Haltin vaellus 1/2004 - Reipas II

Anna L., Veikko, Tommi, Tuomas, Jani, Tiina, Anna T., Emilia

4.1. Veikko:

Noin klo 9.00 aikoihin kymmenen viimeistä Sankaria ™ hyppäsivät bussista pimeään Norjan yöhön. Sakke ja Lauri painuivat kuin hirvet aamuyön selkään, kun taas reipas II sääti huolella kamppeensa matkakuntoon.

Ilmeisesti säädöissä oli ’pieniä’ puutteita, sen verran sitkasta matkanteko alkuun oli, mutta kun ensimmäisestä kurusta päästiin pois (ja tunturikoivujen intiimistä seurasta), alkoi matka jo sujua.

Puolen päivän tienoilla löytyi oivallinen vesipaikka, ja näin saatettiin kiillottaa osittain ruostuneitakin trangiankäyttötaitoja. Kuumat kupit olivat herkkua, mutta kaakaon jäätyminen termariin kävi hermoille. Lounastaessamme ohitsemme hiihti pari iäkkäämpää oululaista vaeltajaa, jotka jostain kumman syystä tunnistivat meidät heti soopalaisiksi. Matka jatkui kohti Lossujärven kämppää vaihtelevissa tunnelmissa. Sukset lipsuivat eteen ja taakse, rinkat painoivat, mäet olivat jyrkkiä… Pieni hinta upeista maisemista!

Saapuessamme Norjan puolen kämpälle tapasimme aiemmat pari miekkosta, mutta jatkoimme suunnitelmien mukaan raja-aidan yli/välistä Suomen puolella olevalle Lossun kämpälle. Hiphei ja illanvietto sai alkaa! Päivälliseksi nakit-ja-muusi pojilla, pinaattiletut-ja-muusi tytöillä ?. Liekö letuissa jotain vikaa, kun vastalauseita havaittiin. 20 nakkia meni kolmeen suuhun sukkana sisään. Pikkuhiljaa silmät alkoivat lupsahdella, niinpä pian kömmittiinkin makuupusseihin ja unten maille. Uni maittoi!

5.1. Veikko:

6.30 aamulla sisäinen kelloni alkoi hälyttää, ja pian kämpässä alkoi mahdoton vilske mitä moninaisimmissa puuhissa. Aiottu klo kahdeksan liikkeellelähtö viivästyi reilun tunnin verran, ja kämpältä alamäkeen lähdettäessä noin kymmenen metrin jälkeen Tiinan suksi katkesi. Seurausta edellisen päivän Janin katkenneelle sauvalle. Eipä hyvältä näyttänyt siinä vaiheessa. Pariskunta päätti jäädä Lossulle viettämään rauhallista alkukevättä. Suksien luistaessa ja pitäessäkin melko hyvin me muut lähdimme etenemään hyvin norjalaishenkiseen kuruun sankan sumun vallitessa. Eräs pilvikin osoittautui lopulta tunturiksi. Säiden seljettyä lounasta nautittiin porokämpällä Riimmajävren pohjoispäässä. Hytisten söimme keitot ja keitimme lisää juotavaa, minkä jälkeen matka jatkui jälleen.

Highwayksi kutsumamme latu kääntyi yllättäen jyrkkään nousuun, ja kun karttaa tutkimme, alkoi reitti tunturin yli kummasti kiinnostaa ilmeisen oikaisun myötä. Päätimme sitten jättää Pihtsuskönkään paluumatkan nähtävyydeksi. Oikoreitti osoittautuikin yllättävän helpoksi ja kauniiksi maisemiltaan. Pihtsusjärvi tuntuu todellisuudessa paljon leveämmältä, kuin se on kartalle merkitty. Ylitse hiihto tuntui vievän ikuisuuden! Jälleen kerran Rämän ja parin oululaisen toimesta meitä odotti suhteellisen lämmin tupa. Ruoanlaittoon, menussa odotti makaroni lihapullakastikkeella (NAM! –kirj. huom.) sekä aurinkoista riisipataa (ihan ok, tytöt olivat subjektiivisen tyytyväisiä) sekä ruoan päälle suklaakiisseliä, kaakaota ja teetä…kylläpä alkoikin ramaista jälleen. Ai niin, revontulia on nähty jo molempina iltoina. Kiva, että on lähes täysikuu - huussireissut ovat suorastaan kivoja revontulien loisteessa.

