Ensimmäistä kertaa OYUS taisteli Suomen Mestaruudesta vuoden 1984 kotikisoissa, jolloin joukkue sijoittui hopealle. Vuosien 85-89 aikana menestys oli vaihtelevaa. Vuosina 90-92 ei voitu osallistua Oulun Ylioppilaskunnan erottua Opiskelijoiden Liikuntaliitosta.
Osallistuminen tuli jälleen mahdolliseksi vuonna 1993 ja OYUS:n valmentaja Kari Salminen kysyi silloin pelaajilta harjoituksissa, että "haluatteko te Suomen Mestareiksi"? Kysymys otettiin vastaan suurella hilpeydellä ja Jussi Tervonen jopa sortui kysymään, että "missä lajissa"?
Ennen vuoden 93 lopputurnausta pelattiin karsintaottelu Oulun Tekua vastaan.Ottelu oli helppo, koska Tekun joukkue koostui lähinnä jääkiekkoa missään pelaamattomista.Todelliselta murskatappiolta Tekun pelasti heidän maalissaan ollut Eka-Kiekon 2-divisioona maalivahti Ilkka Kilpeläinen, joka torjui kuin kumiukko kaiken voitavan.
Vuoden 93 lopputurnaus järjetettiin Jyväskylässä. Ensimmäisessä pelissä vastaan tuli Porin Kauppaoppilaitos. Peli sujui hyvin niin kauan kun joukkue noudatti sovittua sumputustaktiikkaa. Toisessa erässä pelaajat eivät enään malttaneet pitää pelipaikkaansa, vaan lähtivät yrittämään kiekonriistoja, mikä johti siihen,että porilaiset saivat hyökkäysalueella pelitilaa ja näin he pääsivät tekemään pelin ratkaisumaalit.
Toisessa pelissä vastassa oli Helsingin Kauppakorkeakoulu eli KY. Kynän pelaajamateriaali oli etukäteen katsottuna ylivoimainen. Heillä oli mukana mm. SM-liigapelaajat Antti Törmänen, Mikko Halonen ja Kimmo Hyttinen. Ennen peliä oli selvää, että pronssia ei voida saada mitenkään ja että loppuotteluun pääsyyn tarvittaisiin vähintään viiden maalin voitto. Joukkue päättikin, että pelataan vain tätä peliä ja yritetään pullauttaa helsinkiläiset pois loppuottelusta. Lupaavasti edellisessä ottelussa toiminutta sumputustaktiikkaa päätettiin noudattaa tiukasti silloin kun Kynän liigamiehet olivat kentällä ja iskeä hyökkäyspelissä vastustajan heikompien pelaajien ollessa kentällä. Lisäksi sovittiin siitä, että kun taklataan, niin silloin ei jarrutella yhtään.
Ensimmäinen vaihto liigamiehiä vastaan meni ilman vaaratilanteita omalla maalilla ja antoi uskoa siihen, että kun pelataan vaan omaa peliä, niin homma sujuu hyvin. Ensimmäisen erän loppupuolelta lähtien itseluottamus nousi niin korkeaksi, että ryhdyttiin myös hyökkäyspeliin liigapelaajien ollessa kentällä. Toki tällöinkin pelattiin järkevästi siten, ettei todennäköisesti vaarallisia liigapelaajien ylivoima-tai vastaiskuhyökkäyksiä päässyt syntymään, vaan näillä oli parhaimmassakin tapaksessa kierrettävänään ainakin kolme OYUS:n pelaajaa. Kynän liigamiehet onnistuivatkin tekemään ottelussa vain yhden maalin tasakentällisillä pelattaessa. Ottelu ratkesi Ilkka Syvänperän korkeasta mailasta saamaan 5+20 min jäähyyn, jonka aikana ei enään voitu pitää summppupuolustusta yllä ja liigamiehet pystyivät iskemään kaksi ylivoimamaalia. Myös ottelun avausmaalin pelin alussa he tekivät ylivoimalla. OYUS ei kuitenkaan lannistunut vaan ensin kavensi Vesa Mella ja sitten Sami Vierimaa. OYUS:n yritettyä riskillä vimmatusti tasoitusta viimeisellä minuutilla onnistuivat Helsinkiläiset lopulta tekemään ratkaisevan 5-3 maalin.
