KOIRANJALOSTUS - SAIRASTA JALOSTUSTA ? ======================================

Nämä otteet vakuuttanevat jokaisen siitä, että ainakin osa rotukoirista on sairaita. Syy on paitsi amatöörikasvattajien ja tuomarien vähäisessä geneettisessä tietämyksessä, niin myöskin kurin puutteessa ja näyttelytähtien, puhdasrotuisuuden ja ulkomuodon kohtuuttomassa ihailussa koirien terveyden kustannuksella. Kennelliitot Suomessa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa jne ovat joko voimattomia, kurittomia tai haluttomia puuttumaan tilanteesen täydellä teholla, vaikka Kennelliiton Koiramme-lehden päätoimittaja Eerola ilahduttavasti pyrkiikin asiaa esille nostamaan. (Huomautan, että rotukohtaiset kuvaukset ja sairausfrekvenssit eivät ole vakioita vaan tilanne muuttuu koko ajan). Linkkejä: * KOKONAISVALTAISEN KOIRANJALOSTUKSEN TUKI RY H E T I *www.koiranjalostus.fi

PERIMÄN KAVENTUMINEN LISÄÄ TERVEYSONGELMIA OPASKOIRILLA ============================================================

(uusin lisatty artikkeli tällä sivulla) Opaskoirakouluttajien(kin) ongelma on, että ns. puhtaat rodut ovat terveysongelmaisia. Siksi he pyrkivätkin risteyttämään niitä: 'Luonne- ja terveysongelmaisten takia testattavista koirista hylätään 40-60 prosenttia. "Monia koiria vaivaa etenkin arkuus ja keskittymiskyvyssä on puutteita", Juha Herttuainen sanoo. Labradorinnoutajien perimän kaventuminen lisää niiden terveysongelmia. Jotta perimäainekseen saataisiin laajuutta, käynnistetään kansainvälinen yhteistyö. Joulukuussa viedään suomalaista labradoriurosten spermaa Yhdysvaltoihin ja vastaavasti tänne saadaan amerikkalaisten koirien spermaa. Myös rotuja risteytetään. "Tänä vuonna meillä on ollut kaksi kultaisen noutajan ja labradorin risteytystä, joiden pennut ovat lupaavia. Sekä fyysisellä, että luonteen puolella on saatu aikaan hyviä tuloksia rotupuhtaisiin linjoihin nähden." Risteytyksiä aiotaan jatkaa Opaskoirakoulussa.' /Helsingin Sanomat, ma 9.11.98,s.D8, Veli-Risto Cajander:Näkövammaisille koulutetaan vajaat 30 opaskoiraa vuodessa./

ROTUJEN PERINNOLLISISTA VIOISTA KOIRAKIRJOISSA ==============================================

/KOKO PERHEEN KOIRAKIRJA, Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1985,HKI/ perustuu ranskalaiseen teokseen Guide du chiens, 1982. Suom. asiantuntijat Rita Pekki, Suomen eläinsuojeluyhdistys Leena Saijonmaa-Koulumies, eläinlääkäri Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben r.y. Saksanpaimenkoira, s.169: "Rodun vastustajat ja vihaajat perustavat omat käsityksensä niihin tapauksiin, joissa saksanpaimenkoira on käynyt ihmisen kimppuun. Rodun maine kärsi pahoin taitamattomien omistajien ja mielivaltaisen kasvatus- ja jalostustyön takia, varsinkin sen jälkeen kun rotu vietiin Englantiin 1920-luvulla. Useimmissa ikävissä tapauksissa syy on koiran isännässä." (pienella:) "Käytännön ohjeita: Saksanpaimenkoira harjataan päivittäin ja kylvete- tään kerran,pari vuodessa. Rodussa ilmenee perinnöllistä lonkkanivelen kasvuhäiriötä, joten pennun sukutaulut on syytä tutkia tarkasti." Kultainen noutaja, s.131: "Kultainen noutaja on ollut suomalaisten suosikkirotu jo usean vuoden ajan. Vuonna 1984 rekisteröitiin maassamme yli tuhat kultaista noutajaa. Rodun suuri suosio tuo mukanaan aina ei-toivottuja lieveilmiöitä. Kysynnän ylittäessä tarjonnan löytyy pentutehtai- lijoille helppo keino ansaita rahaa. Tällaiset vastuuntunnottomat kasvattajat eivät valita sen paremmin rodun luonteesta, ulkomuodosta kuin rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista." Huomatkaa! Kirja harvoin mainitsee esittelemänsä rodun kohdalla perinnöllisistä vioista, mutta juuri noissapa mainitsee. Tämäkin tukee väitettä, että rodun suosio kasvattaa vikojen määrää. /Wintzell-Bengtson-Swedrup: Maailman KOIRAT, WSOY, Printed in West Germany, 1987/ "Ajankohtaisia ongelmia" - palsta s. 27, sanotaan, että viat lisääntyvät: "Toinen ongelma on perinnöllisten vikojen lisääntyminen, joka on ilmennyt erilaisina sairauksina, luonnevikoina yms. Koirien kysynnän kasvaminen on lisännyt myös huonojen koirien menekkiä. Tästä hyöty- vät tunnottomat kasvattajat ja koirakauppiaat, jotka eivät epäröi myydä ala-arvoisia koiria puhtaasti ansaitsemistarkoituksessa. Tarvitaan toisaalta ankaraa lainsäädäntöä hillitsemään epätervettä ja laitonta koirakauppaa sekä toisaalta tehostettua tutkimusta auttamaan kasvattajia järkiperäisen jalostuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa, jotta tuotettaisiin terveitä ja elinvoimaisia koiria. Yleensä kaiken kynologisen toiminnan tulisi tähänastista paljon enemmän hyötyä tieteellisen tutkimuksen kuten eläinlääketieteen, genetiikan (perinnöllisyystiede) ja etologian (eläinten käyttäytymisen tutkiminen) aluevaltauksista, jotta olisi mahdollista paitsi säilyttää koirakantamme myös edelleen parantaa sitä niin koirien itsensä kuin niiden omistajien että koko yhteiskunnan iloksi." Ongelma on se, että jos koira on pienestä kannasta peräisin, niin sukusiitoksen ja vikojen välttämiseksi rodunvaalijat on pakotettuja käyttämään virallisessa näyttely-kennel-systeemissä palkittuja jne, koska niillä on paperit ja sukutaulu tiedossa. Mutta kuten 80-90-luvuilla on selvinnyt, niin tuomarit ja näyttelyihmiset ovat ulkomuotoon keskittyessään jättäneet käytös- yms. vikoja huomioimatta. Ja koska rotu on usein pienestä geenipoolista peräisin, niin viat tahtoo lisääntyä.

LEHTILEIKKEITA: ===============

KOIRAMME-lehti 9/1997, s.39: "Aito Väärentämätön kangal",J.A.U.Yrjölä. "Koiranäyttelyt ovat saaneet koiranjalostuksessa liian suuren painoarvon. Näyttelyt ohjaavat rotukoirien jalostusta yksipuolisesti ja monissa tapauksissa väärään suuntaan. Rotukoiriin pyritään ymppäämään ominai- suuksia, jotka eivät rotuun kuulu ja väheksytään, jopa syrjitään todellista rodun aitoutta." KOIRAMME-lehti 11/97, s.53, Tapio Eerolan palsta 'Täällä vartioin minä' "Noin vuosi sitten Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta teki historiallisen ja sensaatiomaisen päätöksen: kaksi suomalais- kasvattajaa sai luvan risteyttää keskenään rinnakkaisrodut pinseri ja snautseri." .. "Samaan aikaan kun kansallisvaltiot syntyivät, itsenäistyivät ja vakiin- tuivat etenkin Euroopassa, koirarotujen geenipoolit suljettiin. Vieraita rotuja (naapurikansoja) vieroksuttiin politiikassa, vierasta rotua kavahdettiin koirajalostuksessa. Jo varsin varhaisessa vaiheessa koiranjalostajat ymmärsivät, että jalostusmenetelmänä sisäsiitos on problemaattinen. Jatkuva sisäsiitos johtaa nopeasti sisäsiitosdepressioon, elinvoiman ja vastustuskyvyn heikkenemiseen sekä perinnöllisiin sairauksiin. Sisäsiitosta lievempänä jalostusmenetelmänä linjasiitos tuli vallitsevaksi toisen maailmansodan jälkeen. Tällä menetelmällä on pärjätty nykypäiviin saakka, mutta ei pärjätä enää. Linjasiitoksella on nyt päästy samaan kuin mihin sisä- siitoksella olisi päädytty jo nopeammin: kunkin koirarodun yksilöt ovat kaikki geneettisessä mielessä lahisukulaisia. Geneettinen vaih- telu rotujen sisällä on supistunut vähäiseksi kun kaikkien sukutaulujen peräriveillä seisovat samat, usein sisäsiitoksella luodut rodun supertaatot ja -maammot. Koiranjalostuksen menetelmät ovat kulkeneet rataa alueelliset koira- kannat-risteytys-sisäsiitos-puhtaat rodut-suljetut geenipoolit-linja- siitos. Tämä ketju on poljettu läpi parissasadassa vuodessa. Geneetikkojen mukaan ei mene toista 200 vuotta kun runsastuvat perinnölliset viat ja sairaudet jo tuhoavat koirarodut. On aika takoa ketjuun uusi jalostuslenkki, jolla umpikuja vältetään ja tunnelin päähän saadaan taas valo. On pakko ottaa risteytys jalostusmenetelmänä taas käyttöön. On haettava jokaiseen rotuun ensisijaisesti harvalukuisiin, geneettistä vaihtelua toisten rotujen kautta. Näin saadaan rotuihin perinnöllistä vaihtelua ja uutta elinvoimaa. Näin