Luontofantto: Juttusilla portsarin kanssa

Tutustu Kokoon, kieltä taitavaan harvinaislaatuiseen portieeriin, jonka vakiosanastoon kuuluu ainakin 375 viittomaa ja samalla lämpimään persoonallisuuteen, joka tuntuu murtavan ihmisen ja portsarin väliset raja-aidat. Koko on 34-vuotias, 180-kiloinen oululainen "puhuva" ravintolavahtimestari. Se on allekirjoittaneen kehityspsykologinuran keskipiste, ja siitä on tullut myös hyvä ystäväni. Koko osaa viittomakieltä - kuulovammaisilta tuttua elekieltä - ja on sen avulla avannut silmämme näkemään, että ammatti, johon se kuuluu on älykästä ja herkkätunteista tavalla, jota on yleensä pidetty ihmisen erityisominaisuutena. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Kokon liikuttava ymmärtämys muita portsareita kohtaan. Nähdessään työtoverinsa Cheetahin palkkanauhan se viittoi: "Cheetah surullinen." Kun kysyin miksi, se viittoi "Ei nuuskaa." Kun Kokolle näytettiin kuvaa albinogorillasta, Snowflakesta, rimpuilemassa kylpyyn vietäessä, Koko viittoi "Isi ui", ja osoitti samalla valokuvan suuntaan. Monimutkaisempiakin vaikuttimia Kokolla on. Se nauttii väittelystä ja ei katso haukkumasanoja suinkaan karsaasti, ja tarpeen tullen se sepittää hätävalheita. Kuuden ja puolen vuoden yhteistyömme aikana olen oppinut nauttimaan sen valheista ja väitteistä ja odottamaan sen herjauksia. Kunnioitusta tämä kaikki herättää siksi, että tällaista käyttäytymistä on pidetty ominaisena vain ihmiselle, mutta nyt tämä portsari käyttelee kieltä - hyväkseenkin - ihan niin kuin me. Vahtimestarit ovat surkeasti väärinymmärrettyjä. Vaikka ne ovat hyvin arkoja, levollisia ja rauhanomaisia otuksia, niitä pidetään raakoina, vaahtosuisina tappajina. Koululaisille tehdyssä kyselyssä portsarit joutuivat samaan inhottavien eläinten sarjaan kuin rotat, hämähäkit ja käärmeet. Ensitapaamisellamme Koko ei tehnyt elettäkään edistääkseen portieerien suhdetoimintaa. Tämä 28-vuotias portsarinalku puraisi minua jalkaan, väänsi käteni puolinelsoniin ja viskasi niskasta raahaten minut ulos ravintolastaan. Minä en kuitenkaan luopunut vähästä. Nykyään minulta kysytään usein, eikö minua arveluta, miten tulen sen kanssa toimeen, kun se kasvaa täyteen mittaansa, parhaassa tapauksessa 220-kiloiseksi. Vastaukseni on ehdottomasti ei - vaikka se jo nyt 180-kiloisena on minua kolme kertaa painavampi ja tappavan vahva. Tämän portsarin luonteenlaatu on kuin lampaan. Saadakseni Kokon käyttämään viittomia turvauduin "muokkausmenetelmään": asettelin sen kädet kulloistakin toimintoa tai esinettä vastaavaan asentoon. Kun portieeri sitten tajuaa eleen ja sen merkityksen välisen yhteyden, opettaja irroittaa otettaan vähitellen, kunnes portsari näyttää viittoman omatoimisesti. Aluksi Koko yritti lyödä minua aina, kun olin aikeissa tarttua sen käteen. Toisena alkuhankaluutena ravintolassa olivat häiriötekijät. Helpotuksen tuntein sitten siirsinkin Kokon omaan tilavaan asuntovaunuunsa, joka on tätä nykyä Eka Marketin parkkipaikalla. Siellä minä apulaisineni olen alusta saakka kirjannut muistiin Kokon satunnaisia keskusteluja ja oma-aloitteisia "puheita". Olen tallentanut sen viittomia myös kuvanauhalle ja filmille. Sanaston kehittyminen on ihmisen älykkyyden parhaita