Suuri ansio joukkueen onnistuneelle peliesitykselle Jyväskylässä kuuluu joukkueenjohtaja Mankille, joka valoi joukkueeseen luottamusta ja taistelutahtoa. Turnauksen jälkeen saunassa, johon saapuivat OYUS:n lisäksi Kynän pelaajat, Manki edusti joukkuettamme ikimuistoisella tavalla pitäessään puheen, jossa asiat kerrottiin niin kuin ne olivatkin. Ja kun joku onneton Kynän pelaaja sattui pölisemään jotakin joutavaa Mankin puhuessa, niin eräs toinen heistä pikaisesti ojensi häntä sanoen, että "oo hiljaa siinä. Manki puhuu nyt". Vielä tänäkin päivänä OYUS:n pukukoppiin tulee hiiskumaton hiljaisuus jos joku sanoo, että "Manki puhuu" ja tällöin kaikki keskittyvät kuuntelemaan tulossa olevaa tärkeätä viestiä.
Kausi 1993-94 oli OYUS:n historian ehkäpä heikoin kausi ja myös karsintaottelu lopputurnauspaikasta meni penkin alle. Mielenkiinto karsintaottelua kohtaan oli tuolloin jo ennalta laimea ja joukkue koostuikin puulaakityyliin niistä viidestätoista henkilöstä, jotka paikalle olivat vaivautuneet. Vastassa oli Oulun Terveydenhuolto-oppilaitoksen juokkue, jonka suurin tähti oli sittemmin mm. TPS:ssa pelannut Miikka Rousu. Ensimmäinen erä meni vielä tasaisesti, mutta toisessa erässä peli repesi pahemman kerran. Vaan eipä tullut Rousustakaan opiskelijoiden Suomen mestaria, sillä OTHO sai tyytyä Vaasassa kolmanteen tilaan.
Kaudelle 1994-95 kilpailua muutettiin siten, että alkusarjapelien määrää lisättiin tuntuvasti. OYUS:n alkusarjalohkossa tuli lopulta olemaan Vaasan Yliopiston Mighty Dicks, Jyväskylän Yliopisto sekä Kuopion Teku.
Sarjan avausottelu pelattiin Vaasassa. OYUS hallitsi peliä alussa, mutta Vaasan maalissa ollut melkein kaksimetrinen maalivahti, jonka OYUS:n pojat ristivät Hemmo Paskiaiseksi, masensi hyökkääjät torjuen kuin muuri. Ottelu kääntyi lopulta Vaasan selvään voittoon, kun väsymys alkoi painaa OYUS:n pelaajia. Erityisen jännittävä pelimatka oli Lauri Säkkisellä. Menomatkalla Kokkolassa pidetyllä kahvitauolla hän huomasi unohtaneensa piilolinssinsä kotiin. Vaasaan saavuttuaan hän lähti etsimään optiikkoliikettä mistä ostaa kertakäyttölinssit. Vasta kolmas liike, missä hän kävi suostui lopulta myymään hänellä kahden linssin kokeilupakkauksen kovan tinkauksen jälkeen. Laurilla kun ei ollut mukanaan mitään reseptiäkään... Vieläkin jännittävämpää oli Laurin paluumatka takaisin Ouluun, kun hänen autonsa laturi hajosi kesken matkan. Koska valoja ei voinut enään käyttää, niin hän joutui tien nähdäkseen ajamaan tiukasti jonkun edellä kulkeneen Volvon peesissä ja näin hän pääsi takaisin Ouluun.