voidaan pian alkavalla uudella vuosisadalla saavuttaa takaisin koiriemme geneettinen terveys, jonka päättyvällä vuosisadalla olemme osin tärvelleet." .. "Viime joulukuun Koiramme lehdessä Yrjölä ehdotti sukulaisrotujen risteyttämistä keskenään geneettisen vaihtelun turvaamiseksi." (Yrjölä on Kennelliiton ex-puheenjohtaja. Tapio Eerola on Koiramme- lehden päätoimittaja.) .. "Ajatus koirarotujen sekoittamisesta keskenään vaikkakin hallitusti ja suunnitellusti, herättää koiraharrastajissa rajua vastustusta. Koiramaailman konservatiivit ovat ehättäneet jo Yrjölän kirjoitusta tuomitsemaan." .. "Silti ajatusta uusista jalostusmenetelmistä on syytä ja pakkokin kehitellä. Jos mitään ei tehdä, koiranpentujen ostajat ratkaisevat tulevaisuudessa puhdasrotuisten koirien kohtalon: he äänestävät lompakollaan, mieltävät puhdasrotuiset koirat sairaiksi ja ostavat sekarotuisia pentuja." .. KOIRAMME 4/1997, s.24: dysplasia ympäristötekijöiden voimakkaasti provosoima. s.38: v.1995 Bernhardilaisista 86.5%:lla oli dysplasia Kultaisilla noutajilla 33.6%:lla -"- Lyhytkarvaisilla colliella 1.9%:lla -"- (yleisönosaston kirjoituksen mukaan) KOIRAMME 5/1997, s.13 oli uutinen "Schäfereilla vähemmän lonkkavikaa kuin USA:ssa" "Amerikkalaisessa Dog World-lehdessa kerrottiin helmikuussa USAn saksanpaimenkoirista. Jutussa käytiin läpi myös rodun terveystilan- netta. Vuosina 1972-80 syntyneillä saksanpaimenkoirilla lonkkadysp- lasian prosentti oli ollut 20,7. Vuosina 1991 ja -92 syntyneistä lonkkavikaisia oli enää 16,8 prosenttia. Koirat olivat reilussa 10 vuodessa tulleet terveemmiksi. 16,8 % tuntuu melko pieneltä lukemalta. Vertailun vuoksi, Suomen viimeisin dysplasialukema saksanpaimenkoirilla oli 54,6 %. Tämä artikkeli nostatti minulla hiukset pystyyn. Kirjoittaja epäilee, etta 1/6 lonkkavikaisia on EPÄNORMAALIN PIENI OSUUS. 'Normaalimpi' kait olisi kirjoittajan mielesta, että puolet saksanpaimenkoirista olisi ollut viallisia ?!?! KOIRAMME 5/1997, s.59, Tapio Eerolan, palstalla 'Täällä vartioin minä' "Ehei, näin yksinkertaisilla säännöillä mediapeliä ei todellakaan pelata. Rotukoirat terveys- ja luonneongelmineen ovat päätyneet yleisen huomion kohteeksi siksi, että ongelmia todella esiintyy. Koiranomistajien syvistä riveista kummunnut tyytymättömyys koirat julkisuuden valo- kiilaan on vienyt." Erään tyytymättömän ääni kuului jo yleisonosastolla: KOIRAMME 1-2/1997, s.32, Jaana Reijonaho,HKI, kirjoittaa: "Tuottavatko kasvattajat jalostusmateriaali vai kasvattavatko he koiria?" "Jokaisella pennunostajalla on unelma: hän haluaa kauniin, mutta ennen- kaikkea terveen ja hyväluontoisen pennun, joka on saanut kasvaa hyvissä olosuhteissa, hyvämaineisella kasvattajalla."..."Valitettavasti näiden tunnettujen kasvattajien joukossa on ihmisiä, joiden kennelolosuhteet ja jalostuskriteerit ovat vähintäänkin kyseenalaiset.".. "Koiran tylsän päivän ainoa valopilkku voi olla lyhyt oleskelu pienessä juoksutarhassa. Miten tällaisessa ympäristössä voi kasvaa hyviä perhe- koiria ?" "Koiran luonnetta arvioitaessa vaikuttavat ainakin perimä ja ympäristö- tekijät. Valitettavasti monet kasvattajat sortuvat käyttämään kallista tuontiurostaan - tai narttuaan vaikka se olisi hermostunut, neuroottinen tai jopa aggressiivinen." "Kumpi on tärkeämpää: jalostusmateriaalin tuottaminen, joista nousee esiin huippuja vai luonteeltaan tasapainoisten ja terveiden koirien kasvatus?".."Pennun ostajat - me kuluttajat - haluamme tervepäisiä koiria emmekä 'jalostusmateriaalia'." KOIRAMME 9/1997, s.11, "Kuuron koiran elämä on hankalaa", Suvi Pohjola- Stenroosin artikkeli "Tiettyihin koirarotuihin kytkeytyy muita rotuja suurempi kuuroutumisen riski. Näitä rotuja ovat dalmatialainen, bullterrieri ja englannin- setteri. Kuurouden prevalenssi on suurin dalmatian koirissa, joissa noin 8 % on molemminpuolisesti kuuroja ja 21 % toispuolisesti kuuroja." KOIRAMME 10/96, s.39, "Englanninbulldogin