|
eli Pieniä tarinoita kuolemasta (Preparez vous mouchoirs l´morte) |
|
Tiesitkö, että jos alkuperäinen Mustanaamio eläisi edelleen hän olisi pian kaksituhatta vuotta vanha? Harmillisten sattumien kautta hänet kuitenkin ristiinnaulittiin noin kolmikymppisenä. Olet saattanut kuulla tapauksesta. Siitä on kai kirjoittu jonkunlainen romaanikin. Koska ensimmäisen Mustiksen kohtalo on kohtalaisen hyvin yleisessä tiedossa, siirtykäämme myöhäisempien Mustanaamioiden vaiheisiin. Olemmekin koonneet pienimuotoisen kollaashin Vaeltavien Aaveiden kuolintavoista ja olosuhteista "lusikan heiton" aikana. Mustanaamioiden numerot ovat keksittyjä intimiteettisuojan säilyttämiseksi. Vain erikoisimmat korahtamiset on kelpuutettu mukaan. Olkaa hyvät, bon appetit, mon cheries.  2. Mustanaamio kohtasi luojansa kohtalaisen kivuttomasti, sillä rivakka aasin potku naamatauluun herpaannutti hengen sankarimme maallisesta tomukasasta Suuren Vedenpaisumuksen jälkimainingeissa. Mainita täytyy, että kyseinen aasinturjake ei ollut edes Fantomin omaisuutta, vaan Vaeltava Aave oli poimimassa maahan tippunutta dinaaria, kun täysin tuntematon aasi, ilman mitään käsitettävää syytä, päätti suoristaa vasemman takajalkansa kohtalokkain seurauksin.  Kovana tupakkamiehenä tunnettu 68. Mustanaamio heitti veivinsä tyylikkäästi tukehtumalla vuoristoradalla nielaisemaansa maissipiippuun. Lentokentän lakaisijana kunnostautunut Mustanaamio numero 124 potkaisi tyhjää luonnollisesti hirttyen henkseleistään ohikiitävän matkustajakoneen propelliin. Radaltaan karannut evakkojuna runteli Mustanaamio 96.:n tunnistamattomaksi lumppukasaksi Talvisodan aikoina. Maailman ensimmäisessä supermarketissa kuolla korskahti, pitkällisten kärsimysten jälkeen, 99. Mustanaamio, Pahantekijöiden Vihollinen. Sinne jäi eksyneenä maatumaan alennustoppatakkien alle, ostoskärryjen säksätyksen ja aivottoman taustamuzakin keskelle Aikamme Sankari. Pitkään, pitkään sai Fantom kärsiä moisessa Helvetin Esikartanossa. Pari viikkoa Hän etsi ulospääsyä, pää melun kakofoniasta humisten ja tungoksessa ihmiskarjaa väistellen, välillä kavahdellen missien ja nylonkonsulenttien raakkuvia revyitä keskellä pääkäytävää. Yltäpäältä hiessä, väsyneenä, vihaisena ja sekopäänä melusta poistui muonavahvuudesta 99. Mustanaamio. Harley Davidsonin kaataminen tutustutti Mustanaamio numero 104:n Viikatemiehen armottomaan syleilyyn, tuohtuneen motoristin repäistessä hänen kasvonsa irti yhdellä riuskalla nykäisyllä. 40. Mustanaamio illisteli ja irvisteli lähiön rouville äitinsä jatkuvista varoituksista välittämättä. 14-vuotiaana hänen kasvonsa jäivät pysyvästi makaaberiin irveeseen. Sosiaalisesta elämästä täysin vieraantuneena, Mustanaamio riisti oman henkensä heittäytymällä lakaisukoneen alle. Murtuneena miehenalkuna kuoli itsensä häpäissyt, Elefanttimiehen näköinen Mustis. Ehkä hävettävimmin löysi kuolevaisuutensa 115. Mustanaamio. Hän nimittäin liukastui suihkussa, väänsi veden tukea hapuillessaan tulikuumalle ja kalautti kallonsa kuolettavasti linoleumiin. Räkänäurua höröttäen kantoivat hautausliikkeen miehet Fantomin punakkaa, voimakkaasti turvonnutta ja hullunkuriseen asentoon jähmettynyttä ruumista pirssiinsä. Ylenpalttinen etuilu bingojonossa koitui kohtaloksi kuudennentoista Mustanaamion. Suivaantunut eläkeläisjoukko lynkkasi Fantomin kävelykepeillään eukalyptusmakeisia kitalaissaan lussutellen. Suurena herneruokien ystävänäkin tunnettu 88. Mustanaamio lähti vuorten taa juuri herneiden takia. Hän oli puhunut syödessään hernekeittoa, ja kuinka ollakkaan: yksi herne pääsi livahtamaan Fantomin poskionteloon. Välittömästi näkönsä ja motoriset toimintonsa menettänyt Mustanaamio vaipui hiljalleen koomaan herneen aiheuttaman kuolion johdosta. Koomasta Mustis ei herännyt koskaan. |
