Kaamosvaellus 2005

Rämä: LEMMEN RITARIT

Juha Lipponen – Teppo Kuusela – Teemu Penttilä

3.1. Nelostien varsi 8 km Saariselältä pohjoiseen - Ritakoski ~30km

4.1. Ritakoski - Kultala ~12km

5.1. Kultala - Ylempi Appislompolo ~16km

6.1. Appislompolo – Rautujärvi ~21km

7.1. Rautujärvi – Louhioja ~17km

8.1. Louhioja – Tolospää – Tolosjoki ~20km

9.1. Metsä – Saariselkä ~3km

Ma 3.1.2005

Jättäydyimme bussista 4-tien varrelle noin 8 km Saariselästä pohjoiseen. Löysimme etsimämme länteen johtavan pikkutien. Tiellä oli aluksi vanhoja jälkiä, mutta pian saimme hiihtää umpihangessa. Sää oili pilvinen, lunta alkoi sadella hiljalleen, lämpötila -3 C. Ylitimme Tolosjoen, joka oli paikoitellen sula. Länteen hiihdettyämme saavuimme Ivalo-joen varteen. Yllätykseksemme joen jäällä oli vettä lumen alla. Tästä seurasi välitön tehopito”voitelu”. Saimme kuitenkin taaperrettua Louhiojalle. Sinne saavuimme noin klo 17.00. Kuivattelimme sukset ja nautimme vadelmakiisseliä riisin kera. Tästä rohkaistuneena päätimme vielä jatkaa Ritakosken autiotuvalle. Taival oli hikinen umpihangessa vieden lähes kolme tuntia. Perillä olimme klo 20.45. Historialliseen nähtävyyteen emme ehtineet tutustua, pikaisten iltatoimien jälkeen asetuimme ansaitulle levolle. Rämäiltyä tuli yli 20km umpihangessa (linnuntietä).

Ti 4.1.2005

Herättyämme tulet kaminaan ja pikku hiljaa aamutoimia. Lounas termariin, puut & sytyt pinoon ja baanalle klo 11.00. Jatkoimme suurien suunnitelmien siivittämänä länteen Ivalojoen rantatöyräitä pitkin. Hiihdimme rantapenkkoja pitkin, koska joen jäällä oli monissa paikoin vettä. Koskien kohdalla oli isompiakin sulia kohtia. Päästyämme Sotajoen kohdalle hautasimme haaveet Patatunturin valloituksesta, koska emme olisi ehtineet sinne valoisassa ja tuvalle asti pääsy olisi venynyt liian myöhään. Tunnin vielä hiihdeltyämme pidimme lounastauon tulilla Grönholman kosken rannassa.

Illan jo hämärtyessä jatkoimme Ivalojoen Kultalaan, jonne saavuimme 1845. Purosta vettä ja runsas Italian pataillallinen napaan. Nyt ei heti nukutakkaan, joten jaksaa tässä hetken vielä istuskella ja suunnitella uusia kujeita, eli seuraavia etappeja.

Ke 5.1.2005

Lemmenjoen valloitushaaveet alkoivat jokilaaksossa tarpomisen jälkeen huveta, joten ryhmämme nimesimme LEMMEN RITAREIKSI, koska olemmehan mekin henkilöitä, joilla on suuret puheet, mutteivät koskaan pääse perille asti... No nähtävää riittää Hammastunturin erämaassakin. Kultalassa aistimme aamusella kultakuumetta henkivät vanhat rakennukset ja suuntasimme kohti Taimenojaa. Kauas ei ehditty, kun Juha huomas puukkonsa tippuneen hankeen/kadonneen jonnekin, joten ei auttanut kuin lähteä etsimään. Puukkoa ei Juha löytänyt, joten jatkossaoli tyytyminen Letukkaan. Apppisjoelle tultuamme tulimme toisiin aatoksiin, koska Autiotuvat On-linen mukaan Ylimmäisen Appislompolonkin luona on “viehättävä” autiotupa. Se houkutteli meidät Appisjokea ylävirtaan. Jokivartta oli helppo ja mukava hiihdellä sulapaikkoja kierrellen, vaikka välillä jää humahtelikin suksien alla. Sää oli harmaa muttei sateinen, ihan ok hiihtokeli. Pieni ja matala mökki löydettiin iltahämärässä. Pienten alkusavuttelujen jälkeen ja ilman loistokkaita puita saatiin tupa lämpöiseksi ja sapuskat aikaiseksi. Iltayhdeksään mennessä olimme saaneet ittemme oikaistua yöpuulle. Juuri ja juuri mahduimme kolmestaan tuvan lavereille.

