Reipas IV:n Kaamosvaellus -
Palikka-ryhmä Käsivarressa
28.12.2007 – 4.1.2008

Perjantai 28.12. – lauantai 29.12.2007 (Oulu – Norjan tienvarsi – Luossujärvi)

Oulusta ulos päästiin lähtemään noin 22:45. Aamuyön ”virkeinä” tunteina 04:54 ohitettiin Enontekiön risteys. Lunta metsässä on jonkin verran, sää hieno, tähtitaivas ja kuutamo. Karesuvanto 05:25. Noin 8:00 saavuimme Norjaan tienvarteen jätettyämme ensin muita ryhmiä Kilpisjärvelle sekä tullille. Sää päivällä -7 º C, heikko tuuli, selkeätä, paikoin lumisadetta.

Ville

Ryhmämme ylhäältä vasemmalta: Aki, Jarno, Ville-Pekka
alarivi: Ville ja Sanna.

Aloituspäivänä vallitsi kaunis, lähes tyyni sää. Lumen puute vaivasi parin – viiden – seitsemän ensi kilometrin ajan ja hiihto onnistui vain lyhyitä matkoja, kunnes kivikko pakotti taas kävelemään. Norjan puolen tienvarresta voimalaitostien risteyksestä kuljimme Luossujärven kämpälle. Kämppä lämpesi todella tehokkaasti. Jaoimme laverit Reipas 6 –ryhmän Nicin ja Riikan kanssa. Päivälliset olivat pian valmiit ja einesnakit ja –lihapullat katosivat parempiin suihin. Tähtikirkas ilta alkoi pakastua. Korjasimme tuvan eteisen ikkunan makuualustapaikan, joka oli mahdollisesti edellisen, syyskuussa käyneen vaeltajaporukan tekemä. Illan venyttelyjen jälkeen alkoi tupa hiljetä. Ilma tuvassa oli hieman jauhelihankäryinen ja ainakin riittävän lämmin. Jarnon ahkiokin oli asetettu suksien kanssa lepoon tuvan ulkoseinustalle – olihan se innolla avannut latua melkein koko päivän. Huomenna Haltin uutta kämppää katsomaan.

19.48 vasen reuna, vasen alalaveri, Luossujärven autiotupa, Ville-Pekka

Sunnuntai 30.12.2007 (Luossujärvi – Pitsusjärvi – Haltin kämppä)

Heräsimme 05:30 ja pidempiä venyttelemättä aamutoimet käyntiin. Puurojen ja kiisselien kokkauksen sekä loppujen lounaiden valmistamisen jälkeen olimme lähtövalmiina 07:11. Hieman jäimme aiotusta lähtöajasta etupäässä RJ:n säätäessä viimeisenä, liekö vastuu painanut.

Lähdimme hiihtämään Urtasjokea alas itään sään suosiessa (noin -20 º C, pientä tuulta). Lunta oli riittävästi suksien alle. Välistä viima yltyi kylmäksi ja kaivelimme lisäkampetta vastaan tulleessa tyynessä kohdassa. Maisemat olivat upeat kuutamon ja tähtien loisteessa. Edempänä Urtasjärven ja Riimmajavrin välikön kivikoissa löytyi lumikannen alta sulaa, onneksi vain yksi suksi hieman kastui. Tauolla tarkastimme Urtashotellin. Päivän jo valjetessa jatkoimme Pitsusköngästä ihastelemaan Luohtojavrin itäpäästä nousten. Valokuvaussession jälkeen suksimme edellistä nousua paremmissa lumioloissa Pitsusjärvelle lounastauolle. Tuuli työnsi sumua etelästä päin Pitsuskönkään suuntaan.

Jatkoimme erinäisten suksienvoiteluiden jälkeen nousten kohti Haltin uutta tupaa, jonne saavuimme juuri ennen pimeää hieman sumuisessa säässä. Päivän mittaan lämpötila kohosi noin -10 º C:een pienen lumisateen saattelemana perillä.

Illan meno koostui pata/pasta/lihapulla –linjasta. Puoliltaöin pientä ”lumisadetta” ja lauhtuvaa sekä typpimolekyylien viritystilojen purkautumisia pohjoisella taivaalla. Huomenna Haltia huiputtamaan ja siitä jatkaen Kobmajoelle.