Vierailu Jyväskylään oli surkuhupaisa farssi. Jo ennalta oli selvää, että maalivahtia ei matkalle saada, joten maaliin jouduttiin pistämään normaalisti vasempana laitahyökkääjänä pelaava Vesa Mella. Pelaajapulaan saatiin helpotusta, kun matkan varrelta soitettiin puhelinkioskista seuran edelliskauden pelaajalle Samuli Kemppaiselle Kuopioon ja puhuttiin kaveri hurauttamaan sieltä pelipaikalle Jyväskylään. Näin saatiin peli hoidettua pois. Tässä vaiheessa OYUS ei näyttänyt vielä kovin todennäköiseltä mestariehdokkaalta...
Kuopion vierailu toi sitten vihdoin voiton. Peli oli tasainen, mutta OYUS:n kovien pelien myötä kertynyt rutiini riitti aikaansaamaan yhden maalin voiton. Edellisenä päivänä ennen Kuopion vierailua oli pelaajavalmentaja Salminen katsastamassa A-nuorten SM-sarjan ottelua Kärpät-Kalpa, missä sittemmin lopputurnaukseen mukaan tullut maalivahti Ville Klaavu pelasi. Kun neljä Kalpan pelaajaa oli ottelussa joutunut yhtäaikaa jäähypenkille, niin Salminen Reilun Pelin ja Rehdin Kilvan ystävänä kauhistui Kalpalaisten törkeästä pelityylistä ja rupesi huutamaan heille että "Sika! Sika! Sika!" ja sai Kalpan joukkueenjohtajan esittämään joitakin vastakommentteja. Seuraavana päivänä Kuopiossa kyseinen joukkueenjohtaja oli ensimmäinen henkilö joka Salmista vastaan Kuopion jäähallissa tuli ja hänen ystävällinen tervehdyksensä oli,että "No mutta siinähän se Sika on!"
Näille vierasotteluille oli yhteistä se,että niihin saatiin mukaan pelaajia enintään riittämättömät kaksi kentällistä. Tämä johtui seuran heikosta rahatilanteesta. Matkarahaa ei seuralla ollut, joten pelaajien oli maksettava matkansa itse ja tehtävä matka pikkuautoilla, mikä ei ollut kovinkaan miellyttävää kun päiväsaikaan pelattuihin otteluihin piti lähteä jo ennen kukonlaulua. Monet pelaajat joutuivatkin jättämään tulematta pelireissuille, koska heillä ei ollut varaa niihin. Tulevaisuutta ajatellen päätettiin niin, että tilanne on saatava sellaiseksi, että voitaisiin matkustaa näihin vieraspeleihin linja-autolla ja että kustannukset saataisiin pudotettua opiskelijoiden kukkaroille sopiviksi.
Kuopion Tekua ei Ouluun ilmestynyt, joten kotipelit pelattiin Jyväskylää ja Vaasaa vastaan. Molemmat pelit olivat tiukkoja vääntöjä, joissa vierailijat johtivat otteluita puoleen väliin asti, minkä jälkeen OYUS käänsi pelit voitoikseen. Jatkopaikka lopputurnaukseen ratkesi lopulta sarjan viimeisessä ottelussa, missä Jyväskylä voitti Vaasan vieraissa itselleen merkityksettömässä ottelussa.
Lopputurnausta edeltäneessä harjoituksissa tuli ensimmäistä kertaa mukaan A-Kärppien maalivahti Ville Klaavu. Hänen ensiesiintymisensä OYUS:sä ei mitenkään häikäissyt, esim. harjoituksessa käydyssä pelissä neljä ensimmäistä laukausta upposi sisään. Erityisen huonon vaikutuksen Ville teki Eero Nousiaiseen, joka rupesi suureen ääneen ihmettelemään, että ei tuommonen mies, joka ei saa mitään kiinni, ole missään Kärpissä koskaan pelannut...
