Peli koostuu neljästä pelilaudan osasta, jotka kokoamalla saadaan
valmiiksi Japanin kartta, johon on samalla laitettu
heksakoordinaatisto. Jos pelaajia on kaksi käytetään kahta kartan
osaa, kolmella pelaajalla kolmea osaa jne. Pelilaudata siis muistuttaa
Japanin karttaa ja sinne on sijoiteltu kyliä kaupunkeja. Suurimpana on Edo
ja muutama suurkaupunki. Loput paikkakunnat on merkitty pienemmiksi
kohteiksi. Näihin kaupunkeihin sitten sijoitetaan pistemerkit tai
paremminkin figuurit. Figuureja on kolmea erilaista niiden esittäessä
maanviljelijöitä (pelto), temppeleitä (buddhan kuva) ja sotilaita
(kypätä/hattu). Pelaajat asettavat näitä figuureja pelilaudalla oleviin
kohteisiin yksi kerrallaan siten, että Edoon tulee kaikkia kolmea figuuria
kolme kappaletta, isompiin kaupunkeihin kaksi ja loppuihin yksi.
Pelaajilla on käytössä sama määrä heksagonin muotoisia pelimerkkejä,
joiden avulla yritetään saada kolmelta eri yhteiskuntaluokalta tukea
omalle joukkiolleen. Pelimerkkejä on useampia käytettävissä siten, että
kaikilla pelaajilla on kolme merkkiä per yhteiskuntaluokka (arvoiltaan 2,
3 ja 4). Tämän lisäksi pelaajilla on käytettävissään erikoismerkkejä eli
samurai-merkit (arvoltaan 1, 1, 2, 2 ja 3), laivastomerkit (1, 1 ja
2), ronin-merkki (arvoltaan 1) sekä kaksi vaihtomerkkiä, joista toisella
voit vaihtaa yhden oman pelimerkin paikkaa minne tahansa vapaaseen paikkaa
ja toisella voit vaihtaa minkä tahansa pelissä mukana olevan
yhteiskuntafiguurin paikkaa toisen figuurin kanssa. Pelimerkeillä siis
vaikutetaan niissä näkyvien yhteiskuntaluokkien
hallitsemiseen. Samurai, laivasto ja ronin merkit ovat puolestaan
jokereita eli ne vaikuttavat pisteillään kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.
Peli aloitetaan laittamalla lauta kuntoon ja pistämällä yhteiskuntaluokkia
esittävät figuurit pelilaudalle. Tämän jälkeen pelaajat sekoittavat kaikki
pelimerkkinsä ja kääntävät niistä viisi merkkiä näkyviin sermin taakse,
siten että muut eivät niitä näe. Loput merkit jätetään selkäpuoli ylöspäin
kasattuna kaikkien näkyville. Jokainen pelaaja saa asettaa yhden merkin
pelilaudalle ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Poikkeuksen tähän
sääntöön muodostavat ne pelimerkit, joissa on merkintä siitä, että niitä
voi pelata useamman kierroksella esimerkiksi laivat, roninit ja toinen
vaihtomerkeistä sisältävät tämän option. Merkkejä siis laitetaan laudalla
oleviin avoimiin heksaruutuihin. Heti kun kylä tai kaupunki on
saarrettu siten, että sitä ympäröivät heksa-alueet on täytetty katsotaan
kuka pelaajista vaikuttaa siellä olevaan yhteiskuntamerkkiin suurimmalla
pistemäärällä. Jos kaupungissa on esimerkiksi yksi temppelifiguuri
pisteisiin lasketaan kaikki buddhan kuvilla varustetuilla pelimerkeillä ja
jokripisteillä. Se kenellä on vaikutusta eniten saa figuurin itselleen ja
laittaa sen jälleen serminsä taakse katseilta piiloon. Tasapelin sattuessa
kukaan ei saa merkkiä haltuunsa. Peliä jatketaan siihen asti kunnes kaikki
figuurit on otettu pois pelilaudalta.
Pistelasku on jälleen Knizialle tyypillinen legenda, jossa ensin jatkoon
pääsevät ne pelaajat, jotka ovat onnistuneet saamaan hallintaansa eniten
yhden yhteiskuntaluokan figuureista. Tämän jälkeen jatkoon päässeet
pelaajat laskevat jäljellä olevien figuuriensa lukumäärän ja se kenellä on
muita figuureja eniten voittaa pelin. jos vieläkin on tasapeli lasketaan
toiseksi suurimman yhteiskuntaluokan figuurit ja se kenellä on tämä
pistemäärä isompi voittaa. jos vieläkään ei selvyyteen päästä on tuloksena
tasapeli. Pelin voi myös voittaa suoraan saamalla haltuunsa kahden
yhteiskuntaluokan figuureista enemmistön haltuunsa.
|
|