Kuulumisia eli
vaellusryhmä Pallaksen retkipäiväkirja
[mahdollisimman tarkoin alkuperäistä noudatellen suomentanut Miihkali; toim. huom:t hakasuluissa]
Huomautus veneilijöille yms. asiantuntemattomille:
Kaamosvaeltajat jaettiin kahteen ryhmään, joista
toinen aloitti Pallakselta päätyen ennen pitkää
Hettaan ja toinen kulki päinvastaiseen suuntaan.
4.1.1993 Hotelli Pallas - Nammalakuru
Ensimmäinen vaelluspäivä
Heräsimme noin seitsemän aikaan aamuyöstä NNKY:n Keimiönmajassa. Ensimmäinen säätiedotus kertoi ulkona olevan -22 C ja pimeetä. Suoritimme aamutoimet ja valmistauduimme
nauttimaan aamupalaa: puuroa ilman/vähäisellä määrällä suolaa (ei hidastanut vauhtia), vettä ym. mitä rinkan pohjalta löytyi. Lähtö autolla kohti hotelli Pallasta tapahtui yhdeksän aikaan . Mukana olivat Juha (Saarela), Jaana, Tiia, Sakke, Heli, Miihkali, Bike ja Pasi.
Auton pyörät pysähtyivät Ounastunturin kansallispuiston opastuskeskuksen edessä. Purimme tavarat autosta ja peräkärryltä. Taivas oli kirkas ja kylmyys tuntui heti muutaman minuutin
ulkona olon jälkeen. Mielessä liikkui ajatuksia tulevista päivistä. Odotukset olivat korkeat ja tunnelma oli muutenkin tilanteeseen sopiva (Mikä olisi tilanteeseen sopiva fiilis? Vastaa ja voita!)
Kävimme tutustumassa opastuskeskukseen ja nauttimassa viimeisen kerran sivistyneen maailman tarjoamista palveluista (=WC). Suoritimme varusteiden hienosäädön ja poseerasimme vielä ryhmäkuvassa (saimme jonkun alkuas ukkaan ottamaan kuvat).
Klo 10.25 aloimme neljän päivän vaelluksen nousemalla Pyhäkeron rinnettä. Nousu tuntui sopivalta - kylmän olon tunne hävisi. Joidenkin taukojen turvin saavutimme Pyhäkeron ja Taivaskeron välisen satu lan. Jätimme rinkat ja lähdimme huiputtamaan Taivaskeroa. Huipulla valokuvat & rusinoita. Alastulo tapahtui suureksi osaksi suksin - kukin omalla (telemark-) tyylillään. Palattuamme rinkoille, pakkanen oli lauhtunut -12 C:een. Paik alle ilmestyi moottorikelkalla mies, joka esittäytyi puistonvalvojaksi ja tiedusteli, saako ottaa meistä valokuvia puiston käyttöön (soopalaiset Ounastunturin kansallispuiston esitteen kansikuvaan?)
-> "Onhan kaikilla huivit näkyvissä!" Päätimme jatkaa matkaa ja pitää jonkin ajan kuluttua ruokatauko. Ruokatauko pidettiin mahtavan alamäen jälkeen. Jäljet jäivät Hetta-ryhmälle.
Ruoka oli varmaan ravitsevaa ja siitä sai tarpeeksensa. Auringonvalo alkoi jo himmentyä, kun jatkoimme matkaa. Hienot loppuluisut ja sen jälkeen tiukka nousu. Jäkäläkeron rinteessä
valaistus oli jo melko huono. Pientä uupumusta oli havaittavissa. Mielessä pyöri vain yksi ajatus: äkkiä Nammalakurun kämpälle, ruokaa ja unta kuulaan.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sen jälkeen tutustuimme toisiimme lähemmin.
Saldo päivältä on upea: säät mitä parhaat, maisemat vielä paremmat ja porukka on ylitse kaiken. Pitäis varmaan kiittää yläkerran isäntää ja tilata kolme samanlaista päiv ää lisää.
Pasi & Heli
5.1.93 Hannunkurun mökki
Oli ollut tarkoitus herätä aamuseitsemän aikaan tehokkaasti, mutta herätys meni ohi. Hyvän aamupuuron keittäjät Sakke ja Juha herättivät meidät puoli yhdeksältä ja suoriuduimme ruokail un ja siivouksen jälkeen matkaan yhdentoista jälkeen. Nousimme lievän ylämäen, ja sitten laskettelimme komean mäen alas Montellinmajalle. Pidimme voitelutauon ja läksimme nousemaan
Vuotiskeron laitaa. Huipulla oli lauma poroja! Seurasi mukava lasku alas Lumikuruun ja sitten aivan mielettömän tiukka tamppausnousu "portille" poroaidassa. Motivaatio oli kyllä hetkisen hukassa, mutta hissukseen. Tuuli oli luja. Portilt a oli vielä aika paljon tamppaamista lähelle Lumikeron huippua. Aivan huipulle emme menneet, ja laskimme sitten loivaa rinnettä pitkin.
