Reipas V:n Kaamosvaellus 2007

Ryhmän kokoonpano:Julius (RJ), Aleksi, Andreas, Benjamin, Kristian, Ulla ja Ville

2.1.2007

Kiilopäällä oltiin n. klo 15:00 ja liikkeelle päästiin säätämisen ja härväämisen jälkeen 5:45. Alkumatkasta päästiin valmiita jälkiä, jotka muutaman kilometrin jälkeen loppuivat ja päästiin suunnistamaan. Tunturissa oli jäätävä sumu. Ladun tekeminen oli helppoa, eikä lumi upottanut juurikaan. Hetki saatiin nauttia myös kirkkaasta kuunvalosta, joka toi tullessaan kylmän viiman. Tunturissa laskettiin alas jokivarteen muutaman kaatumisen säestämänä. Joenrantoja seuraillen päästiin laavulle, jossa pidettiin pidempi tauko. 

Jokea seuraamalla Suomuruotkuun tupa löytyi helposti. Kello olisi n. 11:30, seuraava etappimme olisi ollut Luirojärvi, jonne matkaa olisi ollut 25km. Joten emme jatkaneet vaikka päivä oli vasta puolessa. Iltapäivällä luonaan ja nokosten jälkeen käytiin pieni iltalenkki läheisen 415 m korkean tunturin huipulla. Loppuaika menikin nukkuessa. Kämpälle tuli muitakin, mies Kiilopäältä ja Fransmani Tuiskukurun suunnalta. Ranskis kertoi meille pelivinkejä tulevaa päivää varten ja Kiilopäältä tullut kaveri mainitsi että Tuiskukurussa on talvisin lumivyöryvaaran takia liikkuminen kielletty.

Outo valoilmiö, mikä lie...

3.1.

Suomuruotkun kämpältä lähdimme aikaisin otsalamppujen valossa aamutoimien jälkeen, johon kuului veden keittämistä termoksiin, puuron ja kiisselin valmistamisesta. Seurailimme ranskalaisen jälkiä mäntykankaalla. Hetken päästä vastaan tuli hieman haastavampi alamäki, jossa sitten tovi menikin. Kaikkien selvittyä mäestä paikallistimme olinpaikkamme, olimme puron yli menevällä sillalla. Siitä suunnistimme pari kilometrin eteenpäin Vintilänojan laavulle, jossa pidimme ruokatauon. Ruokataukoa päästiin pitämään jo ihan päivänvalossa. 

Tauon jälkeen seurailimme kelkkauraa Tuiskurun kämpän suuntaan. Ura kuitenkin kääntyi ja meni väärään suuntaan. Ei auttanut muu kuin ottaa suunta ylös rinteeseen sekä hiihtää ylärinteeseen. Telemarksukset upposivat hankeen ja matka edistyi hitaasti. Taisteltuamme rinteen ylös pääsimme valekurujen ja pienten suunnistushaasteiden jälkeen puurajalle. Ylös tultuamme maisemat olivat hienoja, mutta tiheä koivikko hidasta matkantekoa. Väsymys rupesi painamaan, nousu oli vienyt veronsa. Lopulta mäki taittui ja laskimme rinnettä alas. Yhtäkkiä näimme kämpän puron toisella puolella. Suunnistus oli mennyt nappiin. Söimme kämpällä lounaan ruokatermoksista. Se antoi uutta voimaa porukkaamme. Keskustelun jälkeen päätimme jatkaa Luirojärvelle, kun siellä on se saunakin. Matka jatkoi rinnettä ylös ja puronylityksessä sukseni pääsivät jäätymään. Pienen raaputtelu session jälkeen matka jatkui vauhdikkaasti. Lopulta laskimme alas Luirojärvelle, loputtomalta tuntuvaa rinnettä. Vihdoin saavuimme hienolle Luirojärven kämpälle. Ruuan jälkeen pääsimme pian saunaan. Saunominen oli ihanaa noin 12 h hiihtopäivän jälkeen. Hiihtämäänhän tänne oltiin tultu!

Tiheässäkin koivikossa lunta riittää.

4.1.

Pitkään venähtäneen eilisen hiihdon ja saunan jälkeen aamuinen kellon pörinä ei aiheuttanut suurtakaan reaktiota makuupusseissa. Lopulta kuitenkin ylös päästiin ja liikkeelle lähdettiin tällä kertaa päivän valossa. Vähän aikaa hiihdettiin ja saavuttiin Sokostille. Laitettiin rinkat syrjään, otettiin niiden sijainti GPS:lle ylös ja lähdettiin nousemaan Sokostin kuvetta. Rinne olikin yllättävän jyrkkä ja jo ennen puurajaa savuttiin sumurajalle. Kuultiin myös pari kertaa lumivyörystä varoittavaa vvun-ääntä. Aika lähelle huippua kuitenkin päästiin. GPS:än tarkkuuden rajoissa olimme huipun korkeudella, joten sovittiin olevamme huipulla, Otettiin pari sumuista huippu-kuvaa ja lähdettiin laskemaan. Rinne oli tosiaan ihan yhtä jyrkkä kuin miltä se noustessa näytti ja puusuksilla siinä oli tekemistä. Osa teki tyylikästä telemarkkäännöstä, osa vähemmän tyylikästä, osa tamppasi ja osa käveli. Alas kuitenkin päästiin ilman henkilö tai materiaali tappiota. 

