| VANHA MAA JA MAAILMANKAIKKEUS
|
|
ver 2.00
by K.A.T. 9.8.2006
|
-------------------------------------------------------------------------
S I S Ä L T Ö
0. JOHDANTO
1. TÄHTITIEDE
1.1 Valo tähdistä ja galakseista
1.2 Karkulaistähdet (Runaway stars)
1.3 Tähtiassosiaatiot
1.4 Asteroidien törmäykset
1.5 Tähtien iät ja kehityslaskut
1.6 BigBang - avaruus laajentunut miljardeja vuosia
1.7 Jäähtyvät valkoiset kääpiöt ajoittavat universumin iän
1.8 Tähtien radioaktiivinen ajoitus
1.9 Tarkka WMAP-ajoitus
1.10 Tarkka SDSS-galaksikartoitus Max Tegmarkin johdolla
1.11 Chandra-röntgensatelliitin mittaus riippumattomasti
Yhteenvetoa universumin iästä
2. ASTROKRONOLOGIA - UUSI AJOITUSMENETELMÄ
Historiaa ja nykyhavaintoja
2.1 Milankovitchin teoria jääkausia selittämään
2.2 Astronomiset syklit kerrostumissa löytyvät
2.3 Syklejä sedimenteissä jopa 40 miljoonan vuoden ajalta
2.4 Koralli 350 miljoonan vuoden takaa
2.5 Välimeren suolakriisi 5.96 miljoonaa vuotta sitten
2.6 Atlantinpohjasta 5.2 miljoonaa vuotta vanhaa sedimenttiä
2.7 Supernova Skorpionin-Kentaurin tähtijoukossa
3. GEOLOGISET TODISTEET
3.1 Jäälustot
3.2 Green River muodostumassa 20 miljoonaa vuotta vuosikerroksia
3.3 Merenpohjat
3.4 Kerrostumis- ja kulumisnopeus
3.5 Suigetsu-järveltä 45 000 vuoden päähän ulottuva C-14 kalibrointi
3.6 Ruotsalaista savilustokronologiaa 13 000 vuotta
3.7 Jäähtyminen
Sir Isaac Newtonin arvio
Buffonin koe
Sir Kelvinin lasku
Viipurin rapakivimassiivi
4. RADIOAKTIIVISET MENETELMÄT
4.1 Grönlannin kalliot
4.2 Missä ovat kadonneet isotoopit ja teknetium ?
4.3 Meteoriitit antavat tarkimman iän maapallolle
5. BIOLOGISET
5.1 Puun vuosirenkaat
5.2 Evoluutio ja fossiilit
6. YHTEENVETOA
Logaritmiasteikko
Lopputulokset
7. KRITIIKIN KRITIIKKIÄ VASTARANNAN KIISKEILLE
8. LÄHTEITÄ
-------------------------------------------------------------------------
0. JOHDANTO
Jotkut ihmiset haluavat kyseenalaistaa lähinnä uskonnollisin perustein
maan ja maailmankaikkeuden miljardien vuosien ikäarviot. Nämä kyseenalais-
tajat ovat useimmiten babtistis-helluntailaisia, jotka ottavat Raamatun
Mooseksen 1.kirjan (Genesiksen) kirjaimellisesti todesta ja uskovat, että
maa on vain 6 000 - 10 000 vuotta vanha.(Jehovan todistajat uskovat, että
maa on vain muutaman kymmenen tuhatta vuotta vanha, koska luomispäivä on
n.6000 v). Jotkut saattavat muuten vain ihmetellä, että mistä me oikein
tiedämme, että maa ja universumi on miljardien vuosien ikäinen, jos
"kukkaan ee oo ollu sitä kahtomassa".
Tässä pyrin näyttämään, että on olemassa monipuolisesta evidenssiä vanhan
maan puolesta ja että ainakin huomattavasti 10 000 vuotta suuremmat
alarajat löytyy maan ja maailmankaikkeuden iälle.
Keskityn vähemmän radioaktiivisiin menetelmiin, joista on jo paljon
kirjatietoa ja webbisivuja. Erikoisesti monet alan
erikoisteokset keskittyvät yksinomaan tietyn kapean alan tuloksiin
eikä missään ole yhtenäisesti koottuna suomeksi tällaista monen alan tietoa.
Jaottelu osittain keinotekoinen, esim. astrokronologiassa on geologisia
lustoja. Ja äskettäin on onnistuttu ulottamaan radioaktiivinen iänmääritys
tähtiin asti (ks.1.7).
Tässä tullaan näkemään, että maailmankaikkeus 13.6 ± 0.2 miljardia
vuotta ja maapallo 4.5 miljardia vuotta vanha.
1. TÄHTITIEDE
Astronomiset havainnot osoittavat, että maailmankaikkeus, universumi,
on hyvin vanha, miljardien vuosien ikäinen.
1.1 Valo tähdistä ja galakseista
|
Kuva. Kassiopeian tähdistöä ja kaukainen AO Cas. (c)K.Tikkanen
2006
 |
Kotipihaltaan voi öisin paljain silminkin nähdä yksittäisiä tähtiä
(AO Cas), joiden etäisyys on n. 6000 valovuotta ja erottaa Andromedan
galaksin M31, jonka etäisyys on yli 2 miljoonaa valovuotta. David H. Levy
kertoo kirjassaan nähneensä Supernova SN1987A:n valon paljain silmin Suuresta
Magellanin pilvestä käydessään Meksikon puolella. SN1987A:n etäisyys
on sittemmin osoitettu trigonometrisin menetelmin olevan n.167 000 valovuotta.
Kiikarilla olen nähnyt paljon kaukaisempiakin kohteita, kuten galaksi M106:n
(1.1) ja kaukoputkellani yli 100 miljoonan valovuoden etäisyydellä olevia
galakseja. Halen ja Hubblen teleskoopit näkevät miljardien valovuosien
etäisyydelle.
Näiltä etäisyyksiltä valonsäteiden tuloon maapallolle on kulunut jopa
miljardeja vuosia. Valo kertoo, että maailma on miljardeja vuosien ikäinen.
Etäisyysmittauksia
Edellä on mainittu jo, että supernova SN1987A:n etäisyys on mitattu
trigonometrisesti, nimittäin jonkin aikaa räjähdyksen jälkeen valo
heijastui myös välillä sijainneesta pilvestä, josta heijastuneesta halosta
voitiin mitata etäisyys (1.2,Panagia).
Otavan alla sijaitsevan galaksin M106:n(NGC4258) etäisyyden on äskettäin
onnistunut Herrnstein mittaamaan trigonometrisesti varsin tarkkaan
23.5 miljoonaksi valovuodeksi käyttäen hyväksi jättimäistä maapallon
laajuista VLBA radioantennisysteemiä (1.1).
1.2 Karkulaistähdet (Runaway stars)
Ajomiehen tähdistössä (Auriga) ja Kyyhkysen tähdistössä (Columba) vaeltaa
kovaa vauhtia n.100 km/s pari outoa saman spektriluokan tähteä
AE Aurigae ja mu(µ) Columbae.
Näiden pakotähtien on arveltu jo pitempäänkin olleen karkulaisia(1.3,Burnham).
Hipparcos satelliitti mittasi 1990-1992 tarkasti yli 100 000 tähden paikat
ja nyt on näistäkin voitu saada tarkat paikat ja nopeusvektorit
(ominaisliikkeet).
Jos vetää näistä tähdistä nopeusvektoreista suorat taaksepäin,
niin ne leikkaavat 2.5 miljoonan vuotta sitten Orionin tähdistössä, kohdassa
jossa oli trapetsin joukko 2.5 miljoonaa vuotta sitten, tähtien syntyalueella.
Samalle kohtaa osuu massiivisen kaksoistähden iota Orionin nopeusvektori
2.5 miljoonaa vuotta sitten.Ja nämä osumat vieläpä stemmaa varsin tarkasti
+-0.2 miljoonan vuoden tarkkuudella noin 450 valovuoden päässä.(1.4)
Selitys on, että 2,5 miljoonaa vuotta sitten on ilmeisesti tapahtunut
kaksoistähtien kohtaaminen ja kuten koti-PC:lläkin simuloiden voi osoittaa,
niin jo kolmenkin kappaleen (liki samanmassaisen) systeemin on vaikea pysyä
stabiilina puhumattakaan nyt neljästä. Niinpä tässä
onkin kaksi tähteä lentänyt systeemistä ulos kohtaamisen seurauksena.(1.4)
Toinen vastaantyyppinen systeemi on zeta Ophiuchi (Käärmeenkantajassa) ja
pulsari PSRJ1932+1059, joiden nopeusvektrorit leikkaavat miljoona vuotta
sitten. Siinä on käynyt niin, että aikoinaan miljoona vuotta sitten
kaksoistähdessä kumppani on hajonnut supernovaräjähdyksenä. Sen on massa
lentänyt suurimmaksi osaksi taivain tuuliin ja kiertoliikettä sitova
gravitaatiovoima siten lopahtanut ja zeta Ophiuchi päässyt systeemistä karkuun.
