4.1. SUNNUNTAI Lähtö Oulusta tapahtui hyvin ajallaan. Lähtijämäärä oli suuri, vain kolme oli perunut osallistumisensa. Säätilannetta hieman pelättiin johtuen Atlantilla olevasta matalapaineesta. 5.1.

Tästä se sitten alkoi

MAANANTAI -8°C, pilvistä Ajomatka sujui leppoisasti - melkein kaikki saivat nukuttua jonkin verran. Ari ja Petteri nukkuivat vuorotellen linja-auton käytävällä. Ensimmäinen ryhmä, elikkäs lomaryhmä, jäi Pallas-Hetta-alueelle. Toinen ryhmä jäi Ropinsalmelle ja meidän ryhmä nousi ajoneuvosta Iiton kohdalla. Petteri kävi kysymässä talosta onko Ropin kämpälle ajettu moottorikelkalla. Kuulemma oli. Lähdimme liikkeelle - kuitenkin vikasuuntaan. Aioimme jo jäädä telttailemaan parin kilometrin päähän tiestä, mutta se olisi ollut periksi antamista. Hiihdimme takaisin tielle ja tietä myöten puoli kilometriä. Tarkkaavaiset simmut huomasivat moottorikelkkauran. Oletimme sen johtavan Ropin kämpälle. Suksittuamme jonkin aikaa mutkittelevaa kelkkauraa, hukkasimme jäljen. Taas kulutettiin allekirjoittaneen onnenkiintiötä: Petteri pääsi keulille etsimään uraa. Vahingossahan se löytyi. Lounastimme vedenjakajalla Akkispahtalla. Itä-länsi-suuntaisen lammen itäpäästä olisi pitänyt ottaa suunta kohti autiotupaa. Vaan ei. Oli muuten tosi pitkä 1,8 kilometriä, ne viimeiset kilometrin osat siis. Vaan pääsimmepä sinne/tänne kämpälle. Jippii! Olin muuten vähän väsy, taisin laskea nesteen kulutuksen vähän väärin. Kohta on luvassa huomisen reitin esittely ja tämänpäiväisen reitin arpominen.

Lopulta kämpän lämmössä

6.1. TIISTAI -6°C, pilvistä (Q näkyi!) Herätys oli ensimmäisen aamun kunniaksi vasta klo 6.30. Aamupuuron syönnissä ja muissa aamupuuhissa meni vajaaseen yhdeksään. Lähdimme kulkemaan Ropijokea yläjuoksulle. Jonkin aikaa hiihdettyämme näimme muutamia poroja. Samalla huomaismme poroja ajavan poromiehen. Mies tulikin jututtamaan meitä. Hän ihmetteli kuinka näin nuoret hiihtelevät täällä. Hyvästeltyämme poromiehen jatkoimme kohti Pitsivaaraa. Emme kuitenkaan osuneet

Pitsivaaraan vaan Pitsijokeen. Tämä ei silti hidastanut menoa. Pitsijoen kurun (komea!) jälkeen lähdimme laskemaan kohti Kaskasjoen kämppää. Vauhti oli huima 6,6 km/h. Saavuttuamme puurajaan vauhti hivenen (!) hidastui. Maja löytyi lähinnä koiran haukunnan, moottorikelkkojen äänen ja kaasuvalon ansiosta. Pääsimme siis kätevästi valmiiksi lämmitettyyn kämppään, jota valaisi mieletön kaasulamppu. Poromies asusteli majaa koiransa kanssa ja vaikutti tosi ilahtuneelta kun sai juttuseuraa. Hänellä oli kunnon poromiehen tyyli: makuualustana porontalja, eväänä kuivattua poronlihaa ja lakkoja, ja koiran kanssa (!) he keskustelivat saameksi (-> ei mikään tyhmä koira! Sillä oli muuten melkein yhtä hyvä kerjuukatse kuin Petterillä?). Poromies kertoi kuvaavan käsienheiluttelun säestyksellä: "Puut oli loppu, mutta tossa oli risukkoa kelkan eessä, niin minä vähän silitin?". (moottorisahalla!) Maijalle tarjottiin kelkkakyytiä seuraavalle kämpälle ja Anu sai hartiahieronnan. Saimme myös hyviä vinkkejä tulevia reittejämme varten. Äijän puheille ei meinannut tulla loppua koko yönä. Kaskasjoen lasikuitukämpässä oli sinä yönä saunamainen lämpötila - kyllä sentään hirsimökki on poikaa! 7.1.