To 6.1.2005 Loppiainen

Aamulla heräsimme virkeinä jo kuudelta... Tai näin aioimme. Teknisten ongelmien vuoksi heräsimme kuitenkin vasta 0930. Näköjään 100+ euron Suunto-herätyskello ei riitä :) Pipo silmillä haittaa myös ylösnousua. Suuntasimme viehättävästä yösijastamme vaarojen yli itään kohti Hammastunturia. Ylös ei hämärällä enää viitsinyt kiivetä ja Hammastunturin tupakin jäi löytymättä.. Aittajärvellä löysimme vanhan kelkkauran ja pidimme lounas&kahvitauon. Jatkoimme pohjoiseen, kunnes tulimme tuoreelle, vahvalle kelkkauralle. Sitä pitkin hiihtelimmekin joutuisasti Rautujärven tuvalle. Päivällä oli~-5C pakkasta ja navakka tuuli. Tuvalla luimme vieraskirjasta Reipas V:en lähteneen täältä 4. päivä. Tankkasimme illalla reilusti, Loppiaisen kunniaksi Teppo paistoi meille lättyjäkin akrobaatin elkein. Mainio tupa ja todella hyvä kamina. Kaasua ei tosin ole.

Pe 7.1.2005

Tällä kertaa heräsimme jo aamusta ja vielä hämärissä lähdimme hiihtelemään Rautujärvelle. Läiskis. Putsasimme puukon hamaroilla Teemun ja Juhan puusukset jäästä. Pienen nyppylän jälkeen hiihtelimme Pikku-Ahvenjärven yli. Läiskis. Siinähän se päivä valkeni aavistuksen kirkkaampana kuin edeltäjänsä. Hiihtelimme upottavia kalliokkoja kohti Paskaluottumaa. Karun mäntykankaan vaihtuessa koivikoksi hanki alkoi kantaa paremmin. Jätimme rinkat rinteeseen ja lisäsimme tuulenpitävää päälle ja menimme huiputtamaan Paskaluottuman. 510 metrin korkeudessa tuuli oli varsin merkittävää ja muutaman valokuvan jälkeen teppo sai muille uskoteltua, että Rämäryhmän perinteenä on ottaa ryhmäkuva huipulla ilman paitoja. Lasketeltuamme Hammasjoen suuntaan jo paikoin upottavasssa lumessa pidimme männikössä lounastauon, teimme kannosta kunnon tervastulet ja keittelimme kahveet. Illan jo hämärtyessä jatkoimme Hammasjoen varteen ja sitä pitkin Ivalon joelle. Louhiojan kämpälle saavuimme n. 18.30 ja keittelimme tuhdit padat. Enää ei niin montaa tulevaa suunnitelmaa mietittävänä joten on aikaa lueskella tarkemmin vieraskirjaa ja laskeskella jo kuljettuja matkoja.

RYHMÄ RÄMÄ SEKÄ RILLUMAREI

SUKSIKYYTI MEIDÄN LOUHIOJAAN VEI

LENTÄVÄ SUKSIKYYTI

SOMMAT VAIN NARSKUIVAT

LOUHIOJAAN TIE

SKIMBATKIN KIRSKUIVAT

SE TURMELLUKSEEN VIE,

TUNNELMA OL SIELLÄ LUPSAKKA HETI

LAPINMAAHAN OIKEET IMMEISET VETI

LENTÄVÄ SUKSIKKYYTI.

