Y Tapani Tilus tt@stekt.oulu.fi Tero Hihnala thihnala@raita.oulu.fi Tiina Viitasalo mviitasa@raita.oulu.fi L Maija Vuorela mhvuorel@raita.oulu.fi Sami Heikkinen samih@raita.oulu.fi Veli-Pekka Salo vesalo@raita.oulu.fi Aki Saari aksaari@raita.oulu.fi
Oikeastaan Mursujen taival alkoi jo Kannuksesta, kun Tapani tapasi Samin Ja Tiinan. Oulaisissa eksyttiin- toivottavasti viimeistä kertaa tällä reissulla.
Tievatuvalla sählättiin, Rajajooseppi valloitettiin. Sauvoja lainailtiin rajamiehiltä (hehheh, sattuuhan sitä).
Matkaan kello 11.10. "Hyvinhän se sujuu!" Sitten alkoi väsyttää. Dieseli ei oikein ottanut kierroksia: Hihna liian löysällä? Vinkuu ja valittaa. Uusi hihna tulisi liian kalliiksi. (tai ainakin se pitäisi noutaa liian kaukaa) joten täytyi tyytyä vanhaan kiristettynä.
Vauhti oli kova, mutta alkoi kulkea, kunnes hihnan kiristäjä meni rikki. MacGyerkyvyt esiin ja teippaamaan. Haltin hihnat ovat tunnetusti varsin perstuvia...
Viimeiset kolme kilometriä olivat pitkät. Onneksi oli latu, jota seurata. Aloimme tuskaantua ja nähdä mökkejä. Uskomatonta, mutta lähes kaikki näkivät saman hallusinaation, joka paljastui lopulta kaatuneeksi puuksi.
Perillä Jyrkkävaarassa olimme väsyneitä, mutta onnellisia. Kaikki oli jäässä: Suksen siteet, goretexit, sormet, varpaat, nenät, vetoketjut ja järki.
Kyltti kertoi matkan olleen "vain" 10km. Kyllä me enemmän hiihdettiin. Ainaski 13km. Seuraavan päivän etappi Muorravaarakkaan oli 16 km saman kyltin mukaan.
Mitähän huominen päivä tuo tullessaan? Sääennustus lupaa lappiin -20 - 30 C ja illalla voimistuvaa tuulta. {Aki oli ottanut retkihifin mukaan. Vessailut meinas jäädä väliin kun sitä ei ollut löytyä. Teron etsinnät tuottivat onneksi tulosta.} Aamulla herätys kello 7.00 - on pakko jaksaa ja ehtiä perille.
Matkaan lähti ensin tunnustelijat eli ns. "hitaat" hiihtäjät puoli tuntia muita ennen. Heitä ei sitten nähtykään kuin 16km päästä- Tosi huonosti valitut hitaat hiihtäjät. Maija oli menopäällä eikä antanut poikien pitää taukoa vaan heti oli jatkettava. Maijan rinkka kun oli "kiinteää" mallia, vyösolki rikki ja korjattu ilmastointiteipillä ja irtohihnalta. Toisaalta Terokaan ei saanut suksia jalasta, kun side oli jäässä. Kalliit vastahankitut varusteetkin tuli kokeiltua: Tero ei suosittele nousukarvoja tasamaalle.
Sami ihmetteli, että on huono otsalamppu, kun ei meinaa mahtua päähän vaikka remmi on suurimmillaan. Huono lamppu vaiko...
Tiinalla petti side {Voi kauhia}- ensi kerralla allwaysia. Siis suksesta
meni side. Korjattiin tunti, mutta lopulta muistettiin, että Tapanilla
oli vararemmi mukana. Malli oli väärä, mutta onnistui. {kukaan
ei ole niin viisas kuin insinööri, paitsi tietysti toinen insinööri.}
Kannatti ottaa vararemmi mukaan.
V-P harjoitteli kamikazetemppuja stunttirinteessä. Aki perässä samaan miinaan tunnin päästä.
Illan pimetessä moottorikelkkailijoita tuli vastaan. Uho oli kova. Oltaisiin me umpistakin päästy, mutta reitti kelpasi kuitenkin. Nämä kertoivat, että Tuomon ryhmä ei tulekkaan Raja-Jooseppia kohti, vaan palaavat Tievalle. Se on petollista tuo matkanteko.
