Perjantaina 20.6 klo. 06.00 Juhannusaatto
Vihdoinkin lähdön aika. Loma alkaa ja juhannuksesta on nautittava niin kauan kuin se on. Useimmat olivat kellistyneet yöorrelle vasta pikkutunneilla kesähuumassa (pakkaus), mutta ylös riennettiin kilvan laulujen kanssa. Autojak in ilmestyi enemmän kuin odotettiinkaan ja iloisin mielin voitiin pakata kajakit kyytiin ja suunnata kohti Kuusamoa.
Anu ja Tiina yhytettiin Kuusamon torilla, ja Käylässä, Kitkajoen lähteillä joukko täydennettiin teepakkilaisilla vierasvahvistuksilla Vesalla ja Markolla. Autot purettiin salamana ja maaliautot vietiin herkullisen Sweat a nd sour maustetun porsaspadan kypsyessä lounaaksi. Reissun ensimmäinen haaveri sattui paluumatkalla kiven tehtyä paluuauton möreä-ääniseksi. Ihmisillähän alas osuneet iskut aiheuttavat erisuuntaisen efektin. < /P>
Liikeelle on päästävä. Järvellä kierreltiin ja totuteltiin kajakkiin muita odotellessa. Ensikertalaisia kajakissa olivat Antti, Matti, Anu ja Tiina. Pientä kokemusta oli kertynyt Hannalle, Kristalle, Heikille, Akille ja Brianille. Teepakin pojat olivat merimelojia ja Juha ja Johanna tunsivatkin Kitkan metkuja. Lyhyessä koulutuksessa keskityttiin oleelliseen: "Melokaa keskellä, melokaa kovaa ja pitäkää kajakki suorassa. Jos kaadutte niin k ajakista kiinni ja lasketaan jalat edellä alas. Siellä pelastus odottaa." Sitten vaan kastautumaan Käylän koskeen (I-II).
Kosken vaativin paikka oli kahden uoman yhtymäkohdassa. Vinoaalto ja virranraja saattavat yllättää aloittelijan. Risteyksen jälkeen oli isohkoja aaltoja järvelle asti.Kaikki selvisivät koskikasteesta pystyssä. Ro hkeimmat leikittelivät tekemällä silmukoitakin.
Seuraava järviosuus oli kuitenkin tarpeen kajakin hallintaharjoitteluna. Kajakista kun kaikki ympärillä on paljon mielenkiintoisempaa kuin suoraan tuijottaminen. Piruetteja tehtiin varsinkin aluksi, mutta lopulta kajakit talttuivat. K&au ml;yhtäjänniva (I)ei jaksanut innostaa, mutta eräässä virranmutkassa oli isoja pyörteitä. Niitä oli hauska katsella ja tutkiskella harvinaisen voimakkaan akanvirran luonnetta. Siellä Brian neitokaisen ystä vällisellä avustuksella tutustui virranrajan vaaroihin. Siten päästiin kokeilemaan pelastustoimintaa ilman paniikkia.
Koskisarjan ensimmäinen eli Vähä-käylänkoski (II) on laskettavuudeltaan suoraviivainen. Olihan joukossa isojakin aaltoja ja pari stopparia laidoissa mutta mitään puolenvaihtoja ei vaadittu. Kerran valittua uraa kanna tti jakaa alas asti. Koski käytiin tarkastamassa ja kaikki selvisivät kunnialla.
Heti perään oli Vääräkoski (II). Profiililtaan se on hyvin samankailtainen kuin edellinen. Melkein heti on keskellä iso stoppari, joka kierretään ulkokaarteen kautta. Leppoisa turvallisuudentunne kuitenkin kaikko si kun Matti ja Hanna kaatuivat kosken jälkimainingeissa.
Kalliorannat sen kuin jyrkkenevät. Peurakoski(II) vaahtosi jo oikein mukavasti. Oikeaa laitaa laskien vältettiin keskustan suuret stopparit. Ihan Peurakosken lopussa oli pienempi stoppari. Antti tuli viimeiseen stopparin reunaan ja joutui uim asille. Vesa teki puolieskimonsa aiemmin.
Saarikoski (II) on selvästi vaativin kakkonen reitillä. Pituutta oli kohtalaisesti ja keskellä on porrasmaisia puolimetrisiä putouksia.Vasenta laitaa lähdettiin laskemaan ja yritettiin välttää lopussa rantakallio t. Tiina varoi hieman liikaa ja humpsahti keskellä koskea.
Viisi uitettua puolsivat leiriä. Kuivatellessa keitettiin uusia perunoita, tehtiin kunnon salaattia (salaattikastikekin oli kermainen)ja lämmitettiin kyljyksiä. Olihan juhannus. Veryttelynä käytiin tarkastamassa aamu-uimala eli Harjakoski(III). Näytti varsin mielenkiintoiselta. Tilan ilmestyttyä vatsaan oli jälkiruoaksi itsepaistettuja räiskäleitä, kinuskikastiketta ja hilloa. Illalla otettiin vielä pari kierrosta Desmondia.