00.18 kynttilän loisteessa, Haltin tupa, Ville (RJ)

Maanantai 31.12.2007 (Haltin tupa – Halti – Norja – Kobmajoki)

Päivä alkoi heräämisaika-analyysin mukaisella herätyksellä kello 7.30 ja tavoitteenamme oli vyöryä Haltin huipulle puoliltapäivin. Päivä eteni suunnitelmien mukaisesti ja matka taittui joutuisasti pakkasen pyöriessä -15 asteen tienoilla. Tuuli oli aamulla kohtalainen, joka johti asiantunteviin arveluihin tuulen voimakkuudesta Haltin huipulla.

Nousun keskivaiheilla Jarno sai ryhmänjohtajalta luvan taluttaa ahkionsa Haltin huipulle muiden hiihdellessä rinkat selässä Haltin satulaan, jonne piilotimme varusteet huiputuksen ajaksi. Samassa paikassa kohtasimme myös ensimmäisen yön mökkitoverimme Riikan ja Nicin, joilla oli myös suuntana Haltin huippu. Nousu huipulle sujui ripeästi ja perinteisten kehostuskuvien sekä komeiden maisemien ihastelun jälkeen suuntasimme kulkumme takaisin Norjaan ja kohti Kobmajoen tupaa. Veikkauksen huipun tuulitilanteesta voitti muuten Jarno, joka arvioi oikein huipun olevan tuuleton tuulen puhkuessa laaksossa.

Norjaan sai Haltilta mainiot laskut ja siellä oli jälleen kylmää, joten päätimme palata pikaisesti Suomeen. Huipulta laskeuduttaessa myös lämpötila laski lähelle -20 astetta, joten kaamoskelit olivat kohdillaan, samoin maisemat. Matka jatkui kohti Somasjärveä ja Kobmajoen mökkiä, joka löytyikin Villen mainion suunnistuksen ansiosta ilman etsimisiä. Tuvan lähistöltä löysimme vettä vain kamiinan piipusta sekä välikatosta, joten päädyimme tekemään avannon järveen noin 500 metrin päähän mökistä etelään. Mökin olosuhteista mainittakoon vielä saranoiltaan irronnut vessanovi sekä kumolleen kaatunut varastorakennus.

Ilta kämpillä kului leppoisasti tarinoidessa. Erityisesti tarinoissa seikkailivat mafioso-Mikko sekä Mälli-poika. Jossakin vaiheissa tarinoihin ilmestyi myös ruotsalainen kalastaja. Vuotta vaihdoimme revontulten loisteessa tunturituulen pyörittäessä kamiinan kipinöitä pitkin tunturinkylkeä.

Terbmisjärvi 2.1.2008, Aki

Tiistai 1.1.2008 (Kobmajoki – Porojärvi + Jogasjärvi, Meekojärvi)

Aamuseitsemältä tuulen voimakkuus oli edelleen samaa kokoluokkaa kuin vuoden vaihtuessa. Ilma oli kuitenkin kirkas, joten uudenvuoden kuntoilulupaukset päätettiin lunastaa. Niinpä olimme taas suksilla heti yhdeksän jälkeen. Uhrauksemme seitakivellä eivät ilmeisesti auttaneet (tai sitten syynä oli paikasta toiseen meidän kiusaksemme siirrelty tuulikone) sillä matkaan mahtui tuulta jos jonkinnäköistä. Kovaa vastatuulta, voimakasta sivutuulta ja lopulta vinosti edestä puhaltanutta myrskytuulta, joka meinasi ottaa uhrilahjakseen rinkan sadesuojan (siinä kuitenkaan onnistumatta).

Yllättävän tyynen lounastaukopaikan jälkeen nousimme vielä hiukan ja sitten olikin jäljellä enää varsin vähäluminen lasku Porojärvelle. Rinteestä ja järveltä löytyivät myös ahman jäljet sekä muutamia epämääräisiä kuoppia, joihin hetkeä aiemmin oli singahtanut hiihtäjä varusteineen.

