Successors
|
| Ennen joutumistaan hasbron omistukseen Monarch Avalon (Avalon Hill) julkaisi tukun hienoja pelejä, jotka olivat miellyttävän innovatiivisia ja pelaajaystävällisiä. Age of Renaissance, Hannibal ja nyt katsastuksen kohteena oleva Successors. Noihin aikoihin Avalon Hill oli pääsemässä eroon 3M:ltä perimänsä Boockcase Game-formaatista ja pelipakettien koko alkoi kasvamaan. Tämä tarkoitti myös, että erinomaisten pelilautojen koko kasvoi sopiviin mittoihin. Successors käyttää tätä seikkaa häikäilemättömästi hyväkseen ja paketti on miellyttävän kokoinen ja peli mahtuu erinomaisesti laatikkoonsa, jättäen pelimerkeille, säännöille ja korteille riittävästi tilaa. Ainoa miinuspuoli on se, että pelin kuljettaminen hankaloituu, mutta riittävän suuren repun avulla sekin onnistuu. Sisältä löytyy sitten se todellinen aarre eli itse peli. Pelilauta on Avalon Hillin tapaan erinomainen, pelimerkit ovat toimivat ja kortit ovat erittäin toimivat. Säännöt ovat kohtuullisen helpot omaksua ja pelin aloittamisen kynnys on alhainen. Pelin kestokaan ei ole maailman pisimpiä kokemuksia, joten tämän tuotteen kanssa Avalon Hill ei ainakaan lyönyt kirvestään kiveen. |
 |
|
Successors kertoo Aleksanteri Suuren valloituksen jälkeen seuranneista
perimyssodista, jotka hajottivat lopulta Aleksanterin valloittaman alueen
pienemmiksi valtakunniksi. Pelissä tältä kohtalolta pyritään välttymään ja
se tapahtuukin viiltävän tehokkaasti. Pelaajat saavat pelattavakseen yhden
neljästä eri ryhmittymästä. Pelisysteeminä toimii korttivetoinen systeemi
(tuttu We the People, Paths of Glory jne peleistä). Korttisysteemi onkin
helppo opetella ja se vähentää miellyttävällä tavalla pelikentällä olevien
nappuloiden määrää. Alueet on yhdistettyina erilaisilla viivoilla, joiden
avulla määritellään kuinka vaikea on kohteiden välillä liikkua. Eri viivat
siis maksavat eri määrän liikkumispisteissä. Mutta takaisin asiaan eli pelissä pelaajat edustavat siis ns Valtion suojelijoita, joiden tehtävä on suojella valtakuntaa. Successorsissa pelataan seitsemän kierrosta ja eniten alueita hallitseva pelaaja on voittaja. Peli tosin voi päättyä aikaisemmin, eri korttien tuomin mahdollisuuksin ja tietenkin hautaamalla Aleksanterin ruumis Kantiokin kaupunkiin, jolloin pelaaja voi julistautua voittajaksi. Korttien avulla voi kuitenkin saada nostettua joku Aleksanterin sukulaisista nukkehallitsijaksi ja siten voittaa peli. Systeemi kuitenkaan ei houkuttele ottamaan liiallisia riskejä, mutta mahdollisuudet niiden ottamiseen ovat. Pistejohdossa olevat pelaajat joutuvat kuitenkin välittömästi vaikeuksiin, sillä heidät luokitellaan seuraavalla kierroksella uhkatekijöiksi ja heidän kimppuunsa voidaan käydä ilman sanktioita (pelaajat ovat siis valtakunnan suojelijoita, muta menettävät statuksensa jos käyvät toisten suojelijoiden kimppuun). Tämä varovaisuus aiheuttaa joskus pientä pelin keston lisäämistä, mutta tällöin kierrokset nopeutuvat ja peli saavuttaa viimeisen kierroksen yllättävänkin nopeasti. Successorsissa pystytään kehittämään armeijoita ihan peruskokoonpanosta kunnon varustuksilla olevien joukkojen kautta norsuarmeijoihin asti, joilla onkin hyvä käydä rusikoimassa muiden joukkoja matalaksi ellei heillä on anti-elephant aseistusta mukanaan. Peliin kuuluu olennaisena osana diplomatia, joka onkin erittäin tärkeä tekijä monenpelaajan pelissä. Tietysti maantieteelliset tekijät asettavat rajoituksia diplomatiallekin, mutta kierros jolla seulusta on turvattu on helpottava pelaajalle kuin pelaajalle. Puukotukset tosin iskevät yllättäen :) |
|
Boardgamegeekistä voi käväistä hakemassa Successorsin uudet säännöt ja vilkaista muitakin kommentteja.