KESKIVIIKKO -6°C, pilvistä Kello kuuden epäinhimilliseen aikaan hikinen yö päättyi. Aamutouhut puuroineen pakkaamisineen sujuivat keskisyvässä unihorteessa. Puuronloppu maistui Mustille (?). Selvisimme matkaan klo 8.20 ystävämme Aslakin (?) vielä huudellessa neuvojaan. Ensimmäiset 5 km hoitelimme todella vauhdikkaasti keinoa pitkin. Seuraava etappi oli Pitsijärvi. Ari jututti taas Tamagotsia (=Pieni Musta Ystävä = gps-paikannin <- rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja se kertoi mukavia. Pitsijärveltä lähdimme suunnalla kohti Vuontisjärveä. Lounastauolla tunturikoivun katveessa bongasimme kaksi riekkoa. Päätimme jatkaa moottorikelkkauraa, joka tuntui menevän oikeaan suuntaan. Morjestimme ohikulkeville poroille. Vuontisjoen alkukohta löytyi melko kivuttomasti, siispä jatkoimme tyytyväisinä samaa uraa eteenpäin. pelastava enkeli. Hän neuvoi meidät (taas kerran?) oikealle kelkkauralle parinsadanmetrin päähän. Heitimme hyvästit hänelle ja Mustille ja läksimme hiihtämään Kutukoskelle päin. Vuontisjärvi oli tosi komea korkeiden harjujen reunustamana - mitä nyt vauhdiltamme ehdimme katselemaan? Haaveilimme avantouinnista, mutta sitä päätettiin vielä lykätä. Klo 15.40 saavuimme ekalle Kutukosken kämpälle. Se oli tyhjä ja ovi oli jumissa. Päätimme jatkaa 800 metrin päähän toiselle kämpälle. Tulimme perille valoisaan aikaan eli neljältä - mahtava tunne! Ja tupakin oli valmiiksi lämmin, kiitos poromiehen. Ruoka maistui taas uskomattoman hyvältä. Loppuilta kului kynttiläterrorin ja jutustelun merkeissä.
sit se vähän aikaa mietti missä
se on

8.1.TORSTAI -6°C, pilvistä, lumisadetta Kaunisääninen "Huomenta!" kiiri korviimme kello kuudelta ja se merkitsi sitä, että oli hypättävä housuihin ja tartuttava soppakattilaan. Hutut hotkittiin ja pussit pakattiin ja suksille päästiin kahdeksan jälkeen hyisen Lapin ollessa vielä säkkipimeä. Yökaverinamme ollut ukko-poromies oli antanut meille hyvät reittiohjeet ja toivottanut onnea matkaan. Petteri piti tämän päivän lomaa suunnistushommista, mutta häntä tarvittiin aamulla valonnäyttäjänä, kuten Pettereitä yleensä. Vuontisjärveltä otettiin suunta tunturiin, jonne riitti kipuamista. Ari oli oikein iloinen ahkionsa aisoissa. Näkyvyys muuttui ylhäällä erittäin epäselväksi. Hiihdimme aivan pilvessä. Oli jännä tunne kun edessä näkyi vain valkoista, mutta neula osoitti, että sinne oli mentävä. Muutaman tunnin pingispallossa hiihtämisen jälkeen ei oikein järki enää juossut: "Hei mistä toi pilkku tuli? Sehän on helikopteri." "Ari - kiikarit! Heti!" "Haloo! Sehän on poro". Eli siis kivi tai lumen pintaan tullut varpu. Välillä kadotimme itsemme: "Hei missähän me nyt ollaan?" "Taidetaan olla aika lailla näillä paikkeilla." "Niin, niin täällähän me ollaan, mutta entä kartalla?" No, Ari otti taas yhteyttä ylempiin voimiin ja uusi suunta selvitettiin.

Lihasvoimia ja tasapainoaistia koeteltiin Aatsajoen kurun ylityksessä. Todella komeat maisemat loivat hyvät puitteet Arille, joka antoi partiolupauksen ja liittyi meihin liilan huivin kantajiin.

