Antti,
Sanna-Maija, Elina ja Vellu
Kaamosvaellus alkoi
osaltani siitä, kun raahasin jääkaapissa ja parvekkeella olleet 50,4 kg ruokaa
pihamaalle ja siitä edelleen Jennan kyydillä (kiitos!) Linnanmaan kololle
ruoanjakotilaisuuteen.
Iltayhdeksältä nouti
Turistiauton luksusbussi (etuosassa kolmen penkin ansioista leveä käytävä ja
hulppeat jalkatilat) kaikkiaan 37 vaeltajaa eri puolilta Oulua. Puoliltaöin
pysähdys Lapintuulessa ja matka jatkui… (Sanna)
Kohtalon hetket
koittivat osaltamme jo neljältä, kun meidät jätettiin julmasti Pallaksen tielle
lähelle Jeristä. Turhaan sitä päivänvaloa oli siinä ruveta odottamaan, joten
läksimme metsään. Alun pari kilometriä rämmimme lähinnä umpihankea, kunnes
poroaidan portille selvittyä löytyi vanha kelkkaura. Sitä pitkin matka sujui
joutuisasti. Maisema näytti kyllä aika samanlaiselta; vasemmalla aita,
ympärillä kynttiläkuusia, lunta ja pimeyttä. Lisäksi edellisyön nukkumattomuus
sai silmät lupsahtelemaan armottomasti.
Saavuimme Mäntyrovan
tuvalle aamuyhdeksän aikoihin eli jo ennen päivän valkenemista. Pojat
hakkasivat komean halkorykelmän, syötiin lounassopat ja kämpän lämmittyä
kömmittiin kahden tunnin päikkäreille. Kahden maissa, kun päivänvaloakin vielä
hieman riitti, aktivoiduimme uudelleen. Nakkeja paisteltiin antaumuksella niin,
että jokunen päätyi lattiallekin tallottavaksi. Oikeita rekkamiesten annoksia
(pojat tekivät itselleen kaksi pussia eli kuusi annosta muusia, josta meinasi
unohtua vesi).
Ilta sujui rauhallisesti, eipä vieraskirjassakaan ollut merkintöjä sitten 24.11.2006 (! joku ollut edellä aikaansa). Kortinpeluun äänet alkoivat kuulostaa iltasadulta mutta ihan vielä ei ollut nukkumaanmenon aika; aamua varten sopat ja teet oli keitettävä pulloihin. Yläkerrossängyissä tunnelma ja lämpö alkoi tiivistyä. Saatiinhan me mökki lämpimäksi, vaikka se 10 tuntia ottikin! ☺ Nukkumaan (taas) puoli yhdeksältä. (Sanna)
Mäntyrovalta lähettiin aamutuimaan (ennen klo 8) kohti Pallasta jäniksen jälkiä ja lopulta valmista latukoneen tekemää latua pitkin. Hotellilta ei saatu kahveja eikä hampurilaisia tai ranskiksia, kun se oli kiinni. Pallaksen päälle noustiin suksin kesäreittiä mukaillen tai vähän sen vierestä. Nousu oli sopivan reipas suoritus, ei liian rankka – siis vasta verryttelyä päivän extremekoitoksille. Pallaksen päältä nähtiin jopa maisemia. Edellisen kerran päivän valoisat hetket nukuttiin onnellisesti ohi. ☺
Saavuttiinpa
risteykseen, jossa vaihtoehtona oli jatkaa kesäreittiä pitkin
tai
houkuttelevamman näköistä (Rihma-)kurua pitkin.
Valitsimme kurun ja sitä sitten
lasketeltiin ja pyllähdeltiin iloisesti paksuksi pakkautuneeseen
hankeen.
Vähitellen kuru muuttui vaikeakulkuiseksi, oli metsäistä
kivikkoa ja purokin
solisi keskellä. Rämmittyämme aikamme eteenpäin oli
vastassa umpikuja:
ympärillä kolmella suunnalla jyrkkää kivistä
rinnettä kuin seinäminä ympärillä.
Takaisin palaaminen vaikutti ihan yhtä mahdottomalta. Siispä
muuntauduimme
hetkellisesti rämäryhmäksi ja lähdimme nousemaan
kivistä jyrkännettä ryömien,
lapioiden, käsi- ja jalkavoimin kiskoen itseämme metri
metriltä kohti
määränpäätä. Sukset ja sauvat nosteltiin
ketjussa ylöspäin ja pulkka-ahkio
työnnettiin myös perässä.
Lyhyeen (n. 100
metriä) mutta jyrkkään nousuun meni ryhmältämme sellainen pari tuntia. Ja pimeä
ehti juuri ennen kuin saatiin sukset taas jalkaan. Hiiheltiin reipasryhmän
jättämille laduille, kiskottiin keitot huiviin ja paineltiin yöksi Nammalaan.
Päivä lyhyesti: otettiin erä kurua ja mentiin Nammalan parituvan avo-osastolle tupajumeilemaan. (Elina)
Aamulla lähdettiin
Nammalakurusta vähän kahdeksan jälkeen kohti Hannukurua. Heti alkumatkasta
käytiin tutustumassa Montellin majaan. Matka jatkui mm. vaarallisen laskun
merkeissä, josta selvittiin muutamalla kaatumisella.
