Merimelonta 14.-16.7.2006

Perjantai 14.7. Hietasaarenkierros

Iltapäivällä kuuden hengen soopalaisporukka kokoontui Tukkisaareen kajakkeja säätämään ja testaamaaan. Kohtuu nohevasti kajakit saatin vesille ja aloitettiin meloskelu tyynehkön Mustasalmen kautta merelle. Nallikarin edustalla päästiin heti meren tuntuun allokon näyttäessä voimiaan terävien ja isojen aaltojen muodossa. Nopeasti ja ilman suurempia sähläyksiä lenkki tuli melottua ja pelastautumisiakin harjoiteltua Tukkisaaren edustalla.

Lauantai 15.7. Haukiputaalle

Seitsemän tienoilla joukko oli koossa Tukkisaaren edustalla ja tovin säätämisten jälkeen kaksikko ja neljä yksikköä oli pakatut ja valmiina merille. Eilisen merimyllerryksen jälkeen matka aloitettiin tyvenessä säässä auringon porottaessa tehokkaasti. Puolentoista tunnin päästä kölit tavoittivat Kraaselin rantahietikon, jossa taukoilimme tovin.

Kraaseli jätettiin taakse ja matka jatkui kohden haukiputaan rannikkoa, jossa söimme verkkaisesti tukevan lounaan mansikoiden kera. Merivartioston ohitettuamme muuttui allokko jylhemmäksi. Isot, loivapiirteiset aallot keinuttivat kajakkeja ja aallon pohjalla olijoista ei parhaimmillaan näkynyt kuin pää, kunnes aallon harja nosti melojat taasen ylemmäs. Neuvottelujen jälkeen leiripaikaksi valitsimme harjun päällä olevan Runtelin laavun, josta avautui laaja näkymä merelle.

Laavulla oli vuorossa tuhti päivällinen, jonka paistetut letut lakkahillon kanssa. Teltat pystytettiin ja iltaauringon paisteessa kömmimme nukkumaan, kuka telttoihin, riippukeinuun tai kenttäsänkyyn.

Sunnuntai 16.7. paluu Tukkisaareen

Aamuheräämisten, tuhdin puuroannoksen ja pakkaamisten jälkeen olimme jälleen valmiita kajakoimaan. Eilisistä jättiaalloista ei ollut nyt merkkiäkään ja vedenpinta oli aivan tyyni, joten päätimme paluureitillä kiertää Kraaselin länsipuolelta. Kotakarin edustan matalikolla vedenpinta oli laskenut sen verran, että onnistuimme juututtamaan kajakit hiekalle. Päätimme pitää tauon paljastuneelle hiekkasärkällä keittäen samalla lounaat ja uiden.

Matka jatkui kohtuu matalassa vedessä kunnes päästiin Kahvankarin ohitse. Vesi syveni ja saatiin myötätuulessa hieman allokkoakin, joka joudutti matkaamme Nallikarin editse. Tukkisaareen rantauduimme iltapaivällä ruskettuneina ja monta kokemusta rikkaampana.