Yhdysvallat 1900-luvulla

Referaatti teoksesta kirjan "Siirtokunnista kansakunnaksi, Johdatus Yhdysvaltain historiaan" sivuista 193-261. Kirjan kirjoittaja on Markku Henriksson

Sisällysluettelo

  1. Eristäytyjästä maailman johtajaksi
    1. 1.1. Ensimmäinen maailmansota
    2. 1.2. "Iloinen 20-luku"
    3. 1.3. Suuri lamakausi ja Rooseveltin uusjako
    4. 1.4. Toinen maailmansota
    5. 1.5. Maailmansodasta kylmään sotaan
  2. Ristiriitoja ja liennytystä
    1. 2.1. Kolme kylmää sotaa
    2. 2.2. Patoamispolitiikka käytän
    3. 2.3. Kansalaisoikeusliike
    4. 2.4. Kuuba ja Kennedy
    5. 2.5. Vietnamin sota
    6. 2.6. Kuohuva yhteiskunta
    7. 2.7. Liennytyksen vuosikymmen
    8. 2.8. Yhdysvaltain uusi nousu(?)
  3. Viitteet

1. Eristäytyjästä maailman johtajaksi

1.1. Ensimmäinen maailmansota

Yhdysvallat oli pysytellyt etäällä Euroopan politiikasta Monroen opin1 mukaisesti, ja keskittynyt alueensa ja valtapiiriensä laajentumiseen Amerikassa. 6.9.1901 Presidentti William McKinleytä ammuttiin ja hän kuoli 8 päivän kuluttua. Theodore Roosevelt loi "ison kepin" politiikan, jonka hänen seuraajansa William H. Taft ja hänen ulkoministerinsä Philander C. Knox muokkasivat "dollaridiplomatiaksi", tarkoituksena suojella Yhdysvaltalaisen pääoman etua, tarvittaessa asevoimi - asevoimia tarvittiin etenkin Keski-Amerikassa ja Karibian merellä. Vaikka USA olikin vahva lähialueillaan eivät Eurooppalaiset suurvallat - Englanti, Ranska, Venäjä, Itävalta-Unkari ja Saksa - pitäneet sitä merkittävänä maailmanpolitiikan vaikuttajana.

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Presidentti Woodrow Wilson julisti maansa puolueettomaksi. Kauppaa käytiin kuitenkin lähes yksinomaan ympärysvaltojen kanssa. Tämä ajoi USA:n mukaan sotaan Wilsonin toisella kaudella: Lusitanian upottamisen2 , Saksan Meksikon politiikan vuodon3 ja Venäjän Maaliskuun vallankumouksen4 jälkeen Wilson kuitenkin liittyi sotaan Saksaa vastaan huhtikuussa 1917. Eurooppaan saatiin 18 kuukaudessa siirrettyä 2 miljoonaa sotilasta, huomattavan osan ympärysvaltojen joukoista vuoden 1918 taisteluissa. Yli 50 000 Yhdysvaltalaista sotilasta kaatui ennen marraskuun aselepoa. Sotiminen ei kuitenkaan loppunut tähän vaan yksi jalkaväkirykmentti lähetettiin sotimaan brittien, ranskalaisten, kanadalaisten ja "valkoisten" venäläisten rinnalle Arkangeliin neuvostoarmeijaa5 vastaan. Huonosti organisoidut joukot vedettiin kuitenkin pois jo 1919. Toinen joukko-osasto vartioi Siperiassa valvoi Japanilaisten laajentumispyrkimyksiä, kun joukot poistuivat vuonna 1921 Siperiasta tuli osa Neuvosto-Venäjää. Sodan jälkeen Wilson vastusti Versailles'n sopimuksen ankaria ehtoja, sekä suunnitteli Kansainliittoa estämään tulevat sodat, mutta se perustettiin Rebuplikaanien vastustuksen ja Wilsonin kuoleman johdosta ilman Yhdysvaltoja.

Myös naiset heräsivät vaatimaan tasa-arvoa, ja Zürichissä perustettiin rauhan ja vapauden naisliiton, jonka johtajaksi valittiin yhdysvaltalainen Jane Addams.