Partiolupaus Iltapäivällä taas silmissä kangasteli. Tällä kertaa kivi osoittautuikin idylliseksi hirsimökiksi, jota oli jo parin päivän ajan lämmitellyt kuusi nuorta retkeilijää. Ropin II ryhmä oli kovasti tykästynyt tähän mökkiin, jossa illan mittaan kerroimme hurjista seikkailuistamme ja poltimme kynttilöitä.

9.1. PERJANTAI -8°C, pilvistä Aamulla kuuden aikaan kuului se tuttu "piip-pipipi?". Tällä kertaa sitä ei seurannutkaan möreä "Huomenta" vaan saimme vedellä hirsiä aina yhdeksään saakka. Auttavaista ja palvelualtista tehokkaasti esittävä Ari lupautui keittelemään aamupuurot meille unikeoille ja niin me istuuduimme miltei valmiiksi katettuun pöytään kymmenen pintaan. Sen jälkeen 12 henkinen joukkiomme jakautui kukin tahoilleen. Petteri ja Jaakko lähtivät tarkastelemaan viimeisen päivän reittiä. Ari opasti Ropi II -ryhmäläisiä ahkion vetämisessä ja loppu tyttöjoukkio suunnisti kohti vanhaa, rapistunutta poromiehen tupaa. Hakattiinpa lähijokeen avantokin; nähtäväksi jää moniko siihen pulahtaa. Päivän hämärtyessä porukka saapui kämppään keittelemään kuka minkäkinlaisia pöperöitään: mainittakoon esim. minestronekeitto makkaralla, valkosipulilla ja lisämakaronilla. Njam - no, siitä voimme olla montaa eri mieltä. Loppuilta sujui keitellessä seuraavan päivän termoksiin evästä, jutellessa ja ihastellessa miltei täysikuuta. Kävipä Silanderin sisarukset ja Reeta jopa avannossakin. Huominen näyttää, miten lusmupäivän jälkeen meno taas maistuu.

10.1. LAUANTAI -9°C, pilvistä, tuulista, lumisadetta Herätys tapahtui kuudelta. Ari sytytti tulet. Anu ja Petteri olivat nukkuneet lattialla. Aamutoimet sujuivat ripeästi ja lähtö oli klo 8.05. Sää ulkona oli huono: pakkasta -9°C ja tuuli etelästä noin 18 m/s tai jotain sellaista - ehkä kuitenkin noin 14 m/s. (Tarkkaa!!!) Niin ja luntakin sateli. Seurailimme valmista, joskin ajoittain kadonnutta latua eiliselle porokämpälle. Sieltä jatkoimme keinoa pitkin Pättikkään. Kahdeksan kilometrin matka sujui tosi nopeasti kolmessa tunnissa. Pättikkässä söimme lounaan ja koska oli vielä niin aikaista, päätimme jatkaa hiihtelyä tietä myöden Ropinsalmelle. Esitettiinpä idea hiihtämisen jatkamisesta läpi yön Kilpisjärvelle saakka, mutta se ei saanut yksimielistä kannatusta? Teltat pystyyn ja päivällisen keitto. Ilta sujui nuotion virkaa toimittaneen roihukynttilän ääressä. Mahtoi muutama rekkakuski hieroskella silmiään kyseisen kohdan ohitettuaan: 12 ihmistä hypähteli omituisesti ringissä tulen ympärillä? Kahdeksalta melkein kaikki olivat makuusäkeissään.

Ropin kiertäjät

11.1. SUNNUNTAI -15°C, melko kirkasta Yö oli enemmän tai vähemmän kostea. Hyvin kostea se oli siinä tapauksessa, että kylmän ilman pääsy telttaan oli tarkasti estetty? Reilussa puolessa tunnissa kamat olivat jotakuinkin kasassa ja pääsimme linja-auton lämpimään (?). Kuka menikään lauantai-iltana vitsailemaan, että linkkarista on tietty lämmitys rikki?? No, hyvinhän se matka pienestä vesivuodosta huolimatta sujui Köpin ja kumppanin turvallisessa kyydissä. Poimimme loput porukat kyytiin ja yhdeltä päästiin saunomaan Hetassa. Puhtoisina ja masut täynnä matka jatkui Ouluun karaokeisäntien Jaakon & Jarnon johdolla hoilaillen.