Porojärven tuvalla olimme jo klo 15.08, mikä oli vastatuulen huomioiden yllättävänkin varhainen saapumisajankohta. Säikytettyämme jutuillamme (mm. divetyoksidin olomuodoista ja siitä valmistetuista janonsammuttajista) mökissä jo olleen pariskunnan sekä lyötyämme pökköä pesään niin, että ylälaverit varmasti olivat lämpimiä, lähdimme iltaöiselle hiippailuretkelle Meekon suuntaan. Sanna jäi Jogasjärven tuvalle odottamaan tilattua sokkotreffiseuraansa, muut Yöhiipparit jatkoivat matkaansa Meekojärvelle (josko sieltä löytyisi lämmitystä vailla oleva tupa).

Jogasjärvellä takkatulen ääressä klo: 20.20, Sanna

Keskiviikko 2.1.2008 (Porojärvi – Saivaara – Terbmisjärvi)

Herätys kajahti klo 6.30. Yöhiippailujen jäljiltä ryhmän toiminta niin kokonaisuutena kuin yksilötasollakin vaikutti hieman normaalia nihkeämmin käyntiin pyörähtävältä. Liekö illan hiihtely tulitikkuja lainaamaan ja kohtaaminen yhden aisan miehen kanssa olleet edelleen mielissä normaalisti niin särmiä lähtörutiineja häiritsemässä. Joka tapauksessa matkaan päästiin kunnialla pariakymmentä minuuttia vailla yhdeksän. Kaukana siintävänä päämääränämme oli Terbmisjärvi Saivaaran toimiessa välietappina.

Matka kulki aluksi Porojärven jäätä Jogasjärven tuvalle. Latu oli vedetty auki jo edellisiltana, joten tuttu reitti siivitti matkaamme. Osa ladusta tosin oli vaihtanut tuulen kuljettamana osoitettaan viereiseen kinkeripiiriin jättäen paljaan jään lykittäväksemme. Jogasjärven tupa sai tällä kertaa pitää ovensa tiukasti suljettuna, sillä olimmehan sulostuttaneet tupaa läsnäolollamme jo aiemmin. Tästä kurvasimme kohti lounasta Porovaaran ja Saivaaran väliin. Tässä joukkomme jakautui kahtia Sannan ja Villen jatkaessa ladunavausta kohti päivän päätavoitetta ja lopun osaston lähtiessä Saivaaran valloitusretkelle.

Saivaaran huiputuksen aikana saimme totuttautua päivän kahteen luonnon tarjoamaan pääteemaan: vaihtelevista suunnista vaihtelevilla voimakkuuksilla puhaltaviin tuuliin ja fyysis-psyykkis-sosiaalisia haasteita tarjoaviin kivikoihin. Huipulle pääsy onnistui ja löysimme myös joillain aiemmilla kaamosvaelluksilla piilottelemaan jääneen presidentti Kekkosen (kunniaksi kiinnitetyn) laatan. Matkan jatkumista odottavien varusteiden luo palatessa otettiin useamman kerran tuntumaa suksien kivihiontaan. Mahtaisikohan vaikkapa Rintamäen hiomakone saada aikaan yhtä virtaviivaista kuviota vanhan lumen pakkaskelille lämpötilan vaihdellessa -10 - - 16 º C?

Seuraava matkan vaihe piti sisällään varsin puuduttavaa puurtamista Siedjonlahkun loivasti nousevalla tunturitasangolla. Tuuli piristi läsnäolollaan matkaa piiskaten vasten kasvoja hetkittäin. Tuulen voima ei kuitenkaan saanut matkalaisten varauksetonta kunnioitusta vaan arvosteltiin tässä vaiheessa pääosin lehmänhenkäysmäiseksi.

Siedjonjavrin rantamaisemiin saavuttuamme havaitsimme alueen varsinaiseksi pikku-trombien pesäksi. Saimme todistaa useiden pyörteiden nousua ja tuhoa katseella seuraten miellyttävän välimatkan päästä. Tuuli ei jättänyt meitä kuitenkaan rauhaan vaan iski kimppuumme etuoikealta. Kiivetessämme kohti Jollanoaivin ja Gohdevarrin välistä satulaa kimppuumme vyöryi ilmamassoja tähänastisen matkamme suurimmalla voimalla. Tiukka etukeno auttoi. Aki kunnostautui uhraamalla kehonsa tuulensuojaksi.

