Minä olen ihka ja upouusi ja vanha konsta Kaarnemaan periltä. Toisinsanoen olen toiminut kylämme konstana jo pari vuotta elikkä kesästä 1996 asti. Olin tuolloin tietyin määräajoin yhteydessä silloiseen valtakunnankonstaan Petronellaan elikkä in mundane Elsa Viljamaahan. Ensi-innostuksen jälkeen tämä kylämme toiminnasta ilmoittelu hyytyi pahasti - viimeisen kirjeen sinnepäin laitoin kai kevättalvella 1997. Kylämme on tietysti toiminut koko ajan sen konstan laiskuudesta huolimatta - ja ahkerasti on toiminutkin: jäsenmäärämme on kasvanut suorastaan eksponentiaalisesti. Olemme päättäneet pitäjöityä, ja viime Sadonkorjuujuhlassa paronimme asettikin virkaansa joitakin tulevan pitäjämme wannabe-virkailijoita. Katson kuitenkin oman valtakauteni alkaneen varsinaisesti tuosta virkaanpanosta, joten kirjoitan täten raporttini koskemaan mainittua Sadonkorjuujuhlaa ja sen jälkeistä aikaa, vaikka sinänsä minun pitäisikin yrittää muistaa ja kertoa kaikki, mitä jälkeen kevättalven 1997 on tapahtunut.
Siispä. 24.-26. heinäkuuta pidettiin Kaarnemaan perinteinen Sadonkorjuujuhla Sanginjoen leirikeskuksessa Oulussa. Tapahtuma alkoi perjantaina, tarjosimme iltapalaa, mutta emme seurustelua kummempaa ohjelmaa. Lauantaina ohjelmassa oli feastin ja hovin lisäksi taistelua, tanssia, sadetta pakoon juoksentelua, näytelmä, viulun- ja tinapillinsoittoa ynnä muuta mitä ihmiset keksivät tehdä. Ja sunnuntaina juhla päätettiin iloisesti paikan suursiivouksella - tähän juhlan osuuteen osallistui kuitenkin vain oman kylän väki. Tekemäni juhlan kuvaus on pakostakin hieman suppea, koska olin 90% ajastani keittiötöissä. Mutta sitä yksityiskohtaisempana pystyn ruokalistan ja reseptit antamaan. Ruokalistan esittelemien aterioiden lisäksi tarjosimme aamiaisella puuroa, leipää, teetä ja jämiä.
5.9. koitti monin verroin raskaampi tapatuma, eli Säräisniemen kunnan järjestämä Keskiaikapäivä, jonka ohjelmasta Kaarnemaan kylä kantoi päävastuun. Suurin urakka oli paviljongin teko: olimme luvanneet tuoda paikalle "vähintään kaksi" paviljonkia, ja niinpä väsäsimme hiki hatussa vanhan seuraksi uutta paviljonkia. Se aiheutti stressiä, kipeytyneitä sormenpäitä, katkenneita ompelukoneenneuloja ja luovaa välinpitämättömyyttä virheistä, mutta lopulta, paria päivää ennen tapahtumaa, pavimme oli valmis. Siitä tuli hieno, vaikka itse sanommekin. Se pystyy majoittamaan mukavasti 5-10 henkeä, 10-15 henkeä epämukavasti. Mutta ei paviljongin teko ainoa valmisteleva seikka ollut. Valmistelimme tapahtumaan kaksi näytelmää, joista toinen esitettiin pantomiiminä ja toinen repliikein. Toinen näytelmistä oli mukaelma eräästä Decameronen tarinasta ja toinen mukaelma Canterburyn tarinoissa kerrotusta Bathin rouvan kertomuksesta. Meillä oli myös kolme tanssiesitystä päivän aikana, yksi nauhalta tulevan musiikin säestämänä ja kaksi elävällä musiikilla. Toiseen näistä myös yleisö sai halutessaan osallistua - opetimme kyynärtanssia ja branleja. Niin, todellakin, meillä oli mukanamme kaksi viulistia, mandoliinin soittaja ja nokkahuilisti, jotka paitsi soittivat tanssimusiikkia, myös soittelivat muuten. Nämä lahjakkaat musikantit ovat kylämme asukkaita. Ohjelmassa oli myös taistelunäytöksiä sekä turnajaiset, jossa arvoisat peltipäälliset herrat rämistelivät toisiaan. Jousiammunta- ja taistelukirveenheittonäytöksetkin pidettiin. Yleisö sai myös kokeilla jousiammuntaa halutessaan. Lapsille pidettiin kilvenmaalauskilpailu sekä tarinatuokio, jonka aikana kerrottiin skotlantilaisia ja islantilaisia kansantarinoita. Kyvykäs, mutta juoppo seppämme Haakon piti myös työnäytöksen. Keskiaikaseuralle varatussa myyntikojussa vähemmän juoppo seppä Jaakko (eihän naineen miehen sovi ryypätä) esitteli tuotteitaan ja allekirjoittanut myi tekemiään pirtanauhoja.