Näimme matkalla ainakin 4 riekkoa ja porojen tonkimia lumiplänttejä. Laavulle päästäksemme meidän piti laskeutua puurajan alle, ja sitten alkoivat vaikeudet. Pasi ja Juha seikkailivat puiden
lomitse enemmän tai vähemmän nauttien, mutta pari kertaa pahasti kaaduttuamme me tytöt otimme sukset kauniiseen käteemme ja kävelimme moottorikelkan jäljissä alas.
Myös meillä ahkion vetäjillä oli henkilökohtaisia ongelmia: pulkka halusi yleensä tulla eri puolelta puuta kuinhiihtäjä.
Piristävien ja hieman klömppistenkin soppien jälkeen jatketiin matkaa Suaskurun laavulta noin kelo 15. Emme enää seuranneetkaan valmisreittiä, vaan kiersimme lännenpää (alempaa) suon reunaa pitkin, j osta onneksi löytyi kelkkaura.
Saavuimme Hannunkurun kämpälle viiden maissa ja
[tähän väliin Tiia on lisännyt: "mieki halusin tännää 1 rivin kirj."]
kohtasimme iloiset I-retkikuntalaiset, Hetasta lähteneet. Yksi suunnitelma olisi ollut viipyä vain hetken Hannukurussa ja mennä nukkumaan 2 km:n päähän Pahakuruun, mutta eihän kaveria voi
jättää! Eka ryhmä oli tullut paikalle jo kahden aikaan, joten kuulumisia vaihdettuamme ja kerrottuamme hurjia juttuja aloimme tehdä chili con carnea - nam, hyvää mömmöä. Luvassa oli sauna,täysin od ottamaton yllätys. Varausmökissä majaili ryhmä koiravaljakkolomalaisia, ainakin saksalaisia ja puolalaisia, suomalaismiesten opastamina ja viihdyttäminä. Miehet kävivät välillä valittelemassa puolalaisesta naisesta, joka oli kovin kranttu, ja muutenkin jutustelemassa. Mäki oli täynnä rauhallisia huskyjä (noin 40 kpl). Nuotiolla saunan edustalla makoili lokoisannäköisesti pari moottorikelkkamiestä, kotoisin viereisestä ; kylästä Kätkäsuvannosta. Miehillä oli hommana tehdä
filmiä Suomen kansallispuistoista, ja siis myös Pallas-Ounastunturin kansallispuistosta. Saunominen teki niin hyvää, ja sen jälkeen laulaminen oli mökissä jo aloitettu, ja vähitellen
kultaiset miehet alkoivat kysellä "Haluaako joku hierontaa?". Vanhe perinne kuulemma, mutta upouutena soopalaisena olin ällikällä lyöty. Upeaa! Retkeily kun saa niskat ja hartiat aika sykkyrälle. Ainakin tytöt ottivat tarjoukset iloisina vastaan.
Loppuilta menikin vielä vähän laulellessa ja etenkin Aki innostui lämmittämään kaminaa... yläpetillä tuli uni vasta parin tunnin odottelun ja pienen tuulettamisen jälkeen noin puoli
kahdelta.
Jaana & Sakke
Torstai 6.1.1994
VÄSYTTI.
Se varmaan johtui siitä, että heräsimme. Nimittäin ajoissa (=7.00). Puuroa, päärynäkeittoo, "onko siellä ennää tiskivettä?" "kenen tää villasukka on?" Ja tuolla kiehuu jonku trangia latti alle.
NO.
Päästiin me lähtemäänkin. Nimittäin ajoissa (=9.20). -10 C. Vähän lunta taivaalta. Tasasta.
Ei valoa, ei varjoja, hämärä haipuu kauemmas. Olona kaamos.
Huhhuh, olipa runollista. Siis me hiihdettiin ja silleen. Syötiin lönttejä lounaaksi.
Hannukurulta kohti Pahakurua mettäsä ja suolla pientä ylämäkeä.
Pahakurulla ei viitsitty käydä, vaan jatkettiin eteenpäin, eli suunnilleen pohjoseen. Hannukurulta kantautui koirien mekastusta; ennen pitkää valjakot saivat meidät kiinni.
Niitten perässä roikkui saksalaisia.
Ja polski ja kai sveitsiläinenkin. Net pysähty meijän kohalle ja jutusti hetken. Erityisesti koirat ulvo. Kovaa. Ja yhellä germaaniseen heimoon kuuluvalla jäbällä oli päästä
valjakko irti.
