Työn iloa?

Oppilaani oli määrä osallistua ylemmän luokan terveystiedon tunnille, jonka aiheena oli murrosikä. Minulle ei kuitenkaan ollut kerrottu, milloin tunti alkaisi. Kesken ainekirjoituksen poika vilkaisi kelloa, pomppasi ylös pulpetistaan ja säntäsi mitään selittämättä luokan perälle. "Mitä tämä tarkoittaa?" huusin pojan perään. "Nyt kuolette kaikki! Te saastaiset syntiset!" hän vastasi repäisten konetuliaseen paitansa alta. Poika suolasi koko luokan hengiltä ja tappoi sen jälkeen itsensä. "Joillekin puberteetti on hankala ikä." naureskelin poliisikuulusteluissa. Erään lehden matkailutoimittaja soitti ja kertoi, että hän aikoi käyttää viimeinkin jutun, jonka olin kirjoittanut vuosia aikaisemmin. Hän halusi tarkistaa, että asiatiedot pitivät edelleen paikkansa. "Tahdoin myös varmistaa, että olette vielä elossa." hän tunnusti nolona. "Olenhan minä, mutta laitetaanpas tappajat sinun perääsi ja katsotaan, kauan sinä olet." vastasin nousevan psykoosin vallassa. Työskentelen yrityksen konttoritarvikevaraston hoitajana. Varasto on suuri ja asiakkaita palvellaan pienen käytävänpuoleisen luukun kautta. Minulla tuulee myös aavistuksen vintillä, sillä saan suurta tyydytystä nieleskellessäni pieniä tavaroita. Kerran kun olin nautiskellen nieleskellyt paketillisen paperiliittimiä, firman pomo tuli huolestuneen näköisenä luukulleni. "Minun on jaettava yhtiön johtoportaalle yksikkömme vuosineljännesraportit, mutta kaikki klemmarit ovat lopussa. Anna paketillinen Holopainen!" pomo sanoi. Huomasin, että olin juuri napostellut viimeisen paketillisen paperiliittimiä ja tokaisin pomolle hermostuneena:"Totanoinnii, ne on kaikki lopussa." "No, helevetti! Vastahan me tilattiin niitä eurolavallinen, saatana. Holopaisella on kymmenen minuuttia aikaa löytää kossillinen klemmareita, tai tulee vittu potkut!" huusi pomo verisuonet ohimoillaan pullistellen. "Eiköhän ne..." sanoin, mutta pomo oli jo poistunut. Pomo oli lukinnut varaston oven ulkopuolelta, joten olin ansassa. Minun oli ulostettava mahdollisimman pian! Mutta minne? Riisuin haalistuneet farkkuni ja survoin paljaan peräpääni käytävälle pienen palveluluukun läpi. Luukku oli kiusallisen ahdas ja ilkeästi törröttävä naula pisti kipeästi kivespusseihini. Minun täytyi tuskasta huolimatta ponnistaa, mutta mitään ei tullut ulos. Apua! Pinnistin ja ponnistin hien valuessa otsaltani, mutta ei vieläkään. Jännitin kaikki lihakseni ja valmistauduin voimakkaaseen työntöön, kun yht'äkkiä jalkani lipesi. Kuulin kauhistuttavan äänen, kuin säkkikangasta olisi revitty. Törröttävä naula oli repäissyt kivespussini auki. Säikähdin suunnattomasti ja tunsin sulkialihakseni pettävän juuri ennen tajuntani menetystä. "No niin Holopainen. Päätettiin tulla delegaation kanssa pienelle kierroksel.." sanoi pomo, ennen kuin pyörtyi järkytyksestä. Johtoryhmää odotti mieleenpainuva näky: ison miehen vitivalkoinen paljas perse oli tungettu noin 25x15 cm:n kokoisen luukun läpi, miehen perseenreiästä roikkui suunnilleen puolen metrin mittainen ketju paskan- ja verensekaisia paperiliittimiä ja miehen pahasti revennyt kivesnahka paljasti vertatihkuvan suonekkaan, limoittuneen kudoksen. Työsuhdettani ei purettu, sillä sairaus ei ole käypä syy työntekijän erottamiseen. Valokuvausliikkeen myyjänä olen kuullut asiakkailta koko joukon tarinoita, joilla asiakkaat selittelevät otostensa epäonnistumista. Eräs mies ei mielestäni mitenkään pystynyt vierittämään syytä muiden harteille, sillä kaikissa 24 kuvassa näkyi vain, oletettavasti, hänen siittimensä ja kauhistuneen lapsen kasvot. Oletin miehen myöntävän, että hän on pedofiili. "Pahuksen vaimo", hän sanoi ilmeenkään värähtämättä. "Taas hän on ottanut kaikki kuvat ennen ejakulointia!" En ilmoittanut miehestä poliisille, sillä olenhan itse kansainvälisen lapsiporno-kartellin kuningas ja valokuvausliike toimi vain rahanpesupaikkana. Kun hain ensimmäistä työpaikkaani, tajusin että minun piti käyttää hieman luovuutta vaatimattomia ansioitani luetellessa. Lisäkoulutusta