Pax Britannica

Julkaisija:Avalon Hill, Victory Games
Pelaajia4-7
Ihannepelaajamäärä6-7
SuunnittelijaGreg Costikyan
TyyppiStrategiapeli
MuutaVictory Gamesin pelien parhaimmistoa
Peliaika8-10 tuntia
lyhyestiHerrasmiesten aika ensimmäiseen maailmansotaan asti
Kiinnostavuus (1-10)9
Uudelleenpelattavuus (1-10)8
Ulkoasu (1-10)6

Pax Britannica

Aikanaan, kun SPI ja Avalon Hill kisailivat massiivisilla peleillään, oli tarjontaa ehkä liikaa ja se johtikin SPI:n romahtamiseen. Osa suunnittelijoista siirtyi muihin pelitaloihin ja myös Avalon Hill oli apajilla ja perusti SPI:n suunnitteluporukan raunioille Victory Gamesin. Kovin toimivia pelejä he eivät aikaansaaneet, mutta muutamia loistosuorituksia sentään ilmestyi, kuten Ambush! ja Pax Britannica. Näistä Pax Britannica kuvaa siirtomaa-ajan sotia varsin näppärästi, mutta kuten yleensä 1970- ja 1980-luvuilla tehdyt pelit, ne eivät silmää hirveästi miellyttäneet. Pax Britannica ei ole poikkeus tästä säännöstä. Toki pelin kansikuva on onnistunut. Peli pitää sisällään onneksi helpohkot säännöt (joihin on saatavilla erratat verkosta), pelilautana toimivan papreisen kartan, ison määrän nappuloita ja muutaman kuusisivuisen nopan. Karua, mutta toimivaa.

La belle epoque

Siirtomaa-ajalle sijoittuvassa pelissä taistellaan voittopisteistä. Peli alkaa vuodesta 1880 jatkuen korkeintaan vuoteen 1916. Kierrokset pelataan 4 vuoden välein, joten peli kestää korkeintaan 10 vuoroa, mutta yleensä sota syttyy jo ennen täyttä kierrosmäärää. Pelissa on valittavana tutut maat eli Iso-Britannia, Ranska, Saksa (+Itävalta-Unkari), Usa, Venäjä, Japani, Italia. Pelissä on näiden maiden lisäksi pikkuvaltiot, joilla on siirtomaita, mutta näitä valtioita pelataan ainoastaan noppaa heittämällä. Pikkuvaltioina esiintyvät Belgia, Hollanti, Portugal ja Espanja. Näillä valtioilla on myös intressejä lisävalloitusten suhteen.
Pelissä kerätään voittopisteitä (victory points) ja pelin loppuessa suurimman pistemäärän kasaan haalinut pelaaja voittaa pelin. Mailla on omat haittansa ja etunsa. Iso-Britannialla on jo valmiiksi suuri määrä siirtomaita, joista saa paljon pisteitä, mutta Britit joutuvat ylläpitämään suurta armeijakuntaa, joka tehokkaasti syö melkein kaikki resurssit. Armeijaa kuitenkin tarvitaan valvomaan varsinkin kapinoivaa alueita, jotka syövät resursseja voimakkaasti ja näiden lisäksi rahaa vievät joskus enemmän kuin niistä saadaan ulos, kuten Australia ja Uusi Seelanti (jotka pelin loppupuolella kyllä kapinoivat helpostikin ;). Ranskalla on ihan kohtuulliset alueet, mutta Britit uhkaavat joka puolelta. Saksalla tulee kiire siirtomaiden suhteen, sillä erinomaiset ja tuottavat paikat menevät varsin nopeasti muille siirtomaavalloille. Venäjällä ei ole muuta tehtävää kuin ottaa Balkanin ja Mustanmeren alueelta otettavissa olevat alueet ja suunnattava katseensä Kiinaan. Usa on ongelmissa, koska he eivät kovin helposti pääse ulos alueeltaan, mutta Espanja on onneksi lyötävissä. Japanin on keskityttävä Kiinan alueeseen ja kenties Etelä-Amerikan mahdollisuuksiin. Italia on kaikkein vaikeimmassa ja helpoimmassa asemassa, mutta onnistuneella neuvotteluilla ja nopealla toiminnalla voi Italian vähäiselläkin saalilla olla kovat vaikutukset. Voittopisteet nimittäin jaetaan maalle osuvalla lukemalla, joka Iso-Britannialla on 10, Ranskalla 7 ja esimerkiksi Italialla 2. Italian vähäisellä siirtomailla voi olla murskaava vaikutus, sillä sen pisteet ainoastaan puolittuvat, kun Britannian on saatava viisinkertainen määrä samantasoisia maita, jotta se saisi saman verran pisteitä irti.
Alueista saadaan erilaisia pisteitä irti riippuen millä tasolla aluetta hallinnoidaan. Voit olla kiinnostunut alueesta tai nostaa sen protektoraatiksi, jolloin siirtomaasta saatavat tuotot kasvavat, mutta niin tekee myös alueeseen menevät kulut. Sodankäynti on melko monimutkaista, sillä kyseessähän oli ns. herrasmiesten aikakausi, joten sotaa ei voi julistaa ihan ilman syytä, vaan sille tarvitaan jokin syy. Syyksi kelpaa esimerkiksi eturistiriita, jolloin kaksi valtiota ovat samassa paikassa ja ovat korottamassa kiinnostuastettaan isommaksi. Taistelut käydään taulukoiden ja noppien avulla. Taisteluita voidaan hankaloittaa myös ns Euroopan Neuvostojen kokouksen avulla, jossa päätetään onko esimerkiksi joukkojen siirrot sallittuja.
Pienet konfliktit ja sodat nostavat Euroopan (sekä Kiinan) alueella jännitystä kansojen keskuudessa ja peli päättyykin, kun jännitys kasvaa liian isoksi ja iso rähinä alkaa (siis I maailmansota).

Kadonnut sukupolvi

Pax Britannica on parin pelin jälkeen osoittautunut ihan mukavaksi peliksi ja vaikka peliaika on kohtuullisen pitkä, voin suositella peliä kaikille historian tapahtumista ja niihin johtaneista syistä kiinnostuneille. Diplomatiaa ja pientä strategista ajattelua vaativa peli on kuitenkin melko helppo, eikä vaadi valtaisaa sääntöjen oppimista. Erinomainen peli, joka sopivalla porukalla pelattuna ylittää kaikki odotukset. Suosittelen!

Takaisin