Sokostilta matka jatkui umpihankeen Kärppäojan vartta melkoisessa pöpelikössä, kunnes saavuttiin kelkkauralle. Sitä sitten suihkittiin kovaa vauhtia 8 km/ 2,5 tuntia, melkoinen parannus umpihankivauhtiin. Lopuksi käytiin vielä ihmettelemässä Hammaskotaa, koska kelkkaura meni sitä kautta. Hammaskurun tuvalla oltiin 20:30 eikä toisesta SOOPAn ryhmästä näkynyt vielä jälkeäkään. Eikä ne sitten tuvalle tullutkaan, ties miten ovat suunnitelmansa muuttaneet. No onneksi illalla on luvassa itse kuivattua tomaattia ja parmankinkkua Tämän jälkeen vielä pääruoka.

5.1.

Tänään oli vuorossa kevyempi hiihtopäivä ja heräsimmekin myöhemmin. Nousimme hieman ylöspäin ja matka taittui Hammaskurussa puurajan tuntumassa. Kurun seinämillä oli harvakseltaan kuusia ja vieressä kohosi Vuomapään lähes 700 metrinen huippu. Anterinmukan hienolle saunalla varustetulle kämpälle saavuimme noin 14 aikaan. Ennen kämppää havaittiin myös pieni porotokka. Koska hiihtopäivä oli ollut kevyt ja matkaa oli ollut ainoastaan noin 14 km, eräät päättivät tehdä vielä pienen huiputusreissun. 
Syötyämme luonaan lähdimme nousemaan Rovapäälle. Rinne alkoi jyrkkänä ja sankan metsän peittämänä. Koivikon jälkeen pääsimme avotunturiin ja viima yltyi. Hetken kuluttua seisoimme huipulta jossa otsalamppujen valossa näimme lähinnä miten lumi tuiskusi. Piti oikein varoa ettei tuuli vie suksia mennessään. Muutaman kuvan otettuamme suuntasimme alas tuulensuojaan. Lasku alas laaksoon oli käsittämättömän hieno. Ei muuta kun kunnon telemarkkäännöstä ja hetken kuluttua olimme puurajalla. Löysimme moottorikelkanuran joka antoi kunnon vauhdit alas purolle. Sitten eipä muuta kun syömään ja saunaan.

6.1.

Aamulla tytöt ja A-P lähtee liikkeelle ennen meitä. Valitsemme rankemman reitin tylsän reitin sijasta. Nousemme Rovapään rinnettä ylös rinkkojen kanssa. Siinä noustessa päiväkin valkenee. Avotunturissa on edelleen reipas tuuli, joka oli vähällä viedä kartan mennessään. Huipulla otimme suunnan kohti Kuikkapäätä ja laskeuduimme alas sumuista rinnettä. Tuuli ottaa kiinni rinkaan ja vaikeuttaa menoa. Vihdoin saavumme kuruun, jossa tuuli hieman hellittää. Kuivatut hedelmät ja lämmin juotava antaa lisävoimia. Jotenkin meno on raskasta, tunturissa hyytävässä viimassa ei hirveästi viitsi taukoja pidellä. Ylitettyämme harjanteen laskemme viistosti alas sivurinnettä, kunnes saavumme koivikkoon. 

Kylmää kyytiä tunturissa.

Rinteen luoteispuolella on selkeästi vähemmän lunta kuin aikaisemmilla rinteillä. Poikittaisen kurun jälkeen syömme luonaan. Tauon aikana kuulemme myös yhden kuolemattoman lausahduksenkin, kun keskustelimme siitä, minkälaista hiihtomäärää eri ihmiset ovat halunneet kaamosvaelluksella. Jos helppoa haluaan niin tämä on ihan väärä ryhmä;) Ruuan jälkeen hiihto jatkuu huomattavasti pirteämmin. Hiihdämme ikimetsässä jossa maassa lojuu siellä täällä kaatuneita keloja. Vähitellen hämärä laskeutuu yllemme ja jatkamme taivalta otsalamppujen valossa. Monien laskujen jälkeen seisomme Kiertämäjärven jäällä. Hiihdämme tuvalle. Oli ollut aika rankka päivä. Hiihdon jälkeen ruoka maistuu. Hetken levättyämme kaksi ryhmämme jäsentä lähtevät vielä hiihtämään noin 5 km päässä olevalle laavulle. Rymänjohtajamme täytyykin lähteä jo huomenna kotia kohti, joten hänen oli poistuttava erämaasta aikaisemmin.