Vuoden 1995 lopputurnaus järjestettiin Vierumäellä Suomen Urheiluopistolla. OYUS:n ensimmäinen peli oli yhdeksältä aamulla, joten kustannussyistä matkaan jouduttiin lähtemään keskiyöllä. Järjestäjien tarjoama majoitus kun oli kustannuksiltaan golf-lomailijoille paremmin sopiva maksaen 130 mk yöltä henkilöä kohden.
Avausvastustajana oli tamperelainen Hiki-Hockey. Ottelun pääosassa olivat sen tuomarit, joiden linja oli käsittämättömän pikkutarkka ja ukkoa lensi pihalle tiuhaan tahtiin. Kaiken kruunasi se, että pelin loppupuolella Eero Nousiainen onnistui hankkimaan vastustajalle jäähyn pelkästään huutamalla lujaa, että "Ai Jai!", ilman että vastustaja olisi edes koskenut häntä kyseisessä tilanteessa. Myös pelaaminen sujui Eerolta hyvin. Hän teki OYUS:n neljästä maalista kolme ja syötti yhden. Maalissa Ville Klaavu torjui elettömästi kaikki Hiki-Hockeyn yritykset.
Seuraava vastustaja oli helsinkiläinen SLK. Hienon avausvoiton jälkeen OYUS:n pelaajat olivat ruvenneet luulemaan liikoja omasta erinomaisuudestaan, joten SLK palautti joukkueen tylysti maan pinnalle. Avausmaalinsa he saivat heti ensimmäisestä hyökkäyksestään. SLK pelasi koko ottelun hyvin ja kun vielä OYUS:n pelaajia oli alkanut matkaväsymys bussissa nuokutun yön jälkeen painamaan, niin peli päättyi OYUS:n tappioon 1-4.
Pelit toisena päivänä alkoivat käsittämättömän aikaisin, kun ensimmäinen ottelu oli jo seitsemältä aamulla. OYUS:n onneksi sen ottelu oli toisen päivän viimeinen ja alkoi 10.45, joten OYUS saattoi lähteä peliin virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen. Ennen viimeistä peliä asetelmat olivat sellaiset, että loppuotteluun pääsemiseen tarvittaisiin kolmen maalin voitto ja pronssiotteluun selviytyisi vielä kahden maalin tappiolla. Koska vastassa oleva isäntäjoukkue Suomen Urheiluopisto oli murskannut vastustajansa edellisenä päivänä 6-3 ja 5-2, niin tavoiteasettelu oli nöyrästi painottunut enemmänkin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Ennen peliä kävi järjestäjien edustaja tyrkyttämässä OYUS:lle sinisiä varapelipaitoja, koska Urheiluopisto olisi halunnut pelata Suomen Maajoukkueen entisillä pelipaidoilla. OYUS:n valmentaja Salminen kuitenkin ilmoitti tylysti, että jääkiekkosääntöjen mukaan kotijoukkue on vaihtamisvelvollinen ja että OYUS ei rupea vaihtamaan paitoja. Vaikka OYUS:n tuolloiset pelipaidat olivatkin jo loppuunkäytettyjä pahanhajuisia riepuja, niin ne olivat sentään joukkueen omat ja isäntien ei auttanut muuta kuin palata pukukoppiin paidanvaihtoon.
