Rakas päiväkirja, kerron Sinulle kaikkein salaisimmat...
SU 8.1.
7 reipasta soopalaista starttasi NMKY:ltä Oulusta sunnuntaina puolilta päivin. Mukana oli kaksi hekua; Saabi ja Jatta. Rovaniemeltä otimme mukaan Riikka Järvisen ja Miia Narkauksen. Saabi oli tietenkin ärhä kkäämpi ja A-ryhmä oli valmistanut jo hernekeitot Ounasvaaran lomaosakkeessa Kiilopäällä, ennenkuin Jatta-caravaanarit suoriutuivat. Oula-osakkeessa oli kaikki höysteet lukuunottamatta GSM:ää.
MA 9.1.
Aamulla siirryimme autoilla Tievatuvalle, josta läksimme kampsuinemme hiihtämään kohti itää. Nousimme kohti paljakkaa 4 km ja Niilanpäässä pääsimme hiihtämään avotunt urissa töhryisessä kaamossäässä. Tytöiltä (?) ei telemarkki tahtonut onnistua aavoissa paljaissa rinteissä. Lopuksi laskettelimme alas Rautulammen päivätuvalle haukkaamaan lounasta. Tyhjensimme loputkin te rmokset ja täytimme ne uusilla kujeilla. Iltapäivä oli hämärtynyt niin, että vitsit heittelivät jatkamisen ja jäämisen puolista. Tuomon johdolla ryhmä työntyi sakenevaan lumisateeseen sammutetuin ajov aloin. Kukin tyylillään haahuili yhä pimenevissä oloissa metsän siimeksessä kuopasta toiseen. Kullekin valopäälle selvisi lumen
kerrosrakenne sekä lumisateessa pärskivien että hankea kyntäen. Pari henkitaukoa sentään sallimme itsellemme. Havuja huusimme uudelleen mitä tihenevissä määrin. Ihme kyllä löys imme uudelleen moottorikelkan jäljen ja ai kun oli mukavaa. 3 tuntia ja 8 kilometriä meni näkyjä sämpylöistä nähden ihmeen äkkiä ja ihan yllättäen olimme karauttaneet Lankojärven mökin pihaan. Tunnelma oli Sanoinkuvaamattoman hulppea valloittaessamme majan lihapullillamme ja tuoksuvilla villasukillamme. Kuin tonttu-ukot sammuimme pusseihimme syötyämme, lämmiteltyämme ja pelattuamme kovat matsit korttia. Oma pieni sat elliitti taivaalla ois kova sana. Huomista innolla odottaen...
TI 10.1.
Aamun koitteessa heräilimme kukin parhaan kykynsä mukaan. Jotkut osoittautuivat aamunuupuiksi ja nopeiksi kuin iilimadot. Kun lähdön hetki vihdoin koitti, oli aamu jo valjennut. Kallista valoa valui hukkaa ikuisiksi ajoiksi.
Matkan teko sujui näpsäkästi. Tuomo, tuo pieni metsän latueläin, aukaisi uraa kaksipuolosilla. Väliin ylitimme näppärän tuntuisia kelkan jälkiä, mutta hetken perästä ne a ina kääntyivät kohti huitsin Nevadaa. Eipä ollut paljon iloa.
Paasjoen puolivälin korvilla törmäsimme einehdinnän yhteydessä pariin ahkiosetään, jotka olivat tulossa Luirolta. Ältsin siistiä, ura tiedossa loppuun asti. Pimeän heitettyä huntun sa valmis reitti on hyvempi kuin parempi. Ahkiosetät oli kiemurrellu ja kaarrellu ja liikkunut pensaitse suksineen ponnistein kovin (prolat., komit., instr).
Varjo peitti maan. Pilvet kätkivät kuun. Pidot vaihtelivat. Tasainen nousu yritti tappaa. Ei onnistunut. Sankarit saapuivat neonvihreän laajan järven jäätä kulkien. Uupumus kaikkosi kämpän l ämmössä murkinan siirtyessä ruuansulatusteitse parempaan käyttöön.
