Isojalkojen kaamosvaellus Saariselälle 3.-10.1.1999










3-4. 1. Sunnuntai ja maanantai

Linja-auto saapui OY: n kone- ja prosessiosaston väliselle pihalle. Pakkaaminen alkoi ja liikkeelle lähdimme klo 0.23 maanantain puolella. Noukimme ihmisiä matkan varrelta ja linja-auton elokuvaesityksenä saimme kokea Kellopeliappelsiinin.

Ensimmäiset ryhmät ulostautuivat Kiilopään tunturihotellilla. Ryhmämme jätettiin heitteille Raja-Joosepin rajavartioasemalle. Teimme oikein virallisen reitti-ilmoituksen ja lähdimme matkaan. Kello oli tuolloin puoli kymmenen.

Hiihdimme muiden jälkiä myöten ja saavuimme Snellmanin kämpälle kellon ollessa 13.50. Olimme aivan yllättyneitä tällaisesta suorituksesta. Söimme lounaskeitot ja juttelimmme, osa torkkui. Sitten illansuussa keittelimme päivälliskeitot ja toinen ruokaryhmä keitti myös kahvit.

Huomenna hiihtelemme joko Porttikoskelle tai Lankojärvelle. Päämäärämme riippuu siitä, miten meitä huvittaa hiihdellä.



5. 1. Tiistai

Aamulla herättiin levänneinä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa klo 6.00. Keitettiin aamupuurot ja pakattiin nopeasti. Liikkeelle päästiin kahdeksan kieppeillä aamupimeässä.

Alkumatka sujui nopeasti, mutta välillä erehdyimme joen rantatörmältä syvemmmälle metsään hiihtelemään ja aikaa kului nietoksissa kahlaamiseen, kaatuneiden puunrunkojen väistelyyn ja ahkioiden irroitteluun.

Joenjää oli paikoin vaarallisen ohut ja uveavantoja oli moninpaikoin. Ari olikin varannut mukaan terävät naskalit, jotka kuulemma soveltuivat myös karhunkaatoon. Eräässä kohdassa latu kirjaimellisesti sukelsi joelle. Nimittäin kun Reeta hiihti joen jäälle ja kokeili sauvalla jään kestävyyttä, niin sauva meni jäästä läpi. Täytyi palata takaisin ja etsiä kiertoreitti. Edellisellä hiihtäjällä oli kaiketi ollut niin kova vauhti, etteivät pienet sulapaikat haitanneet. Kateeksi käy!

Viimein kolmen aikoihin tultiin Porttikosken kämpälle ja alettiin heti käräjöimään siitä, että jatketaanko matkaa vai jäädäänkö. Syömisen lomassa saatiin päätös aikaan ja alettiin levittää tavaroita kämppään ja kuivaamaan varusteita.

Autiotuvan puut olivat vähissä ja porukalla etsittiin nuotiopaikat ja mahdolliset kaatuneet kelot. Yhdestä kaatuneesta kelosta sahattiin ja halottiin puita myöhempääkin tarvetta varten. Suurena apuna olivat paikalle sattuneet Kuopiolaisvaeltajat. Puita riitti myös saunan lämmittämiseen ja kiehislintujen valmistamiseen. Timo nimittäin osoitti puusepän taitojaan ja veisti pari todella tyylikästä lintua. Illalla keiteltiin vielä teetä ja odoteltiin "Nukku-Mattia".






6. 1. Keskiviikko

Lyhyen päivämatkan takia ajattelimme herätä vasta 8.00. Tosin heräsimme vasta 9.45. Emme pitäneet mitään kiirettä aamutoimien kanssa ja pääsimmmekin liikkelle vasta 11.45. Lähdimme uraa pitkin kohti Lankojärven autiotupaa. Ura, jota seurasime ei tosin johtanut Lankojärvelle vaan Puilakkakuruun. Kurun yläosassa huomasimme erehdyksemme.Maisemat kurussa olivat mahtavat ja kuru kävi laskettelurinteestä takaisin tullessa.

Puilakkakurusta suunnistimme Tammakkolammelle, mistä jatkoimme Karunaslaevun ja Lankopään välistä kohti Lankojärveä. Emme luonnollisestikaan olleet varautuneet näin pitkään päivämatkaan. Emme olleet tehneet eväitä mukaan ja juomaakin oli vain yhdessä termoksessa.

Illan hämärtyessä ja muuttuessa pimeäksi saavuimme paljon odotetulle tuvalle. Tuvassa oli ennestään neljä vaeltajaa. Kun olimme purkaneet varusteemme, aloimme tehdä gourmet-ateriaamme. Herkuttelimme broiler-suikaleilla kastikkeen ja riisin kera. Ruoan jälkeen olikin aikaa tarinoille, päivällisen reitin ihmettelylle ja huomisen reitin suunnittelulle.



