SOOPA ry:n KAAMOSVAELLUS97

VAROITUS: Tämä teksti on niin tylsää että varmaan kävisi tieteellisestä julkaisusta. Puhtaaksikirjoitus valmistui 17.10. yli yhdeksänkuukautta vaelluksen jälkeen. Kronikan epäloogisuuksia tai kieliasu ei ole korjailtu. Teksti on myös täynnä kirotusvirheitä, sillä puhtaaksikirjoittaja ei kykene lukemaan tekstiä uudelleen läpi.

Staring

Ryhmä Urheat

Alaryhmä Rahvas

Ruokaryhmä 2*Harald+Helga (Juha,Johanna ja Kalle)

4.1.1997

Ensimmäinen vaelluspäivä. Saavuimme Kiilopäälle aamulla aika tokkurassa rankan ajon jälkeen. Sää oli mukava -15C ja puolipilvinen. Pikaisen aamupalan syömisen jälkeen lähdimme hiihtämään latu-uraa pitkin. Kahdeksan hengen ryhmämme puuskutti taakkojensa alla ulkomaalaisten päiväretkeläisten ihmeteltävänä.

Söimme lounaan pikku kurussa ja lähdimme Suomunruoktulle. Kolmen hengen pikahiihtäjäryhmä valmisti yösijan ennen pääjoukon saapumista. Iltapuuhat sujuivat normaalissa tahdissa? ja ensikertalaiset olivat uupuneita. Jatkamme vaellusta aamulla toivon mukaan hyvin levänneinä, sillä kämppä vaikuttaa aika kuumalta.

5.1. (toinen päivä maastossa)

Alakerran väki aloitti ruoan laiton, joten me kiltisti odotamme. Harjoituksen puutteesta ja jopa välinpitämättömyydestä johtuen lähtö venyi viittä vaille yhteentoista. Matkavauhti olikin sitten aluksi sen verran reipas että museokämppä jäi sivuun. Liekkö aamun -22C vaikuttanut. Ylämäessä tuntui hyytyvän vauhti.

Lounaalla koettiin ryhmän ensimmäinen varustetappio. Lusikka jäi ihailemaan vintilätunturin maisemia. Näköalareitin valinta kannatti sillä iltavalo ja Nattaset tykkypuiden kanssa olivat varsin valokuvaukselliset. Sitten himohiihtäjät Kalle, Anni ja Sanna singahtivat jatkamaan matkaa ja loput tulivat perässä hissukseen. Tyylikkään kaatumisen esitti Karri kun suksi jäi koivuun kiinni. Muutenkin alamäissä oli haastetta. Pimeässä suksenpohjatuntumalla laskeminen on yllättävän hankalaa jo loivissa rinteissä. Upea tähtitaivas valaisi tietä. Tuomo tai Ville olisi pitänyt olla kertomassa tähtien nimet. Perillä Tuiskukurussa ensimmäiset olivat 18.10, Juha ja Johanna 18.45 ja Petteri, Karri ja Kaaka hieman myöhemmin. Viimeiset jäivät nauttimaan loppulaskuista.

ma 6.1.

Tänään on loppiainen ja huomenna pitäisi taas alkaa arki. Odotetaan ensi joulua. Tänä iltana lopuilla (siis ryhmä X:llä yms. "lyhyemmän vaelluksen kävijöillä") alkaa autoreissu tännepäin. Me hiihtäneet tänään vaikka minkälaisessa säässä. Aamulla herätessä mökki oli jäässä(melkein) kun meidän ryhmän aamupuuron keittovuoro koitti. Pihalla oli tuolloin vielä pakkasta -23C, mitä tippui päivän myötä -10C.

Hiihtämään lähdettiin joskus klo 10 jälkeen pienoisesta lumisateesta, joka välillä kovenija välillä hiljeni.

Ensimmäinen koitos olikin nousu Ampupäitten vierestä, jonka aikana hikeä ehti pukata yhdellä jos toisellakin. Lounastauko pidettiin vasta kunhan oltiin seuraavan nousun alapuolella... Lounaaksi oli jo toistamiseen suurustettua kanakeittoa, josta etsittiin sitä suurustettua kanaa.

Oli siis vielä yksi nousu ja sitten alkoikin jo hämärtää. Illan tummetessa hiihdeltiin Luiro (joen/puron?)vartta pitkin järvelle asti ja jään yli hotelli Hiltoniin. Tämä on vähän liian hieno allekirjottaneen mielestä, niin isokin,että vaikka on joa monta tuntia lämmitetty, niin vieläkään täällä ei ole kuuma.

