Rämä-ryhmä
Zach Shelby & Lauri Wannas
1. vaelluspäivä 4.1.2004 sunnuntai
Norjantie -> Loussu -> Riimmajärvi ~20 km, 8 tuntia
Meidän pieni kahden hengen Rämä-ryhmä ja Reipas II olivat viimeiset bussista pois jääneet. Päätettiin jäädä pois yhdessä siinä, missä norjan tie ja didnujokka tulee yhteen. Aloitettiin n. 8.30 aamulla, kun oli vähän kuun valoa, mutta ei päivän valoa vielä. Ensimmäiset 5 km olivat ihan pusikkoa ja kalliota. Todella vaikeaa löytää reitti. Ois ollut parempi mennä joen oikealla puolella, siellä on kelkkareitti ilmeisesti käytössä. Sen jälkeen kun saimme ladun kiinni, hiihto oli paljon helpompi. Kuitenkin oli paljon ylämäkiä, aika tuulinen ja -25 - -20 astetta. Muuten kaunis sää ja melkein täyskuu.
Mentiin Loussujärven kämpälle syömään lounas n. 14.30. Meni noin 6 tuntia hiihtää 12 km. Lämmitettiin se autiotupa Reipas-ryhmälle, sitten jatkettiin 8 km (alamäki) sinne pikku autiotuvalle Riimmajärvellä (Urttas hotell). Oli loistava hiihtää kuunvalossa, myös revontulet olivat hyvät ylhäällä.
Yksi nuori saamelaispoika oli siinä tuvassa kun tultiin. Oli molemminpuolinen yllätys. Hänen kelkka oli mennyt rikki noin 10 km päästä ja hän oli kävellyt sinne lämmittelemään. Hän oli lämmittänyt kämpän polttamassa roska. Jos haluaa käyttää tätä kämppää, kannattaa tuoda polttopuut Loussulta. Juotiin kahvit ja lainattiin mun kännykkää että hän voisi soita, mutta ei ollut kenttää (ei edes vaaran päällä). Pikkuhiljaa kuitenkin hänen sukulaiset tulivat etsimään häntä ja tulivat sinne kämpälle (seurasivat kävelyjälkiä). No hyvä - hän pääsi kotiin. Oli kyllä jännä päivä, ja tämä on ihan ok pieni kämppä (sopii 2-hengelle, ja on pikku uuni).
– Zach
Aamukuun loisteessa Sakke rajaa ylittämässä
2. vaelluspäivä 5.1.2004 maanantai
Urttaš-Hotell -> Pitsusjärvi -> Haltintupa ~13 km, 5 tuntia, -20 ºC, hyvä latu ja luisto
Heräsimme Urttas-Hotellissa hieman ennen yhtätoista (unta kertyi siis hieman runsaat 13 tuntia!). Ehkäpä katossa roikkunut karhupäinen soittolelu, jota narusta vetämällä sai kuullakseen lastenlauluja, oli edes auttanut uinumista.
Kahteentoista mennessä oli puurot ahmittu ja valmiita matkaan. Aluksi näkyvyys oli huono, mutta parani huomattavasti noustuamme ylöspäin ja oikaistuamme Pihtsoskordsi nyppylän kautta. Samalla näimme myös tunturihaukan (Falco rusticolus) liitelevän kohti ja pysähtyvän läheisen jyrkänteen huipulle vaanimaan kiirunoita!!! Matka jatkui nopeasti kohti Pitsusjärven mökkiä, jonka saavutimme 3 tunnin hiihdolla.
Pitsuksella keittelimme lounaat ja saimme vieraaksemme 2 vanhempaa hiihtäjää, kunnes päivän pimetessä jatkoimme kohti Haltin kämppää. Loppumatka sujui nopsakkaasti hyvää latua pitkin kuun piirtäessä hiihtäjien siluetit valkeaan hankeen. Pieni vastatuuli kylmetti hieman kasvoja parinkymmenen pakkasasteen avustuksella, muttei juurikaan hidastanut tahtia.
Haltintuvalla kotiuduttuamme söimme thai-maustetun perunamuussin lisukkeineen ja onnistuimme täyttämään suuren tuvan kaksistemme levittämällä tavarat pitkin pituuttaan kämppään. Huomenna tavoitteena herätä aikaisemmin ja lähteä Haltin ylitykseen
– Lauri
Pilvi laskeutunut Urttaksen laaksoon Haltin kämpällä
3. vaelluspäivä 6.1.2004 tiistai
Haltin kämppä -> Halti -> Raistuoddarhaldi -> MYRSKY -> Kobmajoen penkkaan Rämä hotelli ~15 km, 6 tuntia, Ei latua, ei näkyvyyttä, paljon tuulta =myrsky
Haltin uusi kämppä oli hieno, oikein hotelli suite! Nukuttiin hyvin ja herättiin selkeään säähän (-12 ºC), vähän tuulinen. Klo 11 aloitimme kiipeilyn Haltin huipulle. Todella hyvä keli, ja nousu sujui helposti. Nähtiin toinen vaellusryhmä tulossa Pitsusjärveltä silloin, 5 henkeä, ilmeisesti Reipas II (miinus muutama). Haltin päällä oli kylmä tuuli, mutta kestettävä. Otettiin valokuvia, ja Lauri lapioi kasvot siihen kivi jutskaan (rekisterinumeroiksi saimme 74 751 Sakke ja 74 752 Lauri).
