Maailman reunalla

Lederhosen eli Reipas IV

Haltilla 2.-8.1.2006

Ryhmä 

Ihmoiset vasemmalta: Antti Puolitaival, Paulus Konttinen, Aino Luukkonen, Wilma Lerch ja Robert König. Kuva: Paulus

 

1. päivä (2.1.2006)

Oulu - Norjan tienvarsi - Lossujärvi

Linja täynnä tuberkuloosipotilaita. Auto on paikallaan ja hytkyy puolelta toiselle. Joku pyörittää ikkunoissa tykkylumipuita täynnään olevaa maisemaa. Surrealistista. Kaunista.

GPS:sän avustamana linja pysähtyi kutakuinkin oikeassa paikassa. Voimalan tie. Alku oli puuterilumen ansiosta jähmeä, mutta hetken matkan kuluttua pidot paranivat (huomaa sanaleikki). Vastaan tuli mukava koivikko, jossa sukset haittasivat menoa siinä määrin että otimme ne poies. Taistelimme rinteen ylös. Maasto muuttui rakkaiseksi hangeksi ja jonkun mittaisen taipaleen jälkeen ylitimme Gakkurjohkan, kiipesimme hetken jyrkähköä mäkeä ja pidimme lounastauon. Ihmisiä alkoi jo väsyttää, ilta hämärtyi emmekä olleet vielä ehtineet edes puoleen väliin päivän tavoitetta. Jatkoimme suksitta rakkaisen rinteen kiipeämistä. Välillä hanki kantoi, välillä upottiin ja syvälle. Loppupäivä oli suunnistusta ei-niin-ideaalisissa suunnistusolosuhteissa. Suuremmat järvetkin jäivät huomaamatta vaikka niitä välillä haettiin kissojen ja koirienkin avulla. Pimeässä alamäet selvitimme suhteellisen pienillä vahingoilla vaikka yksi pakaralihas menikin hierottavaan kuntoon.

Suunnalla siis vei tiemme. Ja hyvin veikin, hiihdimme nimittäin näköetäisyydelle Norjan Lossuhyttanista, joka todettiin yöpymiskelvottomaksi (kamina rikki). Vips kamat aidan yli ja olimme (osalle meistä) rakkaan kotimaan kamaralla. Siitä vielä Lossujärven ylitse ja pienelle iltalenkille etsimään kämppää, joka hetken pyörimisen jälkeen löytyikin. Reilusti kellon ympäri liikuttuaan Nahkahousut olivat valmiita unten maille.

Paulus

Koivupusikoita

Ensimmäisen päivän mukvia koivupusikoita. Kuva: Paulus

 

2. päivä (3.1.2006)

Lossujärvi - Pitsusjärvi

6h yöunien jälkeen Luossujärvi jäi taakse. Suunnistimme kohti Vuomakasjärveä jossa kääntyisimme joko Meekon- tai Pitsusjärvelle. Tuuli meinasi haitata lähtötunnelmaa, mutta matkan varrella keli selkiintyi ja Urtasvankan kohdalla keli oli jo loistava.

Urtashotellilla sää sitten sumeni. Hiihdimme ”golf-pallosumussa” kuten Paulus asian ilmaisi. Näin etenimme rajavartioiden majalle josta lounaan jälkeen päätimme lähteä Pitsusta kohti.

Loppumatka menikin pimeässä ja kaiken lisäksi järven jäällä oli lumen alla vettä, joten viimeiset tuskan 600 metriä kävelimme Robertin kanssa, koska suksemme saivat pohjaansa aina yhtä kivan jääkerroksen. Jeden tag so schnell.

Yleisen lippalapan jälkeen voidaan kertoa että matka tähän asti on ollut vaihteleva. 1. päivä oli epätoivoa täynnä mutta toinen antoi jo toivoa tulevaan. Meine pumpe! Huomenna varmaan vähän virkeämpinä.

Antti

Ps. Emme ole vielä löytäneet elämän totuutta, mutta rakensimme ystävyyttä yli rajojen vaikkakin Norja oli paska maa.

Aamuvaloa

Toisen päivän alkumatka oli kauniisti valaistu. Kuva: Robert

 

3. päivä (4.1.2006)

Pitsusjärvi - Haltin huippu - Pitsusjärvi

Aamulla laiskanpuoleinen herääminen Pitsusjärvellä. Yhteentoista mennessä päivä oli jo kirkas ja näkyvyyskin suhteellisen hyvä. Lähdimme Haltille päiväreissulle, joten kuntokuution saattoi jättää kämpälle odottamaan. Myös Wilma jäi päiväksi lepäilemään.

Tämän päivän reittivalinta ei juuri tuottanut vaikeuksia: kutakuinkin Kalottireittiä noudatellen sinne ja takaisin. Menomatkalla näimme Fjällpulkeneita, joiden jättämää uraa pitkin hiihtelimme Haltin tuvalle. Siitä sitten suorinta mahdollista reittiä pitkin huipulle, jossa oltiin juuri hämärän hiipiessä. Huipun tavoittamiseksi piti pitovoidetta lisätä kerran jos toisenkin, myös fleece lähti lämpöhalvauksen tieltäJ

Alaspäin oli ilo laskea, vaikka kiviä pitikin vähän varoa. ”Rukan hiihtokoulu” (= auraaminen letkassa takamus pitkällä) tuotti kai tulosta, koska saksalaisemmekin alkoi pysyä kiitettävästi pystyssä. Tasaisemmalla maalla oli aika vaihtaa tyyli Kalle Palanderista Mika Myllylään (doupattiin tomaattiriisiä Haltin tuvalla). Alas Pitsusjärvelle viettävä maa ja valmis latu saivat sukset melkein lentämään. Matkaa hidasti ainoastaan toinen Soopan porukka, jonka kanssa pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia ja reittineuvoja.