rakenne luokitellaan ns. kondrodystrofiseksi eli perinnöllisten mutaatioiden kautta epäterveesti muovautuneeksi." (Sitten seuraa sairauksien pitkä lista.) KOIRAMME 3/1996, s.2 'PAAKIRJOITUS' "Koiramaailmassa moni on sita mielta, että koiranäyttelyt ovat jossain määrin vieraantuneet alkuperäisestä ideastaan. Kysytään toimivatko näyttelyt enää jalostus- ja jälkeläistarkastuksina ? Saako koiranomistaja asiantuntijan arvion omasta koirastaan ? Palvelevatko näyttelyt koiran- jalostuksen kokonaisuutta, vai ovatko ne kasvaneet käenpojiksi, joiden pohjattomaan nälkään on syötettävä koirien terveys ja hyvä luonne ?" "Euroopan Neuvosto käytti oman puheenvuoronsa asiasta ja nosti julkisuuteen koirien terveysongelmat."..."Puhdasrotuisten koirien terveydentila on yleinen puheenaihe." SAVON SANOMAT, Sunnuntaisuomalainen, su 13.9.1998, s.33-34 Päivi Kapiainen:'RÄÄKÄTTY RAKKAUDELLA' "Sairaasta rotukoirasta on tullut arkielämää suomalaisissa perheissä." .. "RODUNJALOSTUKSEN haitoista on puhuttu teoriassa jo vuosikymmeniä. Käytäntöön kauniit puheet kiertävät kuitenkin hitaasti: Suomesta ei löydy enää rotua, jossa ei olisi jotakin vikaa. Vähäisin syy tilanteeseen ei ole kasvattajien keskinäinen kateus ja kilpailu. Toisen kasvattajan tervettä koiraa ei voi käyttää jalostuksessa, koska koira ei ole oma." ... "Näyttelyvoittajaa käytetään ahkerasti jalostuksessa, jolloin samat geenit tulevat väistämättä vastaan sukupolvien saatossa." .. "SAIRAIKSI tai elinkelvottomiksi jalostettujen rotujen listaamista välttävät niin eläinlääkärit, jalostajat kuin Suomen Kennelliiton jalostuskonsultitkin. Mustiin listoihin ei uskota, eikä niitä edes uskallettaisi tehdä. Se, joka tuntee rotukoirafanaatikkoja, ymmärtää yskän: nämä ovat usein ärhäkampää väkeä kuin kasvattinsa. Muun muassa eräs lyttäkuonoisten, pienisilmäisten ja kurttunahkaisten rotujen hyvinvoinnista huolensa julki lausunut eläinlääkäri on saanut tappouhkauksia, häväistyskirjeistä puhumattakaan. Kaikki kasvattajat eivät suinkaan ole yhtä agressiivisia, mutta he jäävät huutoäänestyksessä toiseksi. Kysymys on bisneksestä, sillä pentu- tehtailussa pyörii vuosittain yli 80 miljoonaa markkaa." .. "Kuinka moni esimerkiksi tietää, että tv:n koiranruokamainoksista tuttu vitivalkoinen länsiylämään terrieri (westie) on rotu, josta löytyy erittäin vakavia tauteja ? Iloinen pikku vesseli voi itse vain haaveilla rasvaisista makkaroista tai valmisruoista allergioitten ja iho-ongelmien vuoksi. Moni westie pysyy elossa vain erikoisruokavaliota noudattamalla." .. "Koiria jalostetaan vauvan mittasuhteisiin ehkä alitajuisesti. Hoivaaamis- viettimme syttyy, kun näemme lemmikin, jolla on iso kallo, lyhyet jalat, lyhyt nenä ja lyhyt alaleuka. Mitä enemmän tietoa rotukoirien perinnöllisistä sairauksista tulee, sitä enemmän katse kääntyy meihin eläinrakkaisiin ihmisiin. Meihin, jotka haluamme rotukoiran ja tuemme näin huomaamattamme raskaan sarjan eläin- rääkkäystä." "VAIVOJA JOKA LÄHTÖÖN", Päivi Kapiainen (s.34) "Kiinanpalatsikoiran, shi tzun, tiibetinterrierin(*) ja bostoninterrierin suuret pullistuneet silmät pullahtelevat ulos päästä. Suurisilmäisen koiran luomet eivät ylety kostuttamaan silmää kokonaan, joten silmä saattaa kuivua ja tulehtua." ..(luetellaan koirarotuja jne..) "Kuuroudesta ja silmävioista kärsivät mm. skotlanninpaimenkoirat eli kansan parissa "lassiena" tunnetun rodun edustajat. Ongelmiin ovat puuttuneet jo vakuutusyhtiötkin. Vakuutusyhtiö Pohjola ei korvaa ranskan- ja englanninbulldoggin, bostoninterrierin ja chicuahuan keisarinleikkauksia. Näin siksi, että keisarinleikkaus on näille roduille pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Vaivojen yleisyyden takia kalleimpaan vakuutusluokkaan yhtiö on kir- jannut myos berninpaimenkoirat, bokserit, bullmastiffit, chow chow't, dobermannit, englanninbulldoggit, leonberginkoiran, rottweilerit ja suursnautserit."