Seuraavaksi hiihdettiin Norjan puolen Haltille (Raistuoddarhaldi, 1365m). Ei ollut pitkä matka, mutta juuri kun olemme R-haldin päällä, alkoi kauhea myrskytuuli. Ehkä noin 30 m/s. Oli kauhean vaikea mennä huipulle (ja vaikea pysyä edes pystyssä!). Saimme kuvan ja nopeasti aloitimme laskeutua (vastatuulessa). Tuuli oli niin kova että piti pitää tauko 25 metrin välein. Alhaalla oli parempi sää kun, laskimme alas itään päin Norjan puolen pikkujärvelle. Järven jälkeen pienessä canyonissa tuuli aloitti taas, vaan kovemmalla tasolla! Tämä myötätuuli oli sen verran paha että pystyimme liikkumaan vain pari metriä kerrallaan. Tämän canyonin jälkeen tuuli on hiipunut vähän ja pääsemme kelkan jäljillä Suomen rajan poroaitalle.
Päämäärämme oli Kobmajoen kämppä, mutta myrsky koko ajan pahentui pimeän tullessa. Lopuksi pääsimme vaikeasti poroaitaa pitkin Somasjärvelle. Suunnistus näissä olosuhteissa ois ollut hullua, joten päätimme kaivaa lumiluolan/laavun sinne joen penkkaan. Lauri oli nopea lapion kanssa ja saimme hienon kämpän, ja nimettiin se ”hotelli Rämäksi”. Intian pata oli loistava kovan päivän jälkeen, ja luola hyvin lämmin. menimme nukkumaan toivossa, että aamulla olisi sen verran selkeää, että pystyisimme löytämään tuon Kobmajoen autiotuvan.
– Zach
Valloitusta täysikuun loisteessa. Mutta... ...Ukko-Haltin pahaenteinen irvistys ei lupaa hyvää...
... kinokseen sitä päädytään...
4. vaelluspäivä 7.1.2004 keskiviikko
Kobmajoen lumiluola (Rämä hotelli) -> Pitsusjärven kämppä ~15 km, 6 tuntia, aluksi lumimyrskyä, loppumatka ok säätä.
Kahdentoista tunnin makuupussissa norkoilun jälkeen, aloitimme lähtövalmistelut hotelli rämän lumiluolasta Kobmajoen suistosta. Kamppeet oli kohtalaisen märässä kunnossa, joten päätimme jättää aamiaisen syömättä ja suunnata suoraan Kobmajoen kämpälle lämmittelemään. Tuulen yltyessä ja lumituiskun alkaessa kävi tosin mahdottomaksi löytää kämppä, joten päätimme jatkaa suoraan Pitsusjärven suuntaan.
Kolme tuntia jäätävässä lumituiskussa rämmittyämme pääsimme lopulta tarkasti kartalle ja totesimme edenneemme vain hieman runsaan kilometrin! Vähitellen sää selkeytyi ja tuulikin laantui sen verran, että lounaskeiton valmistus lumimuurin takana onnistui. Loppumatka sujui joutuisasti paranevassa säässä Pitsusjärven tuvalle. Valtasimme tuvan perusteellisesti levittämällä kamamme kuivumaan ympäri mökkiä. Iltasella seuraksemme saapui myös Reipas I Haltin valloitus reissultaan. Ilta vierähti rattoisasti keitellessä ja lettuja paistellessa syödessä mustikoiden, vadelmien ja hunajan kera.
– Lauri
Lounastusta lumimuurin takana myrskyn jo taltuttua
5. vaelluspäivä 8.1.2004 torstai
Pitsusjärvi -> Meekonjärvi -> Kounjarjohka ~20 km, 6 tuntia, -12 °C, mukava sää
Pitsusjärven autiotupa oli hieman täyteläinen kun herättiin Reipas I:n kanssa. Tupla aamiaisen jälkeen (ei syöty aamiaista lumiluolassa) pakattiin nopeasti ja olimme hiiihtämässä etelään ennen reipäläisiä. Sää oli selkeä ja rauhallinen. Hieno hiihtokeli kun hanki kesti järvellä ja vauhti oli hyvää.