Supernovan jäännöksenä on pieni tiivis nopeasti pyörivä neutronitähti,
pulsari, joka myös pakenee, mutta toiseen suuntaan(1.4).
1.3 Tähtiassosiaatiot
Venäläinen V.A.Ambartsumyan löysi v. 1947 löyhiä tähtijoukkoja, joiden
jäsenet ovat nuoria kuumia tähtiä (OB tai TTauri ) ja alunperin yhdessä,
mutta avonaisena sitä ei gravitaatio ole riittänyt pitämään kasassa ja siksi
nyt näyttääkin olevan huomaamaton ja hajallaan. Kirjan Fundamental Astronomy
(1.5) kuvasta s.351 voi nähdä, että jos vetää zeta Persein assiosiaatioon
kuuluvien tähtien nopeusvektorit taapäin, niin pari miljoonaa vuotta
sitten olivat lähempänä toisiaan.
1.4 Asteroidien törmäykset
a) Karin asteroidiryhmä syntyi 5.8 miljoonaa vuotta sitten
Newtonin taivaanmekaaniikalla on voitu osoittaa eräiden asteroidien olleen
aikoinaan yhtä samaa kappaletta. Nature:ssa 13.6.2002 julkaistu tutkimus
osoittaa, että asteroideja 832 Karin ja (4507) 1990 FV sekä muita yht. 13
asteroidin rataa taaksepäin seuraamalla havaittiin, että radat
(rataelementit) menevät yhteen 5.8 miljoonaa vuotta sitten. Silloin
ilmeisesti tapahtui kahden asteroidin yhteentörmäys, joiden seurauksena
nuo kappaleet ovat eronneet n. 25 km:n emokappaleesta.(1.11)
Kuva A. Radat 5.8 miljoonaa vuotta sitten. Kuva B. Radat nykyään.
b) Veritas-asteroidiryhmä 8.2 miljoonaa vuotta sitten
Vastaavia "taaksepäin" rata-laskuja on tehty myös
mm. Veritas-asteroidi-ryhmälle, jonka 8.2 miljoonaa vuotta sitten
tapahtuneesta törmäyksestä syntyneen valtava pölymäärän maahankin
ulottunut laskeumapiikki näkyy Atlantin ja valtameren pohjassa He-3
pitoisuuden kasvupiikkinä 8.2 miljoonan vuoden ikäisissä
kerrostumissa (joiden ajoituksessa on käytetty merenpohjan nanofos-
siilimarkkereita, jotka on ajoitettu Milankovitch-syklien avulla).(1.14).
Kuva. Muinainen törmäys asteroidivyöhykkeellä. (c)K.Tikkanen 2006
Newtonilaiset taivaanmekaniikkalaskutkin näin radioaktiivisuusajoituksista
riippumattomasti osoittavat, että maapallolla on miljoonien vuosien
ikäisiä eloperäisiä kerrostumia mm. merenpohjissa.
c) Datura-asteroidi(ryhmän) synty 450 000 vuotta sitten
Aurinkokuntamme asteroidivyöhykkeessä, Mars- ja Jupiter-planeettojen
välissä on tapahtunut kahden suurehkon kappaleen törmäys noin 450 000
vuotta sitten, päättelee yhdysvaltalainen tutkijaryhmä. Toinen kappaleista
on ollut arviolta 15 kilometriä halkaisijaltaan.Törmäyksen jäljiltä
asteroidivyöhykkeessä on edelleen kuusi suurehkoa kivenkappaletta, joiden
rataa tutkimalla törmäyksen ajankohta pystyttiin määrittämään. Tutkijat
analysoivat alun perin 260 000 kappaleen ratoja ja etsivät sieltä
samanlaisilla radoilla kulkevia kappaleita. Tilastollisin menetelmin
saatiin esiin kolme ryhmää, joista kaksi osoittautui olevan noin 5
miljoonaa vuotta sitten tapahtuneiden törmäysten jäljiltä. Nämä
törmäysjäljet tunnettiin ennestään.
Uutena saatiin esiin ryhmä, jossa oli kuusi kappaletta, kooltaan 1-2,5
kilometriä. Ne liikkuvat hyvin lähellä Datura-nimistä, noin 10 kilometrin
kokoista kappaletta asteroidivyöhykkeen sisäreunan
tuntumassa. Sirpalekappaleiden ratoja laskettiin ajallisesti taaksepäin,
jolloin päädyttiin 450 000 +- 50 000 vuotta sitten tapahtuneeseen
törmäykseen.
Törmäyksessä on syntynyt suuri määrä pieniä ja suuria kappaleita ja
mikroskooppisia hiukkasia on todennäköisesti satanut maahan vain pari
tuhatta vuotta törmäyksen jälkeen. Siten niitä voitaisiin löytää
esimerkiksi Etelämantereen mannerjäästä. (Radio 1 tiedeuutiset 8.6.2006,
Science)
1.5 Tähtien iät ja kehityslaskut
O p p i k i r j a - a r v i o
Oppikirjojen (1.5),(1.6) mukaan tähtien kehityslaskut ovat suhteellisen
yksinkertaisia luonnonlakeihin perustuviin yhtälöihin pohjautuvia ja
sopivia tietokoneella simuloitavaksi. Kehityssimulointien tuloksena (5,p359)
on saatu, että n. 10% tähden vedystä voi muuttua heliumiksi ja kun fuusiosta
tiedetään (myös laboratoriokokein), että vain 0.7% massasta muuttuu
energiaksi, niin saadaan näistä Einsteinin kuuluisaa E=mc² lakia käyttäen
ns. ydinaikaskaala(nuclear time scale) eli arvio tähden iälle:
0.10*0.007*Mc²
t = ---------------, jossa L=tähden luminositeetti(teho) ja M tähden massa
L
Näin yksinkertaisella kaavalla lukiolainenkin pystyy arvioimaan lähitähtemme
aurinkomme palamisiän suuruusluokan sijoittamalla
L = 3.9E26 W , M = 2E30 kg ja c = 3E8 m/s:
0.10 * 0.007 * 2E30kg*(3E8m/s)²
t = ------------------------------- = 3.17·1017 sekuntia ~ 10 mrd. vuotta.
3.9E26 W
A u r i n g o n i k ä t a r k a s t i
Viime aikoina auringon ikä on voitu mitata ja laskea tarkasti. Auringon
fuusiomalleja voidaan pyöritellä tietokoneilla ja mallit antaa auringon
kirkkauden yhteensopivasti havaintojen kanssa. Tämän lisäksi mallit
antavat heliumin ja vedyn suhteen (He/H) säteen
funktiona. Ns. helioseismologialla on viime aikoina voitu mitata auringon
sisäinen rakenne ja He/H-suhde tarkasti ja samalla ajoittaa auringon
ikäkin tarkasti. Helioseismologia on ilmiö, jossa auringon pinta aaltoilee
seisovan aaltoliikkeen tapaisesti minuuttien-tuntien aikaskaalassa,
tämä nähdään spektriviivoista (osa pinnasta tulee välillä kohti, osa
välillä poispäin ja näkyy doppler-siirtymänä tarkkuusspetkrometrissä).
|
Kuva. Auringon värähtelyjä "doppler-silmin". (c)Gouch et al Science
272
 |
Nämä ääniaallot kulkevat läpi auringon ja ovat riippuvaisia sen sisäisestä
rakenteesta ja He/H suhteen profiilista ym.
Tämä sisäinen aaltoilu ja sen "spektrianalyysi" antaa samalla varsin
tarkat reunaehdot aurinkomalleille, auringon sisäiselle rakenteelle ja
auringon iälle niin, että auringon iäksi saatiin v. 1999
4.66+-0.11 miljardia vuotta. (1.13, Dziembowski et al 1999)
=============================
P a l l o m a i s e t j o u k o t
Pallomaisten joukkojen ikäarvioiksi on saatu 1990-luvun lopulla 10..14
miljardia vuotta (R.G.Gratton et al jne). Kohdassa 1.7 mainitaan, että
uusin tulos on 13.2+-1.5 mrd vuotta raskaimmille "vähämetallisille
====================
tähtijoukoille
1.6 BigBang - avaruus laajentunut miljardeja vuosia
Edvin Hubble huomasi 1920-luvulla, että galaksien punasiirtymällä ja
niiden etäisyydellä (koolla, himmeydellä) on lineaarinen yhteys.