Ryhmä Julius. 6.-7.1

Pienoisten päivämäärä ongelmien takia minun tosiaan piti lähteä päivää aikaisemmin kohti etelää. Sain Aleksista matkaseuraa viimeiseksi yöksi ja hiihtomatkalle kohti Rajajooseppi-Ivalo tietä. Hiihtelimme alkuyöstä kohti ylemmän Kiertämäjärven laavua. Lunta oli paikoitellen erittäin vähän ja jokikin oli paikoitellen sula, joten matkan teko ei ollut ihan niin joutuisaa kuin olimme suunnitelleet. Laavu kuitenkin löytyi ja söimme hieman yöpalaa ennen nukkumaan menoa.

Aamulla heräilimme siinä yhdeksän aikaan. Ilma tuntui hieman vilpoiselta ja selvisikin, että yöllä oli ollut pakkasta pari kymmentä astetta. Eipä tuota makuupussissa ollut huomannnut, hyvät pussit siis molemmilla. Aamupuurojen jälkeen lähdimme hiihtelemään järvenjäätä pitkin kohti tietä. Välillä kiertelimme sulia osuuksia maan puolelta ja vähän ennen Luttoa onnistuimme tekemään vielä pienen koukkauksen, ei kuitenkaan Venäjälle asti…

Hieman arvelutti, mitenkä mahdan päästä tien poskesta Saariselälle, olihan matkaa kuitenkin jotakin 70 km. Tien varteen päästyämme liftasin ensimmäiseen autoon, joka tuli. Autossa oli poromies, joka oli matkalla kotiinsa, aivan Saariselän viereen. Hän lupasi heittää minut hotellille. Ivalossa kävimme juomassa kahvit ja tekemässä kenot. Saariselälle päästyäni ehdin käymään kylpylässä, pizzalla ja hyvin ansaitulla Oluella. Paluumatka Tampereelle ja siitä edelleen Kiinaan sujui hyvin unisissa merkeissä, harvoinpa sitä tulee matkustettua melkein kahta vuorokautta yhtä soittoa.

/Julius/

Pääosat 7.1.

A-P ryhmän lähtee meitä ennen liikkeelle joten saamme nukkua vielä hetken aamulla. Päiväksi olemme kaavailleet pienen retken läheisen Kiertämäpään huipulle. Välillä matka etenee hitaasti koivikossa mutta huipulta n. 440 m on kunnon näkymät. Venäjän puolella ei kyllä näy muuta kun sumua. Saamme kunnon laskut alas Kiertämäjärvelle, joka on 170 metriä pinnasta. 

Syötyämme luonaan lähdemme hiihtämään kohti pohjoiseen. Latu kulkee joen vartta pitkin. On hienoa hiihtää kirkkaan tähtitaivaan alla kuun valaistessa maisemaan. Pohjoisessa taivalla revontulet värjäävät taivaanrannan punertavaksi. Hienoa! Latu nousee välillä ylös joen törmälle ja välillä taas hiihdetään joen jäällä. Lopulta vastaan tulee leveä Luttojoki. Hiihdämme joen yli ja laavulla Aleksi odottaa meitä kunnon tervastulen äärellä. Ei muuta kun keittimet esiin ja ruokaa tekemään. Edessä on laavuyö, onneksi ei ole niin kova pakkanen.

8.1.

Aamulla laitamme tavarat kasaan ja hiihdimme Rajajooseppiin noin 5 km matkan. Meinaa vielä tulla kiire kun aamutoimissa kestään kauemmin, kun ollaan suunniteltu. Lopulta saavumme bussin luo. Kaivan kassista esiin puhtaat sukan ja jäiset telemarkmonot vaihtuvat mukaviin nahkaisiin kenkiin. Viikon reissu Saariselän halki tarjosi monenlaisia elämyksiä, hetkeäkään ei ollut tylsää. Umpihankihiihtoa, hienoja maisemia, seikkailua, kylmää viimaa, väsymystä, erämaan tunnelmaa, kiireettömiä hetkiä autiotuvan lämmössä, hyvää seuraa, huonoja juttuja, vauhdikkaita laskuja ja tiukkoja nousuja, itsensä voittamista ja muuta sellaista, josta kotisohvan ääressä ei voi edes haaveilla.

Teksti: Reipas V; Kristian koonnut kronikkavihosta
Kuvat: Andreas ja Ville