1.2. "Iloinen 20-luku"

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen viihdeteollisuuden nousukausi loi illuusion "iloisesta 20-luvusta", vaikka jopa 60% väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella

Naiset pääsivät äänestämään liitovaltion vaaleissa ensimmäisen kerran vuonna 1920. Presidentiksi valittiin Warren G. Harding, joka pyrki ulkopolitiikassaan pitämään USA:n kriisien ulkopuolella. Hänen kuoltuaan kesken kauden paljastui hallituksessa rehottanut korruptio. Hardingin jälkeen Valkoista taloa isännöivät Calvin Coolidge ja Herbert Hoover. Hooverin politiikan ydin oli hänen näkemyksensä yhdysvaltalaisesta systeemistä6. Rebuplikaani presidentit Harding, Coolidge ja Hoover aloittivat kommunismin, "punaisen vaaran" vastustamisen, päämääränä ammattiyhdistystoiminnan rajoittaminen

Ensimmäiset siirtolaislait säädettiin rajoittamaan yhdysvaltoihin saapuvien maahanmuuttajien määrää: Kiintiölait vuosina 1921, 1922, 1924

Suvaitsemattomuus ja rasismi sekä fundamentalistinen protestantismi, johtivat ristiriitoihin vähemmistöjen kanssa - seurasi mielenosoituksia ja mellakoita

Vuonna 1919 säädetty kieltolaki edisti järjestäytyneen rikollisuuden syntyä. Chicagossa eri ryhmittymien välisiin "taisteluihin" - joista kuuluisin Valentinen päivän verilöyly, jossa Al Caposen miehet nitistivät Bug Muranen joukkion

1.3. Suuri lamakausi ja Rooseveltin uusjako

1930-luvun lamasta tuli todella syvä - työttömiä oli jopa 15 miljoonaa, neljännes työvoimasta. Myös monet luonnonvoimat aiheuttivat ongelmia. Presidentti Herbert Hooverin elvytyspolitiikka oli sekavaa ja tehotonta. Lisäksi Hooverin pyynnöstä mieltään Washingtonissa osoittaneet I maailmansodan veteraanit ajettiin pois Armeijan voimin, käyttäen panssarivaunuja ja kyynelkaasua. Hooverin töppäiltyä työttömyysavustuksia kannattanut demokraatti Franklin D. Roosevelt valittiin presidentiksi 1933

Rooseveltin "uusjako"7 taloudessa ja politiikassa muutti suuntaa; Hänen ajatuksenaan saada talous pyörimään sijoittamalla liittovaltion rahaa rattaisiin. Tämä merkitsi muutosta aiempaan puuttumattomuus politiikkaan. Maatalouden ylijäämää vähennettiin peltoalan vähentämisellä. Lisäksi säädettiin "Kansallinen teollisuuden toipumislaki"8, joka määräsi reilun kilpailun säännöt

Ulkopolitiikassa F. D. Roosevelt siirtyi reaalipolitiikkaan; Hänen hallituksensa tunnusti Neuvostoliiton 1933. Hän myös allekirjoitti puolueettomuuslain 1935

1.4. Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen USA julistautui toistamiseen puolueettomaksi, mutta pian alettiin käydä kauppaa Englannin kanssa "käteiskauppalain"9 nojalla. Englantilaisten käteisvarojen loputtua 1940 ruvettiin käymään vaihtokauppaa

Myöhemmin USA miehitti ensin Grönlannin ja sitten Islannin, koska saksalla oli periaatteessa oikeus niihin vallattuaan Tanskan. Yhdysvallat myötävaikuttivatkin Islannin itsenäistymiseen vuonna 1944. Sotatarvikkeiden "lainaaminen" Englannille romutti USA:n puolueettomuuden lopullisesti