Galaksit näyttävät etääntyvän sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat.
3K:n säteily ja heliumin suhde 1/4 sekä Perelmuterin ja Sandagen löytämä
pintakirkkausyhteys (www.student.oulu.fi/~ktikkane/bigbang.html) antavat
hyvin voimakkaasti tukea sille, että laajeneminen on todellista.
Hubblen ja Hipparcosin ym. satelliittien mittauksien ansiosta on nykyään
saatu tuloksena täksi etääntymissuhteeksi eli Hubblen vakioksi
H = 72 km/s/Mpc.
Siis avaruuden laajenee keskimäärin 72 km/s kutakin 3.26 miljoonaa valo-
vuoden galaktista välimatkaa kohti ( pc eli parcek = 3.26 valovuotta).
((1.9):n mukaan H=72+-8 km/s/Mpc).
Lukiolaisenkin laskutaidolla voi nyt laskea maailmankaikkeuden ikäarvion:
Koska 3.26 miljoonaa valovuotta on 3.26E6 * 31.536E6 s * 3E5km = 3.1E19 km,
niin jos vauhti ollut vakio, niin pisteet ovat olleet yhdessä
3.1E19 km/72 km/s = 4.3E17 sekuntia eli ~ 13.6 miljardia vuotta sitten.
==============================
Aiemmin katsottiin universumin vauhdin hidastuneen ja siis alussa laajentuneen
kiihkeämmin.Täten universumin ikä olisi lyhyempi kuin Hubblen vakion
"käänteisarvo" ja universumin ikä olisi ollut ehkä vain 9 miljardia
vuotta. Tämä oli ristiriidassa tähtien ikien kanssa (ks. 1.7, 1.8).
Tähdet eivät voi olla vanhempia kuin maailmankaikkeus.
1990-luvun lopulla tehtiin uusi löytö. Havaittiin kaukaisista supernovista
mittaamalla, että maailma laajeneekin kiihtyen. Tämä ratkaisi ikäristiriidan.
(1.9).
1.7 Jäähtyvät valkoiset kääpiöt ajoittavat universumin iän
Harvey B. Richer:in työryhmä British Columbia yliopistosta on Hubblen
avaruusteleskoopilla onnistunut kuvaamaan himmeimmät ja viileimmät ja
vanhimmat valkoiset kääpiötähdet läheisimmältä pallomaiselta tähtijoukolta
M4 Skorpionin tähtikuviosta 7000 valovuoden päästä. He ovat pystyneet
ajoittamaan universumin iän maailmankaikkeudenlaajenemisesta riippumattomasti
lähinnä kääpiötähtien jäähdymisnopeuden perusteella (vrt.Buffonin koe 3.7).
Tähtien elämänvaiheet tunnetaan hyvin ja myöskin valkoisen kääpiöiden
jäähtymisnopeudet, joiksi monet tähdet M4:ssä ovat kehittyneet. Niinpä
tähtitieteilijät pystyivät määrittämään, että 602:n valkoisen kääpiön elämä
alkoi normaaleina tähtinä 12.7 +- 0.7 miljardia vuotta sitten.
Lisätään tähän 1 miljardi vuotta BigBangin ja tähtijoukon M4 syntymän väliin,
niin tulee 13-14 miljardia vuotta universumin iäksi.
======================
Tämä uusi tulos on hyvin sopusoinnussa traditionaalisten tähtijoukkojen
ikäajoitusten kanssa, mikä perustuu sellaisten tähtien kirkkauksiin
ja massoihin, jotka ovat juuri kehittymässä pois pääsarjasta. Tämä
traditionaalinen menetelmä antaa (korjattuna virheistä, jota vääristi sitä
vuosia sitten) keskimäärin 13.2+-1.5 miljardia vuotta vanhimmille,
vähän raskaita alkuaineita sisältäville, pallomaisille joukoille.(1.7)
1.8 Tähtien radioaktiivinen ajoitus
Varsin äskettäin on onnistuttu määrittämään uraani- ja torium-
ajoituksella itse tähtien ikiä. Radioaktiivisella ajoituksella
saatiin 12.5 ± 3 miljardia vuotta metalliköyhille halotähdille (1.8).
==================
1.9 Tarkka WMAP-ajoitus
Varsin tuore uutinen (12.2.2003,Sci.Am sekä Iltalehti) kertoo, että
NASA on WMAP-luotaimella käyttäen apuna 2dF galaksien
punasiirtymäkartoitusta (2dFGRS, Galaxy Redshift Survey)
onnistunut kartoittamaan tarkasti BigBangin
3K säteilyn vaihtelun jopa miljoonasosa asteiden tarkkuudella ja
samalla määrittämään hyvin tarkasti (n.±1%) universumimme iäksi
13.7 ± 0.2 mrd. vuotta.(1.10).
==============
1.10 Tarkka SDSS-galaksikartoitus Max Tegmarkin johdolla
SDSS-projektin tuloksena saatuja 205'443 eri galaksin paikkaa ja
etäisyyttä käyttämällä on Max Texmarkin (Univ. Pennsylvania) johdolla
viisi tusinaa tiedemiehiä onnistunut tarkentamaan ja vahvistamaan WMAP:n
antamaa maailmankuvaa universumista.
Paperit toimitettu Astrophysical Journaaliin ja Physical Review D-sarjaan.
'the results closely match the previous one - and substantially firm
them up' (1.12)
Tämän tuloksena uusin arvio maailman iälle 13.5 ± 0.2 miljardia vuotta.
=========
Se on sopusoinnussa WMAP-ryhmän aiemman arvion 13.7 ± 0.2 miljardia
vuotta kanssa. Max Tegmarkin ryhmä sai myös tulokseksi:
Hubblen vakio on 70 ± 3 km/s/Mpc, aine ja energiatiheys 101% ± 2%
kriittisestä tiheydestä (eli avaruutemme on euklidisen "laakea").
Pimeää energiaa 70% ± 4%.
'"Different telescopes, different galaksies, different astronomers, and a
different analysis - and we still get the same numbers. That's quite
comforting," says SDSS projet spokesman Michael Strauss (Princeton
University).' (1.12)
1.11 Chandra-röntgensatelliitin mittaus riippumattomasti
NASAn uusi röntgensäde-satelliitti Chandra on nyt vahvistanut Hubblen
vakion 77 +-15% ja universumin iän 12-14 mrd. vuotta. Se on
määrittänyt yhdessä radioteleskooppien avulla kaukaisten 1.4-9.3
miljardin valovuoden päässä olevien galaksien etäisyyden
geometrisesti(!), aikaisempiin etäisyydenmäärityksiin nähden
riippumattomasti. Ja kun spektroskooppisesti tiedetään niiden nopeus
niin saadaan Hubblen vakio H ja kääntäen universumin iäksi 12-14
miljardia vuotta.
Vaikka tämä ei ole niin tarkka kuin Hubblen ja WMAP+SDSS menetelmät, niin
tämä antaa mukavasti riippumattoman vahvistuksen.
Tämä perustui ns. Sunyaev-Zel'dovich- eli SZ-efektiin.
Kuuma kaasu (jota on galaksijoukoissa jota Chandra mittasi
röntgensilmillään) sirottaa käänteisellä Compton-sironnalla 3K:n
taustasäteilyä(CMB) tavalla joka on vain sille luonteenomainen (about
1.5 mm lyhyemmillä aallonpituuksilla kirkastuu, pitemmillä
aallonpituuksilla himmenee ko. joukon kohdalla, tavallaan "sinistyy"),
muuttaen CMB-spektriä galaksijoukkojen kohdalla tietyllä tavalla.
Tällä mittauksella radioaaltomittauksen ohessa saatiin galaksijoukon
fyysinen koko mitattua (varsinkin läpimitta), näennäisestä
kulmaläpimitasta saadaan etäisyys ja siinä on siis se geometria. (1.15)
YHTEENVETOA UNIVERSUMIN IÄSTÄ:
Universumin iänmääritystuloksia:
Menetelmä ikä [mrd v]
--------------------------------------------------------
A. SDSS + WMAP+ Max Tegmark 13.5 ± 0.2
B. WMAP luotaimella+ 2dFGRS 13.7 ± 0.2
d. Hubblen vakiosta 13.6 ± (?)
