Go Julkaisija: Lukuisia Pelaajia 2,(4) Ihannepelaajamäärä 2 Suunnittelija ? Tyyppi Älypeli Muuta Vanha itämainen peli Peliaika yli 1/2 tuntia lyhyesti Rajaa kivilläsi enemmän aluetta kuin vastustaja saa rajattua omillaan. Kiinnostavuus (1-10) Uudelleenpelattavuus (1-10) Ulkoasu (1-10)

Go Go on n. 4000 vuoden ikäinen alunperin Kiinasta kotoisin oleva lautapeli, jolla on maailmalla arviolta kymmeniä miljoonia harrastajia. Kiinasta Go on sittemmin levinnyt muualle kaukoitään, erityisesti Japaniin ja Etelä-Koreaan. Maailman johtava maa on pitkään ollutkin Japani; viime aikoina sekä Kiinan että Korean ammattilaispelaajat ovat tehneet paluuta maailman huipulle. Go:ta harrastetaan vähemmässä määrin Yhdysvalloissa sekä Euroopassa. Suomessa harrastajia on muutama sata, 'mestaritason' dan-pelaajia näistä 9 kappaletta. Budolajien luokitusjärjestelmä Itämaista perua Go:ssa on budolajeista tuttu luokitusjärjestelmä: harrastaja aloittaa kyu-luokituksella, joka pienenee taidon karttuessa kunnes lopulta saavutetaan shodanin arvo. Tämän jälkeen luokitus nousee daneissa. Go:n harrastajan tien pituudesta kertonee budolajien ystäville jotakin se, että aloittelijat aloittavat taivalluksensa n. 30 kyusta. Suomen johtava pelaaja Vesa Laatikainen on 5 dan ja korkein eurooppalainen amatööriluokitus on 7 dan. Myös Go-ammattilaiset luokitetaan dan-asteikolla, mutta ammattilaisten skaala on korkeammalla ja kapeampi kuin amatöörien. Go:ssa on toimiva tasoitusjärjestelmä joka mahdollistaa eri tasoisten pelaajien ottelemisen muuttamatta ratkaisevasti pelin luonnetta.

Yksinkertaiset säännöt - kompleksinen peli Gon perussäännöt ovat yksinkertaiset ja ovatkin säilyneet tuhansia vuosia kokematta radikaaleja muutoksia. Kuitenkin yksinkertaisten sääntöjen puitteissa syntyvä peli on hyvin kompleksinen ja esimerkiksi maailman parhaat tietokoneohjelmat eivät tarjoa haastetta edes keskinkertaiselle amatöörille, toisin kuten esimerkiksi shakissa. Go:ta pelataan 19x19 ristikolla siten, että pelaajat vuorotellen asettavat valkoisen tai mustan 'kiven' viivojen risteyskohtiin. Mikäli käytetään tasoitusta, asetetaan laudalle aloituksessa sopiva määrä mustia kiviä. Pelin edetessä kivet muodostavat ryhmiä ja valleja, joilla pyritään rajaamaan laudalta aluetta, jota lopussa enemmän hallitseva on pelin voittaja. Peli päättyy kun kumpikin pelaaja on sitä mieltä että hänen ei enää kannata asettaa enempää kiviä laudalle. Tai toisen pelaajan henkisen kantin murtumisesta seuraavaan kahden kiven yhtäaikaseen laudalle asettamiseen, joka merkitsee luovutusta. Peli on asiaan perehtymättömän katsojan silmissä kaoottista ranskanpastillien sekamelskaa, mutta harrastajan mieli kiinnittyy yksittäisten taktisten kuvioiden mahdollisuuksiin ja laudalla vallitsevaan 'kauhun tasapainoon' saavutetun alueen ja ryhmien ulkoisen voiman välillä. Erityisesti alkupeli on dynaaminen ja vaikea osa pelistä ja ammattilaiset miettivätkin yleensä puolet 8+ tunnin peliajastaan ensimmäisiä 20 siirtoa.

Pelata voi myös netissä

Teksti: Paavo Pietarila