Lauantaina 21.6 klo. 08.00 Juhannuspäivä
Aamuropina teltan katossa sai karunkin jätkän singahtamaan ulos sovittuna aikana. Onneksi telttaefekti vain säikäytti ja leiri päästiin purkamaan kuivana. Koskisarjan viimeistä kuohuvaa eli Harjakoskea lähdettiin taltuttamaan oikealta puolelta. Kajakista näkyi vain koivu keskellä tyhjää pudotuksen ollessa niin kova että varsinaiset kuohut näki vasta niskalla. Ajatus oli jatkaa samaa puolta mutta virta painoi keskelle, josta olikin ih an hyvä mennä. Marko kertoo:"…kaaduin Harjakosken alussa heti sen ekan ison puolipallon muotoisen aallon jälkeen, kun kajakki pyörähti perä edelle.Puolessa sekunnissa se oli ohi." Matti kaatui heti alkukuohuissa raa pien jalkansa melko pahasti ja Antti menetti tasapainonsa keskivaiheilla. Pelastustoimet olivat vain melko hankalat virran jatkuessa voimakkaana kosken jälkeenkin. Kerran alas valunut pelastuskalusto ei ollut melottavissa ylös.
Matala ja leveä Kelhänkoski(I) ei parempien jäätyä taakse tuntunut juuri miltään. Rankan sateen alla meloimmekin Yli-Juumajärven halki. Retkietapissa emme vierailleet, vaan lyhyen neuvottelun jälkeen suuntas imme suurten kalliopaasien halki vaudikkaaseen oikealle kaartuvaan ränniin. Niskakosken(II) mutkassa menetti Hanna pystyasennon. Matti meloi liian lähelle ulkokaarteen kalliota, kaatui ja löi jälleen jalkansa ja Tiina kippasi mahtaviin jälkiaaltoihin. Lyhyen Jyrävänjärven jälkeen rantauduimme Myllykosken(IV) yläpuolelle. Lounas sateelta suojassa maistui ja samalla arvottiin laskeakko vai ei. Heti Juhan vaihdettua kuivat neljä rohkeaa päätti testata voimansa ja taitonsa. Juha käskettin takaisin vaihtamaan märät vaatteita ja näyttämään mallia. Turvana oli kosken alla vähintään kaksi kajakkia ja Johanna niiden jälkeen rannalla köyden k anssa. Viestijärjestelmä oli helppo. Peukalo pystyssä tarkoitti että meloja oli pystyssä ja kun pohja kääntyi ylöspäin osoitti peukalo alas.
Koskiselostuksen mukaan niskalle on tultava oikeasta kohdasta. Muuten putous kaataa varmasti. Sen jälkeen on voimakas mutka jossa hakalia aaltoja ja pyörteitä leveän putouksen vesien sulloutuessa yhteen. Kun mutkasta oli selvitty ol i pätkä nopeaa mutta tasaista vettä jossa laskijan oli siirryttävä virran keskelle loppustopparia varten. Ison, V-muotoisen stppari läpäistiin kärjestä. Se oli helppo ellei tuudittautunut hyvänolontunteese en pahemmista selvittyään. Juha laski ensin. Konkarina hän pysyi pystyssä.
Ensimmäisenä untuvikkona kosken kohtasi Aki: "Maalliset asiat häipyivät mielestä, kun odotin lähtömerkkiä Myllykosken yläpuolella. Rannalta olin katsellut monelta suunnalta laskureittiä, joka tiete nkin kajakissa istuessa näytti aivan erilaiselta. Keräsin vauhtia ensimmäiseen putoukseen, ja siihen tullessani tunsin vain lentäväni kyljelleen valkoiseen kuohuun. Kajakki ei tuntunut enää hauskalta kulkuneuvolta, vaan siirryin uinnin puolelle. Pinnan alla menin pidemmänkin matkaa koskea alas, tämä kyyti voitti kaikki huvipuistolaitteet, eikä maksanut mitään. Kaipaamaan jäi sitä, että näkisi vielä oman laskun videol ta, sen verran kova vauhti oli koskessa. Pientä ylimääräistä sydämentykytystä oli seuraavaan koskeen mentäessä." Aki siis arvasi niskalla väärin.
Brian selvitti putouksen mutta mutka sen jälkeen aiheutti uimareissun. Vesa vuorollaan kaatui samassa kuin Aki. Jäljellä enää Anu. Rauhallinen vauhti, putous tyynesti, mutkassa hieman keikuntaa, mutta peukalot sojoittavat yh&a uml; taivaalle. Riippusillan alta ja vauhdilla loppustoppariin. Läpi! Ensimmäinen koskireissu ja laskee jo nelosen koskia kuin konkari. Aika tyttö.
Onnittelujen jälkeen alkoikin hikisin urakka. Kajakkien kanto ohi Aallokkokosken ja Jyrävän. Kyllä kajakit ovat painavia. Vesa ja Marko hakivat vielä Matinkin kajakin Matin nilkuttaessa hitaasti Siilastupaan. Tupaan viritettiin kuivausköydet ja päivälliseksi valmistui spagettia ja ??? Enpä nyt muista mitä. Salaatti oli kuitenkin mitä mainiointa. Melko pian vetäydyttiin yöpuulle.
