Reipas 6:n Kaamosvaellus 2005

(Maria Halminen, Jani Hiltunen, Teemu Karjalainen, Kalle Peuna, Anna Tammilehto ja Marja-Liisa Timonen)

Reittisuunnitelma: Kiilopää (lähtö), Suomunruoktu, Tuiskukuru, Luirojärvi, Sarvioja, Jyrkkävaara, Raja-Joosepin tie

Sunnuntai 2.1.2005

Haettiin ruuat Linnanmaalta. Viimeiset pakkaukset ja sitten ruuhkabussissa oli “tunnelmaa”. Janilla tosin oli hieman lämmön nousua, mutta silti julma-Jani lähti ratkiriemukkaaseen reissuumme.

Maanantai 3.1.2005

Kiilopäällä jäätiin bussista pilkkopimeään kello 6.45. Hiihtoreissun alkupaikkaa haeskeltiin hetki ennen kuin huomattiin, että latu lähti suoraan takaamme :). Kaikki kunnostautuivat lumisukelluksessa, kun lasketeltiin rinteitä alas.

Suomunruoktuun saavuttiin 14.30, muutamien kangastusmökkien viekotteluihin lankeamatta. Marialle maistui jo makea. Yleinen fiiilis on “yllättävän hyvä”. Ensimmäisen illan säädöistä aiotaan selvitä kunnialla ajoissa nukkumaan.

Muuten, biologit lajitunnistivat kiirunoita, käsittämättömän hyvä suojaväri niillä, ja käpylinnun laulua.

Pari kilometriä takana.

Tiistai 4.1.2005

Eilen sammahdettiin jo ennen kello kahdeksaa. Niillä main oli saapunut mukava pariskunta meidän yökavereiksi. Hämmästys oli suuri, kun tavattiin aamulla. Saavuttiin Tuiskukuruun vähän ennen pimeää, eli aika hyvin aikataulussa. Juuri ennen Tuiskukurua samainen pariskunta otti meidät kiinni ja jaamme kämpän heidän kanssaan tänäkin yönä. Päätettiin, ettei suunnata aamulla Luirolle, vaan pelkästään Ampupäiden kautta Pikku-Luiron laavulle seuraavaksi yöksi. Eli toivottavasti se tietää mukavia laskuja!

Alkumatka on sujunut yllättävän mukavasti, vaikka nousut ja laskutkin ovat olleet välillä melkoisia. Sää on ollut pilvinen, paikoin lumisateinenkin, mutta ei onneksi kovin kylmä, arviolta 5-10 astetta pakkasta. Maisemista on saatu nauttia kuitenkin pilviverhosta huolimatta. Tänään Tuiskukurulle tultaessa Anna johdatti meidät vakaalla suunnistuksellaan melkein perille, ja onneksemme saavuimme perille juuri ennen pimeää. Onneksi hanki kantaa jonkin verran myös alavilla paikoilla ja metsissä, ettei aivan pohjia myöten tarvi kahlata. Saapa nähdä, millainen voimainkoitos huomisesta tulee…

Keskiviikko 5.1.2005

Makuupussissa teltassa, hieman hukassa.

Matkaan Tuiskukurun kämpältä lähdimme ennen valkenemista kahdeksan maissa. Suunnaksi otimme Pikku Luirojärven laavun. Matkanteko tuntui melko raskaalra, mutta pääsimme myös nauttimaan hienoista maisemista Ampupäitä ylittäessämme. Ilma oli pilvinen ja luntakin tuli väliin, joskaan ei kovin sakeasti. Vasanlyömäpäät- tunturia pitkin hiihtäessämme näimme parinkymmenen poron tokan. Porot näyttivät katselevan ihmeissään matkantekijöitä suksineen.

Vasanlyömäpäiltä alastulo oli sekin varsinainen koitos, koska rinne oli pitkä eikä aivan loiva. Monta pyllähdystä tuli tehtyä… Pikku Luirojärvelle tulimme pienen mutkan kautta pimeän jo laskeuduttua. Mietimme yöpymistä sen rannalla, mutta päätimme kuitenkin suunnistaa laavulle. Sitä emme kuitenkaan parin tunnin hiihdon aikana löytäneet, vaan etsimme yöpymispaikan toisaalta Siliäselän alarinteiltä. Väsyneenä, nälkäisenä ja vähän eksyksissä mieli ei ollut korkeimmillaan… Masu saatiin täyteen ja nyt ollaan lämpimässä makuupussissa teltassa, joten nukkumaan mennään paremmilla mielin. Huomenna lähdetään valoisan tultua liikkeelle ja suunnataan Sarviojan kämpälle :).

Poikien teltta.