Me siinä valokuvailtiin niitä... hmm.. onko tässä nyt jotain väärin päin? No valokuvattiin niitä... vaikka niittenhän olis tietysti pitäny meitä... eiku siis... nojoo. Next please.
Ja tuli sieltä vielä pari moottorikelkkaaki... ku ois moottoritien laijasa ollu liftillä. Etuna tosta muukalaisinvaasiosta oli ettei meijän = Juhan ennää tarvinu kahlata umpihankee.
Net moottorikelkkailijat oli pysähtynneet pienen matkan päähän ja toinen tarjosi miulle = Tiia ihan liftaamatta kyytiä. Sinnillä sannoin että ei, kiitos.
Vaikka olis tehny mieli. Noo, pian sitten kuvattiin taas meitä tokumenttiin ja me näytettiin ilosilta paitsi Tiia. Se ei jaksanu.
Ei ole vielä pahemmin ryydyttäny ku tännää sillon enne koiria. Ja koirien jälkeenki. Ja sitte jatkettiin matkaa, mutteikauan
Koskapa sitten syötiin. Lounasta. Oikeesti tämänpäivänen oli aika helppo, ei tarvinnu kitkatossuja. Eikä varmistusta.
Syötiin herkkusienikeittoa Rouvikurusa. Nami nami. Paitsi Juha, Heli ja Pike jotka söi suurustettua kanakeittoa.
Niin ja minä ja Sakke juotiin vettä ja syötiin puoliksi yks herkkusienenpala koska mä keitin ne löntit lattialle sillon aamulla. Nami.
Let it be, Päivänsäde ja menninkäinen, Ankkurinappi, Musta enkeli vei ja pari muuta siistiä biisiä tuli laulettua, kunsuolla hiihettiin. Siis se taisiki olla Suomen eteläisin tundra???
Jeps, ja sitten me oltiin perillä ja VALOSAN AIKAAN uskokaa tai sit ei.
Ennen perille tuloa nähtiin Tappurin maja kaukana takaoikealla, noustiin Silla- ja Siosvaaran väliin ja laskettiinalas Sioskuruun kämpille. Ja oltiin perillä valosan aikaan.
Niin, me siis olimme perillä valosan aikaan, itse asiassa helpostikin, eli siis ennen hämärän tuloa (=14.55). Tuvalla oli jo vaeltajapariskunta korineen, mutta sekaan mahtui hyvin.
Myöhemmin tuli vielä pari ukkelia ja läjä vetokoiria, mutta mahtuivatpa nuokii.
Vähän liian vähän nautinnollisen herkullisen maistuvaista italian-tai-jotain-sellaista-pataa ja paljon kaakaota + keksejä ruoansulatusjärjestelmiemme mutkissa kuplimassa vetäydyimme
hyvissä ajoin uinumaan.
Puhui väsyneet Tiia ja Miihkali
No ei me oikeesti puhuttu vaan kirjotettiin niin kerta
ja eipäs takerruta
SIOSKURULTA HETTAAN 7.1.
Yön lämpö oli sopiva mutta rauhallisuudessa toivomisen varaa. Valjakkopojat pelasivat noppaa ja narisivat. Lisäksikoiria oli ruokittava aamulla liian aikaisin. Herätys jo rutinoituneesti seitsemältä. Kaikki no usivat pirteinä ja aurinkoisina.
Puuroa laitettiin useampi satsi ja kelpasi koirallekkin (Ami). Aamutoimet sujuivat koreografian mukaan.
Yövieraanamme olleen pariskunnan koira antoi Biken puuronkeittotaidoille vuoden tunnustuksen: Ami ei ollut koskaan aiemmin syönyt puuroa (myös pariskunnon mielestä puuro oli hyvää: uskokaa tai älkää. ..)
Pihalla kävi melkoinen tuisku (x 2) ja tuiverrus lähtöhetkillä. Koiramiesten Tuisku-koira vaelteli ympäriinsä mulkoillen kiiluvilla silmillään ja säikytellen veden heittoon
ryntäileviä partiolaisia. Totinen tuisku oli myöskin raju ja muutamat sonnustautuivat pessimisteinä jo laskettelulaseihinsa. Pakkasta oli Siouskurusta lähdettäessä n. -10 C. Alkajaisiksi noustiin Pyhäkeron ja Haa ravaaran välistä kurua hämärissä 3 km matkalla yli 100 m. Eipä tuntunut ihan niin paljolta.
Dramaattisinta kurussa oli Tiian putoaminen vuolaaseen virtaan (ainaskin 10 m leveä) joka palkastui lumikannen alta. Pasin ja Juhan onnistuttua pelastautumaan rannalle Tiia meni melkein mukkelis makkelis ja sen suksen pohjissa oli monta ha ssua jäätä.