Pienen lepäilyn & lämmittelyn jälkeen hiipi Pasin ja Villen kasvoille ovela ilme. Pöytään alkoi ilmestyä epämääräisiä säilykkeitä ja "muotovaahtoa". Projektin tu loksena saimme kaikki herkutella...TSA-DAA:täytekakulla. Oli aika nannaa näin eräolosuhteissa. Vähän hartiahierontaa ja eikun unta palloon.
KE 11.1.
Keskiviikkoaamu ja heräilimme Luiron laajassa tuvassa jo 6.15 ! Aamupuurot & kiisselit naamariin ja päivämatkan aloitimme jo puoli yhdeksän aamuhämärässä. Hiihtäminen sujui vallan rattois asti, lähes lentämällä ainakin joidenkin mielestä.
Luirolta suuntasimme kohti Ampupäitä, joiden paljaat laet avautuivat meille houkuttelevina päivän valjettua. Sujuttelimme 'tunturiopas' Tuomon johdolla kohti Tuiskukurua ihaillen upeita maisemia ja nauttien toistaise ksi harvinaisesta herkusta, vauhdin hurmasta ! Voi niitä riemun kiljahduksia, kun Soopa syöksyi kuruun !!!
Liemenlitkinnän ja hampaidenpesun (pidä Suomi siistinä !) jälkeen hapuilimme Vintilätunturin kupeita kurvaillen kohti iltapäivän sinistä hetkeä.
Erinäisten raapimishetkien (siis suksenpohjien) ja muiden tarvetaukojen kautta pyllähdimme kukin tyylillämme, uusia uria aukoen Suomunruoktuun. Saavuimme määränpäähämme ennätysaikaan ja kukin kurkisteli pimenevässä illassa.
Moninaisten iltaseremonioiden jälkeen laittauduimme onnellisina unten maailmaan, tosin tulevaa telttayötä jo syvästi kaihoten.
TO 12.1.
12.1. tuntui, että melkein jo 13.1.
Aamu alkaa A:lla. Se kaikki tapahtui niin äkkiä. Uni maittoi kaikille... vaikkakin aamuyöstä ylävitsalla nukkuneet pystyivät leikkaamaan unikuviaan ilmasta. Eikun ovi AUKI. Tunnelma ei olut pilaalla, vaikk a herätyskello soi kahdeksan jälkeen.
No joo ! Tidididdii - jee ! Sitten mentiin sopivan kirpeässä pakkasessa - ei kuitenkaan niin kirpeässä kuin jäinen karpalo (-12 astetta Celsiusta toim. huom.). Suksi luisti hienossa puuterissa. Ja kas - ruokata uko paikalle !
Taivas oli kerrankin hieman vähemmän pilvien peitossa. Auringonsäteet lekkivät keskenään jossain kaukana - ja Jaana kuvasi. Pötkössä hiihtämisen lumossa jutsailtiin ja katseltiin muumia itaa; tytöt siis katsoivat muumeja ja pojat kuvittelivat näkevänsä Nattasia korkealta tunturilta, jonne kipusimme maisemia ihailemaan. Kyllä Suomen Lappi on kaunis ! Tänä päivänä emme lähteneet hiiht& auml;mään 8 kilometriä pilkkopimeässä, vaan savuimme yöpaikalle klo 14 ei-pimeässä !
Telttojen (todellakin) pystyttäminen kävi käden käänteessä, ja sitten eikun kotaan lämmittelemään. Hetken lapioinnin jälkeen pääsimme puuvajaan, sulatimme sahan seinäst&au ml; ja pojat pistivät 1,5 metrisiä puita pilkkeeksi, jotta voisimme paremmin kärvistellä makkaroita ja sukkia. Joo, tunnit seurasivat toisiaan, porukka lojuili pitkin kodan seinämiä, nuotio loimotti ja joululaulut maistuivat pesäpallo-laulun kera. Ville
kävi aina välillä pihalla ja tuli kertomaan, kuinka upea tähtitaivas ulkona oli ja aika pitkään muu väki pystyikin hillitsemään itseään säntäämästä pihalle (tytöt Miia-Riikka-Sanna kyllä olivat telttojen kokoamisen jälkeen keskittyneet kauan volttien harjoitteluun lumihangessa).