Tänä päivänä olimme perillä 16. ja jotakin. Päivän sää vain koitui vähän tappioksemme, Sokostia ei olla vielä nähty. Tällä hetkellä kello on 20.10 ja pojat ovat saunassa, saa nähdä onko se vielä tallessa kun tulee tyttöjen vuoro.

Sääkin on alkanut kirkastua, ja pakkanen kiristyä (nyt-16C), ehkä me saadaan huomenna vielä hyvät Sokostin-valloitus kelit!

Ti 7.1.

Aamutoimet oli miellyttävä suorittaa tilavassa luxus-kämpässä.

Lähdimme aamulla hiihtämään Sokostille näkemättä sitä sitä pilvien sisältä. Voimille käyvän ähellyksen jälkeen saavuimme huipulle. Pakollisten valokuvien jälkeen oli ilo lähteä kämpälle takaisin, sillä pakkasvaikutus huipulla saattoi olla -30C.

Pimeä tuli pois hiihtäessä ja Sokosti näytti upealta tähtien valossa. Täytyy myöntää että huiputusintoni olisi saattanut hiipua jos olisin nähnyt tunturin jo lähtiessä.

Tulimme takaisin jo 16.00. joten illanviettoon jäi runsaasti aikaa mm. tulitikkupelien pelaamista ja letun paistoa.

Huomenna hammaskurua kohti.

Päivän aikana vakiintui Annin, Sannan ja Kaakan trangiakunnalle nimitys Herrasväki. Aamiaisella rahvas(muut) istuivat pikkupöydän ympärillä ja herrasväki tilavasti kolmestaan ison pöydän äärellä. Sittemmin tyttöjen toiminta oli muutekin herraskaista.

Ke 8.1.

Herätys perinteisesti 6.45. kokkiporukalla eli herrasväellä(Anni,Sanna ja Kaaka.) Muut vääntäytyivät ylös 7.00-7.20. Liikkeelle päästiin tilavissa tiloissa 10.05. Kallen suunnistusvuoron edetessä. Pakkasta sopivat -25C. Vähän ennen lounasta Kaakan suksi halkesi kärjestä. Pikakorjauksen suoritti Petteri ilmastonti teipillä. Ilma oli kirkas ja Sokosti näkyi selvästi. Lounas syötiin ripeästi. Lounaan jälkeen olikin reissun toistaiseksi upeimmat värit auringon kajon punatessa pilvet ja taivaan. Kärppäojan sulaan heijastettuna se oli upeaa. Auringon painuessa tai oikeammin valon vähetessä vauhti kiihtyi. Lähes rämänkiitoa lähestyimme maalialuetta. Joillakin rupesi jo usko loppumaan ja kaikki tummat möykyt näyttämään kämpältä. Mutta tulihan se oikeakin sieltä ilman erehtymisen vaaraa. 16 hengen kämppä tuntui pieneltä Luiron Erämaahotelli Hiltonin jälkeen. Rahvaalle ei ollut edes pöytää. Vakavasävyisessä iltapalaverissa pohdittiin loppureissu reittivaihtoehtoja. Anteriin huomenna mutta entä sen jälkeen. Time will tell. Samalla sovittiin reippautta aamuun, joten herätys 6.00 ja liikkeelle ennen yhdeksää. Kämppäkirjasta huomasimme että Rämiltä oli jäänyt kaasu päälle. Onneksi puiston vartija oli osunut paikalle. Iltasatu ja nukkumaan.

To 9.1.

Meidän ryhmällä oli puuronkeittovuoro, tänään jo 6.00. Yläkerran parvella ei enää ollut ollenkaan kuuma. Raaka nousu ulos makuupussosta. Mutta herätys kannatti. Oltiin liikenteessä jo klo 8.45. Ennätys! Osuttiin vielä keskelle high Waytä ja moottorikelkkarallia.

Aamun valjetessa lähdettiin hiihtelemääm,... Koko päivänä ei oikein kunnolla kirkastunutkaan vaan jossain vaiheessa tuuli alkoi puhaltaa, onneksi takaapäin, ja hävitti ajoittain moottorikelkkojen ajaman jäljen. Tuuli oli sellainen, ettei suksia ttarvinnut paljon liikutella. Lounaskin syötiin ennätysajassa jo kohta klo 11 jälkeen. Lounaan jälkeen matka taittui aivan hups vaan ja jo klo 13 olimme Anterinmukassa. Iltapäivä kuluikin halonhakkuussa ja Pirttilöiden koiran kanssa leikkiessä.