Kurusta lasku Pyhäkeron päivätuvalle taittui huomaamatta. Koivikossa hiihtely oli vaihtelua ja puut olivat satumaisia. Ennen suota oleva painanne oli hieno: kapea ja pitkä syvänne, joka vietti alaspäin. Juhakin osa si rentoutua ja jäitti ladun aurauksen poro-Pasille.
Päivätupa oli sangen askeettinen: betonimylly ja pari hassua penkkiä kalustuksenaan. Sioskurulla tapaamamme pariskunta settereineen saavutti meidät ja jatkoi matkaansa Hettaan. Olisipa heilläkin ollut tarpominen kaposil la suksillaan ja kilpamonoillaan
ilman latukone-Pasia ja ja Jartsev'ia.
Lounaalla jälleen kana-makaronisoppa jaksoi yllättää: maan vetovoima veti jälleen makaroneja puoleensa.
Päivätuvalta olikin enää muutama hassu järven rantaan. Ankkurit irti ja sitten menoksi! Loppumatka olikin ihan leppoisaa sivakoimista Tiian toivottujen tahdissa.
Kaamosvaelluksen boikottilista näyttää seuraavalta:
- kökkäreet, klöntit, löntit jne.
- ravintorasvat: voi vs. kasvisrasva
- Marabou'n ja Fazerin suklaiden paremmuus
- kana-makaronikeitto termarissa
- kasvisrasvajäätelö vs. kermajätski
Monta juttua katosi reissulla jäljettömiin:
- herkkusienikeitto, joka oli ainut, joka löytyi,
nimittäin Saken ruokailuvälinepussista
- Tiian pillinaru ja aamut
- vadelmakiisseli, jota ei löytynyt ei niin millään
- suksivoidepurkin kansi, jok korvattiin tuikun pohjalla
- keskustelut
- vitsit (rasistinen ja sovinistinen)
- alistaminen (Tiian)
- yliopisto
[ilmeisesti 3-4 viimeistä kuuluisivat boikottilistan puolelle]
Niin, ilmiömäisen suunnistuksen jälkeen (valmis latu ja suuntana kirkon torni) löytyi Hetan
a-a. Helpotus oli suuri autojen löydyttyä kinoksista. Avainten haku ja rennot loppukuvat sekä autojen pakkaus sujuivat ripeästi. Autot lopulta käyntiin ja kaupaan. Mehua, aamutarvikkeita ja räiskäleainekset olivatosto slistalla. Sitten hallittu hajaantuminen Ooppelin mennessä
hakemaan koiramiehen Pallakselle ja Saabin ja peräkärryn suunnatessa suoraan Keimiölle. Ooppelilaiset pääsivät käynnistämään vielä koiramiehen auton. Keimiökyydissä Jaana
lupautui Soopan hallitukseen. Mäki oli yli hauska Keimiön mökin pihassa sitä ajettiin useaan kertaan. Retkiryhmä Hetta oli jo perillä ja syöneet joten heikäläiset saunaan ja meikäläiset
laittamaan Korsikan pataa. Siitä tulikin salaisen reseptin ansiosta oikea kokin Gourmet. Juuri kun pääsimme Tiian tarjoamaan jäätölöä hettalaiset saapuivat katkeroituen hivenen huomavaisuuden
puutettamme. Sisuuntuneena he hommasivat omaa.
Tytöt menivät saunaan joka heidät petti. Lämpö ja vesi pakeni paikalta. Syylliseksi ilmeni sulake (rikkinäinen). Sitten tytöt paistoivat lättyjä. Syntyi savua ilman tulta. Tuotokset
olivat "ihan hyviä". Pojat pääsivät lämpimään saunaan. Avannossa uitiin "oikeaoppisesti" eli kunnon alkulämpö saunassa -> avanto-> sauna eli välilämpö -> untia avannossa -> pesu -& gt; loppulöyly-> pikapulahdus ja kuivaamaan ja pukemaan. Lopulta kokoonnuimme ylös ja keskusteltiin henkeviä. Pasi muuten saunahöyryissä lupasi myös mukaan hallitukseen.
Maria + Juha
[
Tässä vielä loppujen lopuksi vaelluksella olleet:
Vaellusryhmä Pallas
Juha Saarela, Heli Lundberg, Tiia Kekkonen, Sakari
Peuralahti, Mikael Niku, Pasi Rinne, Jaana Nummenranta,
Maria Himanka (mhimanka@messi.uku.fi)
Vaellusryhmä Hetta
Juha Pirttilä, Aki Rautava, Petri Patronen, Tuomo
Pesonen, Mikko Vaara, Tapani Tilus, Tero Hihnala,
Timo Suominen, Jari Autti
]