Tellut & Karri kiersivät keskustan kautta; keskimmäisessä liikenneympyrässä oli joulukuuusi: "Taisi kapsahtaa katajaan."
Pohjoisimman shikaanin Johanna otti varovaisesti! Jarno meinasi
tehdä johannat Akujärvellä, Raja-Joosepin risteyksessä.
Kiersimme Luton sillan kautta ja hiihtelimme rajamiesten jälkeä vyöhykettä seuraillen, yhtamatkaa Rämän kanssa.
Kiertämäpäiden satula oli aina yhden kumpareen takana.
Mikko torkahti suksille lopulta koittaneessa myötäisessä.
Free Heels'n extreme sauva hajosi liian löysien olosuuhteiden... kostotoimet
ovat suunnitteilla.
Hiihdeltiin rajatietä pitkin rajavartioitten ystävällisesti kelkalla ajaman uran turvin. Puuolenpäivän aikana päästettiin kärsimätön Rämä-ryhmä irti ja lipsuvat Tellut jäivät jälkeen.
Rämät aukaisivat latua ja saapuivat Anterimukkaan huikean 10 minuuutin etumatkan turvin. Saunaa eivat ehtineet siis lämmittää, eikä siihen loppujen lopuksi kukaan viitsinyt alkaa.
Kämppä paljastui appelsiini-ihmisten pesäksi takkoineen ja oluttölkin puristimineen. Hammasta purren alistumme nukkumaan tilavassa ja ylellisessä tuvassa, josta extreme henkinen kylmyys ja alkeellisuus puuttui täysin.
Muuten, Koivusen Timo paljastui sitten homoksi, eipä olisi
ihan äkkiä uskonut.
Suuntasimme ensin reittiä pitkin etelään n. 20 min, josta otimme suunnan länteen Anteripään pohj. puolen paljakkaan. Tuuli alkoi yltyä ja nousu oli melkoisen työläs, kun umpisessa taivalsimme. Timpalla ja Anssilla nousukar- vatkin laukesivat, jonka jälkeen nousu oli aika tuskaa. Tosin itse porskutin nousukarvoilla aika vaivattomasti.
Nooh, pääsimme kuuitenkin paljakkaan ja tuuli alkoiolla aika navakka. Lukuisten suksien ja vermeitten viritysten ohessa tuli pitää huolta kamoista, ettei tuuli vienyt niitä. Pakkasta oli n. -16 C ja tuuli oli yli 20 m/s, siis kohtalaisen vilpoisaa avotunt urissa. Nousukarvat pitivät hyvin poikain sadatellessa pito-ongelmiaan.
Suoritimme myös pienen vesistön ylityksen noustessamme Tiyhtelmäpään eteläpuolen kuruun.
"Duracellitkin meinasivat välillä ehtyä noustessamme viimeistä uuvuttavaa nousua päivän jo hämärtyessä. Vihd. viimein pääsimme huipun laskun alkupäähän, jonka piti viedä meidät "helposti" Muorralle. Alkoi olla jo melko hämärää ja luk´mituiskussa kaikki näytti mystiseltä. Ahkion kanssa offarilasku oli aika mielenkiintoista, tapahtumarikasta ja miestä syövää. Tise viela upotti itsensä nilkkoja myöten puroon. Täytyy muistaa suositella ko. reittiä T. Hihnalan porukalle, joka kiertää sen vastakkaiseen suuntaan...
Nooh, pääsimme onnellisesti perille, mutta jälleen kerran "orange people" oli iskenyt, ei edes kiehisiä osannut vuolla. Mitenkähän sen appelsiinin kuorimeisen kanssa?
Illalla käytiin filosofinen keskustelu appelsiinimiehen ja
rinkkamiehen yhteyksistä. Onko Anssi sittenkin appelsiinimies?
Nousimme Pirunportin tasalle, hanki kantoi ja suoristimme 'kanjoniin'. Nousimme läpi hiihtastuamme lähes Ukselmapään laelle ja kiersimme 'Para- siitti'kuruun.
Kurun laidat olivat ikävän jäiset. Laskettiin erästä ojanpohjaa alas kuruun lounaskeitolle.