Anterinmukka osoittautui oikein kodikkaaksi ja tiivistunnelmaiseksi. Ennen urheiden saapumista Koirat olivat jo valloittaneet koko mökin ja illalla klo 17.00 aikoihin vielä Mursutkin tulivat tarvottuaan päivän umpihangessa. Niin, että mökki höyrysi huurusta ja tunnelma tiivistyi entisestään. Kello on nyt 20.00,eikä vielä olla oikein päätetty kuka nukkuu ja missä. Mutta ilta varmasti näyttää. Huomenna takoitus on taistella Kiertämäjärven 5 hlö:n mökistä Mursujen kanssa. Mutta nyt me aletaan thedä suklaavaahtoa.

10.1.Pe

Herätys puuron syöntiin Anterinmukassa oli yhdeksän tienoilla. Yö oli hyvin nukuttu ja levätty, yöpaikkakin oli järjesynyt alalaverille pitkällisen väijymisen palkintona. Aamu oli lauha, vain –13C, mutta tuuli oli mahtava. Aamu oli kirkas ja innostava. Kämpän uskomattomasta ruuhkasta selvittiin vuorottelu systeemin avulla. Moottorikelkka High way muuttui pian metsäautotien pohjaksi ja maisemat olivat kuin Pohjois-Karjalasta kotimaisemistani. Mursu-ryhmä saavuttikin pian meidät ja hiihtelimme poromiesten kämpälle melkein samaa matkaa. Johanna ja muut tytöt onnistuivat kietomaan pikkusormensa pikkusormensa ympäri, tosin kuulema pitkällisen lirkuttelun jälkeen.

Niinpä poromiehet ajoivat uran kämpälle ja vetivät tyttöjn rinkat sinne. Poromiehet olisivat ilomielin ottaneet SOOPAn tytöt emännikseen , mutta yritys ei tuottanut ainakaan välitöntä menestystä. Kämppä osoittautui odotettua suuremmaksi ja ei ilmeisesti pakolla joudu telttaan. Illanvietto muistuttaa tällä oleilua sillipurkissa ovi auki olevassa saunassa, mutta toki miellyttävämpää kuin ulkona värjöttely. Huomenna jatketaan nukkumaan Raja-Joosepin tulliaseman pihaan.

11.1. La

Aamulla ei ollut minkään valtakunnan kiirettä. Kellään ei ollut suuria haaveita päästä tullin pihaan leirille. Lisäksi Kiertämän kämpän ahtaus ja Mursujen passivoiva vaikutus hidastivat lähtötohinaa. Ulkona nukkunut Herrasväki oli selvinnyt iloisesti ja odotti seuraavaa ulkoyötä "innolla". Matkaan päästyämme se etenikin leppoisasti. Ensin ylämäkiä Kiertämäpäälle. Mäessä lounas ja varusteiden korjausta. Kiertämäpäältä olikin pitkä lasku Lutolle. Mursut tavoittivat meidät hämärän koittaessa mutta jäivät lounaalle eivätkä ohittaneet. Lutolla he tavoittivat jälleen mutta valitsivat eri reitin tien varteen. Tunnelmat olivat lähtevät: maastotmetsäiset ja ura leveä. Rajajoosepin tielle pääsimme pikkumutkien jälkeen, ja tullille jäistä tietä lykkien saavuimme kuuden tienoilla. Aluksi ihmettelimme sähkövaloa ja juoksevaa vettä. Sitten laitoimme viimeisen maastoaterian. Autot työnsimme sähköpistokkeen ääreen lämpiämään aamuksi. Heikkisten autossa oli jopa sisäilman lämmitin. Sitten teltat pystyyn. Tullin sisällä nautimme iltapalaa ennen nukkumista.

12.1. Su

Aamuherätys oli kahdeksalta kun jaksettiin nousta. Tuntui hieman viileältä. Kalle arveli että pakkasta on kolmekymmentä astetta. Juha sanoi että höpsis. Korkeintaan 20. Kaaka herrasväestä kipaisi kysymään paljonko pakkasta todella oli ja siellä sanottiin että –31,5 astetta. Ei muuta kuin makarit niskaan ja tullin vessaan pukemaan. Hyvällä delegoinnilla autot saatiin pakattua rivakasti ja leiri purettua mutta Karrin peräluukku alkoi temppuilla meitä vastaan. Lopulta kellon ollessa yli puolenpäivän yritettiin lähtöä. Heikkisten auto hyytyi vastamäessä. Ei hätää tuumi muurahainen, uusi yritys.Rajavartioston kohdalla näimme Mursut pakkaamassa ja odottamassa koiria. Me jatkoimme kunnes Karri päätti oikaista? Penkan kautta. Tunnin kaivoimme autoa ylös. Tievatuvalla odottikin jo ruoka ja sauna. Molemmat tekivät tosi hyvää. Sitten käännettiinkin keulat kohti Oulua.