Sellaista sattuu

SELLAISTA SATTUU

SELLAISTA SATTUU

Olin päivällisillä ystävieni luona, ja isäntä mainitsi lukion, jota oli käynyt. Yksi vieraista kysyi, oliko hän ollut siellä samaan aikaan kuin eräs tietty vararehtori. "Ikävä kyllä!" isäntä vastasi alkoholin sammaltamalla äänellä. "Hän oli vittumaisin kusipää, minkä olen koskaan nähnyt. Toivottavasti hän on kuollut syöpään. Tiedätkö sinäkin sen mulkun?" "No tavallaan", vieras vastasi "Hän oli näet isävainaani, joka kuoli syöpään kaksi viikkoa sitten." Juhlatunnelma ikäänkuin latistui tuon vuoropuhelun jälkeen.

     Touhukas äitini unohti toisinaan ulos lähtiessään kattiloita ja pannuja liedelle. Onnettomuuksia välttääkseen, hän kiinnitti keittiön oveen lapun, jossa luki: "Hella?" Kun sisareni palasi yliopistosta, hän huomasi äidin muistutuksen. Sen alle hän kiinnitti oman vastauksensa: "Ei vaan ovi. Minä tiedän. Opiskelen yliopistossa." Seuraavana päivänä yliopistolta palatessaan siskoni löysi kaikki tavaransa pihalta. Tavaroiden keskellä oli lappunen, jossa luki: "Ei vaan häätö. Minä tiedän. Maksan kaikki laskut, eikä minun tarvitse sietää yhtään vittuilua."

     Ystäväni Eila-Töpseli oli sairaalassa katsomassa tytärtään, joka oli juuri synnyttänyt. Myös vävy oli läsnä. Eila-Töpseli kuulutti, että hänen ensimmäisellä lapsenlapsellaan oli hänen tyttärensä silmät, nenä ja hymykuopat. Vävypoika kysyi surullisena: "Eikö vauva muistuta yhtään minua?" "No eipä oikeastaan" Eila-Töpseli vastasi. "Ensinnäkään, sinähän et ole neekeri."

     90-vuotias tätini ja hänen ylipainoinen ystävänsä olivat päivällisellä eräässä keskikaupungin hienostohotellissa. Aterian nautittuaan he tilasivat taksin ja menivät odottelemaan sitä hotellin sisäänkäynnin eteen. Pian siihen pysähtyikin auto. He astuivat siihen nokat pystyssä ja sättivät kuljettajaa, koska hän ei aukaissut heille ovea. Kuljettaja naurahti pahaenteisesti ja ajoi autonsa läheiselle metsätielle, jossa hän antoi kummallekin haaskalle niskalaukauksen.

     Mieheni Perttu-Onanius ja minä yritämme tuon tuostakin järjestää naisseuralaisia tuttavapiirimme harvoille poikamiehille. Yksi heistä oli vasta jättänyt työpaikkansa ja ryhtynyt opiskelemaan yliopistossa teologiaa ja luonnontieteitä. Järjestimme kerran hänellekin treffit, ja kun seuraavana aamuna tapasin hänet, utelin heti, miten ilta oli mennyt. "Sanotaan vaikka niin, että pissatessa kirvelee nyt entistä enemmän", hän vastasi nuutuneena.

     Me geologian opiskelijat lähdimme kolmeksi päiväksi kenttätutkimuksiin vuoristoiseen maastoon. Eräässä luolassa seurasimme opasta kaikkein syvimpiin osiin. Kun opas sammutti valon, täydellinen pimeys nielaisi meidät sisäänsä. "Mahtavaa!" huudahti yksi opiskelutovereistani. "Voi kun olisi tullut kamera mukaan!" Luonnollisesti kolkkasimme tuon idiootin taskulampulla ja jätimme hänet luolaan mätänemään.

     Vuonna 1942 ostin Japanilaisen auton. Ohjekirjassa luki muun muassa seuraavaa: "Jos jarrut pettävät, pysähdy välittömästi ja aja lähimmälle huoltoasemalle." Harmi ettei vuonna 1945 paukkunut muualla Japanissa kuin Hiroshimassa ja Nagasakissa.

Tästä seuraavaan!
Tästä valikkoon!