Kaamosvaellus 2. - 8.1.2001

Marko's Angels

Reitti: Kiilopää - Lankojärvi - Luirojärvi - Tuiskukuru - Suomunruoktu - Tievatupa

Tyly herätys aamulla klo 4.30. Olimme perillä Kiilopäällä ja meidät heitettiin bussista pihalle. Silmät sirrillä söimme aamupalaa hotellin saunan eteisessä ja aloimme päivän mittavan urakan klo 6.00.

Monen tunnin taivalluksen jälkeen alkoi aamu sarastaa ja vaeltaminenkin tuntui taas mukavalta. Päivän mittaan homehtuneet ajatuksen tuulettuivat tunturissa oikein kunnolla.

Lounasta nautimme Rautulammen tuvalla ja haastaa turistimme siellä olleen saksalaisen pariskunnan kanssa. Yhdeltä jatkoimme matkaa kohden Lankojärveä. Takana oli 12 km tunturissa ja edessä vielä n. 8 km pöpelikköreittiä.

Huurteiset puut olivat kauniita ja lumessa oli UFO ( Unidentified Furry Object) jälkiä. Pimeässä saavuimme rättiväsyneinä kämpälle klo 17. Nakit ja muusi tekivät tehtävänsä ja nälkä kaikkosi. Edessä on enää 11 tunnin matka unen siniseen maailmaan.

Aamulla heräilimme puoli seitsemän aikoihin. Mittari näytti 4 pakkasastetta. Emme löytäneet valmiita jälkiä, joten lähdimme puskettamaan umpihankea Markon johdolla. Lankojärveltä suunnistimme kohti Luirojärveä.

Seurasimme joen uomaa ja väistelimme heikkoja kohtia. Silloin tällöin raaputtelimme suksenpohjista jäätä, johon lumi oli tehnyt pesän.

Pääsimme Suomujoen kohtaan, jossa päätimme lähdemmekö Luirolle vai Tuiskukuruun. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ovat valmiita nukkumaan teltassa. Telttayö olikin odotettavissa, sillä matkaa oli 20 km Luirolle ja vieläpä umpihankea.

Pimeä alkoi laskeutua hiljalleen ja hapuilimme vielä reittiä. Porukka alkoi hiipua ja päätimme etsiä juoksevaa vettä leiripaikkoineen. Löysimme leiripaikan ja juoksevaa vettä ja pystyttelimme teltan.

Matkaa oli taittunut hieman yli puolet suunnitellusta matkasta. Syötyämme ja iltatoimitukset tehtyämme aloimme yöpuulle kellon ollessa yhdeksän.

Ja niin valkeni jälleen uusi aamu - pikaisesti valostuki. Nukuimme nimittäin pommiin, kellonretale kangistui kylmässä ja herätteli omia aikojaan. Reippahasti olimme tien päällä, matkalla kohti korkeuksia, edelleen purosia seuraillen.

Ladunavaajalle oli taas töitä, hiki hatussa raivasimme tiemme läpi taikametsien, kivikoitten ja lampareitten. Mustavalkoinen maisema oli tyyni ja hiljainen, ylväät kynttiläkuuset tehostivat harrasta tunnelmaa.

Ylämäkeä seuraa luonnollisesti alamäki. Siis pääsimme (erityisesti perässähiihtäjät) hiukan nauttimaan myös vauhdin hurmasta! Vähän jo hämärsi kun päästiin Luirojärveä ylittämään, mutta hyvissä ajoin olimme kuitenkin nauttimassa luksusmökin antimista.

Mökin varaustuvassa näytti olevan asukkaita - Nokian insinöörejä oppaineen. Ei päässy tytöt saunaa lämmittämään, eikä löylyistä & hangesta loppuun asti rauhassa nauttimaan. Tulivat hätäisimmät kaljaveikot ovelle kurkkimaan ja kyttäämään… Kaekenlaesta kulkijaa sitä tännekin asti eksyy - saisivat jäähä sinne kaupungin kuppiloihin erämään rauhaa häiritsemästä! Mutta olihan makoisat löylyt, pisteenä iin päällä pirtsakat hangessa hyppelyt.

