Aki Jaakko Anu Maarit Krista Merja Marika Tapani Mervi Tuomo Miihkali SiniReittimme kulki Saariselältä Rajajooseppiin, tai sitten ei.
Aki oli lahjakkaasti onnistunut unohtamaan kotiin ne tärkeimmät vaelluksella tarvittavat eli SUKSET JA SAUVAT! Onneksi Kiilopään retkeilykeskuksesta löytyi apu vaivaan.
Muut paitsi Aki hiihtivät ensin Tievalta Kiilopäälle (5 km) valaistua latua. Matkaan meni vaivaset 1 h 15 min!
Kiilopäältä lähdettiin suurin toivein ja itseemme uskoen. Jo ennen Niilanpäätä oli hajoitettu yksi suksenside ja myös hieman uskoa Lankojärvelle pääsystä tämän vuorokauden puolella.
Syötiin kylmä lounas Niilanpäällä puolilta päivin ja jatkettiin eteenpäin. Rautulammen piti olla niin helposti saavutettavissa kartan ja omien muistikuviemme perusteella, mutta reilu kolme tuntia vajaan kahdeksan kilometrin matkaan tuhrautui ja kaamosiltapäivän pimetessä saavuimme Rautulammelle nälkäisinä ja ah niin onnellisina päätöksestämme yöpyä siellä.
Anu ja Sini kokeilivat kurun pohjan lumikinoksissa hiihtoa ja kokeilu aiheutti suurta huvia ja riemua molemmille.
Kämpälle päästyämme nautiskeltiin hartaan hiljaisuuden vallitessa illalliseksi lihapullia (ja nötköttiä...) ja jo puoli kuuden aikaan alettiin varailla nukkumapaikkoja.
Päivällä ensin hieman tuuli ja tuiskutti, mutta aurinkokin yritti myöhemmin piristää päiväämme taivaan rannan takaa pilvenhattaroita punaamalla.
Kämppä lämpiää kiitettävästi ja raukeus alkaa astua jäseniin. Ehkä huomenna uudella innolla lähdetään saavuttelemaan Lankojärveä, kunhan nyt ensin hierotaan hartiat pehmeiksi ja hieman uinahdellaan.
- Anu
Siinä ennen puoltapäivää (hieman myöhään...) suuntasimme kohti Rautulampea [toim. huom. po. Lankojärveä]. Onneksi rajavartijat poikkesivat luonamme ennen lähtöä ja sanoivat tehneensä juuri kuin meitä varten kelkkauran, tosin ei välttämättä viivasuoran, kuten huomata saimme, mutta kuitenkin.
Matka joutui huomattavasti nopsemmin kuin puolimetrisessä puuterissa. Kurunpohjan maasto oli välillä melko kumpuilevaa. Anun ahkio meinasi sukeltaa puroon, mutta onneksi päätti vain kurkistaa kuvaansa eikä sukeltaa kokonaan.
Hurja 8 km päivämatka taittui ennen pimeäntuloa. Mutta ei ollut kuitenkaan mitenkään liian lyhyt matka, ainakaan Kristan mielestä. Alkaa se kevytkin rinka painamaan.
Tuvalle päästyämme nautimme lounaskeitot ja teimme olomme kotoisaksi. Hieman lämmitettyämme ja elämän tarkoitukset toisiltamme tivailtuamme (esittelykierros oli paikallaan) teimme myöhäisen kimppapäivällisen (ihan vaan sinolia säästääksemme tietty), ja sitten olikin jo aika vaipua yöpuulle.
Hiihdellessä on hyvä muistaa katsella ympärilleen ja kuunnella puron solinaa, eikä vain apaattisena tuijotella edellä kulkevan suiksen päitä. Kaamoksen värit on aivan mahtavat!
- Krista (?)
