| VAELTAVA AAVE KERTOO VITSIN JOS TOISENKIN |
|
Vaeltava aave kertoo vitsin jos toisenkin Saksalainen turisti tallusteli tamperelaisen käsityöläismuseon sepän pajaan juuri kun seppä oli pannut takomansa punahehkuisen hevosenkengän alasinpölkyn viereen jäähtymään. Ennen kuin seppä ehti varoittaa turistia, tämä nappasi pihistämisaikeissa hevosenkengän käteensä -ja laski sen äkkiä takaisin. "Eikkai sää näppejäs perrkkel e meny polttama?", seppä kysyi suomen kieltä ontuvasti tapaillen. "Das poltti Ich Käden paskaksi", turisti sanoi onnistuen kieliopillisesti huomattavasti paremmin kuin seppä. Vaimo: "Vitkuttelet saatanan renttu aina kotiaskareiden tekoa viimeiseen asti!" Mies: "Turpa kii akka! Ja hae sitä kepardia Siwasta!" Vaimo (kuiskaten): "Viilletäänpä sialta tänä yönä kurkku auki." "Ja hyttysverkot on laitettu ikkunoihin tai joulukuusi v eity ulos kun tulen takaisin!", vaimo jatkoi. Mies tyhjää olutpulloa heristäen: "Työnnä tämä hanuriis ruppana!" Vaativa päivällisseurue jouksutti tarjoilijaa alituisilla erikoistoivomuksillaan hienossa ravintolassa, jossa olen saniteettivastaavana. Tarjoilija kuitenkin palveli vaikeita asiakkaitaan auliisti ja hymyssä suin. Lopuksi yksi ravintolavieraista pyysi ta rjoilijaa ottamaan tilaisuudesta valokuvan. Tarjoilija otti kameran ja pistäytyi keittiöön hakemaan jälkiruoan. Myöhemmin, kuten arvata saattaa, kameran omistaja löysi filmirullaltaan puolentusinaa valokuvaa, joissa tarjoilija virtsaa nauraen wc-pönttöön, jonne on asetettu kasa jälkiruokalusikoita. Olin työskennellyt ja yli 30 vuotta pianonvirittäjänä ja arvelin jo kuulleeni kaiken mahdollisen siitä aiheesta. Menin sitten kerran pahana krapula-aamuna virittämään pianonkieliä asiakkaalle, jolla oli samaan aikaan kirvesmies töissä talossaan. Kirvesmi es kulki vähän väliä ohitseni ja vilkuili puuhiani. "Kuulkaas nyt", hän sanoi lopulta erittäin vittumaisella äänensävyllä. "Jos te kerran pidätte pianon soitosta noin kovasti, niin teidän kyllä tosiaan kannattaisi ruveta ottamaan tunteja." Olisittepa nähn eet kirvesmiehen yllättyneen ilmeen, kun nousin siltä seisomalta paikaltani ja kuristin hänet hengiltä pianonkielellä. Naapurini on sangen vaatimaton ja vakavamielinen ihminen. Kerran hän kuitenkin sai kutsun lastenjuhliin ja päätti osallistua ilonpitoon täysin sydämin. Kuullessaan oven takaa riemukkaita ääniä, hän laskeutui alas ja konttasi olohuoneeseen hirnahdellen ja ravistellen päätään puolelta toiselle. Huoneeseen laskeutui haudanhiljaisuus. Joukko mustaan nahkaan pukeutuneita rotevia miehiä tuijotti miestä ällistyneenä. Heidän ilmeensä kuitenkin vaihtui ällistyneestä maireiksi hymyiksi, tajutessaan mitä tuleman pi ti. Mies oli nimittäin mennyt väärään kerrokseen, jossa oli SeTa:laisten moottoripyöräjengien pikkujoulut. Sairaanhoitajaharjoittelija ohjasi kehitysvammaisten vesiterapiaa. Hän huomasi, että yksi ullakontuulettaja ei ollut vielä altaassa, ja niinpä hän ojensi kätensä auttaakseen miehen veteen. "Tulehan nyt kehari. Minä kyllä pidän sinusta huolta.", hän sanoi . Hourulainen hymyili ja vastasi nasakkuutta tavoitellen: "Mgbl njgga jkzrrl ba, bli blog hhhnggä!", ja laski alleen.
Tästä seuraavaan! Tästä valikkoon! |
© Kerimaa & Penttinen 1998