6.1. Anna L.:

Eilen tuli juostua liian nopeasti – ilman kenkiä, villasukissa – ulos ihailemaan revontulia ja tässä sitä nyt istun tuvassa nilkka paketissa. Kuuntelen tulen räiskettä, ihailen erämaan rauhaa, istun ja ihmettelen. Muut suuntasivat puoli kymmenen maissa kohti Haltia. Ei voi kieltää, etteikö harmita! Toivon mukaan nilkan kanssa pääsen huomenna jatkamaan matkaa. Eiköhän se onnistu, nilkka aristaa enää vain jonkin verran kävellessä ja on lähes stabiili. Nyt on aikaa ihailla maisemia ja vain olla. Eilen oli koko illan todella hienot revontulet: läpi taivaankannen, liikkuvat ja punaisenhohtoiset. Harvinaisen näyttävät. Melkein kannatti rynnätä ulos ?. Aamukahvia hörpin nyt kaikessa rauhassa, odottelen puuron kiehumista ja katselen taivaanrannan kirkastumista. Voiko sitä muuta toivoakaan!

6.1. Veikko:

Aiemman kronikoitsijan näkökulma ja muuta… Eli noin 9.30 erosimme muusta porukasta ts. jätimme Annan pitämään tupaa lämpimänä. Kevein varustein kulku oli helppoa ja suksi luisti. Tullessamme kohtaan, jossa Haldijärvi näkyi, heräsi kiista, siinsikö siellä kämppä vai kivi. Kämppä se oli –olimme siis Haltin juurella! Demokratia on vallalla Reippaassa ja päätimme huiputtaa Haltin ennen lounasta, mikä näin jälkikäteen osoittautui juuri oikeaksi vaihtoehdoksi. Lähdimme hitaaseen mutta vakaaseen nousuun Haltille itä/koillispuolelta kiertäen. Kyllä Haltikin onnistui huiputtamaan meitä useilla ”valehuipuillaan”, tyyliin: ”Ai, ei se olekaan vielä tää vaan tuo seuraava!”.

No, viimein saimme Haltin oikean huipun vallattua ja kamerat räpsyivät sekä puhelimet olivat kuumina…no jaa. Varsinainen hauskanpito alkoi vasta maisemien ihailun jälkeen, kun lähdimme laskemaan suomalaiseen mettäsuksityyliin alas Haltilta kohti alhaalla olevaa autiotupaa. Vauhtia oli niin, että vallan silmät vettyivät ja telemark alkoi kiinnostaa ainakin allekirjoittanutta.

Pääsimme lounastamaan puoli kolmen maissa, tomaattikeitto riisillä terästettynä maistui hyvältä ruisleivän kanssa. Kello kuitenkin vaati meitä lähtemään ja pikaisten tupakirjan raapusteluiden ja lähtövalmistelujen jälkeen lähdimme palaamaan kohti Pihtsusjärveä.

Paluumatkalla näkyi muun muassa eräs tunturi, joka oli päättänyt ryhtyä tulivuoreksi. Kauhea vastatuuli vallitsi, ja etelän taivaalla häämötti uhkaavia pilviä. Jatkoimme matkaa tauotta vain pölähtääksemme keskelle hirmuista lumimyrskyä. Onneksi reitti ei ehtinyt peittyä täysin, joten saatoimme matkata ilman loistavien suunnistustaitojemme hyödyntämistä. Näkyvyys oli todella surkea.

Mökille päästyämme teimme hurjasti polttopuita ja ruokaa. Illan kohokohtana mainittakoon ryhmän lumipeseytyminen lumimyrskyssä *BRRRRR*.

Sitten nukkumatti jo kutsuikin.

7.1. Veikko:

Haukotus. Heräsimme, vaikka lisäuni olisi maistunutkin. Kello on jo pian 7.00. Vakioaamutoimet, ja yhdeksän jälkeen suunta kohti Pihtsusköngästä. Aluksi tylsä mutta vauhdikas matka järveä pitkin ja sitten varovaista etenemistä joenreunaa myötäillen. Pihtsusköngäs oli talvisessa asussaan sanattomaksi tekevä, ainakin pariksi minuutiksi.

Könkäältä Meekolle matka kävi melko joutuin ajoittaisista kivikoista huolimatta ja nähtävääkin oli monessa eri muodossa. Meekon kämpällä oli todella mukava lounastaa, melkein jäimme yöksi.

