Vähemmän toimivia pelejä

Julkaisija:Useita
Pelaajia?
Ihannepelaajamäärä?
SuunnittelijaUseita
TyyppiKaikkea maan ja taivaan väliltä
MuutaMukana myös pelien heikkouksia
PeliaikaVaihtelee
lyhyestiEi näitä jaksa
Kiinnostavuus (1-10)8
Uudelleenpelattavuus (1-10)7
Ulkoasu (1-10)7

Heikkoja esityksiä

Tällä palstalla esittelen pelejä, joita en jostain syystä enää halua pelata, jos koskaan halusinkaan. Olen muutamissa palautteissa saanut kuulla siitä, että sivuilla olevat arvostelut ovat pelkästään sellaisista peleistä, jotka ovat hyviä eikä sopivaa vertailukohtaa huonoihin peleihin ole. Huonot pelit ovat ongelmallisia, sillä niistä ei pysty tekemään kovinkaan kattavaa arviota, peli ei juurikaan kiinnosta. Tähän saattaa olla osallisena arvostelijan väärä alkusuhtautuminen tai huono päivä jne. Arvostelujen lukijat vetävät yllättävän herkästi herneen nenään, koska juuri heidän suosikkipeliään uskalletaan morkata. Tästä kuitenkin tulee varsin lyhyet katsaukset sellaisiin peleihin, joita olen kokeillut ja tulen jatkossa jättämään rauhaan. Oikeudet muutoksiin pidetään.
Lisään tänne myös erinomaisissa peleissä olevia heikkouksia, joihin olen törmännyt. Ne tullaan varmaan myöhemmin liittämään varsinaisten pelien arvosteluihin, mutta angstista päivää ne kenties piristävät ;)

Alfabet-korttipeli

Nuorempana tuli pelattua paljon Scrabble-nimistä sananmuodostuspeliä. Ihan pätevä ja varmaan vieläkin peliä pystyisin pelaamaan ja huomattavasti mieluummin kuin Alfabet-nimistä samankaltaista peliä, jossa kirjainten suhteuttaminen suomenkielen sanoihin oli jotenkin ontuvaa. En ole näiden pelien valtaisa fani ja käsitys varmistui erityisesti, kun jouduin pelaamaan Alfabet-pelistä tehtyä korttipeliversiota, joka ei sitten toiminut ollenkaan. Korttien aakkosointi-systeemi ei edelleenkään toimi ja olisinkohan saanut jopa kaksi sanaa tehtyä valmiiksi viime pelissä ja toinen sanoista oli "ja"... Ei toimi enkä kahden pelin jälkeen tähän tekeleeseen tule koskemaan. Muistaakseni pelin hinta ei päätä huimaa, mutta suosittelen pysymään pelistä loitommalla. Pelatkaa lautapeliversioita. Uskokaa pois, se kannattaa.

Afrikan tähti

Lapsuuden peli on tosiaankin tarkoitettu lapsille ja sen huomaa vanhemmiten siitä, ettei peli oikeastaan tarjoa mitään mullistavaa hienoutta, jonka takia peliä jaksaisi pelata. Lapsena peli oli todella ehdoton ja lapsille sitä suosittelenkin, mutta hieman vanhemmille suosittelen kääntymistä muiden pelien puoleen. Noppavetoinen Afrikan tähti ei jaksa viihdyttää kovin pitkään. Tähän on myös osasyynä ne lukuisat pelit, joita olen pelannut ja jotka tarjoavat huomattavasti korkeampaa ja mielekkäämpää haastetta. Jos Afrikan tähti kuitenkin väikkyy mielessä hienona pelinä suosittelen kokeilemaan melkein täsmälleen samankaltaista peliä, El Doradoa, jossa Afrikan tähden ideaa on viety huomattavasti pidemmälle ja saatu pelistä ulos kevyt, nopea ja mutkaton peli.

