Elfenland
|
| Alan R. Moon tuli tunnetuksi Airlines pelistään sekä erityisesti hänen oman, pienen yhtiönsä, White Windsin julkaisemista lautapeleistä. Tunnetuin White Windsinpeleistä on Elfenroads, jonka hän toi myyntiin pienenä painoksena 1990-luvun alussa. Omien puheidensa mukaan sitä ei nähtäisi enää tuon hetken jälkeen koskaan. Onneksi näin ei käynyt vaan peli julkaistiin Amigon toimesta uudestaan pienillä parannuksilla Alfenroadsin ajoista nimellä Elfenland. Peli voittikin vuonna 1998 Spiel des Jahrenin ja ihan ansaitusti. Elfenland on hienoa saksalaista laatua komponenttiensa tasolla. Pelin puiset nappulat ja jykevä pelilauta toimivat juuri niinkuin pitääkin ja pelin mukana tulevat pahviset merkit ovat kestäviä ja saman voi sanoa myös pelikorteista, jotka ovat miellyttävän kestävästä materiaalista tehtyjä, joten välitöntä laminoinnin tarvetta ei ole. |
|
|
Elfenlandissa pelaajat ottavat nuoren juuri täysi-ikäiseksi tulleiden
haltiaprinssien hahmon ja heidän tarkoituksenaan on käydä mahdollsimman
monessa White Windsin valtakunnan kaupungissa ja siten tutustuttaa itsensä
valtakunnan kansalaisille. Matkanteko ei ole helppoa vaan maastotyyppejä
on erilaisia: vuoristot, metsät, preeriat, autiomaat ja vesistöt.
Pelaajille jaetaan kortteja kahdeksan kappaletta, joissa on eri
kulkusysteemejä kuten lohikäärme, metsäsika, yksisarvinen, lautta,
haltiapyörä, tuulenhenkäys ja kääpiöt. Siirtymisessä käytettävät
mahdollisuudet näkyvät liikkumiskorteissa, ja eri paikoissa on
edullisempaa liikkua esimerkiksi yksisarvisella kuin lohikäärmeellä. Tämä
on siis riippuvainen maastosta, jossa kuljetaan. Homman juju tulee
lopullisesti esille, kun ryhdytään ottamaan pahvimerkkejä, joiden avulla
pystytään liikkumaan teitä pitkin. Pahvimerkeissä on kuvattuna juuri
samoja liikkumisessa käytettäviä apuvälineitä eli lohikäärmeet, siat jne.
Kaikki nostavat neljä pahvimerkkiä käyttöönsä, joista yksi saa olla
piilossa. Nostapaikassa on aina näkyvillä viisi kappaletta pahvimerkeistä
oikeinpäin ja pelaajat saavat valita, joko näkyvillä olevista merkeistä
tai sitten he ottavat sokkona, onneensa luottaen, yhden nurinpäin olevista
merkeistä. Kun kaikki ovat saaneet nostettua pahvimerkit aloitetaan niiden
laittaminen pelilaudalle. Merkit laitetaan siten, että kaupunkien
välisille reiteille laitetaan pahvimerkki, jossa kerrotaan millaisella
kulkuvälineellä juuri tuolla reitillä voi kulkea. Kannattaa tarkkailla
mitä muuta laittavat silä pienellä yhteistyöllä pelaajat pääsevät
huomattavasti pidemmälle kuin yksin sählätessään pitkin maita ja mantuja.
Reiteillä, joilla ei ole mitään merkkiä ei voi käyttää, mutta jos reitillä
on mekki, mutta pelaajalla ei ole merkkiin sopivia kortteja, voi hän
käyttää jokeria eli kulkea alueen läpi käyttämällä kolme korttia, joissa
on kyseisen maaston merkki näkyvissä. Ainoa kulkureitti, jota ei tarvitse
merkitä ovat järvet ja joet, joita pitkin voi lautoilla kulkea
vaivattomasti. Kierros loppuu, kun kaikki pelaajat ovat suorittaneet ne liikkumiset, jotka he pystyvät tekemään. Tämän jälkeen alkaa seuraava kierros, jolloin pelaajat saavat uudet kortit siten, että heillä on jälleen kädessään kahdeksan korttia ja myös uudet pahvimerkit otetaan päydällä jälleen kerran. Jokaisessa kaupungissa on pelaajan värin mukainen merkki, jonka hän saa mukaansa käytyään kaupungissa. Elfenlandia pelataan neljä kierrosta, jonka jälkeen lasketaan pelaajien keräämien kaupunkimerkkien määrä. Suurimman määrän kerännyt on voittaja. Tasapelin sattuessa pelin voittaa se pelaaja, jolla on eniten kortteja jäljellä kädessään. |
|