J. Valkoisten kääpiöiden jäähtyminen 13 ... 14
U. U-Th-radioajoitus tähdille 12.5 ± 3 (*
K. Tähtien,-joukkojen kehityslasku 13.2 ± 1.5 (*
C. Chandra-teleskooppi 12 ... 14
--------------------------------------------------------
(* alarajoja
Graafina karkeasti esitettynä universumin ikäarviot virherajoineen :
+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+
+ A +
+ B +
+ d +
+ J---J +
+ ------------U------------ +
+ ------K------ +
+ C-------C
+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+...+
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 mrd v.
Yllä peräti seitsemällä eri menetelmällä saadut universumin iät
osuvat hyvin sopusointuisasti 13-14 miljardin vuoden
ikähaarukkaan. Keskiarvona tarkimmista viimeisimmistä arvioista (kohdat
1.9,1.10) saadaan universumin iäksi 13.6 ± 0.2 miljardia vuotta.
Lopputulos:
=======================================================
Maailmankaikkeus on 13.6 ± 0.2 miljardia vuotta vanha.
=======================================================
2. ASTROKRONOLOGIA - UUSI AJOITUSMENETELMÄ
Tämä varsin uusi ajoitusmenetelmä perustuu suuriin tähtitieteellisiin
maan akselin ja rataliikkeen jaksoihin, kuun liikkeisiin ja joissain
tapauksissa myös supernovaräjähdyksiin.
Tämä liittää avaruuden iänmääritykset maanpäällisiin iänmäärityksiin
osin radioaktiivisista menetelmistä riippumattomasti ja on siten hyvin
tärkeä siinäkin suhteessa.
Historiaa ja nykyhavaintoja
Maan akselin kiertymän eli prekession havaitsi jo Hipparcos
(n. 190-125 eKr.), kun hän huomasi että 150 vuodessa tähtien paikat
olivat muuttuneet 2°. Johannes Kepler(1571-1630) laski tarkemmin
prekession ja sai 51" vuodessa mikä on varsin lähellä oikeaa arvoa.(2.10)
Tähtiharrastaja huomaa prekession jo siitä, että esim.Nortonin 2000
tähtikartastossa tähdet on hiukan eri paikassa kuin Nortonin 1950 kartastossa.
Nykyään tiedetään, että muinaiset egyptiläiset 2600 eKr käyttivät
Lohikäärmeen Thubania (alfa Dra) "pohjantähtenään" ja suuntasivat myöskin
pyramidinsa sen aikaisten tähtien aseman mukaan.(2.10) Tätä on myös käytetty
pyramidien rakennusajan tarkassa ajoittamisessa.
Kiinalaiset mittasivat n. 1000 vuotta sitten maan akselin kaltevuudeksi
23°33'34". Kopernikus((1473-1543) taas arvioi 23°28' ja huomasi
ilmeisesti ensimmäisenä, että kaltevuus ei pysy vakiona vaan muuttuu
hitaasti.(2.10) Nykyään arvo on noin 23°26'21"(v.2002,K.A.T:n laskelma).
Se on edelleen oikenemassa tällä hetkellä, mm. Rovaniemellä napapiirin kyltti
pitäisi siirtää pohjoisemmaksi lentokentän lähelle.
2.1 Milankovitchin teoria jääkausia selittämään
Jugoslavialainen geofyysikko Milutin Milankovitch kehitti 1920-
ja 1930-luvuilla säteilykäyräteorian nimellä tunnetun selitys-
mallin kvartäärikauden jääkausille. Mallin lähtökohdaksi hän otti tietyt
jaksottaiset muutokset Maan kiertoradan eksentrisyydessä (ellip-
tisyydessä), sen perihelin (Aurinkoa lähinnä olevan pisteen) paikassa sekä
akselin pyörähdysakselin suunnassa. Newtonin laein jo voidaan osoittaa,
että eksentrisyys, joka nykyisin on 0,0167, vaihtelee välillä
0,0005 ja 0,0607 ja että jakson pituus on keskimäärin 95 000 vuotta.
Pyörimisakselin kaltevuus taas vaihtelee rajoissa 22°2' ja 24°30',
ja jakson pituus on 41 000 vuotta.
Myös prekessio, jonka jakso on 25 700 vuotta, muuttaa pyörähdysakselin
suuntaa. Ilmaston kannalta tärkeintä on kuitenkin se, missä asennossa
pyörimisakseli on Maan rataellipsin suhteen. Tämän ilmastoprekession
jakso on 21 700 vuotta. Se määrää, millä pallonpuoliskolla on kesä
ja millä talvi, kun Aurinko on lähinnä Maata. Koska Maa liikkuu peri-
helissä nopeammin kuin aphelissä (radan kaukaisimmassa pisteessä),
ovat kesät ja talvet eri pitkiä eri pallon puoliskoilla.(2.1)
Maan radan elliptisyydessä on myös 123 000, 413 000 jaksot (2.2).
Säteilykäyräteorian mukaan jääkausi syntyy, kun Maa on lähimpänä
aurinkoa pohjoisen kesän alussa, edellyttäen, että radan eksentrisyys
on silloin suurimmillaan ja ekliptikan kaltevuus pienimmillään.
Pohjoisella pallonpuoliskolla vallitsee silloin pitkä, viileä
kesä, eikä talvella satanut lumi ehdi sulaa. Koska ekliptikan
kaltevuus on mahdollisimman pieni, ovat keskileveysasteiden
talvet leutoja, kun taas pohjoiset talvet ovat kylmiä. Suuret
lämpötilaerot aiheuttavat voimakkaita tuulia, jotka kuljettavat
kosteutta pohjoiseen. Siellä se sataa lumena alas. Yllä mainittu
jääkausien syntymiselle otollinen tilanne syntyy n. 100 000 vuoden
välein.(2.1)
2.2 Astronomiset syklit kerrostumissa löytyvät
Maapallon lämpötilavaihtelu nähdään sadeveden, lumen ja jne happi-iso-
tooppien vaihteluin. O18/O16 suhde muuttuu lämpötilan mukaan.
(Tanskalainen Dansgaard huomasi tämän ensimmäisenä "vahingossa" kun mittaili
luppoajallaan sadevesiä laitoksella vapaaksi jääneellä massaspektrometrillä).
Helpommin haihtuva O16 isotooppia kerääntyy lumeen ja jäähän (pohjoiseen)
ja O18 rikastuu meriveteen. Erikoisen voimakkaasti näin tapahtuu jääkauden
aikaan. Korkea O18 pitoisuus merivedessä tuolloin näkyy erikoisesti
merenpohjan sedimenteissä on indikaattori kylmästä jääkaudesta. (2.2)
Emiliani, James D. Hays, John Imbrie ja Nicholas Shackleton osoittivat
1970-luvulla, että merenpohjan kerrostumissa näkyy maan tähtitieteellisiä
syklejä Milankovitchin ennusteiden mukaisesti.(2.2)
Radioaktiivisuudesta riippumattomat, Newtonin mekaniikalla
laskettavat tähtitieteelliset Maan radan syklit, niiden
löytyminen jää- ja merenpohjakerrostumista vahvistavat,
että
a) radioaktiivinen kello näyttää suhteellisen oikein ainakin
satojen tuhansien vuosien ajanjaksolta
b) maapallo on yli 800 000 vuotta vanha, sillä astro-
nomiset syklit antavat absoluuttisen ajoituksen
muutamien tuhansien vuosien tarkkuudella aivan kuten
puiden vuosirenkaat antavat absoluuttisen
ajoituksen vanhoille puurakennuksille jopa vuoden
tarkkuudella. Vastaavuutta korostaa
vielä se, että astronomisia syklejä on ainakin
kolmea erilaista (23 000, 41 000,100 000).(2.2)
2.3 Syklejä sedimenteissä jopa 40 miljoonan vuoden ajalta
Muinaisen mesotsooisen ajan (220-180 milj.vuotta sitten) järvenpohja-
sedimenteissä itäisestä Pohj-Amerikasta näkyy tiheysvaihtelua
5.9,10.5, 25.2, 32.0 ja 96.0 metrin välein, joka radioaktiiviajoilla ja
sedimentaatiokalibroinnilla vastaa 25 000, 44 000, 100 000,133 000 ja
400 000 vuoden jaksoja. Kerrostumisnopeus on ollut luokkaa
1/4 mm vuodessa. (Delavare-joen leikkauksessa on jopa 400 metriä paksulti).
Tästä voidaan päätellä, paitsi sen, että hirmuliskojen eläessä 200 miljoonaa
vuotta sitten maan rataelementit olivat lähes samat kuin nykyäänkin,
niin myös sen, että radioaktiiviset ajoitukset toimii ja maa on ikivanha.
(2.3)
Paul E. Olsenin artikkelin (2.3) mukaan tähtitieteelliset syklit nyt ja
ennen muinoin(220-180milj. vuotta sitten) olivat seuraavasti:
| suure | Prekessio | Akseli | Ellip1 | Ellip2 | Ellip3 |
|
| Nykyjaksot vuotta | 21 700 | 41 000 | 95 000 | 123 000 | 412 100 |
|
| Suhde nykyään | 1.0 | 1.9 | 4.4 | 5.8 | 19.0 |
|
| Suhde ennen muinoin
keskimäärin | 1.0 | 1.8 | 4.3 | 5.5 | 16.3 |
|
2.4 Koralli 350 miljoonan vuoden takaa
Kuun ja Auringon aiheuttama vuorovesi-ilmiö hidastaa maan pyörimisliikettä.
noin 0.000 02 s vuodessa,niin että 2000 vuotta sitten Jeesus ja Nero viettivät
0.04 sekuntia lyhyempiä vuorokausia (23h 59m 59.96s) ja 350 milj. v. sitten
taaksepäin laskien vuorokausi oli vain 22 h. Tuolloin vuodessa oli 400
päivää aivan kuten on tuon ikäisen korallin päivärenkaista nähtävänä
kirjassa Otavan suuri encyklopedia, osa 2, hakusanan "Evoluutio"
kuvassa (2.4)! Eli maapallo on ainakin tuon 350 miljoonan vuoden ikäinen.
2.5 Välimeren suolakriisi 5.96 miljoonaa vuotta sitten
Tutkijat ovat onnistuneet ajoittamaan tarkasti Välimeren suolakriisin
(MSC), joka alkoi 5.96 +- 0.02 miljoonaa vuotta sitten. Välimeri eristyi
valtamerestä ja oli eristyksissä 5.96 - 5.33 milj.v. välisen ajan, jolloin
se altistui mm. eroosiolle.
Maan pyörimisakselin prekessiosyklillä oli vahva vaikutus ja se aiheutti
syklisen haihtumiskerrostumisen. Tutkijat pystyivät käyttämään sitä
tarkassa ajoituksessa. (2.5)
2.6 Atlantinpohjasta 5.2 miljoonaa vuotta vanhaa sedimenttiä
Syvänmeren sedimenttien poraus päiväntasaajan Atlantilta on
antanut happi-isotooppien vaihtelusta tietoa 1.2 - 5.2 miljoonan
vuoden takaa. Tallenteesssa näkyy erityisesti maan radan vaikutus.(2.6)
2.7 Supernova Skorpionin-Kentaurin tähtijoukossa
Aivan uusimman tiedon mukaan merenpohjista on löytynyt radioaktiivista
rauta-60 isotooppia, jota on vaikea selittää. Narciso Benitez John Hopkins
yliopistosta on arvioinut, että Skorpionin-Kentaurin OB-assosiaatiossa
(tähtijoukossa) on tapahtunut supernovaräjähdys pari miljoonaa vuotta sitten,
jolloin aurinko kulki joukon läpi, olisi synnyttänyt nuo sekä aiheuttanut
pienen ekokatastrofin pyyhkimällä otsonikerroksen ja tappanut sukupuuttoon
joitakin merieläimiä.(2.9).
3. GEOLOGISET TODISTEET
3.1 Jäälustot
Mannerjäätiköiden poraukset ulottuvat yli 100 000 vuoden päähän menneisyyteen.
Esimerkiksi Etelämantereelta on kairattu 160 000 vuoden pituinen näyte.(3.1).
Kymmenien tuhansien vuosien ajalta nuoremmasta osasta voidaan erottaa
jopa vuosikerrostumia.Sähkönjohtavuuteen(ECM) perustuvalla mittauksella
voidaan erottaa vuosilustoja n. 30 000 vuoden taa.
Myös vanhojen historiallisten ja muinaisten tulivuoren
purkauksien jälkiä sekä Rooman vallan ajan lyijysaaste on nähtävissä.
(3.2,3.3,3.4)
3.2 Green River muodostumassa 20 miljoonaa vuotta vuosikerroksia
Kuuluisa Green River muodostuma (sisältää savea ja kalkkikiveä)
käsittää kymmeniä tuhansia neliömaileja. Ainakin yhdessä paikassa
siinä on 20 miljoonaa vuosilustoa, joka lusto koostuu ohuesta kerroksesta
hienoa vaaleaa sedimenttiä ja vielä ohuemmasta kerroksesta vielä
hienompaa tummaa sedimenttiä. Kerrokset ovat syntyneet
järven pohjaan, karkeampi kesäisin, tummempi talvisin. (3.10)
3.3 Merenpohjat
Satelliittimittauksin on voitu todeta, että P-Amerikan ja Euroopan
mantereet etääntyvät toisistaan pari kolme senttimetriä vuodessa.
Kun välimatkaa on n. 5000 kilometriä, osaa tästä jo lukiolainenkin
jakolaskulla arvion, että etääntyminen on jatkunut n. 160-250 miljoonaa
vuotta. Tämä on samaa suuruusluokkaa merenpohjien iän kanssa, sillä
vanhimmat merenpohjat ovat korkeintaan 200 miljoonaa vuotta.(3.6)(3.7)
3.4 Kerrostumis- ja kulumisnopeus
Jo paljon ennen radioaktiivisuuden tuntemista 1800-luvulla osattiin
sedimenttien kerrostumisnopeudesta arvioida, että maa on miljoonia
vuosia vanha. Darwin mainitsee (5.5) erään tiedemiehen mittauksiensa
perusteella laskeneen, että 1000 jalan korkuisen kallion kulumiseen
menee 6 miljoonaa vuotta.
Darwin itse arvioi, että geologiset prosessit vaatineet ainakin 300
miljoonaa vuotta.(3.5)
Myöhemmin eläintieteen tohtori Poulton arvioi että nykyisten
sedimenttien kertymisvauhdilla kambrilaisesta kaudesta on 400 miljoonaa
vuotta. Geologi John Goodchild arvioi samaan kuluneen 700 miljoona vuotta.
(3.5)
3.5 Suigetsu-järveltä 45 000 vuoden päähän ulottuva C-14 kalibrointi
Japanilaisen Suigetsu-järven pohjalta löytyy 0.6 .. 1.2 mm:n vuosilustoja
yli 70 metriä pitkälti, joissa vaaleat ja tummat kerroslustot vuorottelevat.
Näillä lustoilla on nyt voitu kalibroita C-14 menetelmä 45 000 vuoden päähän.
Tulokset yhteensopivat myös Uraani-Torium-menetelmällä ajoitettujen
Papua-Uusi-Guinean, Mururoan ja Barbadoksen korallien kanssa.
Näin myös eräiden ihmisluurankojen ja kallojen ikä varmentuu hyvin vanhaksi..
Katsokaa erityisesti kalibrointisuoria kuvista, joissa mukana puun
vuosirengaskalibrointi(3.8).
Internet-linkkejä:(Science vaatii valitettavasti rekisteröitymisen)
*http://www.sciencemag.org/cgi/content/full/279/5354/1187*
*http://www.sciencemag.org/cgi/content/full/292/5526/2453*(kuvaajia)
3.6 Ruotsalaista savilustokronologiaa 13 000 vuotta
Suomella on ns. kelluva savikronologia, mutta Ruotsissa savilustokronologia
ulottuu nykyaikaan; se kattaa kaikkiaan 13 000 vuotta. Tähän sisältyy
4000 vuotta mannerjäätikön sulavesien kerrostamaa lustoa. Lustot syntyvät
siten, että talvella kerääntyy hienojakoista savea, kesällä karkeampaa
ainesta. Edellytyksenä on n. 20-100 metrin syvyys, sillä liian matalassa
veden virtaus häiritsee ja liian syvässä taas kertyminen on niin hidasta,
että lustot jäävät epäselviksi.
Meressä ja suolavedessä ei tahdo lustojen synty onnistua, koska savihiukkaset
kiinnittyvät toisiinsa ja painuvat pohjaan liian nopeasti.(3.9)
3.7 Jäähtyminen
Sir Isaac Newtonin arvio
Sir Isaac Newtonin (1643-1727) kerrotaan arvioineen maan kokoisen
rautapallon jäähtymiseen kuluneen ainakin 50 000 vuotta (internet-haun
mukaan).
