Kahdeksanmaissa rupesimme valoja sammuttelemaan ja katselemaan missä olimme. Aamuhämärissä nousimme loppurinteen ja saimme itsemme kartalle. Nousun päätteeksi nautimme lounaan hulppeissa näköaloissa. Uusin voimin punnersimme viimeiset metrit puurajan yläpuolelle ja kovalle hangelle. Jatkoimme Peeravaaran kylkeä seuraille iltapäivän taukoon saakka. Tuolloin meillä tuli erimielisyyksiä GPS:n kanssa olinpaikastamme. teimme kompromissi suunnan valinnan ja huomasimme GPS:n olleen tällä kertaa oikeassa. Eikä aikaakaan kun näimmekin jo autiotuvan. Kohta olimmekin jo tuvan lämmössä syömässä, päiväunilla, rentoutumassa ja yöunilla.
Ari
Ilma on tyyntynyt ja taivas selkeytynyt. Se tietää pakkasta. Taivaalla loimottaa mahtavat revontulet. Varmasti tähänastisen elämäni hienoimmat. Jussi meinasi, että vihreä väri syntyy valohiukkasten osuessa typpimolekyyleihin. Myös punavihreitä aaltoväreitä näkyi.
Me ollaan nyt Pivarosjohkalla tai ainakin jollakin johkalla. Johka on ainakin joki. Ei kun siis jokka on joki, mutta mikä on johka? Hei johka on tunturi ja javre on järvi, tietää Ari vielä makuupussistaan. Ja tähän se päivä päättyi.
-Riina
Heräsimme viideltä ja selvisimme liikkeelle seitsemältä. Aikaa siis oli edetä pitkälti. Pakkasta oli muutama aste mutta tuuli oli aamulla lievästi vastainen. Matkan alku sujui hyvin laakson pohjalle laskien, mutta pian tuuli alkoi voimistua ja pusikot tihentyä. Suunnistus huonossa näkyvyydessä oli vaikeaa ja huiputimme vahingossa Pihtovarrin. Sen päältä tuuli paiskasi meidät lumessa ryömien alas josta puistelun jälkeen lähdimme jatkamaan eteenpäin. Tuuli alkoi muuttua myrskyksi ja eteneminen vaikeutui. Eteneminen oli pysäytettävä kun näkyvyys lyheni muutamaan metriin. Oli pakko pystyttää teltat pian, päivänäön aikana. Epäinhimillisistä olosuhteista huolimatta ryhmä toimi erinomaisesti yhdessä ja parissa tunnissa teltat olikin kaivettu lumeen ja pystytetty. Sen jälkeen alkoi vimmattu taistelu veden sulattamiseksi ja ruuan valmistamiseksi. Tuli pysyi vähän aikaa kussakin keittimessä, edes Arin bensakeitin ei toiminut kunnolla. Muutaman tunnin kuluttua jokainen oli saanut tilkan vettä ja haaleita nakkeja. Kömmimme telttoihin ja suljimme silmämme toivoen että teltat pysyy paikallaan. Luonto oli näyttänyt voimansa...
Olipa kokemus
Marko
Maittavan aamiaisen jälkeen aloimme purkamaan telttoja ja kokoamaan tavaroita. Havainto: Olimme käyttäneet ilta- ja aamupalan valmistukseen 1,5l Sinolia ja litran bensaa. Ennen liikkeelle lähtöä päätimme myös antaa periksi suunnitellulle reitille ja hylkäsimme Ropin. Niinpä alkoi matka takaisin Puvvrasjokhaan.
Hiihtelimme takaisin mökille maalauksellisen kauniissa maisemissa.
Mökillä olimme ajoissa ja aloitimme rauhaisan illan vieton vaatteita
kuivatellen ja vaahtokarkkeja paistaen. Lepopäivä oli ansaittu.
Janne
Ja kyllähän me myös tiskattiin ja puita mökin nurkkaan viskattiin.
Päivän (ja koko viikon) motto: MUISTA AINA LUOVUTTAA!
Mari, Kaisa & Riina
Ryhmämme pääsi kokemaan Alppien vaaroja Silohvarrin rinteillä, kun Jussin edestä meni lumivyöry ja Ari lähti ahkioineen valumaan rotkoa alas. Kävipä ensimmäistä kertaa meidän reissulla, että ahkio vei Aria eikä Ari ahkiota.
Seuraavana oli vuorossa tiheä risukko ja tosi upottavaa puuterilunta, joka parhaimmillaan ylsi polviin asti. Onneksi ryhmämme oli vielä pirteässä kunnossa ja edessä hiihtävää vaihtamalla pääsimme kuin pääsimmekin Peerajärvelle, jota pitkin hiihdimme kovassa sivutuulessa tielle.
Päivän teki raskaaksi etenkin tytöille tervasuksiin tarttunut lumi, jota pahimmillaan oli toistakymmentä senttiä suksien pohjassa. No, lopulta pääsimme Peeran majoille, jossa oli määrä juoda hyvin ansaitut kahvit. Päätimme kuitenkin yksimielisesti majoittua kotaan ja keitellä kahvimme siellä. Tämä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi, koska viimeinen ilta oli tällaisen reissun jälkeen hieno viettää yhdessä poristen koetuista seikkailuista.
Kaikki lienevät olleet yksimielisiä, että Arin Jussin avustuksella vedetty reissu oli onnistunut hienosti, vaikka kurjien säiden takia ei Ropille päästykään. Allekirjoittaneenkin mielestä reissu oli antanut paljon uusia elämyksiä ja matkan aikana oppi monia erätaitoja, joita toivottavasti pääsee kokeilemaan seuraavalla vaelluksella.
Matti.