Ilta meni taas mukavasti Pitsusjärven kämpässä höpötellessä, mitä nyt yltyvä tuuli riehui uhkaavasti nurkissa ja mun kuumekin oli nousemassa…

Aino

Antti Haltilla

Antti Haltilla. Kuva: Paulus

 

Day 4 (5.1.2006)

Pitsusjärvi - Meekonjärvi

We started around 10 o’clock and have been forced to fight against a very heavy wind which slowed us down. But after half of the way the weather pleased us and enjoyed us with warm 1.5C. Plus sky with clouds and red shapes of the sun. A good day for pictures of mountains. What Paulus has taken seriously. Around 100 photos of sceneries. We took it nicely slow because we reached Meekonjärvi already around 14.30.

We had really nice pancakes in the very cosy cabin. Paulus & Robert went swimming in the river. Aino has to fight with fever, Antti laughs all the time, Wilma enjoys and all that is escorted by an every few minutes to hear täärrä…tärrä... tärrä..

Wilma

Porokoiraa Meekonjärvellä

Porokoiraa Meekonjärvellä. Kuva: Robert

 

Day 5 (6.1.2006)

Meekonjärvi - Kuonjarjohka - Saarijärvi

Although we got up already at 6.30 am we didn’t manage to leave our comfortable cabin before 9.30 am. The weather was quite cold (around zero) so that the snow that started to melt the day before was frozen again. So the surface was very hard and slippery this morning. We tried to come along with these difficult conditions by putting as much as possible of grip wax into our skis.

Aamu Meekonjärvellä

Aamu Meekonjärvellä. Kuva: Paulus

We were very lucky with the weather this day and proceeded quite fast. After having lunch by a nice cabin we headed to low uphill. There unfortunately Robert’s one ski stick broke, but we were able to fix the problem with MacGyver-tape. The rest of the trip was just downhill and we enjoyed this part very much and tried to fall as less as possible with our backpacks.

Rentoutumista Kuonjarjohkan 
kämpällä

Rentoutumista Kuonjarjohkan kämpällä. Kuva: Paulus

So the cabin was almost frozen because the oven was a little bit broken and it took very long time to heat it up. That night we saw some very beautiful northern lights. That was all for the day.

Robert

Lasku Saarijärvelle

Viidennen päivän kruunasi mahtava alamäki Saarijärvelle. Kuva: Paulus

 

6. päivä (7.1.2006)

Saarijärvi - Saananjärvi - Saana

Elbasimme pitkälle aamuun Saarijärvellä, josta hiihdimme hienon kelin saattelemina Saananjärven päivätuvalle. Täällä tapasimme Soopalaisia jotka olivat juuri huiputtaneet Saanan. Robert ja Wilma jäivät mökille kokkailemaan ja Aino, Paulus sekä allekirjoittanut lähtivät hämärässä kohti Saanan huippua. Erilaisten seikkailujen jälkeen pääsimme pimeässä perille ja saimme nimemme kirjaan. Alastulo pimeässä oli myös kokemus Pauluksen lampun pimetessä ylhäällä.

Lopulta kuitenkin selvisimme takaisin puolikuolleina ja päätimme samalla muuttaa seuraavan yön reittiä kohti tietä ja bussia. Tätä kirjoittaessa väsäämme asusteita missikisoja varten. Kruunut odottavat kantajiaan.

Saanalla käynti nosti juttujemme tason jälleen uusiin sfääreihin.

Antti

Sumuista matkantekoa Saanan päivätuvalle. Kuva: Paulus

 

7. päivä (8.1.2006)

Saanan PT - nimeltä mainitsematon huoltoasema Kilpisjärvellä - Harriniva - Haaparanta - Oulu

Nahkahousut tuntuivat jo hieman nihkeiltä viimeisenä aamuna kolmen tunnin kauneusunien jälkeen. Liikkeellelähtö oli aivan über-koordinoitua, eikä aikaakaan (huomaa sanaleikki) kun ryhmämme jo suksi Saanajärven jäätä etelään. Järveltä ylös ja kovaan rinteeseen joka vietti kohti Tsahkaljärveä. Reunaa pitkin hiihdettiin (huomaa sanaleikki) ja viimein oikeallemme ilmestyi joki joka vei polulle joka vei Kilpisjärvelle, erään huoltoaseman pihaan. Luppoajan vietimme pikkukakkosen postia leikkien, porno-dvd:itä katsellen sekä valmistautuen Miss Lederhosen finaaliin.

Linja vei meidät huonon palvelun omaavan huoltoaseman kautta Harrinivalle, missä saunoimma discovalojen välkkeessä ja söimmä tuoretta salaattia. Haaparannasta mukaan lähti Toblerone-jäätelöä ja Sarek-leipää. Haikein mielin purkauduimme linjasta Oulussa.

Danke schön kaikille!

Paulus