Euroopan sotaan liityttiin pikkuhiljaa: Ensin suljettiin lähetystöt Saksassa ja Italiassa, sitten annettiin määräys ampua saksalaisia sukellusveneitä nähtäessä. Varsinainen sota syttyi kuitenkin yllättäen Tyynellä merellä, kun japanilaiset pommittivat Pearl Harborin laivastotukikohtaa 7.12.1941, tuhoten suuren oasan USA:n tyynenmeren laivastoa. USA julisti sodan Japania vastaan seuraavana päivänä; Euroopan sotaan yhdysvallat joutuivat mukaan kun Japanin liittolaiset Saksa ja Italia julistivat sille sodan 11.12.1941. Japani eteni omalla suunnallaan, mutta Roosevelt piti Eurooppaa edelleen etusijalla: Yhdysvaltalaiset joukot nousivat maihin ensin Pohjois-Afrikassa 1942, sitten Sisiliassa ja Italian valloituksen (1943-44) jälkeen joukkoja osallistui Normandian maihinnousuun. Saksa antautui Berliinin valtauksen jälkeen toukokuussa 1944. Samaan aikaan USA alkoi päästä niskan päälle sodassa Japania vastaan, ja Hiroshiman atomipommin jälkeen japanilaiset olivat valmiita antautumaan ja antautuivat ehdoitta Nagasakin pommin jälkeen

Kotirintamalla USA:ssa ei ollut suuria ongelmia, kuten muissa sotaa käyvissä maissa, itse asiassa 70% kyselytutkimuksiin vastanneista ei kärsinyt sodasta lainkaan. Vähemmistöjen asema sodassa oli kirjavaa: Japanilaista syntyperää olevia siirtämällä heidät keskitysleireille. Toisaalta intiaanit niittivät sodassa mainetta, etenkin navajo ja comanche viestijoukot niittivät mainetta "koodinsa"10 avulla. Neekereiden asema ei muuttunut armeijassa eikä kotona, mutta he aloittivat kahden V:n kampanjan; he alusivat voittoa kotona ja rintamalla - seurasi muutamia vakavia rotumielenosoituksia

1.5. Maailmansodasta kylmään sotaan

Toisen maailmansodan päätyttyä USA oli maailman johtava valtio: Sen miestappiot olivat suhteellisen pienet ja talous hyvässä kunnossa. Yhdysvaltain sana painoikin sodanjälkeisessä maailmassa. Kolme sodan suurta voittajaa - USA, Englanti ja Neuvostoliitto - laativat rauhansopimuksen Jaltan ja Potsdamin kokouksissa 1945. Franklin Roosevelt kuoli neljännen virkakautensa alussa keväällä 1945, eikä osallistunut enää Potsdamin kokoukseen. Potsdamissa vahvistettiin Jaltalla sovittuja asioita, kuten Saksan jakaminen neljään miehitysalueeseen. Ennen kokousta Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit olivat jo kovasti huonontuneet, eikä kokemattomalla Harry S. Trumanilla ollut taitoa estää kylmää sotaa

Sodan aikana perustettiin YK11 , jonka yhdysvallat toivoi estävän Euroopan kahtiajakautumisen. Sen perustamiskokous pidettiin alkukesällä 1945 ja peruskirjan allekirjoitti 50 valtiota

2. Ristiriitoja ja liennytystä

2.1. Kolme kylmää sotaa

Suurvaltojen yhteistyön kariuduttua, yhdysvaltalaiset valmistautuivat pitkään kiistaan Neuvostoliiton kanssa. Alkoi kylmä sota, jossa amerikkalaiset pyrkivät lisäämään omaansa ja vähentämään Neuvostoliiton vaikutusvaltaa12. "Punaisen pelkoa" lietsonut Truman esitti nimeään kantavan doktriinin: Yhdysvallat auttaa kaikkia hallituksi niiden kommunisminvastaisissa taisteluissa. Vuonna 1948-1951 toteutunut Marshall13-apu ohjelma lisäsi Euroopan kahtiajakoa - se auttoi merkittävästi Länsi-Euroopan maita, sitoen ne samalla USA:n ulkomaankaupan piiriin. Lisäksi ohjelma nosti Dollarin maailman ykkösvaluutaksi. Berliinin saarron14 jälkeinen selvästi kahtia jaettu Saksa oli NATO:n15 perustamisen edellytys. Vuonna NATO perustettiin vuonna 1951, mukana 12 valtiota. Jos kylmiä sotia lasketaan olevan kolme niin ensimmäisen katsotaan päättyneen keväällä 1949 epävirallisessa ulkoministeritapaamisessa Berliinissä