(*) Kommentti: H.A. ja Pepe-tiibetinterrieri huomauttavat, etteivät, ole koskaan nähneet tiibetinterrieriä, jonka silmät pullahtevat.
Koirakulttuuri Keski-Euroopassa kehittyneempaa, mm. enemman sekarotuisia ? KOIRAMME 5/97, Tapio Eerolan palsta 'Taalla vartioin mina' "Olen monasti miettinyt miksi koirakannan rakenne Suomessa ja Ruotsissa on niin erilainen kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa koirakulttuuri on kehittyneempää ja suhtautuminen koiran omistukseen sallivampaa kuin täällä. Miksi juuri Pohjoismaissa kaksikolmasosaa, jopa kolmeneljäsosaa koirista on puhdasrotuisia ? Saksassa ja Ranskassa sekarotuiset ovat selvänä enemmistönä. Entä jos ero koirakannan rakenteessa selittyy nimenomaan erolla koira- kulttuurissa ? Keski-Euroopassa koira kuuluu normaaliin, jokapäiväiseen elämänmenoon, myös taajamissa. Koiranpitoa ei kyseenalaisteta, se kuuluu ihmisen vuosisataisiin perusoikeuksiin. Koiraa arvostetaan koiran itsensä vuoksi. Se otetaan seuraksi, vahdiksi tai lenkkikaveriksi. Koiraa hellitään ja rakastetaan koirana - ei jonkun koirarodun puhdasverisenä edustajana."

KOIRARODUISTA MUGFORDIN SILMIN =================================

Roger Mugford: KOIRA PSYKIATRIN SOHVALLA, suom.Jaana Lahtinen, Tammi, Juva 1995.(2.painos,ISBN 951-30-9948-2 (sid.), Alkuteos: Dr Mugford's Casebook ). Kappale "12. Rodunjalostuksen vaarat" (s.184-203). Maailmankuulu "koirapsykiatri" Roger Mugford opiskeli yliopistossa psykologiaa ja eläintiedettä, tutkijanvuosiensa jälkeen työskenteli lemmieläinruokaa tuottavan konsernin eläinpsykologina ja perusti sitten Lontoon lähelle Eläinten käyttäytymiskeskuksen, missä hän on erikoistunut lemmikkieläinten käyttäytymisongelmiin. Mugford opettaa Englannin eläinlääketieteellisissä korkeakouluissa, esiintyy säännöllisesti radioissa ja televisioissa ja liikkuu maailmalla. Suomessakin hänet on nähty MTV3:n Hyvät, Pahat ja Rumat -ohjelmassa vieraana. Ko. suomennoksen alkuteos on "Dr Mugford's casebook",1991. Roger Mugdord on tohtoriksi väitellyt tiedemies, joka hoitotyönsä ohessa on julkaissut tieteellisia tutkimuksia ja hänen johtamaansa tiimiin kuuluu sekä eläinlääkäreitä että tiedemiehia. Kukaan ei valvo keskitetysti koiranjalostusta s.184-185: " Olen aina kunnioittanut suuresti tapaa millä luonnon valinta on sopeuttanyt villieläimet ympäristöönsä: evoluutio maksimoi lajin "istuvuuden" elinympäristöön. Kuinka ihminen voi paran- nella luonnon valintaa? Oikeastaan vain leikkimällä Jumalaa, ja eritoten yrittäessään jalostaa parempia koiria. Koiran- kasvatusta "harrastavien" ihmisten harteilla lepää ilman muuta valtava moraalinen ja eettinen vastuu." - - "Totuus kuitenkin on, että genetiikka on niin monimutkainen aihepiiri ja koirankasvattajien ja -näyttelyttäjien järjestäy- tyminen niin sekasortoista, että virheitä tapahtuu. Mikään kes- kitetty elin ei valvo koiranäyttelyitä eikä koirankasvattajia, ja Kennelklubi pitää tärkeimpänä vastuualueenaan koirarekis- teriä - kantakirjaa." - - "Vain harvoin on saatavilla ammattitaitoista geneetikkoa ohjaa- maan rotujen jalostusohjelmaa: ohjelman sanelevat yksinomaan amatöörimaiset, vaikkakin hyväätarkoittavat tuomarit, jotka soveltavat kukin omaa tyyliään näyttelykehässä kohtaamiinsa eläimiin." Mäyräkoirien kiihkeä hyökkäävyys näyttelyssä hämmästytti, s.187: " Oli kulunut vasta kolmisen viikkoa siitä kun potilaakseni oli tullut pikkuruinen lyhytkarvainen mäyräkoira, joka oli ollut vähällä puraista omistajansa kaulavaltimoon yrittäessään käydä tätä kurkusta kiinni." -- "Eräs entinen mäyräkoirien kas- vattaja, jolla oli sisäpiirin tietoja, on uskonut minulle että mätä alkoi levitä 1970-luvulla, kun eräs suosittu tarha tuotti monta pentuetta peräjälkeen