Loppumatka jälkiryhmällä sujui Tapanin tuoksuja seuraillen. (kun sinolipullo meni rinkassa rikki)- valitettavasti.
Alkuryhmä ei päässyt uimaan, vaikka yrittikin. Maija veti tiukasti ryhmää, koska oli kevein, Tero ja V-P perässä. Sattuikin niin, että jää kesti Maijan, mutta meni Teron alla rikki. Tasan ei käy onnen lahjat.
Sami pisti yön riemuja varten Mobilatia takapuoleen, ettei "paikat" tulisi kipeäksi.
Tapanilla oli uusi venäläinen "Parpara"- merkkinen puhallettava makuualusta.
Pihalle päästäessä huomattiin heti, että täällähän tuulee. Matkaan kuiten lähdettiin reippain mielin, vaikka edessä olikin melkoinen nousu. Noin parisataa metriä kilometrin matkalla! Ennen lähtöä vielä pistettiin suksen pohjiin "tappopito".
Huh ! Kun kilometrin verran oli hiihdetty, alkoi nousu. Kukin yritti parhaansa mukaan - kuka suksilla, kuka kontaten. Kesken rinteen Tiinan toinen side petti. Voi, voi - onneksi tekniikan ammattilainen hoiti asian. V-P:n sukset olivat taas hieman pitkät nousutarkoituksiin. Päälle kuitenkin noustiin ihan yllättäen.
%#"%#"¤%&fgkbdgiågoidgojsdgnisdhfboidfgjdfgåsdogjnsdpognsdopgdopfgdfpogjdf opgjdfogijoyrmt5nxncgbslkcver96u4096t7etioy958749867456740396uhns+uy9 (huh! Tulipa sotkua!)
Huipulla tuuli senkun yltyi. Lumi lensi ja näkyvyys oli nollassa. Tapani kuitenkin johdatti Mursuja varmasti oikeaan suuntaan. Kompassiakin tarvittiin.
Alempana suojaa alkoi löytyä - ja niin muuten myös luntakin! Ensimmäisenä kulkeva porkkasi polviaan myöten.
Välillä pidettiin taukoa. ja kyllä keitto maistuikin. On muuten keitot parantuneet parissa vuodessa (Ranskalainen sipulikeitto -Voilá)
Loppumatkasta kärkiporukka alkoi väsyä. Niinpä V-P pitkine suksineen siirtyikin johtoon. Toisena tulevalla oli kuitenkin vielä ahkeroimista, sillä upottavaa lunta riitti.
Illan hämärtyessä osa pojista alkoi ulvoa vertahyytävästi. Ehkäpä Pirttilöiden "husky" vastaisi kutsuun. Kaihoisa huuto kuitenkin vaipui erämaan hiljaisuuteen...
Valoa - ihan varmasti ! Puiden välistä näkyi valoa, vai olisiko ollut taas hallusinaatio? Ei sentään {Koiran haukku sen todisti.} - Pian päästiin mökin lämpöön.
Mökissä oli vilskettä, sillä pari muutakin ryhmää oli linnoittautunut kylmältä talvelta suojaan.
Ennen nukkumaanmenoa vielä mietittiin, millainen olisi 7 henkinen vaellusryhmä "dream team". Siihen kuuluisi ainakin kokki, fysioterapeutti, joka on hyvä hieroja, teekkari (kunhan ei tieto) tai valmis DI, sillä teknisiä ongelmia tuntui riittävän. Joku lesottaja jolla on kaikkea pikkusälää kuten puukkosahakirvespihditjakoavainkellokaukoputkilusikkahaarukkaveitsilaapiskynä- kombinaatio (nahkamies). Lääkärikin olisi hyvä, mutta toivottavasti hänen taitojaan ei tarvittaisi. Koirakin olisi ihan kiva. Kukaan vain ei osannut sanoa, mitä ihmettä vaellusporukka tekee fyysikolla? Tero piirteli vielä illalla ronikan taakse lumiluolan malleja.
Tunti soppatauon jälkeen tultiin poromiesten kämpälle. Kämpällä oli viitisentoista äijää. Juttu kämpän pihalla luisti sen verran hyvin, että pari nuorempaa poroäijää lähti tekemään kelkoilla pohjaa kiertämäjärvelle. Herrasporomiehinä he kuljettivat molempien ryhmien tyttöjen rinkat kämpille asti.