Toisen kylmän sodan voi katsoa syttyneen Neuvostoliiton räjäytettyä ensimmäisen atomipomminsa loppukesällä 1949 ja Kiinan kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Toinen kylmä sota oli lähinnä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen, se ei enää herättänyt suuria tunteita Länsi-Euroopassa. Kommunismista tuli kirosana Joseph McCarthyn myötävaikutuksesta: Hän käytti kommunistista salaliittoa vaalitaistelussaan puheista seurannut kommunisti ajojahti istutti samalla syväh kommunismin pelon kansalaisiin

Kolmannen kylmän sodan sanotaan alkaneen Vietnamin sodasta

2.2. Patoamispolitiikka käytännössä

Korean sota alkoi juhannuksena 1950, ja Truman päätti että Stalin oli sodan takana. Koska Etelä-Korea oli vuoden 1948 jaon jälkeen varustettu vain kevyin asein ajettiin eteläkorealaiset ja heitä tukevat yhdysvaltalaiset nopeasti korean eteläkärkeen. USA sai YK:n puolelleen koska Neuvostoliitto boikotoi kokouksia - pian Koreaan lähetettiinkin sotilaita mm. Turkista, Australiasta, Englannista, mutta valtaosa sotilaista tuli Yhdysvalloista ja kaikki taistelivat kenraali McArthurin komennossa. McArthur nousi maihin hankalasta paikasta läheltä Soulia ja onnistui pian valtaamaan takaisin menetetyt alueet ja pian myös suurimman osan Pohjois-Koreaa. Kiinan vastuktuksen ja ns. intiaanihyökkäyksen jälkeen McArthur erotettiin ja tilanne vakiintui nopeasti Dwight D. Eisenhowerin uhattua ydinpommilla

Vuonna 1945 Ho Tsi-Minh julisti Vietnamin itsenäiseksi Ranskan Indokiinasta, käyttäen mallina USA:n itsenäisyysjulistusta. Ranska ei kuitenkaan hyväksynyt itsenäistymistä, vaan aloitti sodan Ho Tsi-Minh'ä vastaan. Ranska pyysi apua Yhdysvalloilta ja koska USA halusi pitää Ranskan myötämielisenä itselleen Euroopassa se suostui pyyntöön. Ranskalaisten Dien Bien Phun tappion jälkeen Genevessä päätettiin jakaa Indokiina kolmeen valtioon: Laosiin, Vietnamiin ja Kambodža. Vietnam jaettiin kahteen osaan, tarkoituksena oli yhdistää maat 2 vuotta myöhemmi

Euroopassa ulkoministeri John Foster Dulles halusi tehdä selvänrajan lännen ja idän välille ja ajaessaan Länsi-Saksan liittämistä NATO:on samalla esti saksojen yhdistymisen puolueettomana

Yhdysvallat tukivat Egyptiä sen pyrkimyksissä ottaa haltuunsa Suezin kanava. Nasser16 kansallistikin kanavan vuonna 1956. Israelin hyökättyä Siinaille Englanti ja Ranska toivat joukkonsa "suojelemaan" kanavaa, mutta joutuivat vetämään ne pois USA:n ja Neuvostoliiton painostuksen vuoksi. Suezin kriisin jälkeenkin tilanne Lähi-idässä säilyi jännittyneenä, vuonna 1958 perustettua Egyptin ja Syyrian Yhdistynyttä Arabitasavaltaa pidettiin USA:ssa kommunistisena - Libanoniin lähetettiin yhdysvaltalaisia sotilaita ja Jordaniaan englantilaisia, auttamaan taistelussa kommunismia vastaan

