LOMA (KURU) –RYHMÄN KAAMOSVAELLUS JERIS-HETTA 1.-8.1.2006

 

Antti, Sanna-Maija, Elina ja Vellu

 

Sunnuntai 1.1. Oulu-Kemi


Kaamosvaellus alkoi osaltani siitä, kun raahasin jääkaapissa ja parvekkeella olleet 50,4 kg ruokaa pihamaalle ja siitä edelleen Jennan kyydillä (kiitos!) Linnanmaan kololle ruoanjakotilaisuuteen.

Iltayhdeksältä nouti Turistiauton luksusbussi (etuosassa kolmen penkin ansioista leveä käytävä ja hulppeat jalkatilat) kaikkiaan 37 vaeltajaa eri puolilta Oulua. Puoliltaöin pysähdys Lapintuulessa ja matka jatkui… (Sanna)

 

Maanantai 2.1. Kemi-Jeris-Mäntyrova

 

Kohtalon hetket koittivat osaltamme jo neljältä, kun meidät jätettiin julmasti Pallaksen tielle lähelle Jeristä. Turhaan sitä päivänvaloa oli siinä ruveta odottamaan, joten läksimme metsään. Alun pari kilometriä rämmimme lähinnä umpihankea, kunnes poroaidan portille selvittyä löytyi vanha kelkkaura. Sitä pitkin matka sujui joutuisasti. Maisema näytti kyllä aika samanlaiselta; vasemmalla aita, ympärillä kynttiläkuusia, lunta ja pimeyttä. Lisäksi edellisyön nukkumattomuus sai silmät lupsahtelemaan armottomasti.

Saavuimme Mäntyrovan tuvalle aamuyhdeksän aikoihin eli jo ennen päivän valkenemista. Pojat hakkasivat komean halkorykelmän, syötiin lounassopat ja kämpän lämmittyä kömmittiin kahden tunnin päikkäreille. Kahden maissa, kun päivänvaloakin vielä hieman riitti, aktivoiduimme uudelleen. Nakkeja paisteltiin antaumuksella niin, että jokunen päätyi lattiallekin tallottavaksi. Oikeita rekkamiesten annoksia (pojat tekivät itselleen kaksi pussia eli kuusi annosta muusia, josta meinasi unohtua vesi).

Ilta sujui rauhallisesti, eipä vieraskirjassakaan ollut merkintöjä sitten 24.11.2006 (! joku ollut edellä aikaansa). Kortinpeluun äänet alkoivat kuulostaa iltasadulta mutta ihan vielä ei ollut nukkumaanmenon aika; aamua varten sopat ja teet oli keitettävä pulloihin. Yläkerrossängyissä tunnelma ja lämpö alkoi tiivistyä. Saatiinhan me mökki lämpimäksi, vaikka se 10 tuntia ottikin! ☺ Nukkumaan (taas) puoli yhdeksältä. (Sanna)

 

Tiistai 3.1. Mäntyrova-Pallas-RIHMAKURU-Nammalakuru

 

Mäntyrovalta lähettiin aamutuimaan (ennen klo 8) kohti Pallasta jäniksen jälkiä ja lopulta valmista latukoneen tekemää latua pitkin. Hotellilta ei saatu kahveja eikä hampurilaisia tai ranskiksia, kun se oli kiinni. Pallaksen päälle noustiin suksin kesäreittiä mukaillen tai vähän sen vierestä. Nousu oli sopivan reipas suoritus, ei liian rankka – siis vasta verryttelyä päivän extremekoitoksille. Pallaksen päältä nähtiin jopa maisemia. Edellisen kerran päivän valoisat hetket nukuttiin onnellisesti ohi. ☺

Saavuttiinpa risteykseen, jossa vaihtoehtona oli jatkaa kesäreittiä pitkin tai houkuttelevamman näköistä (Rihma-)kurua pitkin. Valitsimme kurun ja sitä sitten lasketeltiin ja pyllähdeltiin iloisesti paksuksi pakkautuneeseen hankeen. Vähitellen kuru muuttui vaikeakulkuiseksi, oli metsäistä kivikkoa ja purokin solisi keskellä. Rämmittyämme aikamme eteenpäin oli vastassa umpikuja: ympärillä kolmella suunnalla jyrkkää kivistä rinnettä kuin seinäminä ympärillä. Takaisin palaaminen vaikutti ihan yhtä mahdottomalta. Siispä muuntauduimme hetkellisesti rämäryhmäksi ja lähdimme nousemaan kivistä jyrkännettä ryömien, lapioiden, käsi- ja jalkavoimin kiskoen itseämme metri metriltä kohti määränpäätä. Sukset ja sauvat nosteltiin ketjussa ylöspäin ja pulkka-ahkio työnnettiin myös perässä.

Lyhyeen (n. 100 metriä) mutta jyrkkään nousuun meni ryhmältämme sellainen pari tuntia. Ja pimeä ehti juuri ennen kuin saatiin sukset taas jalkaan. Hiiheltiin reipasryhmän jättämille laduille, kiskottiin keitot huiviin ja paineltiin yöksi Nammalaan.

Päivä lyhyesti: otettiin erä kurua ja mentiin Nammalan parituvan avo-osastolle tupajumeilemaan. (Elina)

 

Keskiviikko 4.1. Nammalakuru-Suaskuru-Hannukuru

 

Aamulla lähdettiin Nammalakurusta vähän kahdeksan jälkeen kohti Hannukurua. Heti alkumatkasta käytiin tutustumassa Montellin majaan. Matka jatkui mm. vaarallisen laskun merkeissä, josta selvittiin muutamalla kaatumisella.