Näiden kahden tapahtuman suunnittelu on vienyt kaarnemaalaisten kesästä suuren osan. Tapahtumien suunnittelun lisäksi kylässämme on tehty kaikenmoista pienimuotoisempaa.
Lokakuun alussa pidimme kaksi pikkuista kyläjuhlantapaista, ensimmäisen 3.10. ja toisen 9.10. Ensimmäisen illan teemana oli "Säräisniemi unohduksiin", elikkä kokoonnuimme mundaneissa juomaan viiniä, syömään kylän tarjoamia juustoja ja patonkia ja pitämään seurallista hauskaa. Toinen ilta puolestaan oli kokkausilta. Iltaa oli mainostettu myös Oulun yliopistolla siltä varalta, että joku innokas uusi ihminen tulisi mukaan. Ja tulikin: saimme yhden uuden jäsenen. Kokkausillassa teimme munakoisopannukakkuja, lihapullia munakoisojugurttikastikkeessa, riisimantelisahramivelliä, siemenmaustekakun, seljankukkajuustopiiraan ja kirsikkajuustopiiraan. Näillä ruokalajeilla on hienot nimetkin, mutta valitettavasti en niitä muista. Munakoisopannukakut, seljajuustopiiras ja sahramiriisimantelivelli saivat niin suuren suosion, että mahdollisesti teemme niitä ensi vuoden Sadonkorjuujuhlaan. Kokkausiltamme reseptit ovat myös saatavilla.
7.11. matkustimme Rovaniemen Arktikumissa pidettävään viikinkinäyttelyyn. Vuokrasimme linja-auton ja mainostimme matkaamme myös yliopistolla - tämän ansiosta lähtijöitä oli kolmisenkymmentä ja linja-auton vuokra ja kuskin palkka saatiin maksettua. Perillä olimme noin viisi tuntia, vaikka aikaa olisi saanut kulutetuksi kaksin verroin.
12.-13.11. puolestaan pidettiin Askel ammattiin -messut Ouluhallilla. Messuilla esiintyi tanssi- ja musikanttiryhmä, ja hiukkasen rahaakin saatiin. Suosio oli suuri, jopa niin suuri, että musikanttiparat marmattivat myöhemmin (meitä pyydettiin heittämään varttitunnin keikka, mutta muusikot soittivat neljä tuntia.)
Vuoden alussa, tammikuussa, koitti vihdoin hieno päivä. Kaarnemaa sai incipient kanton -statuksen Sydäntalvenjuhlassa. Itse en ollut tapahtumaa seuraamassa, mutta sydämeni pakahtui ylepydestä. Lisäksi Kaarnemaa niitti kunniaa - Lady Alinka Czeremcha voitti Isä Mikael Verdille tekemällään messukasukalla käsityökilpailun.
Sydäntalvenjuhlan jälkeen ainoa tapahtuma on ollut esiintyminen 12.2.'99 pidetyillä Oulun Yliopiston tiedepäivien iltatapahtumassa. Tanssimme viidentoista minuutin setin varastelutanssia, huikentelevaisia neitoja, lätynheittoa, pupubranlea ja suutelutanssia. Aplodit olivat päätähuimaavat: varsinkin esiintyjien häpeämätön flirttailu keskenään kirvoitti yleisön hyväksynnän.
Lähiaikoina tarkoituksenamme olisi pitää mm. Oulun Keskiaikaseura ry:n vuosikokous sekä Kaarnemaan pitäjänkäräjät. Pitäjänkäräjien päivää ei ole vielä päätetty, sillä emme ole löytäneet sopivaa pitopaikkaa. Sadonkorjuujuhlapaikkamme ei ole käypä juhlapaikka talvella.
Taistelutreenejä on pidetty viikoittain yhdessä oululaisen liveroolipeliseuran OIEIn kanssa. Varsinaiset kokoukset pidetään maanantaisin. Joka toinen maanantai on ollut tanssimaanantai ja kevään kuluessa joka toisesta maanantaista olisi tarkoitus tehdä käsityömaanantai. Mm. pirtanauhojen ja huntujen tekemistä on syksyllä jo opetettu ja opeteltu. Myös kirjontaa ja kalligrafiaa on tarkoitus käsityöpiireissä käsitellä. Muita projektejamme on mm. lainavaatteiden teko kylän omistukseen, jottei vaatteiden lainaaminen aina olisi yksittäisten ihmisten vastuulla.
Kylässämme ilmestyy myöskin kuukausittainen tiedotuslehtinen Kaarneen kertomaa, joka löytyy myös Kaarnemaan kotisivuilta.
Parhain terveisin,
Elisabeth Susi
[Etusivu]
[Minä...]
[Curriculum Vitae]
[Biseksuaalisuus]
[Keskiaikaa!]
[Valokuvat]
[Grafiikka]
[Kavereita]
[Linkkejä]
[Sisällysluettelo]
[Päivitykset]
[English Summary]