Skinit taas pohjaan ja Ukselman huiputus: näkyvyyttä 300- 500 m. Ei juuri tuuleskellut, lunta sateli. Mikko laski Pirunportin reunalta. Mukavimmat mutkat olivat puurajan kahta puolen (1/2 m puuuteria!).
Perilla klo 14.55, liikkeelle päästiin 9.00 +- 10 min. Rapiat 10 km ja nousua n. 670 m.
Spagettikastiketta syodessä Anssi muisteli lukemaansa kirjaa Grönlannin ylityksestä. Oli ollut puhetta ajokoiran annoksesta... Rekikoirat kuulemma söivät omat ja miesten jätökset ennenkuin net ehti tippua hankeen.
Ahkiomiehet kaivoivat pulkistaan taytekakkutarpeet illan päätteeksi.
Mat´ka kulki Lumipään eteläpuolelta Jaulutuskuruun. Kurussa Tise ja Mikko innostuivat telluilemaan. Minä (siis A.A.) päätin lähteä lämmittämään saunaa Luirolle. En kuitenkaan ottanut lukuun tellusuksia ja umpihankea. Onneksi tunnin tarpomisen jalkeen rajavartijat pyyhkäisivät kelkoilla Luirolta sokostia kohti ja pääsin sitten j älkeä pitkin.
Luiron pikkukämpässä majaili Rämä, joka
painosti meitä kovasti majoittumaan Luiron Hiltoniin. Ilta kului saunaa
lämmittäessä. Saunomisen yhteydessä pestiin alusvaatteista
pahimmat hiet pois. Nyt odotellaan kovasti Porot -ryhmää, mutta
eipä heitä tunnu kuuluvan. Lienevätkö väsähtäneet...
Kyselimme "Rämää" mukaan Sokostille ja he kertoivat säätiedotuksessa luvanneen myrskytuulta tunturialueelle, mutta päättivät seurata meitä.
"Rämä" saavuutti meidät Jaulutuskurun haarautumassa, kun karvoitimme suksiamme. Tuuli oli melkoinen jo alhaalla.
Noustessamme kohti huippua tuuli kävi jo todella voimakkaaksi ja välillä näkyvyys oli nollassa. Huipulle kuitenkin pääsimme ja huippupaadella meno vaati melkoista kanttailua, ettei tuuli vienyt mukanaan. Mieleen tulivat lukuisat tarinat ja kuvat mm. K2:n ja Everestin huippujen tuulista, sekä pätkä Reinnhold Messnerin kirjasta "Huuipulla": "tuuuli vei heidät mennessään - tuuli..."
"Rämä" kunnostautui perinteiden mukaisesti ottamalla paidat pois... (hulluja). Alas pääsimme lähes ehjinä. Rämä jatkoi suoraan kämpälle ja Anssi seuurasi hetken päästä heitä. Minä (MM) ja Tise jäimme vielä laskemaan telluilla offareita, kun niitä tänne oli tultu hakemaan ja mukavaa oli. Tosin polvi alkoi valitella, joten lopetimme siihen, että pääsisin vielä hiihtämällä poiskin täältä.
Iltasella päiväunien ja Tisen poronkäristyksen
(=herkkua) jälkeen "Rämä" ja rajamiehet vierailivat luonamme.
RV:t kertoivat muista ryhmistä, jotka olivat jääneet luumuilemaan
aivan Kiilopään lähituntumaan (=orange people!)
Rämä oli vielä kalsareissa 8:n tienoilla lähtiessämme. Anssi kävi herättelemässä 6.30. Kerrankin oltiin muka nopeampia. Melko tasan yhdeksän oltiin järven luoteisrannalla.
Rinkkamies Anssi puhkoi 2,80 m Lahdenperillä impeä upoten 20 - 25 cm. Ahkionvetäjät liikuskelivat perässä huomattavasti liukkaammin.
Ruotmuttipää, järven eteläpuolella, oli tosi siistin punainen syödessämme lounaskeittoa Joukhaispään lounaiskupeella. Pahimman piti olla takana, loppu olisi vaan myötämaata laskettelua.
Nousimme hetkeksi paljakkaan, jolloin nousi päivän ainoa pyräkkä: suoraan vastatuuleen. Rämä hiihteli standardireittiä puron pohjaa pitkin sivuitsemme. Kuvittelivat ohittavansa huomaamattaamme!