Suaskurussa syötiin tuliterässä kodassa lounaaksi kanakeitot.

Hannukuruun saavuttiin vähän kahden jälkeen. Illan kruunasi (viime kesänä rakennettu = tuliterä, toim. huom.) sauna ja tieto siitä, että seuraavana aamuna saa nukkua pitkään. (muisteli Antti)

 

Torstai 5.1. Hannukuru-Pahakuru-Hannukuru

 

Sattumien summana tuvassa yöpyi kaikkiaan 11 henkeä. Happi kuitenkin riitti yöksi ja heräsimme raikkaaseen suvikeliin päivän valjetessa. Tänään ei ole kiire minnekään, on luppopäivän vuoro. Päivän kunnianhimoisena tavoitteena on kuitenkin Outtakan (osittainen) valloittaminen. Imaisimme kaurapuurot keuhkoon ja pyöräytimme sienisopat termokseen ja läksimme suksimaan. Keli teki kuitenkin tepposet ja osalla ryhmästä hiihto vaihtui kävelyksi, sukset jalassa. Reittikin kutistui parin kilometrin päähän Pahakurun kämpällä käynniksi.

 

Illalla söimme, makoilimme ja söimme. Pelailtiin myös maanmainiota korttipeliä odotellen samalla josko tupa vielä illan aikana täyttyy. Odotukset täyttyivät ja tupa jäi täyttymättä. Nyt nukkumatti karisteli lumet puista. Saa kelvata unihiekasta. (Vellu)


Perjantai 6.1. Hannukuru-Tappuri-Sioskuru

 

Komea kirkas taivas ja pakkanen oli jäädyttänyt hangen pinnan sekä ladunpohjat. Pito vaihtui luistoksi ja suksittiin reippain mielin kohti seuraavaa etappia. Päivästä tuli melkoinen laskettelupäivä, kun kurun pohjaa kiideltiin kovaksi jäätyneellä lumella alaspäin. Latu oli niin jäässä, että eteneminen sujui paremmin vapaalla hiihtotyylillä ladun vieressä ja luistelutuntumaa otettiin siksakkiin myös pitkin kurua.

Kiidettiin Tappuriin lounaalle. Pakkanen kiristyi ja kaamoksen värisävyt loistivat taivaalla. Noustiin Siosvaaran huipulle ja sieltä lasketeltiin niin ikään lennokkaasti Sioskurun kämpälle. Päivänvaloa riitti vielä pitkälle. Kävipä kämpällä oikea poromieskin. Nyt jätkät vetää tuossa sikeitä päiväunia. (Elina)

Illalla syötiin Itämaista pataa ja pelattiin taas ”viissatasta” ja keitettiin tomaattikeittoa termariin. Ulkona -3 astetta, tähtiä ja puolikuu taivaalla. Revontulia näkyi vain häivähdys. (Sanna)

 

Lauantai 7.1. Sioskuru-Pyhäkero-Ounasjärvi

 

Heräsimme uuteen aamuun tuttuun tapaan seitsemältä. Ja jo rutiinilla selvitimme puurot, sekähedelmät, teet ja pakkaamiset. Hiihtomatkan alku sujui perinteiden mukaisesti kurussa. Olipa rinteiltä tipahdellut jo muutama lumivyörykin kuin kevään tuloa enteillen. Parin tunnin taivalluksen jälkeen olimme Pyhäkeron tuvalla, josta Reipas-ryhmä oli poistunut jättäen jälkeensä lämpimän pirtin. Ilahdutimme pihan kuukkeleita tomaattimakaronimuhennoksen (makaronit olivat imeneet keitosta nesteen itseensä) jämillä termospullosta.

Ennen kahta löysimme Reippaat lounastauolta Ounasjärven rannasta. He jatkoivat Hetan valojen houkuttamina sinne, me kotajumiuduimme illaksi & yöksi. Ankaran pöllinpolttamisen jälkeen kömmänä lämpesi niukin naukin plussan puolelle (ulkona -10). Lämpimänä pysyi, kun puuhasi jotain kaikki rinkassa olleet vaatteet päällä. Saattoi vaikka tampata tiensä kuuhun (hei me kuuhun mennään!). (Sanna)

 

Sunnuntai 8.1. Hetta – Harriniva – Oulu 

 

Yö oli pitkä ja viluinen. Kukin vuorollaan jumppasi pussissaan. Nyt tiedän, mikä vuodenaika puuttuu kolmen vuodenajan pussistani – kesä se ei ainakaan ole. Aamulla ulkona oli -21, kodan lattialla -12,5. Keitettiin puurot, pakattiin ja Annan puhelinsoiton jälkeen hiihtelimme vinhaa vauhtia K-kaupan eteen bussille.

Muonion Harrinivassa odotti sauna, salaattia ja muuta ruokaa sekä jälkeen –ryhmäkuvan otto. Haaparannalla tankattiin tyhjentyneet energiavarastot mm. karkilla, sipseillä, munkeilla ja suklaalla.

Oulussa iltakasilta, jokainen selvitti varmaan tiensä kotiin. Uusia seikkailuja odottamaan! (Sanna)