Tyttöjä kyllä houkuteltiin jäämään porokämpälle, mutta suurinpiirtein kaikki naaraat hiihtelevit kämpille.
Perillä {Mursut keittelivät väkevät sumpit} ja hierottiin vielä naaraista kauppaa nuorten poromiesten kanssa. Vaadimme vähintään kahta kantavaa vaadinta vaidossa omista naaraistamme.
Mökissä oli tunnelmaa, kun meitä oli yhteensä viisitoista ja kämppä oli viiden hengen. Onneksi muutamat tyhmät {herrasmiehet} uhrautuivat {tyttöjen puolesta} ja menivät telttaan yöksi. Pakkasta oli n. 20 C.
Teltan kylmyys ei ollut kuitenkaan kangistanut poikien lauluääntä, eikä varsinkaan Samin kieltä, vaan entistä tiukempi fakta piristi ryhmän aamutoimia. Puurot ja kiisselit keiteltiin (Tero omat soppansa) ja leppoisissa tunnelmissa selvisimme aamusählingeistä nyt jo pariin tuntiin.
Urheiden keitellessä soppaa ja Mursujen kelliessä laverilla tuli Samille mieleen osa Tove Janssonin runosta "Mutta kuka lohduttaisi pikku myytä. Muumipappa vain kirjoittaa muistelmiaan". Siitä Tapani innostui tapailemaan Pekka Töpöhännän tarinaa. Tapani olikin oikea malli "isi" ja osasi tarinan niinkuin olisi sen itse elänyt -- >kotimatkalla selvisikin, että Tapanilla oli monta kissaa (koto-kotona). Tero lauloi vielä ryhmä Urheille läksiaislauluksi Kummelin "rumat ihmiset, menkää kotiinne".
12.30 lähdettiin viimeiselle etapille urheiden perään auringon kajastaessa jo tuntureiden takaa. Keli oli loistava. Mukavaa oli liu'utella valmista kelkkapohjaa pitkin vielä kun suksikin luisti (kellä luisti).
Välistä oli pakko pysähtyä ihailemaan taivaanrannan syveneviä värejä. Kirkkaan oranssia ja punaisia pilviä tummia puita ja sinisiä tuntureita vasten. Toisella puolen kontrastina kirkkaan turkoosi taivas. Reissun motto "Tätä varten tänne on tultu" toistettiin.
Tähän ronikan runolliseen kohtaan voisi liittää maininnan myös eilisiltaista revontulista, jotka kulkivat yli taivaan päivätaipaleemme viimeisillä viidellä kilometrillä. Niistä nauttivat erityisesti ryhmän naispuoliset jäsenet. Pohjoisen gentlemannit kun olivat kuskanneet heidän rinkkansa edeltäkäsin odottamaan valmiiksi lämmitettyyn kämppään.
Alkumatkasta oli nousua. Sitten piiiitkälti laskua. Rusinatauko pidettiin poroaidan kyljessä, soppatauko pimeän tullen. Tapania hermostutti, kun tytöt hävisivät välillä näköpiiristä. Urheat tavoitettiin pimeän tullen, mutta loppumatkasta tiemme erosivat. Kuten joka päivä, tänäänkin hiihdeltiin loppumatka pimeässä. Ohut kuunsirppi, Rajajoosepin maston punainen valo (ja poikien suunnistus) johdattivat samalle ladulle, josta maanantaina oltiin lähdetty matkaan.
Muutama sata metriä ennen rajavartiostoa tuli vastaan sopiva leiripaikka. Sitten vain telttojen pystytykseen.
Ilta kului kolmen Trangian ja kynttilän ympärillä tepastellen, jäseniä heilutellen, monenlaista puhellen ja tähtikuvioita tiiraillen.
Toiseen telttaan kömpivät onnelliset Tenan omistajat. Toiset kurjat Häglöfsin pusseihin. Yöllä pakkanen kiristyi 15 C -->31 C Edelliset kuorsasivat makoisasti, jälkimmäiset hytisivät, heiluttelivat varpaita ja yrittivät säälittävinä saada lisälämpöä Säästöpankin taikapusseista. Lämpöpussien toiminta piti perustua kemikaalien reaktioon ravistettaessa, mutta päättelimme, että ainoa lämpö, mitä pusseista tulee, lähtee omasta ravistelusta. Riemu oli suuri kun Sami ilmoitti kellon olevan kahdeksan {7.45}.