Lähtemään pääsimme onneksi jo ennen kymmentä. Molemmat ennakkoon suunnitellut ryhmät, X-Files ja Porot, lähtivät samaan suuntaan. Kahden yön yhdessäolo oli saanut meidät hitsaantumaan yhdeksi suureksi perheeksi, jonka hajoaminen olisi ollut liian traumaattista. Varsinkaan kun muita saunallisia kämppiä ei ollut lähellä...
Hiihdimme siis viisi kilometriä Porttikosken kämpälle ja saunoimme, leikimme, söimme ja rötväsimme koko iltapäivän.
Ja kivaa oli. Erityisen kivaa oli lumisota kämpän katolla. Ja laulaa saunassa.
- Tuomo (?)
Illallista syötiin saunan jälkeen taas kimppakattilasta (nakkia & muussia kunnon suolalla). Oli oikein jouluinen tunnelma, punaiset kynttilät ja kaikki. Ulkona alkaa olla melkoisen suojakeli eli lumi on painavaa! Kukaan ei uskaltautunut Suomujokeen uimaan, ei ennen eikä jälkeen saunan.
Aki yritti illan mittaan väsätä veistettyä puulusikkaa. Saa nähdä, mitä siitä syntyy.
Kämppä oli mukavan lämmin jo iltapäivällä, ja iltaa kohti aina vain parani. Onneksi ei ensi yönä sentään tarvitse kuunnella vieraiden miesten kuorsausta, vain oman porukan.
Maarit halusi ehdottomasti nähdä "Turkin hihasta tähtiä", joita näkyi ja tuntui lumessa selällään maaten tähtitaivasta takin hihasta katsellen... Hassuja tähtösiä, kun naama kastui ja paitakin piti vaihtaa.
- joku tytöistä
Lankojärvellä pidettiin pidempi breikki syöden pussikeittoa. Sinillä & Maaritilla oli tosin niin paha jano, että he yrittivät saada järvestä vettä... vettähän ne jääpalatkin on.
Aki saapui puoli tuntia muiden jälkeen, koska hän oli tehnyt "pikkasen" oman reitin...
Koska koko porukka oli hiihtointoa täynnä, matka jatkui kohti Rautulammen kämppää. Eturyhmä piti yllä vaeltajien mainetta nopeudessa ja rötvempi ryhmä mateli maailmaa parantaen perässä.
Loppukilometreillä tuulikiun alkoi yltyä ja muuttui purevammaksi. Tosiaan onneksi silloin oli enää pieni kipale matkaa kämpille.
Kävipä niin (tai itse asiassa tiesimmekin jo etukäteen) että Rautulammen kämpillä oli jo muutama vaeltaja ja saimme saapua lämmitettyyn kämppään. Päätimme jämähtää yöksi Rautulammelle, mutta koskemme kaikki mahdu sisälle, muutama "uhrautui" menemään telttaan. Luultavasti silti Anulla, Kristalla, Akilla ja Mikaelilla on mukavammat olot teltassa kuin meillä täällä sisällä. Viime kerrasta muistellen, kämppä oli alkuillasta kuin pätsi...
Pystytettyämme Haglöfin ja hakattuamme pinon polttopuita, aloimme leikkiä mukavia talvisia leikkejä kuten halonheittoa. Se oli peli, josta ei puuttunut vauhtia, jännitystä, huutoa eikä vaarallisia tilanteita. Lopullisen pistevoiton taisi viskoa Tapani.
Pimeän tultua siirryimme leikkimään sisätiloihin. Ties mitä psykologisia traumoja tuli esille... Pojat (Aki ja Jaakko) paljastivat kokintaitonsa ja keittivät koko poppoolle kunnon padallisen mexiconitalianpataa makaronien / spagettien kera. Ja se muuten oli ihan hyvää...
Tällä hetkellä kiihkeänä keskustelunaiheena on, miltä puolelta voileipä kuuluu voidella. Anu heilu jo tossa puukon kera ja metelin desibelit nousee nousemistaan. Ulkona olisi kuulemma upeat revontulet ja ne pikkasen houkuttelisi "romanttiselle" kävelylle... koko 12 hengen porukka o-ou!