Odotimme Pihtsosköngäksen näkemistä ja lounaan syömistä Meekonjärven tuvassa. Pihtsosköngäs oli kyllä vaikuttava mutta ehkä enemmän keväällä. Vuomakas-järvellä tavattiin ne kaksi oululaismiestä menossa takaisin Loussajärvelle yöksi. Oli mukavaa hiihtää niiden ladulla Meekonjärvelle, ja outoa nähdä koivuja taas. Laakso, missä Meekonjärvi sijaitsee, on todella hieno, kivivaaroja molemmilla puolilla. Meekonjärven tupa oli vielä lämmin, hyvä lounaspaikka – sipulikeitot + näkkileipää, yum! Just kun olimme lähdössä tuli kelkka sinne kämpälle – mukava mies, varma saamelainen. Puhuttiin vähän ja sitten kaikki jatkoi matkaansa. Loppumatka Meekonjärveltä Kuonjarjokkaan oli helppoa hyvin merkittyä kelkkareittiä pitkin. Tuuli aloitti taas kovasti vähän korkeammalla. Vaikea hiihtää kunnolla kun jalat ovat kipeinä (rakkoja)…
Kämppä oli odottamassa meitä, vielä lämmin ja vettäkin – kiitos Reipas II! Illalla päivällisten jälkeen kaksi rajavartijaa tulivat käymään tuvassa. He olivat tekemässä normaalia Käsivarren rajatarkastusta ja tulivat juttelemaan. Vähän yllättyneet että niin monta oli hiihtämällä tähän aikaan vuodesta. Kuonjarjokkan kämpän kamina on hieno, lasillinen!
– Zach
Sinisävyisyyttä
6. Vaelluspäivä 9.1.2004 perjantai
Kounjarjohka -> Saarijärvi -> Kilpiselle lumilinnaan ~20km, hyvä sää
Aamulla pääsimme ripeästi puolessatoista tunnissa liikkeelle. Ilma oli kuulas ja selkeä, joten matka taittui nopeasti viitoitettua moottorikelkkareittiä alamäkeen laskien. Saken kantapäiden komeat, puhjenneet rakot tosin hieman hillitsivät menoa. täysikuu, hienoine haloilmiöineen (kaksoishalo kuun ympärillä), saatteli matkaamme Saarijärvelle.
Kämpälle saavuttuamme pidimme pienen tauon lukien vieraskirjaa todeten Reipas II: n lähteneen kämpästä samana aamuna. Oli kulunut vain muutama tunti aamiaisen syönnistä, joten päätimme jatkaa matkaa ja syödä vasta Kilpisjärven luontokeskukseen päästyämme.
loppumatka Kilpiselle oli pääasiassa vauhdikkaita alamäkiä hurjasteltavana, joten saavuimme jo puoliltapäivin perille. Valitettavasti luontokeskus oli talviunilla emmekä siksi päässeet hakemaan Haltin valloituksesta diplomeja. Lounaan keittelimme kumminkin luontokeskuksen kuistilla mielenosoitukseksi.
Ilma Kilpisen laaksossa tuntui paljon kylmemmältä kuin paljakalla, joten päätimme mennä ajan kuluksi läheiseen kauppaan kuluttamaan aikaamme. Suolapähkinöiden, parmesaanijuuston ja muiden ostosten jälkeen törmäsimme Reipas II ryhmän puolikkaaseen (ryhmä oli jakautunut viimeiseksi yöksi kahtia).
Sakella ja ittellä oli vielä kova urakka saada parkkipaikan viereiseen valtavaan lumikinokseen kaivettua lumiluola yöpymistä varten, ettei tarvitse taivasalla nukkua. Lumiluolan kaivuhomma karkasi lopulta käsistä ja tilavan luolan lisäksi lumikasaan ilmestyi muun muassa keittopaikka, vartiotorni ja hyppyrimäki, siis varsin ylellinen lumilinna yhtä yöpymistä varten (hotellitasoonhan tällä reissulla oltiinkin totuttu). Lumilinna oli hetken aikaa myös vaarassa joutua parkkipaikkaa auranneen traktorikuskin armoille, mutta nähdessään kinoksen jo valloitetuksi ja hän päätti etsiä itselleen uuden auraamispaikan muualta. Hyppyrimäki onnistuttiin testaamaan ilman suksien katkeamista ja maittava makaronipata nautittua parmesaanin kera.
Loppuillaksi marssimme yhdessä Reipas II tyttöjen kanssa paikalliseen kahvilaan lämmittelemään sen avautuessa. Koko nelituntisen kahvilan aukiolon aikana istuimme litkien teetä ja kaakaoita samalla arvioiden ja arvostellen Idols-finaalin laulajia. Lopulta finaalin päätyttyä ja kahvilan sulkeuduttua odotti lumilinna asukkaitaan yön viettoon.
– Lauri
7. päivä 10.1.2004 lauantai
Aamusella juuri puurot nautittuamme Bussi kaarsi parkkikselle noutamaan ryhmät ja lumilinnan asukkaista jäi muistuttamaan yksinäinen ulkotuli linnan tornissa aamun hämärää valaisten. Loput vaellus porukat poimittiin Ropilta ja Muoniosta, jonka jälkeen kohti Harri-nivaa. Loppusaunan yhteydessä monet kävivät myös diskovalaistussa avannossa viilentymässä. Täyttävän aterian jälkeen porukka oli valmis Ouluun lähtöä varten, jonne saavuimme poikettuamme ensin Haaparannalla ruoka- ja makeisostoilla.
– Lauri