Buffonin koe
Ransk. George Louis de Buffon (1707-88) teki kokeita erikokoisilla
rautapalloilla ja päätteli niiden jäähtymisnopeuksien perusteella,
että maan jäähtyminen sulasta elinkelpoiseksi on kestänyt 36000 vuotta.
Koska eläinten kehitykselle Buffon antoi 39 000 vuotta, niin päätteli,
että maa on vähintään 75 000 vuotta vanha. Julkisti tuloksen kirjassaan
Epochs of Nature (1774).(3.5) (Joidenkin internet-tietojen mukaan
olisi päätynyt 96 670 vuoteen jäähtymisessä ja sedimentaatioon olisi B:n
arvion mukaan kulunut jopa 3 miljardia vuotta).
Sir Kelvinin lasku
Vuonna 1897 kuuluista brittiläinen fyysikko Lordi Kelvin (W.Thompson) yritti
määrittää kokeellisesti maan iän. Kelvin oletti, että maa oli aluksi sula
ja jäähtynyt johtumalla ja säteilemällä. Hän laski maan iäksi 24-40 miljoonaa
vuotta. Tulos on sikäli väärä, että ei otettu huomioon maan sisäistä
radioaktiivisten (uraani,kalium,torium) aineiden lämmöntuottoa, mutta
radioaktiivisuutta ei tuohon aikaan vielä tunnettu.(3.5) V. 1903 Curie
ja Laborde ilmoittivat, että uusi löydetty radioaktiivinen alkuaine radium
tuotti niin paljon lämpöä, että se sulatti enemmän kuin oman painonsa
jäätä tunnissa.(internet tieto)
Viipurin rapakivimassiivi
Rapakivi on harvinainen koko maapallolla, vain Suomessa ja
vähäisessä määrin Ruotsissa esiintyvä graniittityyppi. Sen laajin
esiintymä on Kymenlaaksossa, ns. Viipurin rapakivimassiivi.
Rapakivigraniitit ovat suom. peruskalliomme nuorimpia kivilajeja,
iältään 1500-1700 miljoonaa vuotta.(3.6).
Kyseisen massiivin jäähtyminen nykylämpötilaansa on
kestänyt satojatuhansia vuosia (syntylämpötila noin 900°C,
useita tuhansia kuutiokilometrejä kiveä + paine n. 20 kbar -> 20 km
syvyys maanpinnasta, (internet-uutisryhmätiedon mukaan)).
4. RADIOAKTIIVISET MENETELMÄT
Monella eri "radiokellolla" saatu sama tulos.
Tässä alla esimerkkinä pieni näyte valtavasta joukosta mittauksia.
4.1 Grönlannin kalliot
Grönlannin Godthaabissa ajoitettu näyte seuraavin tuloksin (4.1):
| MENETELMÄ | NÄYTTEITÄ | IKÄ(mrd v) | LÄHDE
|
| Rubidium-Strontium(Rb-Sr) | 23 | 2.53+-0.03 | Moorbath,Taylor,Goodwin 1981
|
| Rubidium-Strontium(Rb-Sr) | 3 | 2.52+-0.03 | Bankhurst et al, 1973
|
| Lyijy-lyijy(Pb-Pb) | 23 | 2.58+-0.08 | Moorbath,Taylor,Goodwin 1981
|
| Uraani-lyijy(U-Pb) | 7 | 2.53+-0.03 | Baadsgaard, 1976
|
Tässä toinen esimerkki Grönlannista, Amsitoq gneissi ajoitettu jopa
viidellä eri menetelmällä(4.1):
| MENETELMÄ | IKÄ +- TARKKUUS
|
| Rubidium-Strontium(Rb-Sr) isokroni | 3.70 +- 0.14 mrd. vuotta
|
| Lyijy-lyijy(Pb-Pb) isokroni | 3.80 +- 0.12 mrd. vuotta
|
| Uraani-lyijy(U-Pb) diskordia | 3.65 +- 0.05 mrd. vuotta
|
| Torium-lyijy(Th-Pb) diskordia | 3.65 +- 0.08 mrd. vuotta
|
| Lutetium-Hafnium(Lu-Hf) isokroni | 3.55 +- 0.22 mrd. vuotta
|
Kaaviokuvaan virherajoineen piirrettynä:
+--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·K-+--·--+--·--+--+
| (--------I--------) |
| (------I------) |
| (--I--) |
| (----I----) |
| (------------I------------) |
+--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·--+--·K-+--·--+--·--+--+>
2.90 3.00 3.10 3.20 3.30 3.40 3.50 3.60 3.70 3.80 3.90 mrd v
Painotettuna keskiarvona("K") gneissille saadaan iäksi 3.67 +-0.04 mrd.vuotta,
Maassa vanhimmat mineraalijyväset ovat 4.0-4.2 mrd vuotta vanhoja, ne antavat
alarajan maan iälle.
4.2 Missä ovat kadonneet isotoopit ja teknetium ?
Alla olevasta taulukosta (4.1, s.377) näkyy miten alle 80 miljoonaa vuotta
lyhytikäisempiä isotooppeja ei luonnosta löydy (paitsi muutamin poikkeuksin),
sen sijaan kylläkin kaikki ne, joiden puoliintumisaika yli 80 miljoonaa vuotta.
Monet lyhytikäiset näyttävät yksinkertaisesti kadonneen. Miksi luonnosta
ei löydy edes mikrogrammaa teknetiumia (Tc), mutta kaiken maailman indiumia ja
reniumia kyllä löytyy ? Yksinkertaisesti siksi, että maa on ikivanha.
Maan ikä, 4.5 miljardia vuotta, on liian pitkä, jotta edes triljoonasosaakaan
olisi tänään jäljellä kun 70 miljoonan puoliintumisajalla isotooppi on
ehtinyt puoliintua 65 kertaa tähän päivään mennessä.
-----------------------------------------
Nuklidi puoliintumisaika Löytyykö
(vuosia) luonnosta ?
-----------------------------------------
V-50 6 x 10^15 Kyllä
Nd-144 2.4 x 10^15 Kyllä
Hf-174 2.0 x 10^15 Kyllä
Pt-192 1.0 x 10^15 Kyllä
In-115 6 x 10^14 Kyllä
Gd-152 1.1 x 10^14 Kyllä
Te-123 1.2 x 10^13 Kyllä
Pt-190 690 mrd. Kyllä
La-138 112 mrd. Kyllä
Sm-147 106 mrd. Kyllä
Rb-87 48.8 mrd. Kyllä
Re-187 43 mrd. Kyllä
Lu-176 35 mrd. Kyllä
Th-232 14.0 mrd. Kyllä
U-238 4.47 mrd. Kyllä
K-40 1.25 mrd. Kyllä
U-235 704 milj. Kyllä
Pu-244 82 milj. Kyllä
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Sm-146 70 milj. Ei
Pb-205 30 milj. Ei
U-236 23.9 milj. Kyllä-P
I-129 17 milj. Kyllä-P
Cm-247 16 milj. Ei
Hf-182 9 milj. Ei
Pd-107 7 milj. Ei
Mn-53 3.7 milj. Kyllä-P
Cs-135 3.0 milj. Ei
Tc-97 2.6 milj. Ei
Np-237 2.14 milj. Kyllä-P
Gd-150 2.1 milj. Ei
Be-10 1.6 milj. Kyllä-P
Zr-93 1.5 milj. Ei
Tc-98 1.5 milj. Ei
Dy-154 1 milj. Ei
----------------------------------------
(Lähde: Dalrymple,G.B.: "Age of the Earth",1991)
Merkinnällä "Kyllä-P" on merkitty isotooppeja, joita muodostuu luonnon
prosesseissa jatkuvasti.
4.3 Meteoriitit antavat tarkimman iän maapallolle
Maan tarkin ikäarvio on kuitenkin saatu meteoriittien avulla ja se on
4.5 miljardia vuotta. Dosentti Martti Lehtinen sanoo Tähden ja
avaruus-lehdessä (4.2):
"Aurinkokuntamme vanhimmat hituset eli hiilipitoisten kivimeteoriittien
vaaleat (runsaasti muun muassa kalsiumia ja alumiinia sisältävät) sulkeu-
mat tiivistyivät 4566 miljoonaa vuotta sitten. Tavallisten kivimeteoriittien,
kuten Porvooseen vuonna 1899 pudonneen Bjurbölen kondriittisen meteoriitin,
oliviini- ja pyrokseenijyväset eli -kondrit syntyivät sulapisaroista jo
4560-4552 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan alkoi Maan ainesten yhteen-
kasautuminen, jota kesti noin 110 miljoonaa vuotta. Toisin sanoen Maa oli
'valmis' 4450 miljoonaa vuotta sitten.