Eilen illalla oli mukava juttutuokio. Kaikki naimisissa & kihloissa olevat sekä seurustelevat yksilöt kertoilivat, miten olivat törmänneet siihen puoliskoonsa. Mitähän kivaa tänä iltana saadaan kuulla ilta"satu"na??
- joku tytöistä
Voileivistä vielä mainitakseni, tulin siihen tulokseen, että näkkäri voidellaan reikäiselle puolelle. Illalla Anu ei kertonutkaan tarinaa Rautulammen tontuista. Porukka nukahti kuin nuijanukutuksella.
- Jaakko
UKK-puisto, käymättömistä korpimaista vihoviimeinen. Retkikuntamme tehtävänä on kartoittaa vanhoja latuja ja etsiä eräkämppiä ja rohkeasti mennä sinne, minne kukaan ei ole ennen mennyt.
Erittäin kovassa länsituulessa lähdimme pyrkimään Luulammelle. Tuuli oli erittäin pureva ja vaati jatkuvaa kasvojen lämmittelyä, mutta onneksi tuuli pysyi kurun pohjalla sentään kohtuullisena.
Perillä Luulammella odottikin kelolinna, jonka kahvila ei tällä ketaa ollutkaan auki. Itse pirtti oli iso kuin mikä, mutta aivan anheettoman kylymä eikä lämmennyt nätillä "kuparisella" takalla. Napattiin eväät ja paistettiin makkajoo.
Puoli kahdelta lähdimme hiihtämään Kiilopäälle valmista konelatua pitkin. Matkalla sipaisimme pikaisesti Kiilopään massiivisen tunturin yli, oli muuten loihakka lasku myös ahkiomiehille.
Kiilopään hotellin vastaanotossa herätimme jonkin aikaa yleistä pahennusta, kunnes kuin sattumalta meille tarjottiin telttamajoituksen sijasta mahdollisuutta majoittua hotellin pihassa olevaan "Maahiseen", joka oli aito Etelän ihmisten turistirysä. Sisällä oli kelopenkit, porontaljat ja keskellä fiksu grillaussysteemi. Porontaljoista vain lähti anheettomasti karvaa. 20 mk yhdestä yöstä ei ollut [???] liiroissa, varsinkaan kun polttelimme kunnolla puuta.
Illalla söimme suuren osan lopuista eväistä, niin että ähky tuli. Syönnin jälkeen laulettiin ja saimme vieraaksi oikeran Lapin nunhukan lapinpuvussaan. Hän joikhasi ja kaikkien piti laulaa oma laulunsa. Setä keitteli mehunsa ja jutteli mukavia. Oli nimeltään Niila ja otti tavakseen rampata sisällä vähän väliä.
- Jaakko
Äijälle tuli kyllä sellainen moka, että tuli kehuneeksi pontikankeittelyään, ennen kuin kuuli, että Aki on kylän ulosottomiehen poika (jonka tuttu Niila kuulemma oli ihan työn merkeissä...)
Jep, mutta aikanaan nukkumaan ja aamulla ylös. Viimeistä kertaa tälle reissulle suksille; ilma tuntui raikkaalta ja pakkanen vähän nipisteli nenänpäätä.
Toisaalta - eipä ihme. Pian päästiin Tievatuvalle ihailemaan pakkasmittarista lukemia -34 C. Eipä olis uskonut.
Oltiin Tievatuvalla ensimmäisiä, ja niin oli mainiosti aikaa saunoa, santsata karjalanpaistia ja odotella muita.
Iltapäivällä sitten kotio. Tosin Päivin auto ei oikein pakkasesta tykännyt; sen liikkeelle saanti otti aikansa, ja matkalla pysähdyksill siitä purkautui untuvatakeissaan ja haalareissaankin kohmettuneita matkalaisia.
Tiettävästi kaikki kuitenkin pääsivät hengissä kotiin saakka.
- Miihkali