2.3. Kansalaisoikeusliike

Ensimmäisen maanlaajuisen parempaa mustien asemaa ajavan järjestön NAACP:n17 myötä Yhdysvaltain sorrettu musta väestö alkoi 1940-luvulta alkaen toimia aktiivisesti rasismin vähentämiseksi. Myös Rooseveltin puheita toisen maailmansodan rasisminvastaisesta taistelusta käytettiin perusteena tällä, vaikka presidentti itse tarkoittikin lähinnä juutalaisvainoja. Myös sotatalous tarvitsi tarvittiin myös mustia. Kuitenkin mustien vaatimukset paremmasta elämästä johtivat usein väkivaltaisuuksiin. Ensimmäinen USA:n presidentti, joka todella paransi mustien asemaa oli Truman - mies joka oli kotoisin etelästä ja kuulunut nuorempana Ku Klux Klaniin. Seuraava presidentti, Eisenhower kuitenkin pysäytti positiivisen kehityksen, kunnes tuli nimittäneeksi tietämättömyyttään Earl Warrenin korkeimman oikeuden ylituomariksi. Warrenin mielestä rotuerottelu oli kaikissa suhteissa väärin. Hän johtikin korkeimman oikeuden päätöksiin, jossa todettiin ettei segregaatio ole perustuslain mukaista. Alabamassa Martin Luther King, Jr nousi merkittäväksi mustaksi aktivistiksi johtamansa bussi boikotin myötä. Vuonna 1963 hän johti 200 000 vähemmistökansalaisten marssia Washingtoniin ja piti kuuluisan "minulla on unelma"18 puheensa. Hän tuki myös presidentti Lyndon B. Johnsonin valintaa; Lainsäädäntöä päästiinkin muokkaamaan tämän kaudella. Lainsäädäntöä kuitenkin kierretään yhä, eikä sitä ole kaikilta osin edes pantu toimeen

2.4. Kuuba ja Kennedy

Yhdysvallat hallitsi suvereenisti Amerikan poliittista kenttää, eikä hyväksynyt kommunismia tai ns. kolmannen tien kulkijoita. Kuubassakin yhdysvallat koettivat suojella finanssietujaan: Suurimman osan Kuuban teollisuudesta ja tuotannosta oli USA:laisten käsissä. Fidel Castro yritti vallankumousta ensimmäisen kerran vuonna 1953, mutta epäonnistui ja karkotettiin maasta. Hän kuitenkin palasi, ja onnistui vallankumouksessa 1.1.1951. Vallankumouksen osoittautuminen sosialistiseksi, aiheutui ristiriita USA:n ja Kuuban välille

USA:n Kuuban politiikan suurin erehdys oli Sikojenlahden maihinnousu vuonna 1961. Pian epäonnistuneen maihinnousun jälkeen Neuvostoliiton tukema Kuuba julistautui kommunistiseksi. Vuonna 1962 uhkaavalta näyttänyt ohjuskriisi saatiin soviteltua Kennedyn ja Hruštševin välisillä neuvotteluilla

Jo ennen Kuuban kriisiä oli Saksan kysymys hiertänyt suurvaltojen välejä; Hruštšev painosti USA:ta tunnustamaan saksojen jaon. Kiista huipentui Berliinin muurin rakentamiseen vuonna 1961 ja sen jälkeisissä neuvotteluissa päästiin jonkinmoisiin sopimuksiin

2.5. Vietnamin sota

Kennedy uskoi Eisenhowerin dominoteoriaan19 ja lähetti Vietnamiin aluksi 16 000 erikoisjoukkojen sotilasta ja 9000 avustajaa. Vietnamin sodasta tuli ensimmäinen laajasti uutisoitu sota, eikä kukaan halunnut hävitä sitä. Tästä syystä sota laajentui pian täysimittaiseksi. Kun yli puoli miljoonaa amerikkalaista sotilasta ei saanut ehkäistyksi Vietkongin Tet-hyökkäystä, ja koska kotirintamalla sodan kannatus väheni nopeasti mm. tappioiden vuoksi - aloitettiin rauhanneuvottelut Pariisissa. Johnsonia seurannut Richard Nixon puhui USA:laisten joukkojen vetämisestä pois Vietnamista, mutta sota vain laajeni. Vasta kun ns. Pentagonin paperit vuotivat julkisuuteen Vietnamin politiikan häikäilemättömyyden, rupesi Nixon ajamaan rauhaa tosissaan, yleisen mielipiteen painostamana. Rauha Pohjois-Vietnamin kanssa saatiin aikaan 1973