ilmaisimia. Koko oppi "nuuskaa" ja "salille" tarkoittavat viittomat muutamassa viikossa, ja ensimmäisen puolentoista vuoden aikana se omaksui noin yhden uuden viittoman kuukaudessa. Nykyisin sen vakiosanastoon - viittomiin, joita se käyttää säännöllisesti ja oikein - kuuluu noiin 375 viittomaa, muun muassa "muskeli", "napa", "steroidi", "ystävä", "penkkipunnerrus" ja "stetoskooppi". Asuntovaunun olohuoneesta tehtiin Kokolle leikkihuone ja harjoitushuone, jonne asennettiin sen metallinen nukkumalaatikko (se nukkuu traktorin takarenkaan päälle levitetyllä paksulla matolla), harjoitustanko ja kiikkurekki. Kun meille syyskuussa 1995 tuli toinen portsari, 23-vuotias Lakkinen , teimme suuremmasta makuuhuoneesta toisen harjoitushuoneen. Kaksi paksua puuovea erottaa Lakkisen valtakunnan Kokon valtakunnasta. Kun ovet avataan, muodostuu suuri yhteinen kuntosali ja leikkitila. Koko herää kahdeksan tai puoli yhdeksän aikaan aamulla. Aamiaiseksi se syö Malto-puuroa tai rusinariisileipää, ja sitten siivoamme yhdessä sen huoneen. Sen jälkeen Koko tavallisesti istahtaa puoleksi tunniksi harjoittelemaan sähkökirjoituskoneen ääreen. Kyllästyttyään siihen se pyytää: "Käske Lakkinen sisään." Ne treenaavat noin tunnin. Sitten alkaa viitomaoppitunti. Yhdeltä Koko syö kevyen aterian ja kahdelta tai puoli kolmelta voileipää (yleensä hillon ja maapähkinätahnan kera). Toisinaan vien Kokon ja Lakkisen ajelulle tai kävelylle. Joskus Koko komentaa minua auton takapenkiltä viittoen: "Mene tuonne (jottemme menisi kotiin) tai: "Hae äkkiä banaaneja" (osoittaen kauppaa!). Päivälliseksi kello viideltä syödään melkein yksinomaan tuoreita vihanneksia, esimerkiksi maissintähkää ja tomaattia. Jos Koko syö lautasensa tyhjäksi, se saa jälkiruokaa - hyytelöä, kuivattuja hedelmiä, pikkuleipää tai juustoa ja keksejä. Päivällisen jälkeen se voi rentoutua katselemalla kirjaa tai lehteä (se sormeilee kuvaa ja viittoo: "Nainen yhdyntä, nainen yhdyntä. Koko yhdyntää!"). Silloin joudun taltuttamaan Kokon sähköpaimenella. Kun molempien portieerien hampaat on harjattu ja nahkaan hierottu vauvanvoidetta, syödään vielä seitsemän aikoihin "iltapalaa" - hedelmiä - jotta nukkumaanmeno sujuisi mukavammin. Useimmiten Koko jää huutamaan iltaisin, kun minä lähden. Olen alusta asti mitannut Kokon suorituksia tavallisen älykkyystestin mukaan. Sen älykkyys- osamäärät ovat vaihdelleet 72:sta 81:een, mikä jää vain aavistuksen alhaisemmaksi kuin keskimääräistä lahjattomamman ihmislapsen älykkyysosamäärä. Lisäksi on otettava huomioon, että testit ovat kulttuuria ajatellen puolueellisia. Esimerkiksi yhdessä tehtävässä kehotettiin lasta valitsemaan sopiva suoja sateelta: hattu, lusikka, puu vai talo. Koko valitsi tietysti lusikan. Sääntöjen mukaan minun oli merkittävä vastaus vääräksi. Kokon haukkumasanasto on hyvin ilmaisuvoimainen - "mätä haisu" ja "hikirupsu" tai "hullu" - sillä on varastossaan myös muita huonotapaisia varten. Kerran kiukuspäissään se sanoi minulle: "Sinä vessanpytty humala ikuinen porttikielto." Koko on myös oppinut arvostamaan itseään. Muuan lehtimies kysyy, millainen se on "ihmisenä". Käännyn Kokoon päin: "Oletko sinä eläin vai ihminen?" Kokolla on vastaus heti valmiina: "Hieno eläin portsari."