SOOPA Ry, Kaamosvaellus 1.1.-8.1.2006, Reipas 2, Ropi

Osallistujat: Sami Kivelä, Tiina Luokkala, Riikka Sillanpää, Julius Mäkelä

Kuvat: Julius Mäkelä


Maanantai 2.1.


Saavuimme aamulla bussilla Muotkantakaan, vähän matkaa Kilpisjärveltä etelään. Aluksi hiihtelimme Lassovaaran viertä erittäin upottavassa umpihangessa tiheässä koivikossa. Lopulta pääsimme tiheämmän puuston yläpuolelle, ja muutamin paikoin hankikin kantoi jokusen metrin. Suuntasimme pohjoiseen, mutta erään mäen harjalla huomasimme olevamme sivussa suunnittelemaltamme reitiltä. No, laskimme alas edessä olevaan laaksoon erittäin louhikkoista rinnettä. Eipä ole aiemmin tullut vastaavaa pirunpeltoa hiihdettyä. Laakson pohjalla maasto helpottui hieman, mutta hanki upotti edelleen. Pari kilometriä laakson pohjalla hiihdettyämme aloimme nousta kohti alkuperäistä reittiä. Aloimme kuitenkin olla sen verran uupuneita, että katsoimme parhaaksi leiriytyä eteemme osuneeseen sopivaan leiripaikkaan ennen pimeän tuloa. Ilta kului ruokaa tehdessä, syödessä ja raikkaasta, mutta ei kylmästä, säästä nauttiessa.


Matka 8 km


Ensimmäinen aamu ja ensimmäinen tunturi


Tiistai 3.1.


Jatkoimme matkaa kohti Ailakkajärveä. Sää oli puolipilvinen, n -14 astetta. Hiihdimme merkitylle reitille, jota ei kuitenkaan oltu hiihdetty tai maastoon merkitty. Hiihdimme Peeraselän reunaa ja laskettelimme alas tuvalle. Tupa oli hyvä, kaasua ei kuitenkaan ollut, kuten ei muissakaan tuvissa.


Matka 8 km


Ailakkajärven tupa


Keskiviikko 4.1.


Herätys oli jo 5:00, liikkeelle 7:30. Hiihdimme pimeässä Ailakkajärven koillispuolta. Pienen poroaidalla suoritetun aamujumpan jälkeen huomasimme olevamme Kunassoaivin juurella. Hyvää hankea on nopea hiihtää. Lounaan nautimme hieman ennen Silohvarria. Matkalla näimme pari kuollutta ja satakunta elävää poroa. Hiihtelimme puurajan yläpuolella ja laskimme alas Puvrrasjohkan tuvalle. Ilma -8 astetta.


Matka 15 km

Lounas Silohvarrin juurella


Torstai 5.1.


Herätys 4:30, lähtö 7:02. Lämpötila nousi aamun aikana nollasta kahteen asteeseen odotetusti. Edellisenä päivänä oli kotipuolesta saatu vihiä sään muutoksesta. Lähdimme rämpimään pimeässä Puvrrasjohkalta koilliseen. Tarkoituksena oli kulkea puurajan yläpuolella kohti Siikavaaroja. Koska pian lunta oli suksien pohjissa reilut kymmenen senttiä, pistimme kynttilää pohjiin ja otimme suunnaksi kaakon. Pieni verryttelykin tuli siinä alussa tehtyä, kun käännyimme jossakin vaiheessa 180 astetta, mutta tämä seikkailu on edelleenkin hämärän peitossa. Pääasia, että löysimme itsemme Harrijärveltä päivän valjetessa. Rannassa oli lukittu tupa, jonka katveessa evästelimme. Harrijärveltä jatkoimme itään suuntana moottorikelkkareitti ja Keassevarrin pohjoisrinne. Puusto lisääntyi tasaisesti ja Keassevarrin itä- ja kaakkoisrinne olivat jo melko tiheätä koivikkoa. Välillä eteen tuli kivikkoa ja toisinaan jyrkähköjä pikkulaskuja, mutta niistä selvittiin muutamilla kaatumisilla. Tulipa ainakin hyviä kuvia! Yhden suksen perä oli alkanut nauraa edellisenä päivänä niin, että lopulta se suksi sai lyhetä kymmenen senttiä. Pusikon jälkeen avautui eteemme Kaskasjärvi. Mukailimme jäällä kulkevan moottorikelkkareittiä, joka jatkui Kaskasjoella aina tuvalle asti. Kelkka oli kulkenut melko rohkeasti melko sulien alueiden läheltä, mutta kuivina pääsimme tuvalle. Tuvalla lämpöä oli jo +4 astetta! Kilometrejä kertyi 17 ja etenkin pojat, jotka olivat avanneet latua, tunsivat rämpineensä. Tuvan neljä patjaa olivat positiivinen yllätys. Tuuli yltyi iltaa kohti. Alueella ei ollut kuuluvuutta, mutta tuvan radio kertoi, että seuraavana päivänä olisi lämpötila onneksi reilusti pakkasen puolella. Illalla lämpötila alkoikin laskemaan. Tällä kertaa ruoka maistui erityisen hyvältä! Niin ja kettukin nähtiin päivällä reikkoparven lisäksi. Aamulla emme uskoneet pääsevämme tänne asti.