Satulasta löysimme jälleen aiemmin tuuleen hukatut suksenjäljet, jotka esivalmisteluosastomme oli maastoon vetänyt jälkipartion matkaa jouduttamaan. Laskimme jonkin matkaa Kutturankurua, josta nousimme viereiselle rinteelle kurun käydessä vaikeakulkuisemmaksi. Hämärä tiukensi jo otettaan ja päivän reitin mielenkiintoisimmat osiot alkoivat. Kivikkoinen rinne tarjosi yltäkyllin reitinvalinnallisia haasteita jo yläosillaan mutta yhä riemukkaammaksi muuttui meno alemmaksi laskettaessa. Miehenkokoista järkälettä kasvavan kivipellon reunassa ahkionsa kanssa temppuileva Jarno sai tiukkasävyisen käskyn olla tulematta enää eteenpäin. Niin joutui vapiseva vanhus omille reiteilleen lohtunaan vaellustoverin pimeydestä kajauttama ”nähdään rannassa” –huuto.

Rannassa nähtiin ja kokemuksia lounastauolla vaihdettiin. Selväksi tuli, että kivikoita oli ollut riittävästi ja koloja kivikoissa vieläkin enemmän. Tuntumaa kivien pintoihin oli otettu lähes kaikilla ruumiinosilla. Kuin ihmeen kaupalla vakavammilta vaurioilta oli kuitenkin vältytty. Rinteestä kajasti kaksi valopistettä, jotka osoittautuivat ennakkovalmisteluosaston aikaansaamiksi. Niin oli joukkomme jälleen koossa ja viimeinen etappi Terbmisjärven tuvalle oli käynnistymäisillään. Järven pintaa pitkin hiihteleminen on leppoisaa puuhaa varsinkin silloin, kun tuulikoneita paikasta toiseen siirtelevät elämystarjoajat panevat parastaan. Kunnon testipuuskaa seuranneen tyvenen katkaisi kohiseva ääni, jota seurasi lyhyt puhuri. Tämän seurauksena pari joukon keveintä keräilivät itseään maan pinnasta. Helpotukseksemme tuuli kääntyi jälleen ja loppumatka Terbmisjärven jäällä oli lähinnä muodollisuus.

Tuvalla virittäydyttiin tunnelmaan normaaleilla valmistelurutiineilla, joilla asumus saatiin kodikkaaseen kuntoon. Ruokaa ja lämpöä riitti. Molemmat kelpasivat hyvin ja tekivät kauppaansa reilun 10-tuntisen vaelluspäivän jälkeen. Täällä pari yötä sitten majaillut SOOPAn Reipas 3 –ryhmä oli jättänyt iltamme iloksi maailman suurimman sytykkeen. Heille suurkiitos siitä!

Terbmisjärven tuvalla, naisväen ja nuorison nukkuessa, Jarno

Torstai 3.1.- perjantai 4.1.2008 Terbmisjärvi – Kilpisjärvi – Olos – Oulu

Heräilimme valoisan koittaessa. Tänään oli ohjelmassa pientä huiputusta sekä valmistautuminen yölliseen hiihtoon Kilpisjärvelle aamuksi. Aamupuurot ja sopat saatiin kokkailtua puoleenpäivään mennessä. Miesporukka päätti tehdä sauvakävelyretken tuvan luoteispuolen huipulle. Rinne oli vain ohuen lumikerroksen peitossa, joten kävely ei tuottanut hankaluuksia. Tuuli navakoitui huippua kohti pakkasen pyöriessä -15 º C:n lukemissa. Vastapäinen Meekotunturin huippu oli pilven/lumimyräkän/kosteuden peitossa koko päivän. Muuten selkeä ilma mahdollisti näkymät pohjoisen suuntaan.

Huiputuksen jälkeen valmistimme lounasta. Aki intoutui tekemään uima-avannon, jossa hän myös kävi ainoana uimassa kovasta tuulesta huolimatta. Illan mittaan kokkailtiin päivällistä ja lisäksi osa laittoi vielä keräilyeriä rinkan pohjalta löytyvistä ruoka-aineksista.

Lepäiltyämme vielä hetken nousimme puolilta öin ja puoli yksi olimme jo lähdössä kohti Kilpisjärveä kohtuullisessa sivutuulessa. Järveltä suuntasimme kesäreitin paikkoja mukaillen ja myöhemmin kelkkauraa seuraillen. Lunta oli riittävästi vaivattomaan hiihtämiseen muutamaa kivikkoa ja laskua järvelle lukuun ottamatta. Kivikot selvitettiin kuitenkin helposti vanhasta tottumuksesta. Vielä järven selän yli hiihtely tähtien loisteessa Saanan ääriviivoja ihaillen ja viimeinen lasku Luontotalolle ja homma oli pulkassa.