Sunnuntaina 22.6.
Aamulla jälleen reippaasti kahdeksalta ylös ja puurolle. Ripeästi Matin kajakki tien varteen ja valmistautuminen Kitkan parhaaseen antiin. Leppoisia koskia kolme kilometriä jylhissä maisemissa. Tarkoitus ei ollut kaatua enä ;ä tässä vaiheessa. Siitä huolimatta päivän tappiot: Brian, Vesa, Tiina, Marko ja Heikki, kuka kenenkin avittamana. Viimeinen sankari oli pysynyt kuivana siihen asti ja jollekin lienee jäänyt jotain hampaan koloon.< /P>
Kallioseinien levetessä virran juoksukin rauhottui. Jatkuva virran
kohina vaimetessa muut luontoäänet pääsivät kuuluville.
Peippo, pajulintu ja järripeippo tunnistettiin varmasti vaikka kevätlaulu
Kuusamon lintu mailla alkaakin olla ohi. Hiljalleen virran viedessä
alaspäin ehti hieman rauhoittua kiivastahtisen alkumatkan jälkeen.
Synkän kuusikon jälkeen vihdoin tultiin Kitkajoen päähän.
Oulankajoella tehtiin pari näyt ösluontoista eskimoa ja kajakit
kärryyn. Matti poimittiin matkalla. Hyvin hän oli löytänyt
huolimatta siitä että saksalaiset olivat polttaneen kartan. Keulat
suunnattiin kohti kotia, jonne viimeinen kärry selvisi jo seuraavaksi
keskiviikoksi entistä ehompana.
A Foreigner in Kuusamo (or Brian meets the Myllykoski)
------------------------------------------------------
I've been asked to write about my experiences as a foreigner to the SOOPA kayaking trip during the mid-summer to Kuusamo this year. Well, back home in Canada I have already done some canoeing and hiking, and was very much looking forward to doing the s ame here in Finland. Actually, half of what I brought with to to Finland was related to hiking in one way or another!
When I arrived to Oulu, I was so dissappointed, because it was really FLAT. I was hoping that the rest of Finland wasn't like this! I started asking around to find out where the good outdoors places
were, and everybody told me to go to Kuusamo. Luckily, I found out about the SOOPA trip, and signed up.
The trip was very educational for me. First, pay attention when you are in a current. Do kayaks every flip over easier than canoes! I guess as the foreigner, it was my duty to be the first person to
flip their kayak. I just wish it was in a rapid (how embarassing!). It was also my first time meeting the "Finnish Air Force". Coming from Canada, I'm use to misquitoes. But I don't think that I've ever seen so many in my life! Good thing I had bug spray! I guess this is the first test for a foreigner camping in Finland.
Well, all the bad parts of the first day (flipping the kayak, being wet and cold, and constantly attacked by misquitoes), were certainly offset by the great meal we had the first night. I don't think I've ever eaten so well camping ever before! It wa s also nice to meet so many friendly people that first night. Also tired people, as I stayed up talking under the midnight sun, everybody else went to bed.I guess the second test for foreigners is trying to sleep with the constant sunlight! I had more f un staying up talking, anyways!
The next day we started with a class three rapid, and luckily I made it through. But, it rained all morning, and I ended up wet and cold anyways. Maybe this was the next test for foreigners?
We stopped for lunch at a powerful rapid called the Myllykoski, where we were suppose to carry the kayaks around. Well, I thought it was possible to run it, and I was teased all thoughout lunch over whether I was going to go over it or now. After lun ch, somebody actually came out and said "if you do it, I'll do it". Several others joined in, and waited to see if I would run the rapid.
Oh, man !!! Was this another test for foreigners ??? Well, I was already wet and cold, and had nothing to lose. So, we ran the rapid, and the only ones to make it were our guide Juha, and the person who said they would go if I did! I must admit, it was a lot of fun to run that rapid! Afterwards, the sun came out, and it was a beautiful night!
On the last day, we ran a long stretch of rapids down a canyon. This was also the last test for a foreigner in Kuusamo. If I can give other foreigners some advice - get instructions IN ENGLISH (or your mother tongue) on how to run the rapid. Our guid e gave us instructions in Finnish, and assumed that I would be able to handle myself. Well, the beginning was really fun, as I went through rapids after rapids. I tried going through a stopper that I should really have avoided, and
flipped. I floated down stream, through never ending rapids, until I got tired of the rapids and pulled myself into shore. Nobody told me that the rapids were many kilometers long !!!!!!!! After finding this out, and getting my paddle back, I caught up with the group, and we finally arrived to the cars in the afternoon.
It's no surprise that everybody told me to go to Kuusamo to enjoy the
outdoors. Other than the excitment of running some great rapids, the nature
was beautiful. This was my first trip to the outdoors in Finland, and since
then I've had a couple more, but the area around Kuusamo was something
special. I can't wait until I go back -- just as long as I don't have to
pass any more tests for foreigners!