Air Force

Air Forcesta on olemassa toisaalla tehty arvostelu ja en tiedä itseni lisäksi ketään, joka olisi edes yrittänyt pelata tätä peliä. Ei toimi. Jos halvalla saat sen niin osta, sillä sisällä on pari hienoa karttaa ja Avalon Hillin tapaan hienot esitykset koneista ja sodasta. Käy tsekkaamassa arvostelun linkin päästä ja tee omat johtopäätöksesi.

Vinci

Vinci on aivan erinomainen valloituspeli (ja ei oikeasti tälle palstalle kuulu), mutta sitä vaivaa lopussa oleva "Kingmaker-ongelma". Kingmaker on 1970-luvulla julkaistu hieno peli Englannin perimyssodista, mutta peliä vaivasi lopetuksessa oleva ongelma eli voittajan pystyivät ratkaisemaan käytännössä muut pelaajat (Tässä tarkoitan pelaajia, joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pelin voittamiseen), jotka pystyivät tuhoamaan johtopaikoilla olevan pelaajan mahdollisuudet voittoon totaalisesti. Vincissä on hieman samaa ongelmaa ja hiemanko pännii, kun 50 pistettä perässä oleva pelaaja hyökkää kimppuusi vain siksi, että tuhosit hänen armeijansa jossain vuonna 0 pelatussa pelissä tai mukavempi kaveri voittaa tällä tavalla. Variantteja on kehitelty tapahtuman estämiseksi, kuten salatut pisteet. Tämä painajainen ei joka kerta toteudu, mutta yleensä yksikin kerta on liikaa.

Avec

Kökköpelejä tulee vastaan säännöllisesti ja tämä ilmeisesti kotimaisin(?) voimin tehty tehty suoritus jättää kyllä sanattomaksi. Avecissa tarkoituksena on pelauttaa pareja toisiaan vastaan ja nostaa imelän vaaleanpunaisen ja valkoisen värisiä kortteja vuorollaan esiin ja sijoittaa ne pariskunnan väliin kortissa lukevan ohjeen mukaisesti. Polvi, takamus, pää jne ovat kohteina ja pari putoaa pelistä pois, jos yksikin kortti tipahtaa muodostelmasta pois (pariskunnat siis seisovat vierekkäin ja kortit laitetaan heidän väliinsä, jännää eikös?). Voittajaksi selviytyy se pari, joka on viimeisenä pelissä mukana. Olen aivan varma, että tällekin pelille on oma fanikuntansa, mutta pelin todella halvalla ostaneena (1 euro) tunnen itseni raskaasti petetyksi. Yöks!

Playboy: Game of Elegant Lifestyle ja Dr. Ruth's Game for Good Sex

Victory Games ei tullut tunnetuksia erinomaisita peleistään, paria poikkeusta lukuunottamatta (Ambush, Pax Britannica). Dr. Ruth's Game for Good Sex ja Playboy Lifestyle ovat mainioita esimerkkejä, joissa yritetään myydä tuotetta pelkästään nimen avulla. Dr Ruth's on tyypillinen korttipeli, jossa pariskunnat voivat viettää "laadukasta ja hauskaa" aikaa vastailemalla "rohkeisiin" kysymyksiin (Dr Ruthin lautapelistä on muistaakseni tehty c-64:lle jopa oma versio). Playboy Lifestyle sen sijaan on täysiverinen nopalla toimiva lautapeli, jossa taktikoinnilla ei ole juuri minkäänlaista sijaa. Pelissä kierretään pelilautaa ja tarkoituksena on saada korttien ja rahan avulla hankittua elämänlaatu, jolla menestys on varma. Nostellaan romanssikortteja ja ostellaan ylellisyystavaroita ja sattumien avulla menetetään rahaa ja tavaroita. Erotiikkaa ja vauhtia näistä ei kannata hakea. Heppoisiin illanistujaisiin näistä saa varmasti viihdykettä, mutta suosittelen kuitenkin välttelemään.

Etusivulle