La 8.1.2005

Aamutohinat olivat perinteisen kaltaiset. Liikkeelle pääsimme puoli kymmenen aikoihin, ja tällä kertaa pysyimme suunnitelmassa eli lähdimme Louhiojan vartta ylöspäin kaartaen kohti Tolospäätä. Jyrkähkössä metsärinteessä 150 nousumetriä muutaman kilometrin matkalla pisti mietteliääksi ja hikiseksi. Ylös Tolospäille kuitenkin päästiin ja nähtiinpä matkan varrella jänöjussikin, joka loisti kellertävän valkoisessa talvipuvussaan sinertävää hankea vasten. Matkalla saatiiin varoituspuhelu Etelä-Suomea lähestyvästä myskystäkin. Tauot ja kahvin keittelyt pidettiin Tolospäidenkupeessa jajatkettiin kivikkoista rinnettä laskeskellen kohti Tolosjokea. Selvittiin rinteestä muutamalla pyllähdyksellä, mutta alempana metsässä matkanteko meni melkoiseksi tarpomiseksi, varsinkin kun eteen tuli kanjoni, jota ei voi ylittää, jota ei voi alittaa... Täytyi siis mennä sen mukaisesti ihan väärään suuntaan. No lopulta päästiin kiristyvässä pakkasessa Tolosjoelle nauttimaan Reipas V:en tekemästä latu-urasta ja tähtitaivaasta. Reipas-ryhmän harhautukset löivät meidät illan pimeydessä välillä ihan ällikällä: Jäljet päättyivät kuin seinään. Oliko ryhmä pudonnut sulaan (plumps, plumps...) vai liekö UFOt napanneet ryhmän... Asiaa selvitettyämme huomasimme ryhmän lampsineen kivikkoisen sulan yli kestävämmälle jäälle, joten latu jatkui ja näin selvisi yksi mysteeri. Illan tullen tapasimmereipasryhmän Tolosjoen taukopaikkakodassa. Olivat siinä klo kolmesta “torkkuneet”. Kota näytti pieneltä kahdelle ryhmälle ja kun tuoreita pulliakaan ei vielä oltu meille leivottu, niin jatkoimme lähemmäs Saariselkää Kuusiojan varteen telttailemaan. Ilta kului murkinoidessa ja lämmitellessä tulevaa telttayötä varten. Rinkassa olikin vielä paljon sapuskaa syötävänä, vaikka vaellus oli jo lopuillaan. Yöpuulle teltan viileyteen menimme puolen yön aikaan. Vaelluksen väsyttämät rämpijät nukahtivat nopeasti makuupusseissaan.

Su 9.1.2005

Aamulla heräilimme verkalleen ja nautimme aamupalaa. Päätimme järjestää latuamme seuraaville reippailijoille hieman hupia, joten teimme leirimme ympäristöön kaikkien taiteen sääntöjen mukaisen latutarhan. Tyytyväisinä työhömme palailimme merkitylle reitille, jättäen vielä ladulle pieniä ihmetysten aiheita. Vaivamme jäi kuitenkin turhaksi, Reipas V olikin poikennut ladultamme ja hiihteli onnellisena kurun pohjalla. Eivät mokomat uskoneet metsän haltian komentoja kääntyä takaisin. No yhdessä sitten hiihtelimme viimeiset kilometrit Saariselälle. Vastaan lumikengillä taapertava japanilaisryhmä meinasi väkisellä herättää hilpeyttä. Saariselällä istuskelimma huoltoseman kahvilassa ja kävimme tutustumassa Partioaitan alennusmyyyntiin. Pian bussikin saapui ja pääsimme Kiilopäälle nauttimaan saunasta ja maukkaista lihapullista. Siitä matka jatkuikin rattoisasti takaisin kohti vähälumista etelää.