7. 1. Torstai

Kaikki Isojalat nousivat aamulla kuuden maissa Petterin johdolla aamutoimiin. Jo muodostuneella rutiinilla päästiinkin klo 7.45 matkaan -22 °C pakkasessa. Koska meillä oli melkoisen kylmä, johdatti ryhmänjohtajamme meidät ensiksi reippaalle aamu(ketun)lenkille. Lenkkeilyn jälkeen - päivän pikkuhiljaa valjetessa - suuntasimme sitten kohti Rautulampeavalmista uraa myöten. Matkalla edellisöiset kämppätoverimme viuhtoivat ohitsemme kiirettä pitäen.

Ennen Rautulampea käännyimme etelään ja kiipesimme Aaslakkapään huipulle ihailemaan kaamoksen punaista aurinkoa. Sieltä jatkoimme lauhtuneessa säässä ( -13 ºC ) pitkin Sihtikurun reunaa ja aina välillä V-P tiedotti, että "jäljellä ollaan". Pidimme pikaisen evästauon ja järsimme jäisiä voileipiä, yms herkkuja sekä hörpimme Arin "ice teaa".

Iltahämärän hiipiessä alkoi GPS: kin pikkuhiljaa näyttää mukavia lukemia. Kämppä oli jo lähellä. Vielä viimeinen rutistus ja puron ylitse ( ja vain Petteri sai suksenpohjat kasteltua ) ja sieltä sitten löytyikin kunnon jälki kämpän pihaan.

Oli ihanaa tulla ulkoa pakkasesta sisälle lämpimään, ruoantuoksuiseen kämppään. Sisällä majaili jo 4 vaeltajaa, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Valmistimme herkkuaterian ja keitimme vielä jälkkäriksi teet ja kahvit. Ja eikun lepäämään! Illan vietimme Vaasalaisten kanssa höpöttäen, lintuja ( ja huonoja vitsejä! ) veistellen ja korttiakin pelattiin puolille öin.



8. 1. Perjantai

Ryhmä Isojalkojen vapaapäivä valkeni Suomunruoktun kämpällä. Samaan aikaan ulkona paukkui kirpeä -29 °C pakkanen. Porukka heräili lähtevän vaellusryhmän kolisteluun - kuka herkemmin, kuka vähemmän herkästi. Keiteltiin puurot ja aamukahvit ja suunniteltiin päivän aktiviteetteja.

Puolenpäivän kieppeillä Timo lähti hiihtelemään takaisin Lankojärven autiotuvalle puuttuvaa termospullon korkkia metsästämään. Mokoma kun oli unohtunut matkasta. Petteri evästi vielä lähtevää miestä hyvillä neuvoilla ja Arin GPS:llä sekä kartalla ja kompassilla. Muu ryhmä lähti samoihin aikoihin laskemaan mäkeä läheiselle rinteelle. Jonkun aikaa lasketeltiin ja harjoiteltiin vaikeiden reittien hiihtoa. Kivaa!! Otettiin muutama valokuva ja ihasteltiin kuulasta päivää ja kaamoksen valoa. Kahden aikoihin palattiin kämpälle keittoa tekemään. Sitä ennen piti kuitenkin kokeilla Arin ahkiota. Pieni lenkki hiihtouraa pitkin ja pala umpihankea osoittivat Savotan paljakan mainioksi vedettäväksi. Tosin neljä vaelluspäivää rinkan kanssa rymynnyt lienee jäävi huomaamaan ahkion varjopuolia.

Iltasella Petteri ja Ari sorvasivat vielä sahaa ja kirvestä käyttäen jätkänkynttilän. Se syttyi vasta, kun sitä katsellut porukka lähti sisälle autiotupaan. Harvinaisen ujo kynttilä!

Samoihin aikoihin Soopan Rämä-ryhmä tupsahteli paikalle ja majoittautui varaustuvan puolelle. Illalla käytiin ryhmien kesken vilkasta keskustelua koetuista asioista, varusteista ja vaelluspäivistä. Hieman yhdeksän jälkeen Timo kopisteli sisälle tupaan. Termospullon korkki oli löytynyt, vaikka muu porukka olikin sitä mieltä, että varakorkinkin olisi varmaan jostain saanut. Korkinhakumatkaa kertyi noin 32 kilometriä. Sitkeä mies!

Timon kertomaa:

Korkinhakumatka sujui rattoisasti. Menomatkaan meni kolmisen tuntia ja ehdin pitää rusinansyöntitauonkin. Lopussa menin helpompaa ura pitkin, ettei tarvinnut ketunlenkkejä uudestaan kierrellä. Saavuin Lankojärvelle samaan aikaan Soopan tyttöporukan kanssa. Söin eväät ja join pullollisen lämmintä vettä. Uudet vedet keitettyäni lähdin matkaan.