Kuun niin kutsuttu lyijyn malli-ikä on 4500-4480 miljoonaa vuotta ja
Kuun vanhimmat kivet, ylätasankojen vaaleat maasälpäkivet eli anortosiitit
ovat iältään 4450 miljoonaa vuotta.
Kaikki tämä tieto perustuu radioaktiivisten alkuaineparien kuten uraanin ja
lyijyn sekä rubidiumin ja strontiumin tai uusien menetelmien (muun muassa
jodin ja ksenonin) isotooppien antamiin tuloksiin. Menetelmien ja
laitteistojen kehittymisen myötä virherajat ovat pienentyneet ja ovat
nykyisin vain muutaman miljoonan, jopa vain 2-3 miljoonan vuoden suuruus-
luokkaa."
5. BIOLOGISET
5.1 Puun vuosirenkaat
Puun vuosirenkaista voidaan muodostaa ns. dendrokronologisia
lustosarjoja yhdistämällä eri puista (elävistä ja kuolleista) otettuja
lustonäytteitä. P-Amerikan vihnemännyistä koottu dendrokronologia-k
alenteri ulottuu yli 8700 vuoden päähän.(5.1,5.2,5.3). Sittemmin
absoluuttinen (Irlannin) tammikalenteri on suurella tarkkuudella saatu
9 928 vuoden taa. (5.4) Tähän kronologiaan on äskettäin saatu liitettyä
Etelä-Saksan männyt 11 993 vuoden taa ja myös Sveitsin ja Itä-Saksan
männyt, 12 410 vuoden taakse, joten puita on siis Euroopassa kasvanut
yhtäjaksoisesti ainakin yli 12 410 vuoden ajan (5.6).
Tällä absoluuttiajoituksella on voitu kalibroida mm. Hiili-14
(C-14) menetelmä ("IntCal04", 5.6).
5.2 Evoluutio ja fossiilit
Ennenkuin radioaktiivisista menetelmistä oli tietoakaan, niin jo 1800-luvulla
Charles Darwin arvioi evoluution kambrikaudesta nykyhetkeen tarvinneen
ainakin 140 vuosimiljoonaa. (5.5).
6. YHTEENVETOA
Logaritmiasteikko
Paperilla mittakaavaerot ovat hirmuiset, kirjaimellisesti tähtitieteelliset,
joten kätevintä on käyttää logaritmista asteikkoa vertailuun.
Tässä joitain aika-arvioita samaan koordinaatistoon laitettuna:
+-----------------------------------------------------------+
| vuosia | tuhansia | miljoonia | miljardeja v |
+------------------------------------------------------+----+
| : : : M B |
| : : :KIQ R |
| : : m C : A V |
| : : : T |
| : G b : k d : W |
+----+----+----+----+----+----+----+----+----+----+----+----+
1 10 100 1E3 1E4 1E5 1E6 1E7 1E8 1E9 1E10 1E11 1E12 v
G on kreationistien (Reinikaisen ja Morrisin) mainostama ikä 6000 v
b hist: Buffonin 75 000 vuoden arvio
k hist: Kelvinin 20-40 milj. vuoden arvio
d hist: Darwinin 300 milj. vuoden arvio
m on merenpohjien ikä 200 milj. vuotta.
C Korallifossiili 350-400 milj.vuotta
K on kotiseutuni ja Suomen kallioiden yleinen kiteytymishetki 1.8 mrd v
I Grönlannissa Gotdhaabin kallio 2.53 mrd v neljällä eri menetelmällä
Q Grönlannissa Amsitoq gneissi 3.67 mrd v viidellä eri menetelmällä
M meteoriittien ikä, joka on maan syntyikä 4.5 mrd vuotta
A Auringon ikä fuusiomallein ja helioseismologisesti 4.66±0.11 mrd v.
B Bigbang, alkuräjähdys n. 13-14 mrd vuotta sitten (laajenemisnopeusmittaus)
R radioaktiivinen mittaus eräistä tähdistä 12.5±3 mrd v.
V valkoisten kääpiöiden ikä 12.7±0.7 mrd.v.(kehitys- ja jäähtymismittaus)
T Vanhimpien pallom. tähtijoukkojen ikä kehityslaskulla 13.2±1.5 mrd. v.
W NASA:n WMAP-luotaimen taustasäteilyllä mittaama tarkka 13.7±0.2 mrd v.
Raja-arvot ovat selviä! Katso kuinka lähellä aurinkokuntaamme koskevat
ikäarviot K,I,Q,M,A ja eritoten universumia koettelevat ikä-arviot
B,R,V,T,W ovat toisiaan!
Maan ja maailmankaikkeuden iät mitataan miljardeissa vuosissa.
L o p p u t u l o k s e t
Tieteellisesti on voitu mitatu ikiä monella eri tavalla ja vieläpä
johdonmukaisesti siten, ettei sedimenttien eikä merenpohjien ikä ole
vanhempi kuin maapallon ikä, eikä maapallon ikä suurempi kuin vanhimpien
tähtien ja koko universumin ikäarvio.
On siis saatu seuraavat lopputulokset:
|
|
MAAPALLO ON 4.5 MILJARDIA VUOTTA VANHA
| |
UNIVERSUMI ON 13.6 MILJARDIA VUOTTA VANHA
|
|
7. KRITIIKIN KRITIIKKIÄ VASTARANNAN KIISKEILLE
Ns. kreationistit, jotka ottavat Raamatun kirjaimellisesti, eivät tahdo hyväksyä
yllä saatuja tuloksia. Tässä joitain heidän verukkeitaan ja kommenttejani.
"Maa tehty eli luotu näyttämään vanhalta"
Yhtä hyvin voisin väittää, että minut on luotu luulemaan, että maapallo
oli olemassa ennen v. 2000. "Tapahtumat" sitä ennen olivat luotu muistiini,
tiedostoihin ja päiväkirjoihin ja rakennuksiin ja fossiilit kallioihin niin,
että minä vain luulen maailman olleen olemassa ennen vuotta 2000, vaikka
"maailma luotiinkiin v.2000" tyyliin a la Matrix-elokuva.
Kyseessä olisi lähinnä harhauttava valhe, joka on tieteellisesti
falsifioimaton, todistamaton.
"Epäonnistuneet iänmääritystapaukset"
Monet kreationistit, kuten Woodmorappe, keräävät valikoiden epäonnistuneita
iänmääritystapauksia, joiden nojalla väittävät, että koko iänmääritys-
menetelmä on kyseenalainen. Minusta tuntuu, että yhtä helppoa olisi horjuttaa
uskoa tupakan ja syövän yhteyteen tai sairaalan laboratoriomittauksiin.
Minä muistelen, että kerran verenpainemittari näytti minulle nollaa ja
se jouduttiin vaihtamaan ja muistan hyvin kuinka sairaalassa kalsiumarvojen
mittaus epäonnistui. Lääkäri sanoi "kalsium-arvosi oli liian korkea, siinä
täytyy olla virhe. Sinun pitäisi olla krampissa, mutta selvästikään et siltä
näytä." Toistomittaus antoi sitten "normaalin" arvon.
Millä perustein kreationistit nyt uskaltavat käydä lääkärillä?
Miten muka saadaan virhe kasvatettua vahingossakaan koko ajan jatkuvasti
75 000 000 % liian isoksi, (sillä noin paljonhan 4 500 miljoonaa v on
suurempi kuin 6000 v) ?
"Luonnonvakiot muuttuneet"
Missä se näkyy? Miten se todistuu ? Kaukaisten tähtien, jopa galaksien
spektrien hienorakenne (on Doppler-siirtymät huomioiden) sama kuin
lähitähdillä. Jo yli 100 vuoden ajan on miljoonasosien tarkkuudella mitattu
kaksoistähtien kiertoaikoja ja niitä on nyt nähty toisista galakseistakin,
eikä niissä ole mitään erikoista gravitaation muutosta tms. havaittu.