Piristävin asia aamulla oli Samin mainio ehdotus, että lähdetään Esson paariin kahaville. Leiri purettiin niin vikkelästi kuin kohmeisilla jäsenillä kyettiin. Välillä piti tehdä juoksulenkkejä lämmitykseksi. Makuupussin tunkeminen suojapussiin oli erityisen tuskallista. Samin saappaat {olivat kuin luuta} yritettiin sulattaa sinolilla ja Teron kaasupriimuksella, joka ei suostunut edes syttymään. Sinol-menetelmällä kuin Teron mono irroitettiin edellisiltana suksesta.
Samin oli lähdettävä sulattelemaan todella jäisiä saappaita ja tunnottomia varpaita rajavartiostolle edeltäkäsin - Onneksi asema oli lahellä. Tapani paukautti lähtiessä vauhtia ja onnea ja kielsi tulemasta takaisin ennenkuin joka paikka oli sula. Sami jutuskeli jo riekonpyydydystämisestä rajamiesten kanssa ennenkuin loppusakki ehti paikalla.
Rajavartiolaitoksella koko porukka pääsi lämpimään ja saimme kupilliset rehellistä kahvia. Ihmeellistä, Veri alkoi jälleen pikkuhiljaa kiertää ruumiissa ja varpaissa. Olo oli likainen, väsynyt, hervoton, mutta onnellinen !!!
Lopullisesti ytimiin ulottuva kylmänkohmelo väistyi vasta Tievatuvan saunassa. Saunan ja valmiin aterian ansiosta oli suhteellisen vaivatonta siirtyä takaisin sivistyneeseen maailmaan.
Tämänkertainen uhkarohkeilu päätettiin ajamalla yötä vasten takaisin Ouluun karmeassa säässä. Olis se ollutkin hirveää sellaisessa lumipyryssä hiihtää!
Koko Team-Mursut puolesta uskallan väittää , että meillä oli hieno reissu
Reissun lopuksi kävin viemässä väsyneitä vaeltajia kotiin tavaroineen, Ensimmäiseksi kyydistä jäi väsynyt mutta onnellinen naishiihtelijä Oulunsuuhun ja seuraavaksi eräs telluryhmän tallaaja Kaukovainiolle. Viimeisenä Tiina vietiin Karjasiltaan. Sitten lähdettiin ajelemaan omaa kämppää kohti Linnanmaalle. Siinä samassa tulivat poliisit ensin vastaan ja sitten kääntyivät heti Asconan perään. Aki siinä ihmetteli, että mitähän sitä on tullut tehtyä. Ensimmäiseksi poliisisedät kyselivät olinko käynyt Kaukovainiolla hetki sitten ja millä asioilla. Selittelin siinä, että vein yhden tyypin kotia. Skoudet kyselivät osoitetta ja henkilön nimeä, mutta enhän minä sellaisia tiennyt. Kyselivät vielä, mitä tavaroita peräkärryssä oli. Toisen poliisin naamalle nousi jopa pieni hymynvire, kun peräkärryn pressun alta paljastui läjä partiotarvikkeita. Selittelin vielä mistä ollaan tulossa ja muuta sellaista ja siihen tilanne laukesikin. Homma oli nääs sellainen, että Kaukovainiolta oli soitettu poliisille, että kerrostalon pihalla lastataan peräkärrystä tavaraa pihalle puoli kahden aikaan yöllä. Pihapiirissä asui poliisin vanhoja tuttuja ja naapurit olivat olleet hieman yliaktiivisia muiden asioihin.
Kaikenlaista sattuu ainakin partioreissuilla.
{Hakasuluissa {} olevat ovat puhtaaksikirjoittaja Samin kommentteja.
Team-Mutsut kokoontuivat kerran 21.1 tiistaina Tapanin luona poronkäristyksen
merkeissä. Silloin tämä tarina sai jatkoa. Se onkin sitten
jo tarina erikseen.}
Mursuja
havaittiin myös laskiaismäessä.