Oli niin pimeää, ettei latua nähnyt ollenkaan. Suurimman osan onnistuin pääsemään tunnustelemalla, mutta puronylityksissä ja muissa äkkimutkissa oli kaivettava taskulamppu esiin. Ylempänä hanki oli niin kovaa, ettei ladulta harhautumista huomannut ilman taskulamppua. Heti, kun latu tuntui menevän alamäkeen , oli lamppu kaivettava esiin, koska puolen metrin notkahdusta ei muuten erottanut kurusta. Pahimmissa paikoissa latu oli havaittavissa vain paikoitellen. Katsoin lampulla ja hiihdin tähteä kohti. Se näytti siirtyneen, joten pysähdyin katsomaan. Se muutti hieman suuntaansa. Kaivoin tamagotchin ( gps ) esiin ja katsoin kelloa. Hyvä, vasta 19.00, tuskin kukaan on vielä kerennyt hälyyttää helikopteria etsimään! Sitten valoilmiö teki silmukan ja poistui.

Saavuin perille viiden tunnin ladulla haparoinnin jälkeen. Jalat tulivat kipeiksi omituisesta kampeamisesta. Myöhemmin huomattiin, että termospullojen korkit sopivat ristiin, joten varakorkinkin olisi saanut hankittua.

Illalla ehdin syödä, tarkastaa revontulet ja opettaa Reetalle vielä linnun veistoa. Muut eivät jaksaneet opetella.



9.1. Lauantai

Heräsimme perinteiseen tapaan kuudelta ja Ari rupesi pilkkomaan puita sytykkeiksi. Pääsimme liikkeelle ennen ennen kahdeksaa. Löysimme valmiin uran, joka vei Tievatuvalle. Vaaran laelta oli hyvät näköalat, mutta myös kylmänkostea ilma. Eräiden gore-kuteet olivat jäässä molemminpuolin. Saavuimme Tieva-tuvalle yhden aikoihin. Henkilökunta päästi meidät kellariin vaihtamaan kuivaa ylle, minkä jälkeen ryntäsimme kahvioon lämmittelemään.

Viimeisen yön puitteet olivat varsin loistokkaat, sillä pääsimme rantasaunaan nukkumaan. Sivistys kuitenkin ahdisti sen verran, että tein lumikammin pihalle ja nukuin ( Timo ) siellä. Muiden vapaaehtoisten puutteessa en laajentanut yksiötä suuremmmaksi. Kömmin sisään, vedin rinkan oven eteen ja rupesin nukkumaan juuri, kun lähistöllä ollut koirakenneli ( vai lieneekö ollut susilauma? ) herkesi ulvomasta. Kammissa oli sen verran lämmin, että sain nukkua pää makuupussin ulkopuolella. Seuraavana aamuna nousin, kun Petteri tuli huutelemaan aamupuurolle. Ulkona oli raikas ilma ja mittari näytti -27 °C. Pian muutkin ryhmät rupesivat ilmaantumaan paikalle.



10. 1. Sunnuntai

Täysin urbanisoitunut muu ryhmä herää puoli kahdeksalta kerrankin tasaisessa lämpötilassa nukutun yön jälkeen. Puuro- ja kiisseliainekset löytyvät pienen etsiskelyn jälkeen. Kiisselistä tulee sakeaa ja puurosta hoikkaa, joten keskimäärin aamupala on siis passelia. Keittelemmme vielä kahvit ja teet, minkä jälkeen alamme pakata tavaroita. Samat tavarat, jotka ovat helposti mahtuneet rinkkoihimme täyttävät nyt takkahuoneen lattiapinta-alan varsin tehokkaasti. Mukavuudenhaluista porukkaa!

Muiden ryhmien saavuttua paikalle pääsemme vihdoin saunaan, jossa vaelluksen rasitukset haihtuvat kiukaalle sihahtavan veden myötä ilmaan. Tieva-tuvan ruokasaliin asteleekin pian joukko rentoutuneita ja puhtaita vaeltajia. Pöydät notkuvat herkuista, jotka erämaan keskellä tuntuivat niin kaukaiselta. Pian saamme vatsamme täyteen. Sauna ja ruoka tuntuvat joka vaelluksen jälkeen aina yhtä mahtavilta!

Ennen kotimatkaa otamme vielä viimeiset kuvat harvinaisista Isojaloista, jotka kansantaruissakin kuvataan koskemattomissa erämaissa liikkuviksi legendoiksi.



Ryhmään kuuluivat:

Petteri Kantola ( kpk@palkki.oulu.fi )
Ari Arola ( arola@palkki.oulu.fi )
Reeta Lehtola ( rlehtola@paju.oulu.fi )
Timo Aaltonen ( Timo.K.Aaltonen@Helsinki.fi )
Veli-Pekka Salo ( vesalo@paju.oulu.fi )