Bussin tuloon oli vielä reilu pari tuntia, joten lähdimme suorittamaan Kilpisjärvi city touria, jonka tuloksena löysimme lämpimän odottelupaikan kaupan tuulikaapista. Näimme bussin ajavan ohi Norjan puolelle hakemaan ensimmäisiä ryhmiä. Bussi saapui takaisin Luontotalolle ajallaan ja lastauksen jälkeen matka Olokselle saunaan ja syömään saattoi alkaa.

Oloksella saunoimme ja uimme sekä lounastimme yli-innokkaiden tarjoilijoiden keräillessä astioita pois jokaisen santsikierroksen välissä. Matka jatkui Ouluun perinteisesti Haaparannan kautta ryhmien vaelluksen aikana keksimiä omia kieliä kuunnellessa.

Ville

Kapulakieliset lauseet:

Lumi oli vähissä: Divetyoksidin kiinteä faasi, tunnettu siitä, että muodostuu epäpuhtauksien ympärille troposfäärissä oli vähissä.

Reitti oli ajoittain lumeton: Reitiltä puuttui ajoittain divetyoksidin kiinteä faasi. Tunnettu siitä, että muodostuu epäpuhtauksien ympärille troposfäärissä.

Tukikohtamme oli useimmiten autiotupa: Tukikohtanamme oli useimmiten majoittumiseen tarkoitettu lukitsematon rakennusyksikkö. Tunnettu siitä, että tarjoaa kasvualustan useille eliökunnan edustajille. Mahdollistaa tarvittaessa, joskus myös sattumalta, divetyoksidin höyrystymisen.

Telttayö jäi kokematta: Liikuteltavassa majoitusyksikössä, joka on tunnettu siitä, että muodostaa runkorakenteisiin pingotettujen kankaiden avulla suljettavissa olevia tilavuuksia, vietetty usein pimeä ajanjakso, joka on tunnettu siitä, että auringon suuntakulma on jakson aikana noin ± 60º, jäi kokematta.

Ruoka maistui kaikille: Tavallisesti kiinteitä partikkeleita ja nestemäistä divetyoksidia sisältävä sekoite. Tunnettu siitä, että antaa ihmiselle tarvittavat energia-, rakennus- ja suoja-aineet. Tarkoitettu toimitettavaksi ruoansulatuskanavaan suun kautta maistui kaikille.

Juoma piristi kummasti: Yleensä divetyoksidi –pohjainen seos, joka on tarkoitettu toimitettavaksi ruoansulatuskanavaan suun kautta piristi kummasti.

Kylmät varpaat eivät vaivanneet: Ihmiskehon alempien viisihaaraisten tuki- ja liikkumaosien (tunnetaan myös alakannatinraajakkeina). Tunnettu siitä, että sulaessaan aiheuttavat huomattavaa tietoliikennettä tuntohermoissa eivät vaivanneet.

Kynttilä loi valoaan: Steariinin tai parafiinin ydinlangallinen hapettamisreaktori. Tunnettu siitä, että tavallisimmillaan esiintyy puikkomaisessa muodossa loi valoaan.

Sukset kärsivät kivikosta: Ihmiskehon alempiin tuki- ja liikkumaosiin kiinnitettävät kappaleet, tunnettu siitä, että muoto on tavallisesti litteä, pitkänomainen ja toisesta päästään käyristetty. Tarkoitettu liikkumisen helpottamiseksi liukuvilla, mahdollisesti upottavilla pinnoilla kärsivät kivikosta.

Ystävä tarjosi tukeaan tuulessa: Positiivissävytteinen kulutushyödyke, yleensä tottelee almanakasta löytyvää tai ei-löytyvää nimeä tarjosi tukeaan tuulessa.

Muuta sanastoa:

väkijuoma = yleensä etanolipohjainen seos, kts. juoma
normaalijoutuisuus = nopeus, jota jokainen mieluiten hiihtäisi.
mikro/nanoepätasaisuudet = suksivoide

Teksti: Reipas IV
Kuvat: Sanna, Ville ja Ville-Pekka