Raportti Aarnimetsän taide- ja tiedeneuvokselle Kaarnemaan asioista 5.7.1999 (Anno Societatis XXXII).

Parahin valtakunnan konsta,

Taas on aika tullut raportoida pitäjämme asioista - raportin viimeinen palautuspäivä on muistaakseni 24.8, mutta koska viimeksi jätin raportin tekemättä, päätin olla tällä kertaa ajoissa liikkeellä, varsinkin kun itselläni on elokuussa kiireitä.

Viimeinen raporttini päättyi toiveikkaasti Kaarnemaan ensimmäisten pitäjänkäräjien odotteluun, ja ilokseni voinkin kertoa, että Kaarnemaan ensimmäiset pitäjänkäräjät pidettiin 20.3. Haukiputaan Martinniemessä, jossa asustaa kylämme jäsen Ylva. Ylvan suku järjestää keskiaikaisia pitoja työkseen, ja niinpä ensimmäisillä pitäjänkäräjillämme oli vallan mahtavat puitteet: käräjät järjestettiin holvatussa maakellarissa, jonka seinät oli koristeltu taljoin ja kilvin, takkatulen äärellä, puisen kynttiläkruunun alla. Ensimmäisissä käräjissämme oli ainoastaan kylämme jäseniä, mutta tunnelma olikin sitten hyvin intiimi ja miellyttävä, huolimatta surusta ja huolesta, jonka aiheutti emäntämme Ylvan nuhakuume. Ravitsimme itseämme yksinkertaisilla, mutta runsailla ruokalajeilla: kevyesti paistettua lohta lisukkeenaan makeanhapanta Chisania, jota oli maustettu anteliaasti viinillä, pippuroituja lihanpalasia seuranaan uskomattoman herkullista juustokastiketta, joka illan loppua kohden valitettavasti jähmettyi, keitettyjä vihanneksia, kunnioitetun Jacobuksen etukäteen valmistamaa herkullista pinaattipiirasta, Ylvan valmistamia viinihunajapäärynöitä sekä lukuisia muita herkkuja. Ruoan ja nauttimamme viinin hieman laskeuduttua tanssimme ja kylämme uusimmalle jäsenelle opetettiin varastelutanssia, joka loi sekavan ja hilpeän tunnelman. Soittelimme myös Johan Eerikinpoika Torven puista paimentorvea, vaikka Johan varoittelikin, että ylenmääräinen soitto puuduttaa huulet. Väsyneinä, mutta onnellisina palasimme käräjiltä toivoen, että seuraavatkin pitäjänkäräjämme onnistuvat yhtä hyvin.

Akatemiatalon harjannostajaisissa oli myös mukana lähettiläämme, kunnioitettu ja rakastettu Isä Mikael Verdi, joka toi Kaarnemaalle kunniaa tuomalla harjannostajaisista kotiin peräti Award of Armsin! Tämä tuotti iloa ja ylpeyttä kaikille kylämme jäsenille.

Sadonkorjuujuhlan valmistelun aloitimme hyvissä ajoin: jo paria kuukautta ennen varsinaista juhlaa päätimme Sadonkorjuujuhlan ruokalistan ja jaoimme tehtäviä, jotta auotkraatti ja feastokraatti eivät olisi yksin töittensä äärellä. Valitettavasti jouduimme vaihtamaan sekä juhlamme aikaa että nimeä: emme saaneet käyttöömme Sanginjoen leirikeskusta tavallisena Sadonkorjuujuhla-aikana heinäkuun lopulla, vaan saimme tilat vain kesäkuun puolivälissä käyttöömme: täten kesäjuhlamme nimikin vaihtui Keskikesänjuhlaksi ainakin yhdeksi vuodeksi. Teimme varsin suuren osan ruoanlaitosta etukäteen, jotta keittiöpiioillakin olisi enemmän aikaa juhlia. Parahin simamestarimme Johan Eerikinpoika Torvi teki parikymmentä litraa simaa juhliamme varten, ja vaikka toinen simaerä epäonnistuikin, ei kenelläkään ollut juhlissa jano. Etukäteen pidimme myös kaksi ruokatalkoota: toisena iltana teimme lähes 150 pientä rypytettyä piirakkaa, puolet ohratäytteellä ja puolet lanttutäytteellä - ja jos niiden ulkonäkö ei ollutkaan huoliteltu, jokainen piiras oli tehty rakkaudella. Toisena talkooiltana puolestaan teimme neljä pellillistä Herbelade-piirasta ja kolme pellillistä sipulipiirasta perjantain iltapalaa varten. Etukäteistöinä poimittiin myös nokkosia nokkoskeittoon kahdella taholla sekä tehtiin maustevoit ja kalan kanssa nautittava Chisan.

Kun sitten Kaarnemaan Keskikesänjuhla alkoi, saattoi kylän väki todeta olevansa hyvin valmistautunut. Vaikkakin väkeä paikalle saapui edellisvuotista vähemmän eli hieman yli kaksikymmentä henkeä - kenties ajankohdan vaihtumisen vuoksi - tunnelma kohosi nopeasti. Perjantain iltapalalla tarjosimme tekemäämme sipulipiirasta ja Herbelade-lihapiirasta sekä jälkiruuaksi mustikkakeittoa. Illan mittaan kokeilimme myös hankkimaamme muurinpohjapannua, jolla paistoimme kymmenittäin rapeita räiskäleitä nuotiollaistujien syötäväksi. Osa ihmisistä mitteli voimiaan voutimme Adrianin jousella, toinen osa huvitti ajattelukykyään hurmaavan Nikodemoksen peleillä.