ja - harjoittelua kysyttäessä vastasin, että olin opiskellut kolme vuotta tietokoneohjelmointia. Sain paikan. En tullut maininneeksi, että kävin samaa kurssia kolme vuotta ennen kuin pääsin läpi. Kun valmistuin, sain internetin ajokortin. Suurimman osan ajasta kuitenkin imuttelin pornoa. Tyttäreni on töissä kukkakaupassa. Muuan mies tuli tilaamaan kukkia toimitettavaksi vaimolleen ja halusi liittää lähetykseen seuraavan kortin: "Olen pahoillani. Hän ei merkitse minulle mitään. Olet rakas järkäleeni." "Minkälaista kukkakimppua olette ajatellut?" kysyi tyttäreni. "Sellaista tuuheaa, markää puskaa, joka sinullakin valuu kyltymätöntä kiimaa jalkovälissä." "Mi-mitä?" haukkoi tyttäreni. "Pillua, pullukka! Pillua!" ärisi mies jo vyötään löysentäen. "A-apua! P-poliisi!" kirkui tyttäreni. "A-apua! P- poliisi!" matki mies loikatessaan tiskin yli ilman housuja. "Minä muuten olen ammatiltani poliisi." ähkäisi mies, tarttuessaan tytärtäni hiuksista kiinni ja vetäessään "liikkuvat taakse". Olin vastikään aloittanut poliisin työn ja minua hermostutti, kun jouduin antamaan ihmisille sakkoja liikennerikkomuksista. Sain aina syyn päälleni, yritin muka vain täyttää sakotuskiintiötäni. Sitten sain työtoveriltani oivan neuvon. Minulla oli vastaus valmiina, kun pysäyttämäni autoilija alkoi taas vihjailla täyttämättömistä kiintiöistä. Pyytelin autoilijalta anteeksi, ja sanoin päästäväni hänet varoituksella. Kipaisin nopeasti partioautooni ja otin sieltä mukaani ruskean paperipussin. Käskin hyvin virallisella äänellä autoilijaa ojentamaan kätensä ja ottamaan tavaran paperipussin sisältä. Autoilija teki työtä käskettynä. Paperipussin sisältä paljastui ruosteinen vanha revolveri, jota autoilija jäi tuijottamaan silmät selällään. Nostin hitaasti Berettani vyökotelostaan ja tähtäsin autoilijaa päähän. Juuri kun hän nosti järkyttyneen katseensa ruostuneesta revolverista, vedin liipasimesta. Innokkaat ihailijat soittelivat vähän väliä eräälle mieheni toimistossa työskentelevälle neitoselle. Kun esimies otti tytön puhutteluun, tämä sanoi yrittäneensä kaikkensa, että saisi miehet lopettamaan soittelunsa, hän oli jopa ilmoittanut seurustelevansa vakituisesti. Kuunneltuaan aikansa tytön selittelyitä esimies ehdotti: "Mitähän jos jakaisit vähän meikäläisellekin sitä rehevää tavaraasi, kun kerta olet täällä töissäkin?" Olin ensimmäinen perämies Finnairin reittikoneessa, jonka kapteenilla oli erikoinen huumorintaju. Hän soperteli jatkuvasti hävyttömyyksiä mikrofoniin, joka oli yhdistetty matkustamon kaiuttimiin. Hänen mieliaiheitaan olivat onnettomuudet, itsemurhat, psyykelääkkeet ja nyrkkinainnit. Eräänä päivänä jouduimme pahaan lumimyrskyyn ja kone heittelehti huolestuttavasti. Kapteeni puoleksi nauroi ja puoleksi huusi suoraa huutoa mikrofoniin, ennen kuin keksi yhdistää sen ohjaamossa lojuvaan vanhaan kasettinauhuriin. Häiriintyneellä kapteenilla oli oma c-kasetti mukanaan, siinä oli piereskelyn ja onanoinnin ääniä, joita kapteeni väitti omikseen. Välillä kapteeni yhdisti mikrofonin takaisin vahvistimeen ja huusi kurkku suorana:"WAW WAW WAW!!!!! NYT KUOLLAAN KAIKKI!!! KATTOKAA VASEMMAN SIIVEN PÄÄLLÄ ISTUU SAATANA!!!! AW AV AUM AUVVAAA!!!" Poistuin ohjaamosta, nyökkäsin tervehdykseni silminnähden järkyttyneille matkustajille ja astuin lentokoneen toilettiin. Käsiä pestessäni huomasin seinällä erittäin huonolla käsialalla rustatun kirjoituksen: "Perämies on hoomo! Täsä koneesa se antaa persettä kaikille." "Kapteenin kepposia taas." tuumin mielessäni ja suuntasin askeleeni ohjaamoon. Mutta mitä, ohjaamon ovi oli lukossa! Kirosin karkeasti ja paukutin ovea nyrkilläni, kunnes huomioni kiinnittyi matkustamosta kuuluvaan hätääntyneeseen puheensorinaan. Päätin ottaa asiasta selkoa. Ehdin huomata vain alastoman kapteenin, joka oli säilyttänyt ammatillisen tyylikkyytensä jättämällä pilottilasit ja virkalakin päähänsä, repäisemässä vara-uloskäynnin ovea paikoiltaan leveä hymy kasvoillaan, ennen kuin ilmanpaine repi minut ja matkustajat ulos kuolemaan.