Onneksi jatkoimme matkaa, nimittäin noustessamme rinnettä nousi aikamoinen myräkkä, joka tuntui vain yltyvän ja yltyvän. Veikkailimme tuulennopeudeksi noin 20 m/s tai enemmänkin. Rinkat vaikuttivat pikemminkin purjeilta vastatuulessa ja näkyvyys oli jälleen surkea. Olisikohan kannattanut jäädä Meekolle yöksi? No, onneksi reitti oli viitoitettu ja porukka vasta tankattu, mikäs siinä.

Sopivasti taukoja pitäen saavuimme viimein Kuonjarjohkan hienolle uudelle kämpälle ja yllättyneet naamat, yht. 4 kappaletta, ihmettelivät ikkunan läpi saapumistamme pihaan. Ihmettelivät, miten kukaan voi puoli seitsemän maissa tuollaisesta myräkästä ilmestyä. Syötiin, juteltiin ja nukuttiin. Reipas II oli Janin ja Tiinan myötä jälleen kokonainen!

8.1. Veikko:

Jani, Tiina ja pari muuta kulkijaa lähtivät aikaisemmin ja me loput nousimme vasta yhdeksältä, eihän meitä kiire vaivannut Saarijärven kämpälle suunnatessamme. Liikkeelle lähdimme hieman ennen puolta päivää. Päivän matka oli Janin mukaan lapsellisen helppo, häntä kyseinen seikka aivan nauratti ?. Todellakin, saavuimme jo kahden maissa Saarijärven kämpälle, missä tapasimme Metsähallituksen huoltomiehen kelkkoineen. Ihan rento äijä, saimme paljon hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. Iltapäivä menikin

jälleen syödessä hyvin ja jutustellessa niitänäitä ja hieman levottomiakin juttuja ?. Kännykätkin toimivat jälleen. Illan hämärissä Rajavartioston miehet piipahtivat tuvalla ja kertoilivat viimeisimmistä sattumuksista. Kokemamme myrsky oli heidän mukaansa yli 20 m/s eli arviomme piti paikkaansa. Mistään pikkupuhurista ei siis ollut kyse. Kuusi meistä nukkui laverilla, loput neljä eteisessä –pöydällä, lattialla, kuka missäkin ?.

9.1. Veikko:

Aamutoimet sujuivat totutun sutjakkaasti ja liikkeelle lähdettiin jo 8.30…oltaisiin voitu nukkua pidempäänkin. Sukset luistivat hyvin ja pian Saana jo kohosikin koko komeudessaan edessämme.

Päätimme Saanan ihastelun jälkeen mennä Saanajärven kodalle, joka osoittautui ihan mukiinmeneväksi paikaksi. Reippaan miehet Tiinalla vahvistettuna jäivät kodalle yöksi, mikä osoittautui ihan mukavaksi ratkaisuksi. Tytöt lähtivät viimeiseksi yöksi tien varteen. Minä, Tommi ja Tuomas lähdimme vielä iltapäivällä Saanaa kiertämään iltalenkiksi, mikä venähti 5 ½-tuntiseksi seikkailuksi. Siitä ei tässä sen enempää (lisää saa tiedustella allekirjoittaneelta…), paitsi että palatessa ruoka ja vesi maistuivat. Marinolia meni kolmella trangialla yhdessä illassa litra (!).

10.1. Veikko:

5.30 nousimme jo ylös, seurasi pikainen aamupala ja lähdimme seitsemän maissa hiihtämään tienvarteen, jossa tytöt ja Rämä-ryhmä meitä (tai pikemminkin bussia) jo odotteli. Sukset oli mukava vihdoinkin paketoida paluumatkaa varten.

Bussissa ilma haisi kaikkien mielestä mielenkiintoiselta. Harrinivaa, saunaa ja ruokaa odoteltiin hartaasti, ja puoli yhdeltä sinne jo saavuimmekin. Suoraa päätä ryntäsimme saunaan puhdistautumaan, osa uskaltautui hifiluokan avantoon! Olo oli saunan jälkeen mitä mainioin, tosin ko. sauna on näin isolla porukalla hieman pienehkö. Ruokaa saimme odotella hieman turhan kauan, mikä harmitti, mutta viimein sitä saatiin ja ihan riittävästi vielä! Kolmen tienoilla matka jatkui kohti Oulua ja filmi katkesi…ZZZZZZZ