Ei viittitty nousta Tampakkopäälle; Palovangan latvajängän hetepuroja kiereltiin aikamme.
"Rajavartiolaitoksella on liikaa määrärahoja!" tuumi Anssi. Ristiin rastiin kulkevia jälkiä ei ymmärretty. Eilen tuvassa poikennut tukeva luti herätti ärtymystä: "Varmaan ihan kiusaksi lihasvoimin kulkeville ovat kiemurrelleet... Saatiin kolme pätkää -n. 2 km- kutakuinkin sopivaan suuntaan ja yritettiin toiveikkaina ainakin yhtä useasti... "Jäljen mukka on parempi kuin ummen suora." Aarre Pyhäjärvi, Lok ka.
Muutama kilsa Suomulta ylitettiin jälkeä myötäillen koko laakso: Rämä oli vielä takana. Yllättivät meidät takaapäin: "laukaus, laukaus, sarrrja" Suomujoen tuntumassa.
Tuore latukone johdatteli meidat taas rajamiesten jäljelle, joka päättyi ihme mukkaan: 180 astetta ja joen jäälle. Hiihtelimme vankkaa latua alavirtaan.
Lähellä kämppää nousi taas jälki penkalle: tohinalla perään, kämppä on tuossa vieressä... Kukaan ei kattonut kelloa, eikä kai kompassiakaan. Aikamme kierreltyämme käännyimme takaisin joelle päin...
Jokivarressa sumplittiin suuntaa: "Totta me ollaan jo ohi menty." Vajaa minuutti ylävirtaan ja löysimme omat jälkemme: rajamiehet olivat suosiossa ja luottamus kelkanjälkiin korkealla.
Sinnitellen edellisen ahkion päätyä tuijotellen... Järven kannaksen kohdalla edestä tuli viesti: "Vettä jäällä." ja jatkui läpi letkan. Kenelläkään ei napannut siirtyä sivuun: viimeiset n. 300m kovennettua suksen ollessa pyöreä pitkula - alla ja päällä re ilu 5 cm lumisohjoa.
"Ei ole kertaakaan ollut tällä reissulla näin nälkä..." "Mitä meillä vielä olis, syödään kaks pataa..." Alkupalaksi kanaa riisillä & currykastikkeella ja perään italian pata.
Rämä keitti välissä patansa ja lisukkeeksi 2 pss (=800 g ?) makaronia. Meidän 1/2 pss Raketti spagettia oli säälittävä lisä. Nälkäiset miehet ovat hiljaa ruokapöydässä.
Raskaimmin aterioineet Anssi ja Jarno kömpivät ylälaverille
suulamaan.
Aluksi suoritimme harhautusliikkeen eli ketunlenkin pohjoisen suuntaan, jotta rajamieskelkkailijat eksyisivät. Rautulammen päivätuvalla pidettiin pidempi tauko puolenpäivän aikoihion ja samalla vältimme jäätävimmän viiman. Mietteemme olivat kuitenkin vielä Vongoivan kammin valtaamat ja toivoimme viela sinne pääsevämme.
Loppumatka kulki sitten paljakkaa pitkin. Pienen ketunlenkin jälkeen
löysimme porokämpän. Siellä jakauduimme appelsiiniosastoon
ja karujen jätkien osastoon. Appelsiinit majoittuivat hohkaavan kuumaan
pikkutupaan ja karpaasit (Anssi ja Markku) miellyttävän viileään
takkahuoneeseen. Ajokoirat ruokittiin kerrankin kunnolla.
Velttoiltiin pitkään. Ennen 7:ää ei saanu nousta, kuitenkin ennen 9:ää. 10.30 liikkeelle. Viimeinen pikamarssi Tievatuvalle. "Periaatteeseemme ei sovi vilkuilla karttaa..." tullessamme tielle.
Pakkasta kuulemma -34 C. Kaikkien piti sulatella omat shampoonsa -hiustyy- pilleen sopiva... Nuuhkaisu viikon päällä olleeseen kerrastoon adrenaliinitason kohotukseksi ennen muonitusta.
Ahne annos karjalanpaistia: Jarno kaipasi puulusikkaansa.
Miksi isojen autojen isoihin kärryihin ei mahdu tavaraa? Orion hyytyi Lullaansa.