Mahdollisesti tämä pelipaitaepisodi sekoitti isäntien otteluun keskittymisen, sillä he olivat pihalla kuin lumiukot heti pelin alusta lähtien. Jo 13:sta sekunnin jälkeen teki Juha Vidgren avausmaalin ja 2-0 komeili taululla ajassa 0.26. Näiden maalien jälkeen olivat etukäteisasetelmat heittäneet häränpyllyä ja pelin luonne oli se,että hurmiossa pelaava OYUS pyöritti paniikin vallassa ollutta Urheiluopistoa. Kolmannen maalin rusikoi sisään Vesa Mella, kun peliä oli pelattu 8.36. Tällöin oli maalivahti Pekka Koivusaari tullut vaihtopenkille Urheiluopistolle tulossa olleen siirretyn jäähyn johdosta. Kun peliä oli käyty 16.28 sai Urheiluopiston Jyrki Vähätalo ottelurangaistuksen lyötyään mailalla Vesa Mellaa. Seuranneen viiden minuutin jäähyn aikana Eero Nousiainen teki tilanteeksi 4-0. Kun ottelua oli pelattu 24.49 teki Eero tilanteeksi jo 5-0. Tämän jälkeen valmentaja Salminen käski pelaajia tekemään mahdollisimman paljon katkoja ja hän vaihdatti ketjuja hyvin lyhyin vaihdoin, niin että vaihdoissa kului aina mahdollisimman paljon aikaa, koska tunnin kokonaisaika lyheni myös pelikatkojen aikana. Ottelun loppuhetkillä Opisto yritti kavennusta ilman maalivahtia ja onnistuikin pakin jalasta suuntaa muuttaneella kaukolaukauksella. Peli kuitenkin päättyi muutaman sekunnin kuluttua tuosta maalista ja näin OYUS oli selviytynyt loppuotteluun!
Loppuotteluvastustaja oli Helsinkin Kauppakorkeakoulu. Ennen peliä valmentaja Salminen vakuutti pelaajille, että pelin voi huoletta päästää rangaistuslaukauskilpailuun asti, sillä OYUS:n ampujien taso oli paljon leveämpi ja maalivahti parempi. Jälkeenpäin hän on kylläkin tunnustanut, että tätä sanoessaan ei asiasta kylläkään asiasta mitään varmaa tiennyt, vaan tarkoitus oli vaan poistaa pelaajilta turhat pikaratkaisun tekemisen paineet ja saada joukkue pelaamaan rennosti omaa peliä ja kukin pelaaja pitämään vaan omaa pelipaikkaansa. Odotettavissa kun oli se, että maalinteko loppuottelussa tulisi olemaan vaikeaa.
Loppuottelu olikin äärimmäisen tarkkaa peliä, missä riskejä vältettiin viimeiseen saakka. Maalintekomahdollisuuksia oli kummallakin joukkueella vain muutamia. Näin finaali eteni melkein loppuun saakka. OYUS otti aikalisän puoli minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä, minkä jälkeen kentällä olleelle ykkösviisikolle tuli jonkinlainen herpaantuminen jolloin Kynän pelaaja pääsi yksin läpi kun peliaikaa oli jäljellä enään kymmenen sekuntia, mutta Ville Klaavu piti päänsä kylmänä ja torjui laukauksen. Näin varsinainen peliaika päättyi maalittomana ja seurasi jatkoaika.
Jatkoajallakaan väsyneet joukkueet eivät saaneet tehtyä ratkaisua, joten seurasi rangaistuslaukauskilpailu. Seuranneessa arvonnassa KY joutui ampumaan ensin. Kukaan ampujista ei ollut onnistunut, kun viimeisenä ampujana lähti laukausta suorittamaan "Älä tuskaile!" huudon säestyksellä Petri Soikkeli, joka pisti kiekon vuorenvarmasti rystyllä ylänurkkaan, minkä jälkeen muutamassa sekunnissa OYUS:n vaihtoaitio tyhjeni kentälle tuulettamaan maalia. OYUS OLI SUOMEN MESTARI 1995!!!!!!!!!
Ylärivi: Jukka Harjuautti, Jussi Tervonen, Ville Klaavu,
Petri Soikkeli, Risto Ylipahkala, Mikko Mensio,
Juha Vidgren,
Juhani Kemppainen, Lauri Liimatta ja Pekka Koivusaari.
Alarivi: Mikko Saavola,
Eero Nousiainen, Kari Salminen,
Meidän Poikamme, Vesa Mella, Jarkko Hepokangas ja Tommi Lindholm