samasta pahasti sisäsiittoisesta mutta näyttelyissä moneen kertaan palkitusta sukuhaarasta." Saksanpaimenkoira käy Mugfordia sääliksi s.188: " Minun käy sääliksi noita kauniita koiria, jotka muistuttavat pinnalta katsoen sutta, mutta ovat eläiminä kovin epätäydellisiä! Saksanpaimenkoirat ovat aina olleet runsaasti edustettuina, kun on tilastoitu perinnöllisiä lonkkavikoja, epilepsiaa ja ruoansulatus- vaikeuksia, ja ne ovat aina jonon kärkipäässä ihmisten purijoina. Saksanpaimenkoirat ovat myös saaneet enemmän "ammattimaista" käsittelyä kuin mikään muu koirarotu: hyväätarkoittavilta koiran- kasvattajilta, jotka käyttävät koiria sotilaallisiin, poliisi- ja siviilitehtäviin, asialleen omistautuneilta geneetikoilta kuten tohtori Malcolm Willisiltä (joka on uranuurtaja monessa rodun- sisäisessä geneettisessä parannusohjelmassa), sekä tietenkin eläinlääketieteen tutkijoilta, jotka ovat tehneet parhaansa löy- tääkseen parannuskeinon kivuliaisiin, rotua huonontaviin vikoihin, joista saksanpaimenkoirat niin usein kärsivät. Vaikuttaa siltä, että mitä enemmän ihminen yrittää luontoa parannella, sitä suurem- pia vahinkoja syntyy." Cockerspanielien häiriintymisongelmista ja parannusehdotus, s.192: "Vuonna 1984 julkaisin viiteenkymmeneen häiriintyneeseen cockers- panieliin perustuvan tutkimuksen, joka kiinnitti paljon huomiota tiedemiesten ja eläinlääkärien keskuudessa, mutta ei vienyt yhtään lähemmäs tehokkaan terapiamuodon löytymistä. Ainoa tapa edetä oli minun mielestäni varoittaa ihmisiä vaarasta ja samalla painostaa kasvattajia suhtautumaan entistä puolueettomammin sukulinjojen temperamentteihin ja lemmikinomistajille myymiinsä koiriin." M. oli Cockerspanieliklubin kokouksen puhujana kesällä 1984 ,s.193: "Valmistauduin kokoukseen erittäin huolellisesti vastoin yleistä jättää kaikki viime tippaan. Olimme siihen mennessa löytäneet 200 puhdasrotuista vaivasta kärsivää cockerspanielia ja pystyin laskemaan sisäsiittoisuuden tilastollisen suhdeluvun. Olimme tunnistaneet kolme sukupuuta, joista yli puolet tapaamistani potilaista oli peräisin. Otoksesta seitsemänkymmentä prosenttia oli uroskoiria, kolmekymmenta narttuja." Mutta kasvattajat suhtautuivat jopa uhkaavan kielteisesti, s.194-195: "Kokousyleisö sortui ikävään keskinäiseen väittelyyn, josta silloin tällöin heitettiin jokunen vastine minulle. Hurja jännit- tyneisyyteni alkoi hälventyä, kun hyvässä järjestyksessä alkanut kyselytunti muuttui avoimeksi tappeluksi Kennelklubia, eläin- lääkäreitä, omaa voittoaan tavoittelevia käyttäytymistieteilijöitä, puolueellista lehdistöä ja ties mitä vastaan. Yleisöni alkoi osoittaa vainoharhaisia piirteitä ja vaarallisen turvaton asemani alkoi jo tuntua huvittavalta. Tiesin, että Geoff Skerritt laatisi minusta hyvän muistokirjoituksen, jos joutuisin pinnan alla kihi- sevän väkivallan uhriksi. Lopulta kokous kuitenkin päättyi teke- mättä ainoatakaan pitävää päätöstä. Tilanne on yhä ratkaisua vailla." 4 ongelmaisinta koirarotua, joita eniten käy vastaanotolla s.195: "Siinä missä cockerspanielien kasvattajien suhtautuminen ponnis- teluihini on vaihdellut vihamielisestä lapsekkaaseen, muiden rotujen kohdalla tilanne on ollut kokonaan toinen. Yritän suunnata ruutini niihin rotuihin, joita tapaan eniten vastaanotollani. Saksanpaimen- koira on ykkönen, kakkostilaa pitää labradorinnoutaja ja tasaveroi- sina kolmosina tulevat cockerspanieli ja kultainen noutaja." --"Surullinen totuus on, että kultaisetnoutajat ovat vastuussa myös eräistä pahimmista hyökkäyksistä, ja uhri on useimmiten koiran oman perheen jäsen. Näiden koirien mieliala heilahtelee voimakkaasti ja siksi niiden uhrit eivät saa kunnon tilaisuutta väistää tai puo- lustautua. Toisaalta näiden