Torstai 6.1.2005

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa kello 10.15 Maantiekurua kohti. Kurun reunalla keikkuessa meinasi välillä hirvittää, mutta kipusimme hiljalleen korkeammalle ja lopulta ylitimme viereisen tunturiselänteen ja laskettelimme mukavaa rinnettä alas Sarviojan laaksoon. Ilma oli tuulinen ja lunta tuiskutti niin, ettei tunturin puuttomalla osalla juuri ollut näkyvyyttä. Laaksossa saimme sujutella lähes tuulensuojassa ja ohitettuamme Sudenpesän kammin hiihtää hurautimme Sarviojalle hetkessä. Perillä olimme kello 14.20 -hämmästyksemme. Mieli oli nyt kaikilla helpottunut, väsynyt ja kai myös onnellinen… Kokkailimme herkulliset sapuskat, vietimme iltaa takkatulen loisteessa kamoja kuivatellen. Nukkumaan; aamulla herätys kuulemma kello 4.45!!! Aikainen lintu kämpälle ehtii, vai miten se nyt olikaan?

Teemun hiustyyliä Sarviojalla.

Perjantai 7.1.2005

Kello soi ensimmäisen kerran todellakin 4.45 -vähän yritettiin torkuttaa, mutta “tiukka armeijakuri” kiskoi meidät ylös ja aamutöihin. Niihin meni oma aikansa, ja liikkeelle päästiin kello 7.15. Hiihtelimme jokivartta valmista latua pitkin (eilen Sarviojalla poikkesi 4 Jyrkkävaarasta tullutta hiihtelijää) otsalamppujen valossa. Matkattuamme jonkin aikaa vastaan tuli moottorikelkoilla pari rajavartijaa, jotka sanoivat olevansa tulossa Jyrkkävaarasta. Niinpä meillä olikin valmis latu koko loppumatkalle -olimme perillä kämpällä jo kello 12.15!

Ainakin eräillä alkoi väsymys jo painaa, mutta kuitenkin perille päästiin. Matkalla ei näkynyt muuta elämää/eläimiä kuin poroja. Jokea ylitettiin moneen kertaan, ja yhdessä kohdassa saimme suksenpohjatkin kasteltua.

Kämpällä “vietimme laatuaikaa” (eräät kuuluivat niin arvostavan tätä sanontaa :), ja keskusteluissa oli havaittavissa “pientä” väsymyksen aiheuttamaa tason alenemista… Ilta kului erilaisten korttipelien ja ruokailun merkeissä.

Lauantai 8.1.2005

Herätys Jyrkkävaaran kämpällä tuli kello 6.45. Liikkeelle pääsimme varttia vaille yhdeksän. Kulku oli helppoa, koska ennen meitä Pahaojan vartta oli kulkenut suksijoita ja kelkkailijoita. Luttojoen saavutimme yllättävän nopeasti ja jatkoimme matkaa pohjoiseen sitä pitkin. Kävimme katsomassa matkan varrella paikallista nähtävyyttä -suurta suppaa. Nähtävyys ei kuitenkaan saanut aikaan suuria hurraahuutoja seurueemme joukossa -johtunee asiantuntemattomuudesta.

Supalta matka jatkui edelleen pohjoiseen. Lounastauon pidimme taas Luttojoen ylitettyämme. Taukopaikasta jatkoimme enää vajaan kilometrin kansallispuiston ulkopuolella sijaitsevalle tulipaikalle, jossa yövyimme teltoissa. Olimme perillä yhden maissa. Neljä vaeltajaa kävi tekemässä lämpimikseen ladun Raja-Joosepin rajavartioasemalle seuraavaa aamua varten. Kelkanjälkeä oli helppo hiihdellä… Iltapäivä jatkui ruuanteolla ja telttojen pystyttämisellä. Ilta kului poikien virittämän nuotion ääressä. Nukkumaan mentiin haaveillen seuraavan päivän saunasta :).

Kallella ja Teemulla hymyt herkässä.

Sunnuntai 9.1.2005

Vaelluksen viimeisenä aamuna kello herätti kahdeksalta. Kaikkien ajatukset taisivat olla jo saunassa, kun teltat purettiin viimeistä kertaa ja reissun viimeinen aamupuuro porisi trangiassa. Pakkasukkokin muistutti meitä olemassaolostaan ja aamupuuhissa piti pysyä reippaasti liikkeessä, jos mieli pitää kaikki paikat lämpiminä. Kylläpä nuo varpaat silti olivat aika jäässä, mutta hiihtäessä lämpö palautui nopeasti jäseniin.

Raja-Jooseppiin saavuimme reilu puoli tuntia ennen bussia. Ilmassa oli havaittavissa haikeutta vaelluksen päättymisen johdosta. Päällimmäinen tunne taisi kuitenkin olla ilo ja helpotus siitä, että reissu oli takanapäin ja onnistunut hyvin.

Saunominen ja syöminen Kiilopäällä tuntui väsyneistä vaeltajista taivaalliselta. Oli myös mukava nähdä taas muita soopalaisia ja vaihtaa kuulumisia toisten ryhmien vaelluksen kulusta eri puolilla kansallispuistoa. Oulua kohti lähdettiin fyysisesti väsyneenä, mutta mieli virkeänä ja monet jo uutta vaellusta suunnitellen. Lapin luonto luo outoa taikaa…