31.12 2002 – Uusi vuosi ja vierailu kuurojen koululla

Katselimme aamulla, kun Girma ja muuta apulaiset korjasivat ruista Pirjon talon takana olevalta pieneltä pellolta. Työvälineinä olivat perinteisesti viikatteet ja sirpit. Kun vilja oli niitetty, korret laitettiin maahan levitetyn pressun päälle ja jyvät hakattiin käsin irti puu kepeillä. Kolme päivää oli paistellut aurinko ja ruis oli ehtinyt kuivaa tarpeeksi. Yhdentoista aikaan Kaasa vei meidät kuurojen koululle joka sijaitsi Hetossa kirkon alueella. Siellä Himmu esitteli meille sisäoppilaitosta, jossa on 143 oppilasta eri puolilta maata. Koulussa on kaikki luokat esikoulusta aina ammattikouluun asti ja luokkakoot ovat saman suuruisia kuin Suomessa.

Normaalistihan Etiopiassa on moninkertaiset määrät oppilaita jokaisessa luokassa. Vierailimme esikoulussa sekä 1, 2, 3, 5, 8 luokissa sekä ammattikoulun puu- ja metalli-, sekä käsityöpuolella. Luokat olivat siistejä ja ”normaalin” näköisiä. 8. luokalla oli menossa fysiikan tunti ja oppilaat innostuivat kyselemään meiltä tulkin välityksellä kaikenlaista.Kävimme myös katsomassa koulun keittiötä, jossa paistettiin inseraa kolmella sähköpannulla!, sekä perinteisesti puuhellalla. Asunnot olivat tutusti sa-int tyylisiä (armeijatyylisiä), eli kerrossänkyjä seinän vierillä ja pöytä tuvan päässä. Joka huoneessa oli kaikenikäisiä, joten vanhemmat auttavat nuorempia.

Pyykit pestiin pihalla olevissa altaissa. Kierroksen jälkeen Himmu pyysi meidät wotille, ja mehän emme laittaneet vastaan. Kasviswotti oli hyvää ja tarjolla oli myös raakoja vihreitä punapippureita ( sanottiin Gaaria). Ne muistuttivat ulkonäöltään chilipippureita ja koska tänne asti ollaan tultu, niin kaikkeahan pitää kokeilla, joten päätin maistaa varoituksista huolimatta. Sain juuri ja juuri syötyä pippurin pieninä paloina ruoan ohessa, vaikka vedet valuivat silmistä. Ihmetyksissäni katselin kun Himmun mies Mekonen pisteli niitä suolan kanssa poskeen aivan kuin eivät olisi maistuneet miltään! Ruoan jälkeen joimme vielä kahvit ja se huuhtoi tehokkaasti tulisen maun pois. Kahvissa on ilmeisesti jokin ainesosa, joka rauhoittaa poltteen. Pitää muistaa se myöhemminkin. Takaisin kävellessä kuvasimme korppikotkia jotka kärkkyivät lampaan ja kanan teurasjätteitä. Niitä oli ainakin 20! Iltapäivällä alkoi uudenvuoden juhla, jonka hiippakunta oli väkisin halunnut järjestää vaikka rahat ovat tiukilla. Ohjelma oli tylsistyttävän pitkä, mutta kuoro oli hyvä. Sama kuin kirkossa. Ohjelman jälkeen oli vuorossa – yllätys yllätys – wottittarjoilu pihalla kokon ääressä. Sitä tuntuu saavan täällä enemmän kuin tarpeeksi, vaikka hyvää se on. Juhlaan mennessä muuten pihapoikamme Kaasa tuli vastaan. Ihmettelimme jo kaukaa, että mikä hänen pyörän sarvesta roikkui. No sehän oli elävä kukko, joka oli sidottu jaloista kiinni sarveen ja siitä se roikkui pää alaspäin. Se oli siis huominen ruoka, joka oli torilta haettu. Etiopiassa kaikki ostetaan mieluiten elävänä, koska kylmälaitteita ei suuremmin ole ja muuten ei tiedä, että onko ruoka pilaantunutta. Illan päätteeksi saksalaiset juhlistivat uutta vuotta vielä ampumalla raketteja.