Afrikassa Gabonin kaivoksessa tapahtui ydinreaktioita 2-3 mrd vuotta
sitten. Nyt siellä on edelleen isotooppien suhteet poikkeavat ja
neptuniumia jäljellä kertomassa tapahtuneesta. Kuitenkin siellä
tehty tutkimus osoittaa, että luonnonvakiot ovat olleet samat
muinaisuudessakin, sillä ydinfissio on erittäin herkkä mahdollisille
luonnonvakioiden muutoksille.(7.1)
Uusi taivaanmekaniikan todiste (kappale 1.4) osoittaa eräiden asteroidien
kiertäneen jo miljoonia kierroksia ja kun maa on samojen Newtonin lakien
alainen, niin ihmettelen millä ihmeen perusteella maa olisi kiertänyt vain
6000 kertaa auringon ympäri mutta nuo asteroidit näyttää kiertäneen
ainakin sen 5.8 miljoonaa maan-vuotta.
"Lustot ja vuosirenkaat voineet syntyä myös tulvassa tai hallapäivinä"
Ole hyvä ja esitä menetelmä, jossa niitä syntyy 20 miljoonaa kappaletta
3 sekunnin välein laajoille neliökilometrien alueelle, niin että saat
niihin myös noin 23000, 41000 ja 100000 välein tihentymiä.
Ja vieläpä niin, että hiili-14 ja Uraani-Thorium tytäraineineen rikastuu
juuri tietyllä korrelaatiolla ylöspäin niin, että "pohjimmaiset näyttää
sopivasti vanhalta ". Kukaan ei ole voinut osoittaa tämmöistä
mielikuvituksellista tulva- tai luonnonmullistusmallia..
Vaikeneminen
Astrokronologia on aika uusi asia, mutta jo 70-luvulta tunnettu. Yllättävän
vähän ovat kreationistit asiasta kirjoittaneet. Myöskään magma- ja
metamorfisista kivilajeista eivät puhu niin innokkaasti kuin sedimentti-
kivilajeista. Muuten nimittäin tulisi yllättäviä kysymyksiä mieleen.
Kuten, että mistä Nooalle ja eläimille saataisiin asbestiarkki
ja asbestisaappaat.
Lisää vastausia heränneisiin kysymyksiin löytyy nyt uudemmalta
MAAN IKÄ - ERITYISKYSYMYKSIÄ -webbisivultani.
----------------------------------------------------------
8. LÄHTEITÄ
(1.1) Sky and Telescope, Oct 1999, p.20
(Herrnsteins trigon. measurement of M106, 23 Mly)
(1.2) Panagia *http://www.astro.uiuc.edu/projects/mcnews/newsletter18.html*
(1.3) Burnham, Robert jr: Burnham's Celestial Handbook I, And-Cet, NEW YORK:
DOVER, 1978
(1.4) Hoogerwerf, R., de Bruijne, J. H. J. & de Zeeuw, P. T.
The origin of runaway stars. Astrophysical Journal 544,L133 - L136 (2000).
*http://www.nature.com/nsu/001130/001130-7.html*
(1.5) Karttunen et al: Fundamental Astronomy, springer-Verlag 1987.
(1.6) Seeds,Michael A.:Horizons : exploring the universe, Belmont (Calif.),
Wadsworth Publishing, cop. 1998
(1.7) Cooling White Dwarfs Date the Universe, Sky & Telescope: August 2002, p.18
(1.8) Sky & Telescope: May 2001, p.23.
(1.9) American Scientist, Jan-Feb 2003.
(1.10) Scientific American web-news Feb 12 2003:
" The Infant Universe, in Detail"
(1.11)New Scientist webbiartikkeli Detective work identifies "baby"
asteroids, 19:00 12 June 02.
*http://www.newscientist.com/news/news.jsp?id=ns99992400
(1.12) "Refining the Cosmic Recipe",Sky + Telescope, Feb 2004, p. 18
(1.13) W.A. Dziembowski, G. Fiorentini, B. Ricci, R. Sienkiewicz,
Helioseismology and the solar age, Astron.Astrophys. 343 (1999) 990
(1.14) Tähdet ja Avaruus, 2/2006: Kun asteroidipöly peitti Maan.
(1.15) Chandra Press Room Aug 8, 2006 :Chandra Independently Determines Hubble Constant
(2.1) Kakkuri, Juhani:Planeetta Maa, Ursan julkaisuja 42, Hki 1991, p.156-157
(2.2) Broecker, Wallace S. and Denton, George H.: What drives
glacial cycles?, Scientific American, Jan 1990,p.43-50
(2.3) Olsen, Paul E.:A 40-Million-Year Lake Record of Early Mesozoic Orbital
Climatic Forcing.
(2.4) Otavan Suuri Ensyklopedia, osa 2, hakusana "evoluutio", kuva korallista
(2.5) Krijgsman, Hilgen,Raffi, Sierros, Wilson: Chronology, causes and
progression of the Messinian salinity crisis, NATURE, Vol 400,
12 Aug 1999, p.652-.
(2.6) Tiedemann, Ralf & Clemens,Steven C., Nature, Vol.385, 27 Feb 1997.
(2.9) Tähdet ja Avaruus 2/2002, URSA.
*http://astrobiology.arc.nasa.gov/news/expandnews.cfm?id=1280*
(2.10) Karttunen, Hannu : Vanhin Tiede, URSA, Jyväskylä, 1996
(3.1) Fortelius,Carl: Lampeneminen kiihtyy?, Tiede 2000 6/1991,s.12-15.
(3.2) Jean-Yves Durand: Grönlannin jääporaukset kertovat ihmisen
historiasta, Helsingin Sanomat, la 9.4. 1994, s.D2-D3
(3.3) Hammer,C.U.& Clausen,H.B.& Dansgaard,W.: Greenland ice sheet
evidence of post-glasial volcanism and its climatic impact,
Nature, vol.288, 20 november 1980, p.230-232.
(3.4) Johnsen,S.J. et al: Irregular glacial interstadials recorder in a
new Greenland ice core, Nature vol.359, 24 September 1992,
p.311-313.
(3.5) Teerikorpi & Valtonen:KOSMOS, maailmamme muuttuva kuva, URSA,1988,
s.385-386.
(3.6) Lehtinen et al:Suomen kallioperä : 3000 vuosimiljoonaa,Helsinki,
Suomen geologinen seura, 1998.
(3.7) MacDougall,J.D.:A Short history of planet earth: mountains, mammals,
fire and ice, John Wiley & sons, Inc.,1996.
(3.8) H. Kitagawa, J. van der Plicht: Atmospheric Radiocarbon
Calibration to 45,000 yr B.P.: Late Glacial Fluctuations and
Cosmogenic Isotope Production,Science, Vol 279, 5354, 20 Feb 1998,
pp. 1187-1190.
Internet-linkkejä:(Science vaatii valitettavasti rekisteröitymisen)
*http://www.sciencemag.org/cgi/content/full/279/5354/1187*
*http://www.sciencemag.org/cgi/content/full/292/5526/2453*(kuvaajia)
(3.9) Taipale, Kalle - Saarnisto,Matti: Tulivuorista jääkausiin, Suomen
maankamaran kehitys, WSOY, 1991, s.245-246.
(3.10) Robert Schadewald, "Six 'Flood' Arguments Creationists
Can't Answer," _Creation Evolution_, Issue IX, pp. 12-17 (1982).
*tähtit. Jefferysin keskustelu(engl.),talk.origins,19-12-1992*
(4.1) Dalrymple,G.B.: The Age of the Earth, 1991
(4.2) Lehtinen, Martti: Samalla kaistalla, Tähdet ja Avaruus 6/99,s.23
(5.1) Heikkinen, Olavi: Puu kirjaa kohtalonsa, Tiede 2000 2/1992, s.30-34.
(5.2) Baillie,M.G.L. & Munro,M.A.R.: Irish tree rings, Santorini and
volcanic dust veils, Nature, vol. 332, 24 March 1988, p.344-346.
(5.3) Baillie,M. & Pilcher,J.: Make a date with a tree, New Scientist, 17
March 1988, p.48.
(5.4) Becker & al: Nature, 353, 1991 s.647 -649,
(5.5) Darwin,Charles: Lajien synty [suomentanut A. R. Koskimies], 3.painos,
Hämeenlinna, Karisto, 1988.
(5.6) Reimer, Paula J et al: Radiocarbon, Vol.46, Nr 3, 2004, p.1029-1058.
INTCAL04 Terrestrial Radiocarbon Age Calibration, 0-26 CAL KYR BP.
(7.1) "The Constants of Physics," Philosophical Transactions of the Royal
Society of London A310 (1983) 209-363.
-----------------------------------------------------------------------
Kirjoitus ja kuvat © Mr. Kari A. Tikkanen 27.3.2002.
Täydennettu ja korjattu 9.8.2006, kohta 1.11 Chandra-satelliitti lisätty.