Suaskurussa syötiin tuliterässä kodassa lounaaksi kanakeitot.
Hannukuruun saavuttiin vähän kahden jälkeen. Illan kruunasi (viime kesänä rakennettu = tuliterä, toim. huom.) sauna ja tieto siitä, että seuraavana aamuna saa nukkua pitkään. (muisteli Antti)
Sattumien summana tuvassa yöpyi kaikkiaan 11 henkeä. Happi kuitenkin riitti yöksi ja heräsimme raikkaaseen suvikeliin päivän valjetessa. Tänään ei ole kiire minnekään, on luppopäivän vuoro. Päivän kunnianhimoisena tavoitteena on kuitenkin Outtakan (osittainen) valloittaminen. Imaisimme kaurapuurot keuhkoon ja pyöräytimme sienisopat termokseen ja läksimme suksimaan. Keli teki kuitenkin tepposet ja osalla ryhmästä hiihto vaihtui kävelyksi, sukset jalassa. Reittikin kutistui parin kilometrin päähän Pahakurun kämpällä käynniksi.
Illalla söimme, makoilimme ja söimme. Pelailtiin myös maanmainiota korttipeliä odotellen samalla josko tupa vielä illan aikana täyttyy. Odotukset täyttyivät ja tupa jäi täyttymättä. Nyt nukkumatti karisteli lumet puista. Saa kelvata unihiekasta. (Vellu)
Komea kirkas taivas ja pakkanen oli jäädyttänyt hangen pinnan sekä ladunpohjat. Pito vaihtui luistoksi ja suksittiin reippain mielin kohti seuraavaa etappia. Päivästä tuli melkoinen laskettelupäivä, kun kurun pohjaa kiideltiin kovaksi jäätyneellä lumella alaspäin. Latu oli niin jäässä, että eteneminen sujui paremmin vapaalla hiihtotyylillä ladun vieressä ja luistelutuntumaa otettiin siksakkiin myös pitkin kurua.
Kiidettiin
Tappuriin
lounaalle. Pakkanen kiristyi ja kaamoksen värisävyt loistivat
taivaalla.
Noustiin Siosvaaran huipulle ja sieltä lasketeltiin niin
ikään lennokkaasti
Sioskurun kämpälle. Päivänvaloa riitti vielä
pitkälle. Kävipä kämpällä oikea
poromieskin. Nyt jätkät vetää tuossa sikeitä
päiväunia. (Elina)
Illalla syötiin
Itämaista pataa ja pelattiin taas ”viissatasta” ja keitettiin tomaattikeittoa
termariin. Ulkona -3 astetta, tähtiä ja puolikuu taivaalla. Revontulia näkyi
vain häivähdys. (Sanna)
Heräsimme uuteen
aamuun tuttuun tapaan seitsemältä. Ja jo rutiinilla selvitimme puurot,
sekähedelmät, teet ja pakkaamiset. Hiihtomatkan alku sujui perinteiden
mukaisesti kurussa. Olipa rinteiltä tipahdellut jo muutama lumivyörykin kuin
kevään tuloa enteillen. Parin tunnin taivalluksen jälkeen olimme Pyhäkeron
tuvalla, josta Reipas-ryhmä oli poistunut jättäen jälkeensä lämpimän pirtin.
Ilahdutimme pihan kuukkeleita tomaattimakaronimuhennoksen (makaronit olivat
imeneet keitosta nesteen itseensä) jämillä termospullosta.
Ennen kahta löysimme
Reippaat lounastauolta Ounasjärven rannasta. He jatkoivat Hetan valojen
houkuttamina sinne, me kotajumiuduimme illaksi & yöksi. Ankaran
pöllinpolttamisen jälkeen kömmänä lämpesi niukin naukin plussan puolelle
(ulkona -10). Lämpimänä pysyi, kun puuhasi jotain kaikki rinkassa olleet
vaatteet päällä. Saattoi vaikka tampata tiensä kuuhun (hei me kuuhun mennään!).
(Sanna)
Yö oli pitkä ja
viluinen. Kukin vuorollaan jumppasi pussissaan. Nyt tiedän, mikä vuodenaika
puuttuu kolmen vuodenajan pussistani – kesä se ei ainakaan ole. Aamulla ulkona
oli -21, kodan lattialla -12,5. Keitettiin puurot, pakattiin ja Annan
puhelinsoiton jälkeen hiihtelimme vinhaa vauhtia K-kaupan eteen bussille.
Muonion Harrinivassa
odotti sauna, salaattia ja muuta ruokaa sekä jälkeen –ryhmäkuvan otto.
Haaparannalla tankattiin tyhjentyneet energiavarastot mm. karkilla, sipseillä, munkeilla
ja suklaalla.
Oulussa iltakasilta, jokainen selvitti varmaan tiensä kotiin. Uusia seikkailuja odottamaan! (Sanna)