koirien ongelmat muistuttavat cocker- spanieleiden ongelmia, mutta toisaaalta niitä erottaa hyökkäysten rajuus, sillä hyökkäykset voivat toistua ja pitkittyä." Kultaisennoutajan luonnevika levisi muutamassa vuodessa s.196: "Kultaisianoutajiahan on paljon. Kultainennoutaja on cockerspa- nielia suositumpi koira, ja usein sen omistaa lapsiperhe. Jo ennen kuin vastaanottomme oli vakiintunut huomasin että jotain uutta ja ja varsin pelottavaa oli kehittymässä, kun muutama tunnontarkka kultaistennoutajien kasvattaja otti minuun yhteyttä ongelmassa, jonka he uskoivat rajoittuneen Lounais-Englantiin. Oli 1980-luvun puoliväli ja neljässä, viidessä vuodessa sen jälkeen huoli on laajentunut kansalliseksi, ellei peräti kansainväliseksi." (Sittemmin Mugford kertoo, miten kultaisennoutajien kasvattajat suhtautuivat myönteisesti häneen toisin kuin cockerspanielien kohdalla.) Rottweilerien vaaralliset käytöspiirteet lisääntyivät, s.199-200: " Jos kasvatatte rottweilereita, ette taatusti tällä hetkellä tienaa, päinvastoin kuin kahdeksankymmentäluvun puolivälissä, jolloin rotu oli suosionsa huipulla. Rottweiler oli 1970- ja 1980-luvun koira, jonka menestystarina kulminoitui ryöppyyn kauhujuttuja, joissa muutama koira oli hyökännyt pienten lasten kimppuun, joissain tapauksissa jopa surmaten lapsen. 1980-luvun alkupuolella panin usein merkille, miten levollisia ja hyvin- käyttäytyviä tapaamani rottweilerit olivat, miten vähän ne muistuttivat kirjojen ja elokuvien antamaa kuvaa "paholais- koirista". Pohjois-Amerikassa ja Saksassa tapaamani yksilöt eivät olleet yhtä miellyttäviä kuin brittiserkkunsa, jotka saarella asuessaan ja ankarien karanteenilakien suojaamina ovat hyötyneet aktiivisesta valinnasta hyvän luonteen puolesta. Valitettavasti tuo ruusuinen käsitys rottweilerien käyttäyty- misestä ei säilynyt kauan, kun maahan tuotiin yhä lisää koiria, joiden luonteenpiirteisiin kuuluivat röyhkeys ja arvaamattomuus. Nykyään voin valitettavasti kertoa monista rottweilereista, jota ei voi katsoa turvallisesti silmiin, koska ne eivät pelkää mahdollisen päällekarkaajan uhkauksia. Ylenmääräinen rohkeus kääntyy helposti röyhkeydeksi - siinä syy miksi niin moni urosrottweiler on hyökännyt yllättäen, ilman ennakkovaroitusta tai näkyvää yllytystä." -- "Olen monta kertaa puhunut televisiossa ja avoimissa kasvatta- jien tilaisuuksissa siitä miten huolissani olen rottweilereista, ja yleensä reaktio on muistuttanut enemmän cockerspanielien kasvattajilta saamaani vastausta kuin kultaisennoutajan kas- vattajien suhtautumista." Rodun suosio luo usein geneettisiä vaurioita, s.200-201: "Rottweilerien suosion nousu ja lasku kertoo enemmän ihmis- luonteesta kuin koirista. Monen rodun suosio on aikanaan aaltoillut, ja suosion ollessa aallonharjalla on geneettisten vaurioiden riski aina suuri. Kun jonkin tietyn rodun kysyntä kasvaa, ankara kuri, jolla hyviä terveys- ja käyttäytymisomi- naisuuksia on valittu, höltyy helposti kasvattajien tuottaessa yhä lisää pentuja vastaamaan kysyntää. En halua kohdistaa arvos- telua ilman muuta kaikkiin kasvattajiin: moni vastuunsa kantava kasvattaja ajattelee suosikkirotuaan pitemmällä aikavälillä eikä yritäkään hyödyntää äkillistä suosionnousua. Onpa kyse kaupallisesti ajattelevista pentutarhoista tai yhden koiran amatöörikasvattajista, jotka teettävät nartullaan rahan puutteessa pennut, niin ellei Ison-Britannian Kennelklubi kykene ymppäämään jäsenistöönsä kurinalaisuutta tai valvomaan sitä, sotkua ovat lopulta selvittämässä vain markkinavoimat." Geneetikon näkemys: Ruots. koirarodut sisäsiittoisia,s.201 =================================================================== " Sain masentavan muistutuksen väistämättömyydestä, jolla koirarotujen