Joku ko oli aiemmin maininnut jotain lättytaikinasta, niin saamansa piti. Krista tempaisi rinkkansa uumenista tuon ihmeitä tekevän aineen. Niin ilmeet kirkastuivat ja pian tupa oli harmaana rasvankärystä. Komeat revontulet loimusivat jossain ;) ja me tyytyväisinä mutustelimme mansikkahillolla höystettyjä plättyjä.

Iltapuhteisiin kuului myös hierontapiirit, reittien tutkiskelu (opassetä antoi vinkkiä), vaaralliselta näyttävät(?) puukkopuuhat ja pumpattavien bar… siis patjojen täyttely. Hyvvää yötä, taitaa olla jo myöhä…

Päivämme alkoi tänään jo klo 1.50 yöllä. Heräsimme koko porukka siihen kun naapurituvassa oleskelevat Nokian insinöörit jatkoivat ryypiskelyä aina vaan kovaäänisemmin. Kun olimme tarpeeksi kauan kuunnelleet dirlantaata, kävi Marko kohteliaasti pyytämässä hiljaisempaa meininkiä ja sitä me saimmekin… vähän ajan kuluttua.

Herätys oli tänä aamuna jo kuudelta. Matkaa ei pitäisi olla pitkästi, mutta valmiista ladusta ei ollut varmuutta koko matkan osalta. Siksipä oli varauduttava ladun avaukseenkin matkalla Suomunruoktuun.

Matka taittui valmista uraa pitkin vauhdikkaasti. Muutamassa kohtaa latu oli tuiskulumen peitossa, mutta taidokkaalla suunnistuksella ja suuntavaistolla reitti taas löytyi. Välillä pidettiin leipätauko ja toisen kerran keittotauko.

Tuvalle saavuimme heti kahden jälkeen. Tupa olikin jo täynnä väkeä, lomalaiset olivat näet ahkeroineet itsensä Suomunruoktuun asti. Lyöttäydyimme kuitenkin kaikki tupaan, jossa meitä oli nyt 14 henkeä. Vielä puuttuisi Rämä-porukka.

Sieltähän se Rämäkin kohta saapui, todeten ettei kämppään enää mahdu. Pojat tutkivat varaustuvan eteisen, ja totesivat, että sinne mahtuu yksi nukkumaan, jos oikein kippuraan menee. Mutta loppuipa tilanahtaus kerralla kun Rämän pojat huomasivat varaustuvan ikkunan olevan auki. Eipä muuta kuin sisään ja mekin sitten tupaan lompsimme kaveriksi.

Viimeinen vaellusaamu alkoi leppoisasti rämän poikien soinnikkaan laulun säestämänä. Heräsimme 6.30 ja puoli yhdeksän maissa reipas porukkamme starttasi viimeisille kilometreille (Suomunruoktu - Tievatupa 16-17 km).

Sää oli hyvä, ilma kirkas ja kuulas ja tähdetkin näkyi. Pakkanen oli hieman kiristynyt edellisistä päivistä. (n. -10C, toim. huom).

Loman 8 henkeä alkoi tulla perässämme ja tauoilla törmäsimmekin lähes joka kerta. Viimeisen päivän hinkutus (=metsäsuksikävely) tuntui jo jäsenissä, vaikka yllättävän nopeaan matka taittui.

Puolen päivän aikaan olimme jo Niilanpään porokämpän kohdalla lounastauolla, jossa loma ja rämäkin meidät tavoitti. Pirkka-pastan löydettyä tiensä vatsoihin jatkoimme viimeiset kilometrit mukavassa metsikössä lumisten puiden keskellä.

Kansallispuiston raja jäi taakse ja sivistys, sivistyneine(?!) tapoineen odotti.

Klo 15 maissa nautimmekin jo Tievatuvan antimista ja lämmöstä: odotimme muita ryhmiä ja bussia pianon pimputuksen tahdissa.

Sitten vain saunaan, hankeen, avantoon, saunaan, pesulle jne… ja ruokapöytään johon oli loihditty tuoretta salaattia sämpylöitä, itsetehtyjä lihapullia, perunoita ja maukasta metsämarjakiisseliä.

Napa kaarella ja Matrix-leffan siivittämänä ajelimme Sodankylän S-Marketin kautta kotia kohti. Keskustelun aiheista ei ollut pulaa.