Matka 17 km


Harrekielas huippu, Riikka ja Tiina


Perjantai 6.1.


Herätys 5:00, mutta koska kovasti väsytti, jatkoimme unia vielä puolisen tuntia. Lähdimme hiihtämään kahdeksan maissa. Ilma oli kylmentynyt, lähtiessä mittari näytti -3 astetta. Alkumatkasta hanki ei kantanut, mutta meno oli silti helpompaa kuin eilen, kun lumi ei tarttunut suksien pohjiin. Lähdimme nousemaan Juovvatsotikaksen rinnettä ylös. Reittimme kulki tiheästä koivikosta tiheään kivikkoon. Ylempänä hanki kantoi, ja rinteet olivat liukkaat. Lounastauon pidimme Pitsivaaran kupeessa ja jatkoimme sitten vaaran huipulle (824,5). Maisemat olivat komeat. Lasku vaaralta alas vähän hirvitti jäistä rinnettä pitkin. Kaikki selvisivät kuitenkin kaatumatta alas asti. Matkamme jatkui kohti Ropia ja Ropin vierestä kohti tupaa. Tuvalle saavuimme kolmen maissa. Tuvalla meille seuraa piti leppoisa poromies koiransa kanssa.


Matka 13 km

Pitsivaaran huippu, Riikka


Lauantai 7.1.


Aamulla herätessämme tupaa ympäröi sakea sumu. Niinpä emme pitäneet kiirettä aamutoimien kanssa, koska suunniteltu Ropin huiputus näytti epävarmalta. Sumu kuitenkin hälveni ja välillä taas sakeni tuvan ympärillä. Päätimme lähteä hiihtämään Ropia kohti ilman rinkkoja. Tytöt jäivät mieluummin tuvalle lepäämään. Ylempänä oli huomattavasti kirkkaampaa, ja auringon kajastus näkyi sinne hienosti. Koska ylhäällä oli kirkasta, päätimme kiivetä huipulle asti. Huipulta avautuivat hienot näkymät. Usva peitti laaksojen pohjat. Laskeminen huipulta alas sujui mukavasti, koska hanki kantoi hyvin. Pian olimmekin taas tuvalla, jossa lepäilimme loppupäivän öistä siirtymistä Ropinsalmelle varten.


Matka 9 km

Ropin rinne, Sami


Sunnuntai 8.1.


Herätys 02:00, liikkeelle 03:00. Hiihtelimme pilvettömässä säässä kohti Ropinsalmea. Lämpötila oli ylhäällä -10, alhaalla -20 astetta. Kelkkauraa pitkin 10 kilometrin matka meni vajaassa kahdessa tunnissa. Bussiin pääsimme jo sen menomatkalla, joten säästyimme muutaman tunnin odotukselta. Bussilla matkasimme Norjan ja Ruotsin kautta Ouluun, ja siitä osa aina Tampereelle asti.