onni kääntyy, kun arvostettu ruotsalainen geneetikko esitelmöi eräässä kongressissa Monacossa vuonna 1989. Tohtori P.E.Sundgren esitteli tilastoaan kolmenkymmenen Ruotsissa suositun koirarodun sukulaisuussuhteista ja sisäsiittoisuudesta. Ruotsi on tässä suhteessa melko samassa asemassa kuin Iso-Britannia, sillä rabieksen vastustus pitää sen erossa laajemmasta kansainväli- sesta geeniperimästä. Tohtori Sundgren tutki koirien sukupuita muu- taman sukupolven verran taaksepäin ja havaitsi huomattavan paljon jatkuvaa sisäsiittoisuutta, mikä altistaa useimmat rodut mutaatioiden, epäviisaiden ulkomaantuontien tai jonkin muun syyn aikaansaamille vahingollisille ominaisuuksille. Jotta sisäsiittoisuuden vaarat vältettäisiin, pitäisi tohtori Sundgrenin laskelmien mukaan ihanteellisissa geneettisissä oloissa noin neljänneksen kaikista uroskoirista siittää pentuja seuraavaan sukupolveen. Todellisuudessa pentueet teetetään harvoilla ja vali- tuilla superuroksilla, jotka ovat menestyneet parhaiten näyttelyissä. Jos tilanne jatkuu nykyisellään, rotukoirilla on väistämättä edessään sisäsiittoisuudesta ja sitä seuraavista geneettisistä epaonnistumi- sista johtuvia ongelmia." Englanninbullterrieri"mestarissa" olikin geneettinen vika, s.202: "Kun me ihmiset esiinnymme Jumalana ja otamme valintatehtävän luonnolta itsellemme, meidän pitäisi syventyä nykyistä enemmän myös genetiikkaan. Tohtori Sundgrenin tutkimuksia ajatellen on helppo nähdä kuinka kauas ihannetilanteesta olemme eksyneet. Yhdessä vaiheessa 1960-lukua yksi tunnettu englanninbullterrieri siitti liki puolet rotunsa pentueista. Se oli voittamaton mestari, "paras" bullterrieri kautta aikojen, jota juhlittiin kaikkialla. Muutama vuosi sen jälkeen kun tuo koira oli saavuttanut maineensa, kävikin sitten ilmi että se oli kantanut vaarallisia geneettisiä ominaisuuksia: englanninbullterrieri on muuttunut rotuna meluisammaksi, se on entistä helpompi ärsyttää hysteeriseen ja hallitsemattomaan käyttäytymiseen." Lopuksi joitain Mugfordin suosikkikoirarotuja, s.202-203: "Voin esittää pitkän luettelon suosikkikoiristani: norwichin-, norfolkin- ja borderterrierit, airedalenterrierit, irlanninset- terit (huomaa,Sam), englanninvinttikoirat, skotlanninhirvikoirat, kaikenlaiset villakoirat. Voisin laatia kattavan luettelon roduista, joita tulee vastaanotolleme hyvin harvoin. Valitettavasti vain jos sen tekisin voisin samalla sinetöidä niiden kohtalon yllyttämällä niiden suosion liian kovaan nousuun. Käsittääkseni noin on jo käymässä sileäkarvaisille noutajille. Jalokiven arvo on sen harvinaisuudessa." Selvennys: Yllä olevat kappaleet otsikosta KOIRARODUISTA MUGFORDIN SILMIN lähtien olivat siis kaikki otsikon alla mainitusta Mugfordin kirjasta: KOIRA PSYKIATRIN SOHVALLA.

ITSE KUULTUA =============

Itse tiedän nyt kolme-neljä tapausta elävästä elämästä, jossa kennelin pitäjä on valehdellut, hoitanut huonosti (viranomaiset puuttuneet) tai omituisin geneettisin tiedoin on aloittamassa uuden koirarodun kasvatusta. Esim. Kaverini soitti äskettäin Metsästäjä-lehteen, jossa mies ilmoitti Englannin kettukoirista, kertoi tuoneensa 3 paria Suomeen. Mies kehui niiden olevan ensimmäisiä ja aikovansa perustaa näiden varaan koko Suomen kettukoirakannan. Kaverini ihmetteli, että eikö se ole sisäsiittoista (=sukurutsausta). "Ei suinkaan", mies puolusteli, "ne (nuo 6 kpl) on kaikki eri sukuhaaroista.." Voi herranjestas. Moniko kasvattajista ja 'harrastelijoista' ymmärtää edes perusjuttuja genetiikasta ? ------------------------------------------------------------------------ Koonnut Kari A. Tikkanen Oulussa 6.10.1998 Paivitetty 29.11.1999 ------------------------------------------------------------------------