San Francisco Linja 1

Julkaisija: Nelostuote ,Goldsieber

Pelaajia 2-6

Ihannepelaajamäärä 4-6

Suunnittelija Stefan Dorra

Tyyppi Lautapeli

Muuta Raitiovaunuja

Peliaika 20 - 60 minuuttia

lyhyesti Rakenna sähköratoja

Kiinnostavuus (1-10)

Uudelleenpelattavuus (1-10)

Ulkoasu (1-10)

San Francisco Linja 1

Suomessa on julkaistu hyviä pelejä ilmeisesti jo pidemmän aikaan. Itseltäni ovat menneet monet herkkupelit täysin huomaamatta ohitse ja San Francisco Linja 1 on yksi sellainen. Saksankielinen alkuteos Linie 1 on ilmestynyt maailmalla usealla eri nimellä (Streetcar, San Francisco linie 1 jne) ja Suomessa (ja ainakin Ruotsissa) peli on julkaistu vuonna 1996. Suomeen pelin on tuonut Nelospelit (Nelospelien lautapeliosasto tunnetaan nykyisin Tactic nimellä) ja hieno teko se olikin. Pelikomponenttien laatu on erittäin hyvä, pelilauta toimiva, joskin väritys on hieman kaavamainen. Suomenkieliset säännöt ovat selkeästi käännetyt alkuperäisistä säännöistä. Pakkaus sen sijaan on hieman liian iso sisältöönsä nähden, mutta kannen kuva ja ulkoasu eroaa Goldsieberin hilpeästä alkuteoksesta, huomattavasti vaisumpana, mikä ihmetyttää hieman. Peliä suositellaan 8+ vuotiaille, mutta varmaan hieman nuoremmatkin pelin oppivat kunhan sääntöjä hieman tankataan.

Ei tiukkoja käännöksiä näillä vehkeillä!

San Francisco Linja 1 sisältää siis pelilaudan lisäksi kuusi raitiovaunua, erikoisnopan, raitiovaunukortteja, linjakortteja ja raidekortteja. Peli aloitetaan valitsemalla ensin raitiovaunukortin ja ottaa saman n värinenen raitiovaunun haltuun. Kun kaikki ovat vaununsa valinneet ottavat pelaajat satunnaisesti yhden linjakortin, jossa kerrotaan minkä asemien välille on pelaajan saatava rakennettua ratansa. Peli aloitetaan ottamalla kaksi raidekorttia neljästä eri eri kasasta, joihin raidekortit on kasattu. Pelilaudalle saa/täytyy laittaa kaksi korttia, jolloin ranamuodostus alkaa. Pelilaudalla on puistoalueita, jotka on merkitty aakkosilla. Linjakortissa on sitten merkitty ylös ne paikat, joiden kautta raitiovaunusi on mentävä, jotta voittaisit pelin. Rataa rakennetaan melkein kuin Carcassonessaa eli palasia laitetaan vieri viereen, paitsi raidekortteja ei ole pakko laittaa viereen vaan eri puolille pelilautaa. Palasia ei myöskään saa asettaa siten, että se olisi epäloogisesti ja rata katkeaisi. Ensimmäisenä aakkosilla varustetun puistoalueen viereen laitetulle raidekortille laitetaan merkiksi pysäkki, johon raitiovaunun on pysähdyttävä, jos kyseessä on linjan pääte- tai aloituspysäkki. Raitiokortteja saa myös vaihtaa kädessä olevista korteista, mutta vaihdon on tapahduttava siten, että aiempi ratamuoto ei rikkoonnu. Heti kun rata on valmiina on pelaajan ilmoitettava siitä ja näytettävä muille pelaajille laudalta se reitti, jota pitkin hän kulkee linjakortissa mainittujen asemien kautta. Tällöin kuvaan astuvat raitiovaunut ja noppa. Noppa on kuusisivuinen, jossa yksi tahko on numeron sijasta pysäkin kuva. Raitiovaunu kulkee nopan silmäluvun verran raiteita pitkin, mutta heitettäessä pysäkin kuva, kulkee raitiovaunu väkisinkin lähimpänä olevalle asemalle oli asema sitten pelaajan kortissa tai ei. Pelin voittaa pelaaja, joka saa vaununsa kuljetettua päätepysäkille asti ja tätä toki muut pelaajat yrittävät muuttamalla rataa estää parhaansa mukaan ellei heillä itselläänkin ole tarkoitus päästä raitiovaunullaan perille.

Säännöt, ne säännöt

Linja 1 on erinomainen peli ja toimii etenkin lämmittelypelinä todella mainiosti. pelin harvoja ongelmia ovat ylenmalkaiset säännöt. Tämä ei johdu huonosta suomennoksesta vaan siitä, että jo alkuperäiset säännöt olivat varsin heppoiset. Suosittelenkin ennen pelin aloittamista sopimaan tietyt seikat muiden pelaajien kanssa. Esimerkiksi raitiovaunun joutuminen asemalle, josta ei ole pääsyä pois (rautiovaunu ei muuten peruuta, joten kulkusuunta on tärkeä) aiheutti ongelmia, sillä sitä ei säännöissä käsitellä. Itse olen sopinut pelaajian kanssa siitä, että jos vaunu joutuu umpikujaan aloittaa pelaaja jälleen ratakorttien laiton kentälle ja jatkaa matkaa heti kun kykenee liikkumaan kohti määränpäätänsä. Myöskin pienen estämisen salliminen tuo mukavaa vaihtelua peliin, eikä lisää peliaikaa merkittävästi. Pari peliä putkeen onnistuu ilman kyltymisen tunnetta aivan helposti. Nerokas peli ja erittäin helposti opittavana systeeminä voin suositella San Francisco Linja 1:stä siis joko lämmittelypeliksi ennen pitempikesteoista peliä tai sitten helpottamaan muutaman pelin verran pahimpia pelihimoja. Tätä peliä ollaan pelattu jo vähemmän vakavamielisissä illanistujaisissa kuin todellisen möykän keskellä suuren yleisön nähtävänä ja hyvin toimi. Suositukset tällekin pelille.

Takaisin