Sodasta ei ollut mitään hyötyä; 55 000 sotilasta kuoli, ja suuri osa veteraaneista kärsi erilaisista ongelmista. Se oli myös käynyt kalliiksi ja talous suistuikin inflaatiokierteeseen, joka pysähtyi vasta 1980-luvun puolivälissä

2.6 Kuohuva yhteiskunta

1960 luvulle tultaessa Mustien kansalaisoikeusliike ja Vietnamin sotaa vastustava liike muodosti uusvasemmistolaisen liikkeen. Yliopisto opiskelijat muodostivat liikkeen kärjen, vaikka vain pieni osa opiskelijoista kuului liikkeeseen. Nämä opiskelijat perustivat demokratiaan pyrkivän järjestön20, joka esitti Port Huronin julkilausumassaan huolestuneisuutensa perimästään maailmasta ja pyrkimyksensä yksityiselle osallistumiselle rakentuvaa demokratiaa. Opiskelija mellakoita oli joka puolella yhdysvaltoja

1960-luku toi mukanaan myös erilaisia vaihtoehto- ja vastakulttuureita, hippejä ja jippejä, jotka vaikuttivat ihmisten ajatteluun. Vuosikymmenellä myös intiaanit nousivat vaatimaan oikeuksia itselleen. Intiaanien asemaa ajanut Amerikan intiaaniliike21 valtasi mm. Alcatrazin vankilasaaren herättääkseen huomiota

Parhaiten tavoitteidensa toteuttamisessa katsotaan onnistuneen naisliikkeen; naisten täydelliseen tasa-arvo on USA:ssa kaukana tulevaisuudessa

Myös siirtolaispolitiikka muuttui; Toisen maailmansodan aikana esimerkiksi juutalaisia oli otettu vastaan kiintiöiden ohi. Suuri muutos oli että vaikka siirtolaisten yhteismäärää rajattiinkin, ei enää kiinnitetty huomiota mistä maasta maahan saapui. Maahan saapuikin nopeasti ihmisiä etenkin Kaakkois-Aasiasta ja Latinalaisesta-Amerikasta. Kuubalaisia, Haitilaisia ja Meksikolaisia saapui myös laittomasti. Yhdysvaltain luvattua ottaa vastaan kaikki Kuuban poliittiset vangit, tyhjensi Castro vankilansa USA:han, vaikka suuri osa vangeista oli aivan tavallisia rosvoja ja murhamiehiä

2.7 Liennytyksen vuosikymmen

Vaikka Nixon ja ulkoministeri Kissinger lievensivätkin vastakkainasettelua Neuvostoliiton kanssa, nähtiin yhä lähes jokaisen kolmansissa maissa tapahtuvan muutoksen olevan Neuvostoliiton aikaansaannosta. Kissinger uskoi kuitenkin että eri ideologiset valtiot voivat yhteisen edun vuoksi tehdä yhteistyötä. Nixonin liennytyspolitiikka nojasi pitkälti tähän teoriaan. Merkittävin tulos oli strategisten aseiden rajoittamisneuvottelut22, jotka johtivat ns. SALT I sopimukseen

Nixon laajensi FBI:n ja CIA:n laittomia seurantatoimia, kuten sodanvastaisten tms. aktivistien puhelinten kuuntelua. Kehitettiin myös ns. putkimiesryhmä, jonka tehtävänä oli tukkia liittovaltion turvallisuutta koskevat vuodot; esimerkiksi "Pentagonin paperit" paljastaneen Daniel Ellsbergin maine yritettiin kaikin mahdollisin keinoin. Keväällä 1972 putkimiehet ryhtyivät kuuntelemaan demokraattien puoluetoimistoa Washingtonissa, mutta jäivät tökeröyttään kiinii ja yhdistettiin myöhemmin Nixoniin, joka joutui moninaisten vaiheiden jälkeen eroamaan 9.8.1974

