Doge

Julkaisija: Rio Grande Games
Pelaajia3-4
Ihannepelaajamäärä4
SuunnittelijaLeo Colovini
TyyppiRakennus- ja diplomatiapeli
MuutaLautapeli
Peliaika60 - 80 minuuttia
lyhyestiKamppailu Venetsian hallinnasta
Kiinnostavuus (1-10)9
Uudelleenpelattavuus8
Ulkoasu (1-10)8

Doge

Euroopassa tuotetut pelit ovat lyöneet läpi Yhdysvalloissa ja pohjoismaissakin ja syystä. Verrattuna 70- ja 80-lukujen Yhdeysvalloissa tuotettuihin monsterikokoisiin ja kestoisiin peleihin on uudet Eurooppalaiset pelit huomattavasti nopempia pelattavia ja jännittävämpiä. Leo Colovinin Doge kuuluu myös tähän sarjaan. Rio Granden (alunperin GoldSieberin saksankielinen julkaisu) julkaisema Doge on hienon näköinen viritelmä ja sisältää hienon ja tukevan pelilaudan, äänetysläpyköitä ja puisia rakkennuksia (Paltseja ja taloja) ja kaupunginosakortit. Säännöt ovat todella epäselvät, joten niitä joudutaan tankkaamaan hieman ennen pelin aloittamista, mutta onneksi pelin säännöt ovat kohtuullisen helpot, joten pelin aloittamiskynnys on pieni. Doge

Minulla on tässä kaupunginosassa äänivalta!

Peli on yksinkertainen ja nerokas pelisysteemiltään. Pelissähän on tarkoituksena saada rakennettua palatseja voittoehdoissa mainitun verran. Pelilaudassa on seitsemän eri kaupunginosaa valittavanaan, joista taloja ja palatseja voi rakentaa kuuteen. Pelin kierrokset koostuvat kolmesta valittavasta alueesta ja niille sijoitettavista äänimääristä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pelaajalla on seitsemästä aluuesta valittava kolme, joille hän keskittää äänestymerkkinsä. Äänestymerkkejä on seitsemän kappaletta (äänimääriltään 3, 3, 2, 2, 1, 1, 0). Näitä äänestymerkkejä laitetaan valitun kaupunginosakortin päälle ja kaikki paljastavat sijoituspaikkansa yhden kerrallaan. Eli kun kaikki ovat paljastaneet ensimmäisen kaupunginosakorttinsa laittavat he äänestysmerkit siihen kapunginosaan peitettyinä. Sitten tehdään sama vielä kahdesti uudelleen. Kun kaikki ovat laittaneet äänestymerkkinsä peliin. Aloitetaan merkkien paljastaminen Kaupunginosakorttien määräämässä järjestyksessä. Samalla kun yksi kaupunginosa käydään läpi paljastetaan seuraava kaupunkikortti jonon päästä, jotta aina on näkyvissä seitsemän tulevaa kaupungisosaa. Kaupungiosassa, jossa jollain pelaajalla on suurin äänimäärä saa haltuunsa kaupunginosa neuvonantajan, jonka voi sijoittaa pelilaudalle ja sillä saa johonkin toiseen kaupunginosaan yhden äänen (kannattaa sijoittaa neuvonantaja varmistamaan oma äänimääräsi) tai voit jättää ottamatta neuvonantajaa ja vaihtaa sen talon liikuttamiseen. Suurimman äänimäärän saanut on myös oikeutettu rakentamaan kaksi taloa ko. kaupunginosaan. Seuraavaksi tullut saa rakentaa yhden talon ja ei saa muuta etua. Näin jatketaan kunnes kaikki seitsemän kaupunginosaa on käyty läpi ja alkaa uusi kierros. Kaupunginosiin pitää rakentaa siis palatseja ja se tapahtuu silloin, kun joku pelaajista saa riittävästi taloja rakennettua. Ensimmäinen palatsi tarvitsee kolme taloa, mutta sen jälkeen rakentaminen kallistuu aina rakennetulta palatsilta eli seuraava on neljä, viisi jne. Kallein palatsi maksaa seitsemän taloa ja sen jälkeen rakentaminen ei onnistu.

Tunnelma, onko sitä?

Peli loppuu, kun voittoehdot ovat totetetut. Yksi tapa voittaa on rakentaa palatsi kaikkiin kaupunginosiin, joka on vaikeaa tai sitten voittaa voi rakentamalla seitsemän palatsia kaupungin alueelle. Tasapelejäkin voi pelissä sattua, mutta se on harvinaista. Kätketyt äänestymäärät takaavat kuitenkin kohtuullisen rehdin pelin, sillä tiettyä pelaajaa vastaan on hyvin vaikea pelata, yrittämällä arvata mihin hän aikoo laittaa äänimääränsä.
Kaikille eivät tämänkaltaiset pelit sovi, mutta ainakin itselläni oli koko ajan mukava olotila ja nautin pelaamisesta täysin rinnoin. Doge on hieno peli ja sen pelaamiseen ei kulu tuhottomasti aikaa. Peliä ei ehkä samantien voi pelata kahta enempää, mutta kerran viikossa pelattuna peliä voisi varmaan pelata useamman vuoden putkeen. Suosittelen!

Voit lukea Doge-sessiosta Kellarin pelaajien toimesta täältä!

Takaisin