist menun hinta vaihtelee 20:n ja 40:n tuhannen liiran välillä, eli markoissa kuudestakympistä sataankahteenkymppiin. Tourist menulla vatsansa saa kyllä erittäin hyvin täyteen ja ylikin jää: noin yhdeksälläkympillä söin kolmen ruokalajin ja jälkiruoan aterian viineineen enkä kertakaikkiaan saanut syötyä jokaista lautasta tyhjäksi.

Ruoka on periaatteessa suhteellisen halpaa, mutta ravintolassa käydessä kannattaa muistaa, että ruoan lisäksi ravintolalaskuun lisätään coperti eli kattausmaksu, joka voi käsittää pelkän pöydän ja astiat, mutta joskus myös leivän. Lisäksi joissakin paikoin lisätään laskuun jo valmiiksi tippi, 15% laskun summasta. Jos pizzansa syö pizzeriassa, se voi maksaa monta kymppiä enemmän kuin jos pizzan ottaa mukaansa ja syökin puistossa.

Palermolainen erikoisuus on pasta con sarde, joka on pastaa ja pinjansiemenillä, rusinoilla ja fenkolilla maustettua sardiinikastiketta. Kalaruoat ovat muutenkin suosittuja Palermossa, ja kala onkin yleensä lihaa kalliimpaa. Mustekalaa voidaan tarjota ravintolassa friteerattuna ja miekkakalaa haudutettuna sen kummemmin maustamatta. Leipomoissa myydään sardiineilla tai anjoviksilla täytettyjä sämpylöitä. Vihanneksista varsinkin tomaattia käytetään paljon, mutta myös munakoisosta tehdään herkullisia vihannesruokia. Muusta Italiasta poiketen Sisiliassa syödään paljon myös kuskusia, joka on täällä osa arabien perintöä.

Sisiliassa on sanottu olevan kahdenlaisia jälkiruokia, makeita ja hyvin makeita. Keskeinen valmistusaine on manteli ja siitä valmistettu marsipaani sekä ricotta-juusto, rahkaa tai maalaistuorejuustoa muistuttava maitotuote. Makeimmillaan nämä kaksi ainesosaa yhdistetään esimerkiksi sisilialaiseksi cassataksi, kakuksi, jonka täytteenä on vermutilla ja suklaalla maustettua ricottaa, ja joka on reunustettu marsipaanilla ja koristeltu säilykehedelmillä. Muita herkkuja ovat cannolit eli ricotta-täytteiset leivokset ja frutti di Martorana eli marsipaanista muovaillut kirkkaanväriset hedelmät, joita perinteisesti valmistivat nunnat. Frutti di Martorana ovat myös suosittuja matkamuistoina, ja niitä voi ostaa myös Rooman lentokentältä, tosin neljännekseen kutistuneina ja neljä kertaa kalliimpina kuin Palermossa.

Myös jäätelö, kuten italialainen jäätelö tunnetusti, on jumalaista. Jäätelöä myydään niin jäätelökärryistä suoraan kadulta kuin jäätelöön erikoistuneista kaupoista, gelaterioista. Makuja on varsinkin gelaterioissa parhaimmillaan kymmeniä, ja kannattaakin maistaa sekä tuttuja ja perinteisiä makuja kuten mansikkaa ja suklaata että erikoisuuksia. Tutut maut saavat aivan uuden ulottuvuuden, sillä esimerkiksi mansikkajäätelö on todellakin tehty tuoreista mansikoista eikä esanssista ja punaväristä. Erikoisemmat maut vaihtelevat gelaterioittain, mutta mainitsemisen arvoinen on ainakin gelsomina, jasmiinin makuinen jäätelö. Myös eri jälkiruokia muokataan jäätelöiksi, esimerkiksi cassataa voi maistaa myös jäätelönä.

Viini ja paikalliset alkoholijuomat ovat varsin halpoja, pullon pöytäviiniä saa halvimmillaan kuudella markalla ja parempikin viini maksaa muutaman kympin. Marsalaviini on Sisilian kuuluisin viini, ja pieni pullo marsalaa maksaa noin kolme kymppiä - puolet siitä mitä Alkossa, kuitenkin. Muut paikalliset juomat, kuten vermutti, sambuca ja sitruunalikööri ovat ulkomailta tuotuja juomia halvempia, ja paikallisiahan tietysti kannattaa ostaa ja nauttia. Sitruunaliköörin sanotaan olevan sisilialainen erikoisuus, ja sitä, samoin kuin vermuttia, käytetään paljon myös jälkiruoissa. Erityisissä viiniliikkeissä saa maistella viinejä ja ostaa viinintuntijan laatuviinejä, mutta ne ovat kuitenkin hyvin miehistä aluetta. Pistäydyin yhdessä viiniliikkeessä tiedustelemassa hintoja, ja rivi eri ikäisiä tiskin ääressä viiniä maistelevia miehiä kääntyi tuijottamaan ja tuijotti koko hintojentiedusteluproseduurin ajan. Tuijotus ei ollut flirttailevaa tai uteliasta, vaan melkein vihamielistä, ja näyttikin siltä, että viiniliikkeissä naiset kävivät varsin harvoin. En sitten viiniliikkeessä toista kertaa käynytkään, varsinkin kun viinejä ja alkoholijuomia näytti saavan helpommin ja halvemmalla paikallisista supermarketeista ja lähikaupoista - hinnat kun on merkitty hyllyn laitaan, eikä niitä tarvitse ruveta tivaamaan myyjältä.

Pervoelämä?

Pervomatkaajan kannalta Palermo ei välttämättä ole paras mahdollinen paikka, varsinkin jos matkan pääasiallisena tarkoituksena on nimenomaan tavata muita pervokansalaisia. Italia katolisena maana on jo muutenkin varsin konservatiivinen ja perheidylliä korostava, ja Etelä-Italiassa ja Sisiliassa ilmiö vielä korostuu. Palermo on kuitenkin Sisilian pääkaupunki, jonne sisilialaisen pervoelämä keskittyy, turistien suosiman Taorminan ohella. Satunnaisen matkaajan on kuitenkin varsin vaikea löytää palermolaista pervoelämää. Palermossa toimii yhdistys Arcigay e Arcilesbica Palermo, jolla on toimistonsa Palermon keskustassa Via Genovalla, itseasiassa varsin keskeisellä paikalla Via Roman ja Corso Vittorio Emanuelen risteyksen lähettyvillä. Ongelmana on kuitenkin, että Via Genova on enemmän kapea sisäpiha kuin varsinainen katu, eikä sitä ole välttämättä merkitty karttoihin. Niissäkin kartoissa, joihin se on merkitty, se hukkuu Palermon historiallisten kujien ja pikkukatujen sokkeloon. Siten toimistoa ei ole kovinkaan helppo löytää. Itse löysin Via Genovan ja toimiston sattumalta, mutta en päässyt sisään asti: alaoven summeria soittaessa kukaan ei vastannut soittoon. Alaovella ei ollut merkittynä mitään aukiolo- tai päivystysaikoja. Kotiin palattuani löysin web-sivun, jolla kerrottiin, että toimistolla pidetään arkisin puhelinpäivystystä 17:00-19:30, naiset päivystävät maanantaisin. Internetissä on saatavilla muutamia palermolaisesta pervoelämästä kertovia web-sivuja, joissa on jopa karttoja erilaisiin pervoelämän keskittymiin. Näistä valtaosa on miesten kruisailupaikkoja. Kruisailupaikkoina esitellään mm. Palermon rautatieaseman lähistö, rantapuistikko sataman ja Villa Giulian välissä ja Hippodromin ympäristö, mutta esittelyjen yhteydessä muistutetaan myös, että kruisailupaikoissa liikkuu myös muuta porukkaa, joten kannattaa olla varovainen. Tapaamispaikoiksi mainitaan myös pornoelokuvateatterit Orfeo ja Etoile, joista Orfeon lähettyvillä partioivat myös prostituoidut.

Myös ravintoloita ja baareja esitellään websivuilla. Pub Exit on miehille tarkoitettu ravintola, samoin kuin disco Angelo Azzurro. Niiden asiakaskunta on weboppaiden mukaan lähes sataprosenttisen miehistä. Kumpaakaan en testannut. Sen sijaan vietin noin puolitoista tuntia lounasaikaan etsimällä naisystävälliseksi mainostettua ravintola Ai Grilliä syödäkseni lounaan, mutta en löytänyt sitä. Ravintolan osoitteeksi oli websivuilla mainittu ympäripyöreästi Piazza Valverde. En tiedä, onko ravintola lopettanut toimintansa, muuttanut vai oliko vika minun silmissäni. Muutenkaan websivujen osoitteisiin ei välttämättä voi täysin luottaa, sillä kaikkia sivuja ei päivitetä vakituisesti. Toinen naisystävälliseksi mainittu paikka on pub Hemingway. Monet websivuilla mainitut paikat on merkitty lähinnä "gay-friendly"-merkinnöillä, eli valtaosa ravintoloista ja pubeista on itseasiassa heteroille tarkoitettuja paikkoja, joissa pervoihmisiä ei katsota yhtä pahasti kieroon kuin muualla. Ilmeisesti vain Pub Exit on varsinainen homoravintola, ja kuten sanottua, naiset eivät ole sinne erityisen tervetulleita.

Osoitteita

Arcigay e arcilesbica Palermo
Palermon pervoyhdistyksen kotisivu, italiankielinen.

Palermo (e non solo) Night & Gay
Lista palermolaisista, lähinnä miesten, tapaamispaikoista. Paikoista on pienet, hieman epäselvät kartat. Myös italiankielinen.

Arcigay e arcilesbica Palermo
Via Genova 7, Palermo
(091) 335 688, fax: (091) 611 3245

Pub Exit
Piazza San Francesco di Paola

Ai Grilli
Piazza Valverde

Angelo Azzurro - disco
Via S. Martino

Hemingway
Piazza Ignazio Florio

[Etusivu] [Minä...] [Curriculum Vitae] [Biseksuaalisuus] [Keskiaikaa!] [Valokuvat] [Grafiikka] [Kavereita] [Linkkejä]
[Sisällysluettelo] [Päivitykset] [English Summary]

jek@iki.fi