Seuraavana aamuna joukkoomme saapui lisää väkeä, ja Lady Isabella d'Hiverin pitämiin tanssiharjoituksiin saatiinkin yllinkyllin pareja. Etiennen ja Marionin valmistaman erinomaisen nokkoskeitto- ja pannukakkulounaan jälkeen alettiin taistella ankarasti Kaarnemaan Championin tittelistä, tuomareina Filip ja Isä Mikael. Osanottajia oli kymmenen, myös allekirjoittanut. Taistelulajeja olivat Nikodemoksen esittelemä nurmikeila, hevosenkengänheitto, köydenveto, sekä jalo jousiammunta. Kiivaan ja pitkäaikaisen taistelun jälkeen todettiin, että kärkipää oli erittäin tasaväkistä: kylämme airut Etienne ja Haraldr olivat tasapisteissä. Feast teki siis erittäin hyvin kauppansa, kun championin tittelistä taistelleet saivat eteensä porkkanakeittoa ja lanttupiiraita, savusiikaa ja Chisania, nuotiossa haudutettuja vihanneksia, paistia, Jannanyya-kasvismuhennosta, hunajapähkinäkanaa ja jälkiruoaksi leipäjuustoa hillon ja hunajan kera - koko feastin palanpainikkena Johan Eerikinpojan herkullista simaa. Allekirjoittaneenkin täytyi löysätä nyörityksiään peräti kahdesti. Kun feast oli näin runsas, eivät tasaväkiset champion-ehdokkaat Etienne ja Haraldr olleet kovin iloisia saadessaan tietää, että kesken feastin selvitettäisiin, kenestä on tuleva ensimmäinen Kaarnemaan Champion. Ja vielä pitemmiksi uroiden naamat venähtivät, kun he kuulivat, mikä on kilpailulaji: munansyönti. Irvistellen mutta sanoinkuvaamattomalla urheudella Etienne ja Haraldr ryhtyivät mahdottomalta näyttävään tehtävään eli syömään viittä munaa. Kilvan voitti lopulta Haraldr puolentoista munan mitalla, ja palkkiokseen Haraldr sai lisää munia, ilmaisen osanoton seuraaviin Kaarnemaan kesäjuhliin, vuosikerran Kaarneen Kertomaa sekä vielä tekemättä olevan Kaarnemaan väreissä olevan favorin, josta on tuleva Kaarnemaan Champion -kisojen kiertopalkinto.

Feastilla ratkaistiin myös hienostuneempi kilpailu, eli kilpa siitä, ken on valmistanut uuden sadon antimista herkullisimman tuotteen. Kilvassa oli kolme osallistujaa, Johan Eerikinpoika tammikuussa tehdyllä vahvalla simallaan, Gaucelm du Chambonniéres maustetuilla porkkanoillaan sekä Marion voikukkaliköörillään. Kilpa oli äärimmäisen tiukka: yksi tuomareista kieltäytyi kokonaan äänestämästä. Voittajaksi kuitenkin selviytyi Marionin voikukkalikööri, jolla Marion voitti itselleen viinipullon. Feastin jälkeen tarvittiin hetki lepoa, ennen kuin saatettiin tanssia Lady Isabellan päivällä opettamia tansseja, sekä vanhaa perinteistä varastelutanssia, joka oli niin lystiä, että sitä ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan. Ennen pitkää juhlijat kuitenkin väsyivät, hyvän aikaa istuskeltiin nuotiolla, saunottiin, syötiin feastin jämiä. Seuraavana aamuna oli kyläläisillä vielä suuri työ edessään eli paikan siivoaminen. Mutta kuka tahansa saattoi myöntää, että Keskikesänjuhlamme oli onnistunut mainiosti, vaikka ruokaa jäi valtavasti yli.

Seuraavan viikon keskiviikkona pidettiinkin Keskikesänjuhlan rääppiäiset voutimme Adrianin ja chatelainemme Gudrunin residenssissä. Söimme jämiä, opettelimme Isabellan johdolla vielä lisää tansseja. Ruokaa jäi yhä edelleen valtavasti yli: jokainen rääppiäisiin osallistunut vei kasseittain ruokaa vielä kotiinkin. Sadonkorjuujuhlan jämillä kyläläiset elivät viikon.

Taistelutreenejä on edelleen pidetty yhdessä oululaisen liveroolipeliseuran OIEIn kanssa ja viikkokokouksia pidetään maanantaisin. Joka toinen maanantai on ollut tanssimaanantai, joskin parina kesäisenä maanantaina on myös tanssittu mundaanimpia tansseja, kuten humppaa ja foxtrotia, jotta pitäjäläisemme olisivat oikein valmennettuja tutkiskellessaan rahvaan kesäisiä rientoja. Myös käsityöpiirejä on pidetty, aiheinaan mm. lauta- ja pirtanauhojen teko, keskiajan yleinen pukuhistoria - tämä piiri oli tarkoitettu etenkin uusimmille jäsenillemme - ja romaaninen naisenpuku, jota eräs pitäjäläisemme oli vuoden alussa tekemässä itselleen.

Tulevaisuutta katselemme toiveikkain katsein: olemme osallistumassa paronin kruunajaisiin ja Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoihin sekä järjestämässä ohjelmaa Säräisniemen keskiaikapäiville. Heinäkuussa allekirjoittanut ja Gudrun ovat lähdössä Aarnimetsän pohjoisille rajoille, Tornon kylään, opettamaan rautakautisten pukujen tekoa.

Teidän kunnioittavasti,
     Elisabeth Susi


[Etusivu] [Minä...] [Curriculum Vitae] [Biseksuaalisuus] [Keskiaikaa!] [Valokuvat] [Grafiikka] [Kavereita] [Linkkejä]
[Sisällysluettelo] [Päivitykset] [English Summary]

jek@iki.fi