Vietnamin sota päättyi Fordin kaudella, mutta ihmiset syyttivät ulkoministerinä jatkanutta Kissingeriä sodan häviämisestä. Seuraava presidentti James Earl Carter tunnusti Vietnamin sodan turhaksi ja totesi että liennytys oli ainoa käyttökelpoinen ulkopolitiikan suunta. Hän rakensi politiikkansa ihmisoikeuksien varaan, mutta arvostellessaan Neuvostoliiton ihmisoikeuksia unohti mustien, intiaanien ja latinalais-amerikkalaisten ongelmat kotimaassaan

2.8 Yhdysvaltain uusi nousu(?)

Ronald Reagan muutti politiikkaa oikeistolaisemmaksi ja rupesi rakentamaan USA:sta entistä mahtavampaa. 80-luvulla yhdysvaltain armeija ja/tai tiedustelupalvelu sotkeutui useisiin kommunisminvastaisiin taistoihin. Huolimatta syvenevästä lamasta Reaganin kansansuosio kasvoi

Se siivitti George Bushin valtaan 1980-luvun lopulla. Ihmiset myös alkoivat uskoa tulevaisuuteen; he uskovat että maahansa, sen taloudelliseen järjestelmään ja itseensä - sekä ovat valmiina kohtaamaan uudet ongelmat

3. Viitteet

  1. Presidentti James Monroen mukaan nimetty periaate, jonka mukaan USA:n tulee pysyä erillään Euroopan politiikasta ja Euroopan Amerikan alueista. Monroe esitti doktriinin v. 1823 [Takaisin]
  2. Saksalaiset sukellusveneet upottivat englantilaislaiva Lusitanian toukokuussa 1915, 128 yhdysvaltalaista hukkui. [Takaisin]
  3. Englantilaiset salakuuntelijat kaappasivat Saksan ulkoministeri Alfred Zimmermanin sähkeen, jossa tarjosi Meksikolle liittoa Saksan kanssa mahdollisen sodan syttyessä. [Takaisin]
  4. Tsaari Nikolai II syrjäytettiin, yhdysvaltalaiset näkivät kumouksessa yhtymäkohtia omaan vallankumoukseensa. [Takaisin]
  5. Venäjällä bolsevikkien vallankumous vuonna 1917 [Takaisin]
  6. Englanniksi: "American System": Pääoma ja työläiset ponnistelevat yhdessä tuottavuuden ja elintason nostamiseksi [Takaisin]
  7. Englanniksi: "New Deal" [Takaisin]
  8. Englanniksi: National Industrial Recovery Act, NRA tai NIRA [Takaisin]
  9. Englanniksi: "cash and carry" - "maksa ja kuljeta": Englanti saattoi ostaa myös sotamateriaalia, kunhan maksoi käteisellä ja huolehti kuljetuksista. [Takaisin]
  10. Käyttivät radioliikenteessä äidinkieltään, japanilaiset eivät onnistuneet selvittämään sitä. [Takaisin]
  11. Yhdistyneet Kansakunnat, eng: The United Nations, UN [Takaisin]
  12. Esteiden pystyttäminen Neuvostoliiton ja kommunismin etenemiselle ns. Patoamispolitiikka. [Takaisin]
  13. Ulkoministeri George C. Marshallin mukaan [Takaisin]
  14. Neuvostoliitto piiritti länsivaltojen miehitysvyöhykkeitä Berliinissä noin vuoden. [Takaisin]
  15. Englanniksi: North Atlantic Treaty Organization - Pohjois-Atlantin puolustusliitto [Takaisin]
  16. Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser. [Takaisin]
  17. National Association for the Advancement of Colored People, toimii yhä. [Takaisin]
  18. Englanniksi: I have a dream; Hänelle myönnettiin seuraavana vuonna Nobelin rauhanpalkinto. [Takaisin]
  19. Dominoteorian mukaan Vietnamin menettäminen johtaisi nopeasti kaikkien Kaakkois-Aasian maiden kommunismiin luisumiseen. [Takaisin]
  20. Eng: Students for Democratic Society, SDS [Takaisin]
  21. Eng: American Indian Movement, AIM [Takaisin]
  22. Strategic Arms Limitation Talks, SALT [Takaisin]
Tämä referaatti on kirjoitettu 1999-10-09
Tätä sivustoa on viimeksi päivitetty 2002-08-05
Lauri Raittila lr@iki.fi