Lähempänä kuutta alkoi vipinä: tahtoo tehdä iltaruokaa (Blöö Band) ja hakea kaikki toppavaatteet päälle. Joo, kaukaa siintävät outojen kaupunkien valot, ja yllä kuuluu avaruude n ääni... Kodan sisukoissa syötiin, juotiin, kaiveltiin savua silmistä ja teoretisoitiin tyylillä: voita laitetaan leivälle siksi, että makkaa pysyy leivällä paremmin. Voi elämän makeutta !
Jaa, mites sitä kuvaisi. Iltaruuan jälkeiset upeat 3 tuntia leikimme pihalla. Kaikki alkoi tähtitaivaan tutkistelusta liiterin katolla, jatkui erinäisten mitä ihmeellisempien kasa-, kaato-, ja muuten vaan mö ;yrimisleikkien kautta joukkoenkelintekoon ja kollektiiviseen lepohetkeen pehmeällä hangella: hyvän hetken/hetkien haisteluun/maisteluun !
Leikkejä olivat:
1 - plumps sanoi vekkuli sammakko
2 - karhunkaato
3 - makuualustan ryöstö
4 - atomit
5 - sutsisatsi
6 - matoleikki
7 - käärmeen hännän pyydystäminen
8 - kikkelbanana
9 - patsaat
10 - ringissä istunta
Tämän jälkeen Ville muisti aina halunneensa kokeilla kahden ja kolmen hengen kuperkeikkaa. Hyvin tuo sitten onnistui, yksi kerta kolmellakin hengellä, ja näky oli vähintään...lystikäs. Kun l eikit loppuivat, kehitimme viestin Riikan liiterille unohtamasta wc-paprurullasta. Että lujaa meni... Huomasimme Siriuksen ilmestyneen etelärinteen ylle - ei, se olikin moottorikelkan valo. Kaksi kelkkaa huristi ohi, mutta ei halunnut liitty&aum l; geimeihimme. Eivät tienneet mitä menettivät, luulen ! Hipsimme vähitellen takaisin kotaan jatkamaan teen keittoa iltayhdeksän aikaan. Vähitellen kömmimme loppulämmittelyn kautta telttoihimme. Yö oli hieno kuin unelma, tosi mukava !
Illan päättää A.
PE 13.1.
13. ja perjantai
Tänään meidän oli määrä kuolla; mutta ähäkutti kattimies, toisin kävi ! Aamulla, kun heräsimme teltoista lämpimissä makuupusseissamme, Tuomo paukutteli jo kodassa puuta nu otioon. Teltat oli komeasti kuurassa, mittari näytti -12 astetta (Tievatuvalla oli kuulemma aamulla -29 astetta).
Kaikki mönkivät hiljalleen muristen ruuan luo ja viimeiset puurohiutaleet sai kyytiä... Vielä teltat kasaan, kota siistiksi, puita pinoon ja menox.
Viimeiset näkymät tunturista, hieno vaaleanpunakeltasävytteinen taivas jäi metsän piiloon. Sukelsimme syvemmälle pusikkoon ja yllättäen olimme kansallispuiston rajalla. Siinä vielä nakat tiin taskuista löytyvät suklaat huiviin ja ja ja ja
Tievatuvan pihalla vielä ystävällinen setä näpsäsi meistä ryhmäkuvan täysissä tamineissa ja SAUNAAN,...joka ei heti ollut päällä, joten muistelimme hienoa retkeämme p ukuhuoneessa hetkisen.
Vielä pojat kylvetettiin ja aikun maistui käristys, voi venäjä
sentään. Kyl' oli Ameriikkaa olla puhdas maha pullollaan.
Mukana sompailivat: