Reipas 3 alias 'Kiviahkio'

Hanna, Karo, Antti, Matti, Juppi, Timo

la 29.12.2007

Lähtö Kilpisjärven Luontotalolta pikkupakkassessa ja aamun pimeydessä. Alussa ahkioiden kanssa ongelmia (aisat irtoilivat ja ylämäkihiihto takkuili), loppupäivää kohden meno sujui jo paremmin. Ensimmäisenä päivänä hiihdettiin Luontotalolta Termisjärvelle, joka Karon mukaan on 612,7 m syvä. Emme uskoneet. Päivämatka oli n. 15 km. — Timo —

su 30.12.2007

Herätys 6.00 (Antti heräsi aiemmin lämmittämään vettä) ja liikkeelle kovassa tuulessa 8.30. Hiihdettiin Salmikurua suuntana Salmijärvi ja Saarijärvi, mutta ahkioita oli niin hyvä vetää vähälumisessa kurussa, että päätimme demokraattisen äänestyksen (1-5) jälkeen palata lounas mahassa takaisin Termisjärvelle. Hanna ja Timo hiihtivät toisen ahkion kanssa kämpälle ja Antti, Juppi, Karo ja Matti kiipesivät kurun läntiselle harjalle nähdäkseen vilauksen lähimaastosta ennen kuin idästä tulleet pilvet peittivät näkyvyyden. Kahden maissa kaikki olivat kämpällä ja suksihuolto täydessä vauhdissa. Ahkiot saivat paikkoja peitteisiinsä ja vahvistusta aisoihin, suksia voideltiin ja eilen katkennut sauva korjattiin varasauvaksi. Aamulla Kalottireittiä pitkin Saarijärven suuntaan tavoitteena Kuonarjoen tupa. — Antti —

ma 31.12.2007

Uudenvuodenaatto. Porukka heräsi klo 5. Vaikutti, että kaikki tekivät reippaasti aamutoimintonsa, mutta silti meni reilu 2 h ennen kuin päästiin lähtemään klo 7.10. Yöllä oli höthäyttänyt vähän lunta järven jään pintaan, joten ei tarvinnut ihan paljaalla jäällä hiihdellä menemään. Hiihdettiin Paihkasjärven pohjoispuolisen kurun kautta Saarijärvelle ollen siellä klo 12 ja lähdettiin lounaan jälkeen jatkamaan tuntureiden yli Kuonarjoelle, jonne saavuttiin klo 18. Ilma oli lähes koko päivän kirkas ja pakkasta rapiat 15 astetta, korkealla tuntureilla vähemmän, 10 astetta. Aamulla ja illalla oli taivas kirkas ja tähdissä ja päivällä Lapin Kulta —väreissä. Todettiin, että luovimalla pääsee ahkion kanssa selkeästi nopeammin etenemään kurua ja tunturia kuin hiihtämällä latu-urassa ylös-alas. Päästyämme tunturiylängön huipulle illalla pilkkopimeässä saatiin puolen tunnin sisällä ahkion orsi päreiksi (Jupin Ähkiö) ja rinkan vyötärö remmi irti (Hannan Halti). Saatiin kuitenkin kärrättyä palaset yökämpälle Kuonarjoelle.

Kämpällä oli kaasuhella, joten nautimme romanttisen kynttiläillallisen (Italian-pata, jälkiruokana suklaa-Italian-pata —mousse). Kämppä on aika fiini, tällä on kuivaushuonekin. Aattoa varten on hieman juomia, banaanilastuja ja 2 pkt roomalaisia kynttilöitä sekä jotain paukkuja, mutta taitaa porukalta jäädä keskiyö juhlimatta. — Juppi —

ti 1.1.2008

Uusi aamu ja uusi vuosi. Yön aikana kaasu oli mystisesti vuotanut vaikka sulkuhanaa muistimmekin käyttää. Aamutoimet etenivät verkkaisesti ja toiminnan miehenä Matti hoiti yleisiä asioita ahkionvetäjien viivytellessä. Vedenhakureissulta Matti palasi märkänä. Oli tippunut avantoon, mutta päässyt omin avuin jäälle — onneksi, muut olisivat alkaneet etsiä Mattia vasta kun olisivat tarvinneet lainaksi jotain (tyypillisesti jeesusteippiä). Aamu oli jo pitkällä kun pääsimme matkaan vauhdikkaan myötätuulen saattamana (15 m/s, ainakin!). Matkanteko sujui leikiten. 10 km tuntureja laskiessa taittui nopeasti, vaikka edellisen päivän rasitus painoikin jalkoja. Moikkasimme vastaantulijoita, jotka pyristelivät sille tuvalle, jolta me lähdimme. Sääliksi kävi noita virolaisia, jotka hiihtivät vastatuuleen (tai —myrskyyn) vaellusmonoissa kasvot punaisina vailla minkäänlaista laskettelulasien tai kypärähupun antamaa suojaa. Meekojärven tuvalle saavuimme jo yhden tienoilla. Tupaan, joka oli varsin kodikas ja toimiva, mutta kuitenkin liian pieni. Ei ehkä kahdeksalle ihmiselle, mutta kahdelle seurueelle, jossa kummassakin kaksi tai useampi ihmistä. Vesi solisee purossa, kaasua on, kamina lämmittää ja vessakin vetää kaksiverroin. Mitäpä sitä muuta kaipaisi. — Karo —

ke 2.1.2008

Lähdimme aamuvarhaisella Meekojärveltä kohti Lossujärveä lämpimän yön jälkeen ja olimme lähtövalmiudessa melkein ennätysvauhtia. Kipeät hartiat ja jalat vetreytyivät alkumatkan myötätuulessa. Kroppa oli jo tottunut vaelluksen rasitukseen. Hengähdystauon antoi myös pienet ahkion tuunaukset. Takanamme loisti Jupin —tulipalo— eli kuunsirppi. Järvijonolle päästyämme tuuli muuttui vastaiseksi ja saimme nauttia siitä koko loppumatkan. Matkantekoa hidasti vielä lumeton jää, jossa ojentajat joutuivat koetukselle. Pidimme juomatauon rajavartioston tuvalla, joka oli tosin lukittu. Päivän mieleenpainuvin paikka oli varmasti Riimmajärven Uurtas-hotelli, jonne olimme varanneet lounaan. Hotellin respassa meitä oli vastassa Reipas 1. —ryhmä, jonka kanssa tulisimme viettämään seuraavan yön kuuden hengen tuvassa ( yht. 12 henk.). Tämä pieni hotelli oli erittäin kotoisa rykimätyynyineen ja 7-päivää lehtineen. Nurkat olivat tosin harvat, lumi tuiskusi sisään, mutta palvelu ja tarjoilu olivat hyviä.

Loppumatka oli jäistä puurtamista hirveässä blåsiksessa ja tunnelmat olivat melko vaisut ja paikoin kireätkin. Tunnelmat kuitenkin kohosivat, kun tupa ilmestyi näköpiiriimme, saimme masut täyteen ja jälkkäriksi Black Minttiä. Illan vietimme tiiviissä, mutta tunnelmallisessa ilmapiirissä Lossujärven tuvalla. — Hanna, kulinaristinainen punaisissa —

to 3.1.2008

Tuvassa oli tunnelmaa: Lossujärvi, 12 henkilö, noin 100 kg vaellustavaraa, vesihöyryä, lämpö ja aavistuksen hikeä. Unet kuitenkin riittivät mainiosti. Aamulla Antti, Karo ja Perälän veljekset lähtivät laskemaan persmäkeä läheiselle huipulle. Puolen päivän aikaan liikahdimme tavoitteena Skibotn-tie. Liukasta oli jäällä lasketella, mutta myöhemmin menoa hidasti kivikko, pimeys, risut ja vielä kivikko ja pimeys. Taistelumme jälkeen löysimme itsemme äänestämästä telttapaikasta tien varrssuessa: demokratia ei tänään voittanut koko vaelluksen voimassa ollut itsepintaisuus. Onneksi otettiin Lossulta polttopuita mukaan, tehtiin tulet kielipoliittisten jännitteiden alle. Unta teltan, tuulen ja rekkojen äänimelskeessä. — Matti —

pe 4.1.2008

Aamulla navakka blåsis kirvoitti ruokaryhmiä soveltamaan aamupalaperinteitään: yksi ryhmä paastosi, toinen nautiskeli teltan suojissa näkkärikaakaot ja kolmas söi paljaat puurot villissä viimassa. Puh ja viuh, teltat ja kamppeet kasaan linja-auton jo kaartessa paikalle. Ripeästi oli koko Soopa linja-autossa ja päät nuokkuen matkalla Oloksen saunaa, uimahallia ja lounasta lopullisena tavoitteenaan koti.

Linja-autossa oli aikaa miettiä, mitä kaikkea ryhmä Kiviahkio sai vaelluksellaan rikki: kaksi katkennutta sauvaa, kaksi kertaa rikkoutunut sompa, kaksi kertaa irronneet Hannan Halti-rinkan lantioremmit ja tuuleen kadonnut sadesuoja, Kuonarjoen kaasuhella, Antin haljennut puukauha, Karon ahkion ?Läskin? peitteen narujen kiinnikkeet ja aisan kiinnitys remmejä, Jupin ahkion?Ähgiön? aisa murtui/katkesi ja molemmat teräksiset vetovaijerit katkesivat, Jupin tetsari repesi sekä kaikkein suksien ja ahkioiden pohjat naarmuntuivat pahoin.

Ryhmän kolhiintunutta mieltä kuitenkin lämmitti suuresti Ryhmä Palikan Ryhmä Kiviahkiolle myöntämä vaelluksen Kiehinen palkinto (noin kilon kaksineuvoinen puupökkelö Termiksen tuvan sytykekasasta), joka myönnettiin Jos jotain yrittää —kappaleen kertosäkeen kera. Ryhmä otti palkinnon huumorilla ja positiivisesti vastaan. Kokemuksia rikkaampana ryhmä Kiviahkio hajosi omille laduilleen varustehuollon pariin jo arkisen aherruksen työntyessä jokaisen mieliin. — Matti —